Koiranpentu ei tottele

Minkä ikäinen koira kyseessä? Meillä on oppinut ihan ilman mitään vippaskonsteja, järjestelmällisesti pitää vain kieltää. Eihän se hetkessä opi, mutta oppii kun jaksaa itse olla kärsivällinen.
Pitää vain piettää omista "kalliista" tavaroista huoli, eikä jättää koiran näkösälle.

Ette nyt tajua. Kyse on "ongelma"pennusta, toruminen vain innostaa sitä puremaan! Ei auta vaikka menen sohvalle istumaan tai laitetaan koira yksin johonkin huoneeseen jäähylle, ei toimi! Pentu ei ymmärrä mikä on kehumisen ja torumisen ero, siitä on sama asia kehunko sitä vai torunko sitä, sille se on aivan sama asia. Se vain luulee että erona on se, että kun kehun, silittelen sitä, mutta kun torun, en silittele. On kokeiltu "vanhanajan tapoja", esim niskasta nostaminen, mutta ei! Kun pentu vain rupeaa näyttämään hampaita ja hyökkää vain vihaisemmin kiinni siihen käteen jalkaan mikä se ikinä onkin! Ei tässä nyt oikein voi ruveta pentua kasvattajallekkaan takaisin tyrkkäämään, eikä koirakouluun ole aikaa! Enkä usko että sieltäkään meidan pentu saisi minkäänlaista apua, siellä vain tyrkytettäisiin samoja neuvoja: "Mene istumaan sohvalle, kiljahda, suihkauta suihkupullolla, vie huomio muualle... " kun ei yksinkertaisesti toimi! Oikeastaan pentu ei ole enää hauska ja mukava, siitä alkaa tulla inhottava ja melkeinpä ilkeä pikku otus joka vain puree ja puree eikä toruminen mene korviin. Missä hemmetissä se vika on? Pennun päässä, meidän tavassa kouluttaa vai siinä että ei enää kestetä sitä että tälläkin hetkellä mun housuissa on 8 isoa reikää eikä kenenkään muun aiheuttamia kuin sen pennun! Millä se pentu tajuaa että toruminen on rangaistus ja silloin kun torutaan niin silloin myös kadutaan ja samaa ei tehdä toivottavasti enää uudestaan? Millä sen puremisen saa pois? Kyse ei ole mistään rotikasta eikä sakemannista, vaan pienestä nelikuisesta collien pennusta! Eikä todellakaan samaa ongelmaa ole emässä tai isässä, ei luultavasti muissakaan pennuissa. Kasvattaja on tarjonnut samoja neuvoja mitä luettelin tuossa muttakun se ei vaan tehoa! Normaali koira ilmeisesti tajuaa mikä on rangaistus? Kertokaa omia kokemuksianne tällaisesta pennusta jos on ollut, millä saitte puremisen pois vai saitteko koskaan ja palautitteko rääpäleen kasvattajalle? Meillä ei kestetä kohta enään päivääkään tätä menoa että koira roikkuu jatkuvasti jalassa kiinni, yksi perheen jäsenistä luulee jatkuvasti olevansa ainoa ketä koira tottelee ja kehuu kuinka pentu lopettaa kun sanoo hyi, yksi taas on vanhanajan kasvatustapojen puolella ja sanoo jatkuvasti että pennulle pitää olla tiukka, no niinhän sitä hemmetti koko ajan ollaan ja minä tunnun olevan aina se rankimman puremisen kohde, enkä jaksa enää olla pennun niskanahassa jopa hampain kiinni, mutta ei tehoa vaikka on kuonoon yritetty purra! Menen kohta eläinkauppaan ja kysyn olisko tarjolla ihmisille tarkotettuja koiran tekareita että vois pentua purasta niin ettei toista kertaa enää koskaan jalkaan tartu!

keskustelun aloittaja kirjoitti:

Ette nyt tajua. Kyse on "ongelma"pennusta, toruminen vain innostaa sitä puremaan! Ei auta vaikka menen sohvalle istumaan tai laitetaan koira yksin johonkin huoneeseen jäähylle, ei toimi! Pentu ei ymmärrä mikä on kehumisen ja torumisen ero, siitä on sama asia kehunko sitä vai torunko sitä, sille se on aivan sama asia. Se vain luulee että erona on se, että kun kehun, silittelen sitä, mutta kun torun, en silittele. On kokeiltu "vanhanajan tapoja", esim niskasta nostaminen, mutta ei! Kun pentu vain rupeaa näyttämään hampaita ja hyökkää vain vihaisemmin kiinni siihen käteen jalkaan mikä se ikinä onkin! Ei tässä nyt oikein voi ruveta pentua kasvattajallekkaan takaisin tyrkkäämään, eikä koirakouluun ole aikaa! Enkä usko että sieltäkään meidan pentu saisi minkäänlaista apua, siellä vain tyrkytettäisiin samoja neuvoja: "Mene istumaan sohvalle, kiljahda, suihkauta suihkupullolla, vie huomio muualle... " kun ei yksinkertaisesti toimi! Oikeastaan pentu ei ole enää hauska ja mukava, siitä alkaa tulla inhottava ja melkeinpä ilkeä pikku otus joka vain puree ja puree eikä toruminen mene korviin. Missä hemmetissä se vika on? Pennun päässä, meidän tavassa kouluttaa vai siinä että ei enää kestetä sitä että tälläkin hetkellä mun housuissa on 8 isoa reikää eikä kenenkään muun aiheuttamia kuin sen pennun! Millä se pentu tajuaa että toruminen on rangaistus ja silloin kun torutaan niin silloin myös kadutaan ja samaa ei tehdä toivottavasti enää uudestaan? Millä sen puremisen saa pois? Kyse ei ole mistään rotikasta eikä sakemannista, vaan pienestä nelikuisesta collien pennusta! Eikä todellakaan samaa ongelmaa ole emässä tai isässä, ei luultavasti muissakaan pennuissa. Kasvattaja on tarjonnut samoja neuvoja mitä luettelin tuossa muttakun se ei vaan tehoa! Normaali koira ilmeisesti tajuaa mikä on rangaistus? Kertokaa omia kokemuksianne tällaisesta pennusta jos on ollut, millä saitte puremisen pois vai saitteko koskaan ja palautitteko rääpäleen kasvattajalle? Meillä ei kestetä kohta enään päivääkään tätä menoa että koira roikkuu jatkuvasti jalassa kiinni, yksi perheen jäsenistä luulee jatkuvasti olevansa ainoa ketä koira tottelee ja kehuu kuinka pentu lopettaa kun sanoo hyi, yksi taas on vanhanajan kasvatustapojen puolella ja sanoo jatkuvasti että pennulle pitää olla tiukka, no niinhän sitä hemmetti koko ajan ollaan ja minä tunnun olevan aina se rankimman puremisen kohde, enkä jaksa enää olla pennun niskanahassa jopa hampain kiinni, mutta ei tehoa vaikka on kuonoon yritetty purra! Menen kohta eläinkauppaan ja kysyn olisko tarjolla ihmisille tarkotettuja koiran tekareita että vois pentua purasta niin ettei toista kertaa enää koskaan jalkaan tartu!

Lue lisää

Ei kyseessä ole ongelmapentu. Se on vaan koira, joka tarvitsee omistajaltaan oikeanlaista ohjausta. Eli nyt on kyseessä ongelmaomistaja. Itselläni on komeusta tuollaisesta kamalasta riiviöstä. Mutta sen ohjauksessa vähempi on parempi. Ja meillä tepsi se kiljaisu/murahdus, itseasiassa kerran sattui niin pirusti, että pääsi suusta kunnon perkele, johon muuten loppui myöskin pureminen.

Ja collieitakin on muutama pentu tullut kotiimme. Sanoisin, että nyt vaan joku yksi tapa kehiin, sekä oleppas oikeasti nyt jämäkämpi. Annat takuulla koiralle ristiriitaisia signaaleita tahtomattasi. Colliet ovat nimittäin oikeasti niitä "helpoimpia". Unohda se pennun pureminen nyt alkuunsa. Ja ala tarttua asioihin jo siinä vaiheessa, kun pennulle tulee "se ilme". Ja alat opettamaan pentua rauhoittumaan ja vaatimaan siltä rauhoittumista, jos kierrokset nousee yli, niin ihan hyvä keino on noissa tilanteissa jopa se, että otat koiran syliin, ja selälleen siihen syliisi, ja pakotat sen rauhoittumaan, Ei väkivallalla van nihan jämäkällä ottteella pidät. siinä. Ja heti kun se alkaa rauhoittua, alat esimerkiksi rauhallisesti sitä rapsuttelemaan, mutta muuta huomiota et anna sille. Jos se yrittää jatkaa leikkiä, niin ihan hiukan jämäköität vaan otettasi. Kun koira on rauhoittunut, lasket sen lattialle, ja kaikessa rauhassa lähdet ohjaamaan sitä johonkin järkevään tekemiseen, sanoisin, että ulos.

Jos sinä olet rankimman puremisen kohde, se kertoo jotain. Eli lähde nyt rakentamaan suhdettanne uudelle pohjalle, yhteistyöhön. Colliet rakastavat erilaisia harrastuksia, aloita vaikka temppujen opettelusta. Onko teillöä aikomusta harrastaa jotain? Ja sitten, paljon ulkoilua ja rauhallista yhteiseloa. KOira ei opi rauhoittumaan ajan kanssa. Ei, sitä on ohjattava purkamaan energiansa oikeaan. Mene siis koulutuskentälle taikka jonnekkin muualle, missä saatte ohjausta. Ja koira purkaa energiaansa. Suihkepullo on joo ihan hyvä keino. Mutta on parempiakin. Ja se ei saa jäää siihen, että aina vaan suhauttelet. Voi sitä käyttää, kun koira päästää irti ja lopettaa. Mutta koulutus sen jälkeen jatkuu sillä, että pennulle näytetään se parempi ja oikeampi tapa toimia.

Eli ei se hankalaa ole. Jokainen vaan toimii samalla tavalla, ja pyritte yksinkertaistamaan palautteen antoa. Jos sattuu, niin kiljahda, taikka murahda. Ei mitään leikkikiljauksia, vaan ihan rehellisesti anna koiran ymmärtää, että nyt sattui, en tykännyt yhtään. Ja sitten tilanne pysäytetään (huom. ei väkivalloin/kovin keinoin) ! En todellakaan lähtisi itse koiraksi, ja puremaan takaisin. Ihmisten maailman säännöthän sille koiralle pitää opettaa, ei koiralauman. Tiukka pitää olla, ja koiralta vaatia asioita sen kehitysasteen mukaan. Ja koko ajan vaan enemmän, että koira joutuu oikeasti ponnistelemaan, mutta saa samalla onnistumisen kokemuksia. Huomiota se hakee. Antakaa sitä sille. Mutta oikeasta ja toivottavasta toiminnasta. Rauhoittakaa omaa liikkumistanne, jos juoksuaskel saa koiran lahkeeseen kiinni. Samalla kuitenkin pikkuhiljaa opetatta koiralle malttia. Meillä esimeriksi tuossa iässä jo oikeasti jäljestetään lyhyitä pätkiä, käydään rauhoittumassa kaupungissa, koiralle tehdään namien kanssa erilaisia harjoitteita, ja koira on jo opetettu "kysymään lupaa". Ja ihminen päättää, leikitäänkö, vai ei. Käytän naksutinta pennun kanssa treenatessa. Mutta en arjessa sisällä.

Ja nyt on tosiaan se aika, että unohdat ajatuksen, että pennussa on vikaa. Vika on ihmisissä ja viestinnässä. KOhta se on puolivuotias, ja se alkaa tajuamaan, että paimentaminen on kivaa. Mutta ei osaa toimia viettiensä kanssa, joten kipinkapin nyt kitkemään noita asioita pois. Ennen kuin se on lenkilläkin näykkimässä ohikulkijoita lahkeesta. Sinun täytyy kertoa, miten se toimii oikein noissakin tilanteissa, missä sen vietit sanoo ja ohjaa reagoimaan väärin ja sopimattomalla tavalla. Ja oman kokemukseni mukaan se on todellakin malttamisen opettaminen ja rauhallisuuden palkitseminen. Tähän on olemassa paljon mahdollisuuksia. Mutta pääsääntö siinä on se, että koiraa pitää palkita paljon oikeasta tavasta ja ajoissa, ennen kuin se on ylikierroksilla. Ja jos se on ylikierroksilla, niin silloin tilanne vaan pysäytetään. Eli koiraa estetään toimimasta noissa tilanteissa väärin. Mutta se ei todellakaan tarkoita väkivaltaa. Itse en edes käytä eristämistä toiseen huoneeseen. Mutta en päästäkkään tilannetta tuohon pisteeseen asti, vaan tuo puremisesta ja raastamisesta pois oppiminen hoidetaan aivan ensimmäisenä, kun pentu tulee, se ei silloin pääsekkään juurtumaan pahasti.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288622342136.html

............ kirjoitti:

Ei kyseessä ole ongelmapentu. Se on vaan koira, joka tarvitsee omistajaltaan oikeanlaista ohjausta. Eli nyt on kyseessä ongelmaomistaja. Itselläni on komeusta tuollaisesta kamalasta riiviöstä. Mutta sen ohjauksessa vähempi on parempi. Ja meillä tepsi se kiljaisu/murahdus, itseasiassa kerran sattui niin pirusti, että pääsi suusta kunnon perkele, johon muuten loppui myöskin pureminen.

Ja collieitakin on muutama pentu tullut kotiimme. Sanoisin, että nyt vaan joku yksi tapa kehiin, sekä oleppas oikeasti nyt jämäkämpi. Annat takuulla koiralle ristiriitaisia signaaleita tahtomattasi. Colliet ovat nimittäin oikeasti niitä "helpoimpia". Unohda se pennun pureminen nyt alkuunsa. Ja ala tarttua asioihin jo siinä vaiheessa, kun pennulle tulee "se ilme". Ja alat opettamaan pentua rauhoittumaan ja vaatimaan siltä rauhoittumista, jos kierrokset nousee yli, niin ihan hyvä keino on noissa tilanteissa jopa se, että otat koiran syliin, ja selälleen siihen syliisi, ja pakotat sen rauhoittumaan, Ei väkivallalla van nihan jämäkällä ottteella pidät. siinä. Ja heti kun se alkaa rauhoittua, alat esimerkiksi rauhallisesti sitä rapsuttelemaan, mutta muuta huomiota et anna sille. Jos se yrittää jatkaa leikkiä, niin ihan hiukan jämäköität vaan otettasi. Kun koira on rauhoittunut, lasket sen lattialle, ja kaikessa rauhassa lähdet ohjaamaan sitä johonkin järkevään tekemiseen, sanoisin, että ulos.

Jos sinä olet rankimman puremisen kohde, se kertoo jotain. Eli lähde nyt rakentamaan suhdettanne uudelle pohjalle, yhteistyöhön. Colliet rakastavat erilaisia harrastuksia, aloita vaikka temppujen opettelusta. Onko teillöä aikomusta harrastaa jotain? Ja sitten, paljon ulkoilua ja rauhallista yhteiseloa. KOira ei opi rauhoittumaan ajan kanssa. Ei, sitä on ohjattava purkamaan energiansa oikeaan. Mene siis koulutuskentälle taikka jonnekkin muualle, missä saatte ohjausta. Ja koira purkaa energiaansa. Suihkepullo on joo ihan hyvä keino. Mutta on parempiakin. Ja se ei saa jäää siihen, että aina vaan suhauttelet. Voi sitä käyttää, kun koira päästää irti ja lopettaa. Mutta koulutus sen jälkeen jatkuu sillä, että pennulle näytetään se parempi ja oikeampi tapa toimia.

Eli ei se hankalaa ole. Jokainen vaan toimii samalla tavalla, ja pyritte yksinkertaistamaan palautteen antoa. Jos sattuu, niin kiljahda, taikka murahda. Ei mitään leikkikiljauksia, vaan ihan rehellisesti anna koiran ymmärtää, että nyt sattui, en tykännyt yhtään. Ja sitten tilanne pysäytetään (huom. ei väkivalloin/kovin keinoin) ! En todellakaan lähtisi itse koiraksi, ja puremaan takaisin. Ihmisten maailman säännöthän sille koiralle pitää opettaa, ei koiralauman. Tiukka pitää olla, ja koiralta vaatia asioita sen kehitysasteen mukaan. Ja koko ajan vaan enemmän, että koira joutuu oikeasti ponnistelemaan, mutta saa samalla onnistumisen kokemuksia. Huomiota se hakee. Antakaa sitä sille. Mutta oikeasta ja toivottavasta toiminnasta. Rauhoittakaa omaa liikkumistanne, jos juoksuaskel saa koiran lahkeeseen kiinni. Samalla kuitenkin pikkuhiljaa opetatta koiralle malttia. Meillä esimeriksi tuossa iässä jo oikeasti jäljestetään lyhyitä pätkiä, käydään rauhoittumassa kaupungissa, koiralle tehdään namien kanssa erilaisia harjoitteita, ja koira on jo opetettu "kysymään lupaa". Ja ihminen päättää, leikitäänkö, vai ei. Käytän naksutinta pennun kanssa treenatessa. Mutta en arjessa sisällä.

Ja nyt on tosiaan se aika, että unohdat ajatuksen, että pennussa on vikaa. Vika on ihmisissä ja viestinnässä. KOhta se on puolivuotias, ja se alkaa tajuamaan, että paimentaminen on kivaa. Mutta ei osaa toimia viettiensä kanssa, joten kipinkapin nyt kitkemään noita asioita pois. Ennen kuin se on lenkilläkin näykkimässä ohikulkijoita lahkeesta. Sinun täytyy kertoa, miten se toimii oikein noissakin tilanteissa, missä sen vietit sanoo ja ohjaa reagoimaan väärin ja sopimattomalla tavalla. Ja oman kokemukseni mukaan se on todellakin malttamisen opettaminen ja rauhallisuuden palkitseminen. Tähän on olemassa paljon mahdollisuuksia. Mutta pääsääntö siinä on se, että koiraa pitää palkita paljon oikeasta tavasta ja ajoissa, ennen kuin se on ylikierroksilla. Ja jos se on ylikierroksilla, niin silloin tilanne vaan pysäytetään. Eli koiraa estetään toimimasta noissa tilanteissa väärin. Mutta se ei todellakaan tarkoita väkivaltaa. Itse en edes käytä eristämistä toiseen huoneeseen. Mutta en päästäkkään tilannetta tuohon pisteeseen asti, vaan tuo puremisesta ja raastamisesta pois oppiminen hoidetaan aivan ensimmäisenä, kun pentu tulee, se ei silloin pääsekkään juurtumaan pahasti.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288622342136.html

Lue lisää

Sorry, tuohon tuli aivan vahingossa tuollainen linkki, kämmäsin koneeni kanssa. Se ei liity asiaan millään lailla.

Jatkan vielä asiastakin:

Eli siis, kun pentu on talossa, tilanteisiin puututaan heti, vaikka salkkarit olisivatkin juuri kesken, eikä "ihan vielä ehtisi". Joka kerta, kun homma pääsee menemään yli, ja koira saa siiutä jonkinlaisen palkkion, niin se koulutus ottaa takapakkia. Eli on opittava tuntemaan koiran kieli ja ne ennakkomerkit. Ja puututaan jo silloin tarjoamalla sille oikeaa tekemistä. Muuten se on takuulla ylimääräisen tarmoinsa ja energiansa kanssa tilanteessa, että se purkautuu väärään tekemiseen, etillä tuohon puremis/raastamishommiin. Teillä on aivan normaali pentu, ja vika on ihmisissä. Ei koira ymmärrä rangaistuksia sanan varsinaisessa mielessä. Se vaan saa haluamansa tai sitten ei saa. HUomion se ottaa joka tapauksessa jollain keinolla, joten nyt opettelamaan kaikenlaista hyödyllistä, ja antamaan koiralle tarpeeksi sitä fiksua tekemistä. Ja kitkemään huomioimattomuudella sekä selkeillä ja nopeilla seuraamuksilla noita pahoja ja huonoja tapoja pois. Te ette ole sille opettanut nyt niitä järkeviäö keinoja. Niiksi ei riitä se, että koiralla on leluja pitkin lattioita. Se vaatii sen, että ihminen on valmis tarjoamaan ihmisen ohjauksessa tehtäviä asioita jo siinä vaiheessa, kun koira ei ole vielä turhautunut.

Paitsi, että ihan samoin tuo menee muiden koirien kanssa leikkiessä. Koirat opettaa toisilleen sen kuinka kovaa voi purra satuttamatta.

............ kirjoitti:

Ei kyseessä ole ongelmapentu. Se on vaan koira, joka tarvitsee omistajaltaan oikeanlaista ohjausta. Eli nyt on kyseessä ongelmaomistaja. Itselläni on komeusta tuollaisesta kamalasta riiviöstä. Mutta sen ohjauksessa vähempi on parempi. Ja meillä tepsi se kiljaisu/murahdus, itseasiassa kerran sattui niin pirusti, että pääsi suusta kunnon perkele, johon muuten loppui myöskin pureminen.

Ja collieitakin on muutama pentu tullut kotiimme. Sanoisin, että nyt vaan joku yksi tapa kehiin, sekä oleppas oikeasti nyt jämäkämpi. Annat takuulla koiralle ristiriitaisia signaaleita tahtomattasi. Colliet ovat nimittäin oikeasti niitä "helpoimpia". Unohda se pennun pureminen nyt alkuunsa. Ja ala tarttua asioihin jo siinä vaiheessa, kun pennulle tulee "se ilme". Ja alat opettamaan pentua rauhoittumaan ja vaatimaan siltä rauhoittumista, jos kierrokset nousee yli, niin ihan hyvä keino on noissa tilanteissa jopa se, että otat koiran syliin, ja selälleen siihen syliisi, ja pakotat sen rauhoittumaan, Ei väkivallalla van nihan jämäkällä ottteella pidät. siinä. Ja heti kun se alkaa rauhoittua, alat esimerkiksi rauhallisesti sitä rapsuttelemaan, mutta muuta huomiota et anna sille. Jos se yrittää jatkaa leikkiä, niin ihan hiukan jämäköität vaan otettasi. Kun koira on rauhoittunut, lasket sen lattialle, ja kaikessa rauhassa lähdet ohjaamaan sitä johonkin järkevään tekemiseen, sanoisin, että ulos.

Jos sinä olet rankimman puremisen kohde, se kertoo jotain. Eli lähde nyt rakentamaan suhdettanne uudelle pohjalle, yhteistyöhön. Colliet rakastavat erilaisia harrastuksia, aloita vaikka temppujen opettelusta. Onko teillöä aikomusta harrastaa jotain? Ja sitten, paljon ulkoilua ja rauhallista yhteiseloa. KOira ei opi rauhoittumaan ajan kanssa. Ei, sitä on ohjattava purkamaan energiansa oikeaan. Mene siis koulutuskentälle taikka jonnekkin muualle, missä saatte ohjausta. Ja koira purkaa energiaansa. Suihkepullo on joo ihan hyvä keino. Mutta on parempiakin. Ja se ei saa jäää siihen, että aina vaan suhauttelet. Voi sitä käyttää, kun koira päästää irti ja lopettaa. Mutta koulutus sen jälkeen jatkuu sillä, että pennulle näytetään se parempi ja oikeampi tapa toimia.

Eli ei se hankalaa ole. Jokainen vaan toimii samalla tavalla, ja pyritte yksinkertaistamaan palautteen antoa. Jos sattuu, niin kiljahda, taikka murahda. Ei mitään leikkikiljauksia, vaan ihan rehellisesti anna koiran ymmärtää, että nyt sattui, en tykännyt yhtään. Ja sitten tilanne pysäytetään (huom. ei väkivalloin/kovin keinoin) ! En todellakaan lähtisi itse koiraksi, ja puremaan takaisin. Ihmisten maailman säännöthän sille koiralle pitää opettaa, ei koiralauman. Tiukka pitää olla, ja koiralta vaatia asioita sen kehitysasteen mukaan. Ja koko ajan vaan enemmän, että koira joutuu oikeasti ponnistelemaan, mutta saa samalla onnistumisen kokemuksia. Huomiota se hakee. Antakaa sitä sille. Mutta oikeasta ja toivottavasta toiminnasta. Rauhoittakaa omaa liikkumistanne, jos juoksuaskel saa koiran lahkeeseen kiinni. Samalla kuitenkin pikkuhiljaa opetatta koiralle malttia. Meillä esimeriksi tuossa iässä jo oikeasti jäljestetään lyhyitä pätkiä, käydään rauhoittumassa kaupungissa, koiralle tehdään namien kanssa erilaisia harjoitteita, ja koira on jo opetettu "kysymään lupaa". Ja ihminen päättää, leikitäänkö, vai ei. Käytän naksutinta pennun kanssa treenatessa. Mutta en arjessa sisällä.

Ja nyt on tosiaan se aika, että unohdat ajatuksen, että pennussa on vikaa. Vika on ihmisissä ja viestinnässä. KOhta se on puolivuotias, ja se alkaa tajuamaan, että paimentaminen on kivaa. Mutta ei osaa toimia viettiensä kanssa, joten kipinkapin nyt kitkemään noita asioita pois. Ennen kuin se on lenkilläkin näykkimässä ohikulkijoita lahkeesta. Sinun täytyy kertoa, miten se toimii oikein noissakin tilanteissa, missä sen vietit sanoo ja ohjaa reagoimaan väärin ja sopimattomalla tavalla. Ja oman kokemukseni mukaan se on todellakin malttamisen opettaminen ja rauhallisuuden palkitseminen. Tähän on olemassa paljon mahdollisuuksia. Mutta pääsääntö siinä on se, että koiraa pitää palkita paljon oikeasta tavasta ja ajoissa, ennen kuin se on ylikierroksilla. Ja jos se on ylikierroksilla, niin silloin tilanne vaan pysäytetään. Eli koiraa estetään toimimasta noissa tilanteissa väärin. Mutta se ei todellakaan tarkoita väkivaltaa. Itse en edes käytä eristämistä toiseen huoneeseen. Mutta en päästäkkään tilannetta tuohon pisteeseen asti, vaan tuo puremisesta ja raastamisesta pois oppiminen hoidetaan aivan ensimmäisenä, kun pentu tulee, se ei silloin pääsekkään juurtumaan pahasti.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288622342136.html

Lue lisää

Aivan näin. Ei ole olemassakaan ongelmapentua vaan omistaja voisi katsoa peiliin ja kysyä itseltään olisiko vika hänessä ja pohtia tekeekö hän itse jotakin väärin. Ennen kuin mietit edes lemmikin ottamista oli kyseessä mikä eläinlaji tahansa niin pitäisi oikeasti perehtyä tosi tarkasti kyseiseen lajin käytökseen ja kouluttamiseen. Harmittaa kun eläimiä saa ostettua yhtähelposti kun karkkia kaupasta. Moni koira menee "pilalle" jos sitä ei oikein kouluta ihan pennusta saakka. Aikuista väärin/kaltoin kohdeltua eläintä on tosi vaikea enään uusiksi kouluttaa.

lukenut kunnolla? sanottiin selvästi että collie pentu.

Mikset vain lähde huoneesta, ovi kiinni perässä, kun pentu alkaa puremaan? Auttasko? ja se suihkepullo vois kanssa olla hyvä idea. Kieltäminen tai huomiotta jättäminen ei todellakaan monesti auta, ei minunkaan pentuuni, se vain rupesi kahta kauheammin puremaan ja hyppimään molemmissa tapauksissa. Itse lähden aina huoneesta ja jätän pennun hetkeksi yksin, tulen takaisin ja jos taaas alkaa puremaan, häivyn taas. näin koira oppii ettei kannata purra tai jää yksin, "arestiin".

kaksi tapaa jota auttoi kunnes se sitten itsestään iän myötä rauhoittui. Nostaa syliin ja pitää kiinni kunnes rauhoittuu, mielellään nostaa niin korkealle kun saa, ja usko ei helppo kun iso koira kysessä mutta jotenkin sen verran meni hämilleen siitä että rauhoittu. Toinen kun alko pureminen niin lelua suuhun kaikin tavoin innostaa pureminen johonkin kivaan leluun. Mutta nämä koirat on kyllä niin erillaisia, omalla nyt 5kk pennulla ei ole tätä ongelmaa ilmennyt ollenkaan vaikea sitä edes uskoa mutta edellinen pentu aivan riiviö.

xyxx kirjoitti:

kaksi tapaa jota auttoi kunnes se sitten itsestään iän myötä rauhoittui. Nostaa syliin ja pitää kiinni kunnes rauhoittuu, mielellään nostaa niin korkealle kun saa, ja usko ei helppo kun iso koira kysessä mutta jotenkin sen verran meni hämilleen siitä että rauhoittu. Toinen kun alko pureminen niin lelua suuhun kaikin tavoin innostaa pureminen johonkin kivaan leluun. Mutta nämä koirat on kyllä niin erillaisia, omalla nyt 5kk pennulla ei ole tätä ongelmaa ilmennyt ollenkaan vaikea sitä edes uskoa mutta edellinen pentu aivan riiviö.

Lue lisää

Meidänkin koira oli yksi kamala hirveä mahoton riiviö pentuna!! Hermot meni joka päivä..kun kielsi tekemästä jotain niin sitähän oli sitten pakko tehdä ja aina kita louksutti..noh..siinähän meni todella kauan mutta lopulta pentu ymmärsi käyttäytyä..jos rupesi puremaan niin lähdettiin vaan pois eikä huomioitu..perässä se monet kerrat roikku mutta kun yrittää olla sitä huomioimatta nii kyllä se siittä.. TODELLA pitkää pinnaa se vaati meidän tapauksessa mutta nyt koira on oikein kelpo kansalainen :)

Onnea vaan, rankkaa se on ja oikotiet kadoksissa..

ai niin ja vielä hommaa pennulle tekemistä! Sillä on tylsää ja siksi käyttää ajan riehumiseen, joka muuten on ihan luontaista. Pitkät lenkit, paljon sellaisia leluja ja pureskeltavaa mitä saa repiä ja jyrsiä.