Kaukana vastaranta
heihastuu meren peilistä.
Levoton harmaa meri
hymyilee hopeaa.
Katselen meren kirkkautta
lepän lehvien läpi,
ainavihreitten puiden,
pohjoisen tropiikin.
Kaislat kukkivat vihreinä,
järviruoko tummuu kypsäksi.
Vene käyttämättä,
koristeena vain.
heihastuu meren peilistä.
Levoton harmaa meri
hymyilee hopeaa.
Katselen meren kirkkautta
lepän lehvien läpi,
ainavihreitten puiden,
pohjoisen tropiikin.
Kaislat kukkivat vihreinä,
järviruoko tummuu kypsäksi.
Vene käyttämättä,
koristeena vain.
Vastaukset 8
Vanhimmat
todellakin, heijastuksia.
Kappaleita Suomen luontoa, mökkirantasi maisemaa
ja tunnelmaa. Vihreyttä on vielä eikähän se edes kokonaan
meiltä katoa, vaikka syksy ja talvi tuleekin.
Kotoinen, kuvaava runo - kuin pienoinen maalaus.
Kiitos !
Siinä näkymässä, jota runo yritti kuvata, maisema merelle oli kuin maalaus. Ysein synkkä ja lyihynharmaa meri oli täysin tyyni, lähes hymyilevä, mitä korosti kirkas päivä ja rantojen monivärinen kasvisto. Runoon vähän liikaa kuvattavaksi. Kiitos viestistäsi!
Olisiko hieman
melankolinen..
´vene käytämättä,
koristeena vain´..
Kiitos tee..
Syksyn jatkoa..
Tarkka silmä sinulla, vaikka yritin kuvata luonnon kauneutta. Kai siihen vehän melankoliaakin tuli mukaan,ainakin veneen verran, kun en kertaakaan käynyt kalassa koko kesänä. Ja katistastakin päästin pois, kun kalat olisi pitänyt ensin tappaa. Olen tainnut vähän pehmetä. Mukava kun huomasit tämänkin.
..kaverilla vene
tai ehkä joku
suurempi sitä..
en ´muka´ehtinyt
koko kesänä
mukaan
..kuvasin ´vaan ´
perhosia..
Kesä on niin lyhyt; miten sitä ehtisi kaikkeen. Sitä paitsi, arvostukset muuttuvat. Minäkin "pyydystän" enemmän perhosia kuin kaloja, tosin vain nähtäväksi, ikiomaan perhosbaariin, johon laitan käynyttä mehua, sokerilla vahvistettuna. Se houkuttelee monia lajeja, mutta myös muurahaisia, vaikka se on niille vaikean tien takana, pitkän kepin nokassa ja narun päässä.
Ihana tuokiokuva!
Tuo loppu varsinkin - miten se nostaa kuvia sielun syvyyksistä...
Arvostan huomiotasi, ainakin yritin. Vaikka runoni on kovin vaatimaton näkyyn verrattuna. Mutta niin se on aina; kuvata maisema sanoin tai edes värein ja muodoin - lähes mahdotonta. Miten kuvata merta, tai edes rantoja syksyn aavistuksessa, taivaan väreistä puhumatta.