En tiedä miten nämä asiat kuuluu mennä vai onko ihan perhekohtaisia asioita. Mut miten eletään kun ollaan seurusteltu pari vuotta ja asuttu yhdessä vajaa vuosi, ja toisella on lapsi. Avokkini on käytännössä ainoa vanhempi, saa jonkun minimi elatustuen lapsesta mut muuten kustantaa ja vastaa lapsesta yksin. Lapsi on ihan teini-iässä jo, ja parin vuoden kuluttua täysi-ikäinen.
Avokillani ei mitkääm suuret tulot ja talousasiat tuntuvat olevan usein rempallaan. Maksaa itse lapsensa suuremmat kulut, käyttökulut kuten bussiliput, puhelinlaskut, vaatteet ym. Vuokran, sähkölaskut ja muut asumiseen liittyvät kulut maksamme puoliksi. Ruokakustannukset maksetaan myös puoliksi, tai sit usein minä kustannan koska avokillani tili tyhjillä.
Musta on ihan itsestään selvää ettei kukaan näe nälkää ja toki huolehdin ja kannan ruokaa kaappiin jos toisella ei rahaa ole.
Tästä kuviosta on vaan alkanut tulla itsestään selvyys. Koen että elätän ja vastaan lapsensakin elämisestä vaikkei itselläni ole huollettavia. Jos avokillani lähtee esim. työmatkalle niin on itsestäänselvyys että hommaan ruokaa kaappiin ja valmistan lapselleen sapuskat. Olenko velvollinen elättämään ja maksamaan lapsensa elämisestä? Tiedän etten ole, ja voin lähteä tilanteesta jos haluan. Mutta miten muilla hoituu nämä asiat?
Avokillani ei mitkääm suuret tulot ja talousasiat tuntuvat olevan usein rempallaan. Maksaa itse lapsensa suuremmat kulut, käyttökulut kuten bussiliput, puhelinlaskut, vaatteet ym. Vuokran, sähkölaskut ja muut asumiseen liittyvät kulut maksamme puoliksi. Ruokakustannukset maksetaan myös puoliksi, tai sit usein minä kustannan koska avokillani tili tyhjillä.
Musta on ihan itsestään selvää ettei kukaan näe nälkää ja toki huolehdin ja kannan ruokaa kaappiin jos toisella ei rahaa ole.
Tästä kuviosta on vaan alkanut tulla itsestään selvyys. Koen että elätän ja vastaan lapsensakin elämisestä vaikkei itselläni ole huollettavia. Jos avokillani lähtee esim. työmatkalle niin on itsestäänselvyys että hommaan ruokaa kaappiin ja valmistan lapselleen sapuskat. Olenko velvollinen elättämään ja maksamaan lapsensa elämisestä? Tiedän etten ole, ja voin lähteä tilanteesta jos haluan. Mutta miten muilla hoituu nämä asiat?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meidän uusperheessä on kaksi lasta (toinen minun, toinen avokin), jotka molemmat asuvat kanssamme. Tilanteemme on aika lailla samanlainen kuin teillä. Pyritään maksamaan laskut puoliksi, mutta koska avokilla paljon velkaa, maksan minä usein kaikesta enemmän. Useimmiten tämä ok. Välillä kiusaa kun avokin lapsi on murkkuikäinen ja syö kuin hevonen, aina on jääkaappi tyhjä... Munkin mies on usein työmatkoilla ja silloin välillä ärsyttää huolehtia kokonaisvaltaisesti toisen lapsesta. Etenkin kun teen etähommia kotona, niin olen aina täällä ja lapset ei aina ymmärrä, että mun täytyy työskennellä! Välillä sanon ihan avoimesti, jos mies on pitkään poissa, että jättää meille ruokarahaa tai käy kaupassa tai tekee valmiiksi jonkin ison sapuskan, jota voidaan syödä, ettei mun tartte yksinäni koko ajan kokata. Muutenkin koen tämän ruoka-asian vähän ikäväksi, kun lapset pitävät ihan eri ruuista keskenään. Toinen söisi vain kalaa, toinen inhoaa kalaa jne.
Ehkä sun olisi hyvä jutella asiasta miehesi kanssa. Niin se mustakin menee, että se maksaa joka kykenee, mutta minä odotan ainakin kiitosta siitä, että huolehdin usein jopa viikon ajan yksiksekseni miehen lapsesta. Ei se musta ole itsestäänselvyys, vaikka joku kai voi niinkin ajatella.
Vaikka meillä onkin niin että oma murkkuikäinen asuu meidän kanssamme ja miehen lapset vierailevat säännöllisesti, ymmärrän täysin tunteesi.
Tiedän edellisestä liitosta kuinka sieppaa kun ja jos kokee että toinen hyötyy sinusta rahallisesti.
Ikävä kyllä mitään lääkettä en osaa sinulle tähän asiaan vaan antaa.
Jos toisella ei ole rahaa niin ei ole.
Toisaalta sinulla ei ole lasta kohtaan velvoitteita, ei edes ruoan valmistamisen suhteen saati sitten sen maksamisen suhteen.
Ikävä tilanne, todella.
Voimia sinulle kestää ja asiaa selvitellä.
asuu puolison lapsi, niin muistelen jostain lukeneeni, että jonkinlainen velvollisuus on elättää sitä puolison lasta, siis ostaa ruokaa yms. Mutta en nyt löydä sitä sivua, jolta sen olen joskus lukenut. Ja avoliitossa näin ei varmasti ole (enkä ihan varma nyt voi olla siitäkään, onko avioliitossa, ja jos on niin minkälainen elatusvelvollisuus).
Löysin kyllä tällaisen tuloksen jostain tutkimuksesta:
"Lasten kustannuksiin osallistumisessa sitä vastoin oli eroja siitä riippuen, oliko kysymyksessä pariskunnan yhteinen lapsi vai lapsipuoli. Yhteisten lasten kustannukset jaettiin vanhempien kesken samalla tavalla kuin ydinperheissäkin, mutta monessa uusperheessä kumpikin vanhempi maksoi omien lastensa erityiskustannukset. Kuitenkin lapsipuolen kulujen rahoittamiseen osallistuminen vaihteli sen mukaan, kuinka sitoutunut uusi parikumppani oli uusperheeseen. Yhteiset lapset lisäsivät osallistumista myös lapsipuolten kuluihin ja samoin se, että pariskunta oli naimisissa."
http://www.optula.om.fi/5828.htm
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1948/19480681
"Puoliso on velvollinen kykynsä mukaan ottamaan osaa myös toisen puolison alaikäisen lapsen elatukseen, mikäli tämä on syntynyt ennen puolisoiden avioliittoa ja on otettu heidän yhteisessä kodissaan tai muutoin yhteisesti elätettäväksi. Mitä tässä on sanottu, ei kuitenkaan aiheuta muutosta siihen elatusvelvollisuuteen, mikä toisella lapsen vanhemmista saattaa olla."
Ja tuo tosiaan koskee vain aviopuolisoja, ei avopuolisoja.
ei ole mitään velvollisuutta auttaa taloudellisesti edes puolisoasi, koska ette ole naimisissa, puolison lapsiin ei elatusvelvollisuutta tule avioliitonkaan kautta.
Eri asia sitten on, haluatko tai koetko oikeaksi tehdä niin?
Onko puolisosi rahat vähissä pienten tulojen vai suurten menojen vuoksi? Olisiko tarpeen palaveerata rahan käytöstä perheessä? Eihän pienillä tuloilla voi olla isoja menoja ja tähän on valitettavasti lapsenkin totuttava! Kaikkea ei voi eikä pidäkään saada tai sitten voisi itse yrittää kustantaa osan menoistaan, monet ydinperheidenkin lapset jakavat mainoksia, ovat kaupan kassalla tms.
Toinen juttu, mikä pisti silmään, oli se, että sinä huolehdit lapselle sapuskan eteen? Hän on siis teini.ikäinen, mutta ei osaa itse laittaa ruokaa?
Ehkäpä olisi korkea aika alkaa opettelemaan edullisen perusruuan valmistamista ihan itse, jotta pystyy kustantamaan omat sapuskansa kun parin vuoden kuluttua muuttaa omilleen!
ehkä tilanne kiristelee senkin takia että lapsi, tai siis teini, ei osallistu oikein mihinkään ja kaikki pitäisi tulla valmiina eteen. Kyselee vaan mitä tuotiin kaupasta ja milloin tehdään ruoka tai jopa käskyttää kauppaan! En tiedä osaako laittaa ruokaa kun jättää syömättä jos ei ruokaa ole tehtynä.
Mullahan tulee sellainen olo että pidän lasta nälkäkuurilla jos en oo kantamassa ja tekemässä sille sapuskaa.
Kaiken kaikkiaan olen ulkona siitä miten nämä asiat kuuluisi hoitua. Siis talouspuoli ja myös käytännön asiat. Tällä lapsella kun tuntuu vaan olevan 8-vuotiaan velvollisuudet ja 18-vuotiaan oikeudet.
että teinillä ei ole velvollisuuksia, vain oikeuksia. Samoin on omalla tytärpuolellani, ja kieltämättä asia nyppii usein. Mutta mutta, kun nyt jotenkin muistelen asiaa, niin sama juttu taisi itsellänikin olla, omassa kodissani, joka ei ollut edes uusperhe vaan ihan tavallinen ydinperhe. Kyse taitaakin olla kohtalaisen yleisestä teini-ikään liittyvästä ongelmasta, ei siitä että kyseinen teini olisi jotenkin poikkeuksellisen hankala tai lellitty - moni muukin on, sellainen teinistä tulee, jos lupa annetaan.
Itse yritän selviytyä ärsytyksestäni muistamalla, että ei se teini ole sen kummempi kuin muutkaan teinit, tuo kuuluu monella ikään, ja siitä kasvaa ulos, tosin yleensä vasta sitten kun muuttaa pois kotoa ja joutuu itse vastaamaan asioistaa ja elatuksestaan.
Meillä teini ei kuitenkaan ole kuin viikonloppuisin, eikä ihan aina silloinkaan, joten asian kanssa on helpompi tulla toimeen. Teillä vissiin pitäisi nostaa kissa pöydälle ja keskustella tilaneesta avoimesti. Se onnistuu parhaiten, kun yrität ymmärtää, että teini ei käyttäydy noin ilkeyttään vaan ihan vain nuoruuttaan, kokemattomuuttaan ja tyhmyyttään. Ja että raha-asioista se ei vielä tajua, ei ennen kuin itse ansaitsee oman elantonsa - lapset, vielä teini-iässä, nyt vaan ovat tottuneet siihen, että heitä elätetään, he ottavat sen itsestään selvänä eivätkä osaa ajatella, että siitä pitäisi osata olla esim. kiitollinen.
Ehkä onnistuisitte yhdessä keksimään jotain keinoija, joilla sinä kokisit tilanteen reilummaksi. Voittehan yrittää kysyä sitä myös teiniltä - kerro, että tunnet epäreiluksi sen, että sinä passaat ja maksat, eikä kukaan huomaa tai sano koskaan kiitos, ja että toivoisit asiaan muutosta. Onko teinillä ja se isällä jotain ehdotuksia siihen, millä asia voitaisiin korjata?
ettei ole teinin vikaa ettei perheestä löydy rahaa ja ettei toinen vanhemmistaan osallistu mihinkään. Ja niin kauan kuin joku tekee puolesta ja maksaa niin kyllähän murkut osaa tilannetta käyttää:) Ehkä enemmän sieppaa avopuolisoni hiljainen tyytyminen tilanteeseen. Puhuu kyllä suureen ääneen jos asia tulee puheeksi, ettei rooliini missään nimessä kuulu lapsensa elättäminen tms mutta käytäntö on aivan toista. Tuen kasvatuksellisissa asioissa josta pitääkin kun on tottunut olemaan veneessä yksin, mutta tilanne kääntynyt sellaiseksi että tuen kaikessa!
Sen verran vielä teini-iästä, että omaani muistellessa niin kyllä aikuiset oli aikuisia ja lapset lapsia. Mut toki jos lapselle antaa vallan ja mahdollisuuden käskyttää niin sumenee tilanne.
kun keskustella vakavasti sen miehen kanssa. On ikävää, että sen käytös aiheuttaa tilanteita, joissa sinä ärsyynnyt teiniin, kun syynä on oikeasti avomiehesi. Ikään kuin teinissä ei olisi ihan tarpeeksi omiakin ärsyttäviä asioita, nyt se joutuu kärsimään vielä isänsäkin käytöksestä.
Usein on niin, että jos tahtoo muutosta, täytyy itse muuttaa omaa käytöstään. Eli pelkästään se, että puhuu toiselle muutoksen tarpeesta ei auta, ei se toinen muutu ellei se itse tahdo, ymmärrä tai pidä asiaa tarpeeksi tärkeänä. Sen sijaan kun se toinen muuttaa omaa käytöstään, tilanne väkisinkin muuttuu - ei aina toivottuun suuntaan, mutta johonkin kuitenkin, josta sitten pääsee taas eteenpäin. Se on parempi kuin se, että jäädään tilanteeseen, jossa kukaan ei ole oikein tyytyväinen ja joka ennemmin tai myöhemmin tavalla tai toisella räjähtää.
Tilannetta paremmin tuntematta on vaikea sanoa, mitä sinun kannttaisi tehdä. Vuokrata oma asunto ja katsoa, olisiko teidän parempi asua omillanne ja ehkä silti jatkaa seurustelua? Jos sitä itsekin vielä tahdot. Vai sopia raha-asioista niin, että mies antaa sinulle palkkapäivänä tietyn summan rahaa, jolla sinä ruokit perheen? Jos sinusta tuntuu siltä, että teet sen paremmin kuin mies ja suurin ärsytyksen syy on se, että joudut myös maksamaan kaiken, ei vain se että joudut tekemään kaiken. Ehkä mies voisi puolestaan ottaa hoitaakseen jotain muita töitä kotona? Tai ehkä voisitte mennä keskustelemaan asiasta jonnekin asiantuntijalle, perheneuvojalle tms? Sieltä voisi saada hyviä vinkkejä.