Uusimmassa Seurakuntasanomissa lapsiasianvaltuutettumme Maria Kaisa Aula tahtomattaan tulee ilmaisseeksi oman lapsia ja nuoria vähättelevän asenteensa ja hehettelynsä. Kun näin on, niin suosittelen tosiaan, että Aula ei enää hae jatkoa virkaansa, joka onneksi vuoden kuluttua on katkolla. Tässä lainaus Aulan höpötyksistä, joista näkee, ettei hän todellakaan ole lainkaan syventynyt siihen, mihin hänet on palkattu, eikä hän ymmärrä kenen asialla hänen pitäisi olla. Lähde Esse 39/3.9.2009
"
Toiveet ovat pieniä ja konkreettisiä. Keskustelin esimerkiksi lastensuojeluasiakkaina olleiden nuorten kanssa Jyväskylässä. He kertoivat, kuinka vaikeaa on tavoittaa puhelimitse oma sosiaalityöntekjä. Siis ihan pieni juttu, mutta olennaisen tärkeä."
Siis IHAN PIENI JUTTU. Eheei Aulaseni. VAAALTAVAN SUURI EPÄKOHTAHAN ON KYSEESSÄ JA KOKO SEKTORIN LAAJUINEN VIRKAVELVOLLISUUDEN LAIMINLYÖNTI, kun lastensuojelulapsi ei saa yhteyttä siihen henkilöön, joka nostaa palkkaa hänen elämänsä ja asioidensa järjestemisestä. Näillä lapsilla ei ole perheensä eikä läheistensä tukea. Ja vaikka heidän joku läheisensä haluaisi auttaa heitä, niin näillä läheisillä ei ole OIKEUTTA puuttua sosiaaliviranomaisen ratkaisuihin niin välittömästi, kuin lapsi tarvitsisi. Siispä, kun lastensuojelulapsi ei tavoita sosiaalivirkailijaansa niin sitä voidaan verrata siihen, että tavislapsi joutuisi kerta toisensa perään toteamaan, että hän ei tarvitessaan tavoita äitiään.
Ja tämä on Aulan mielestä pikkujuttu. Ei ole, sillä asian korjaaminen ei onnistu lastensuojelijasektorin menttaliteetillä hetkessä. Katos Aula, kun ei taaskaan edes lastensuojeluvaltuutetun tasolla ymmärretä asiantilan olevan paitsi laiton myös lasten oikeuksien vastainen, niin ei kai voida edes haaveilla, että viranomaissektorilla ymmärrettäsiiin, ja siitä ymmärryksestäkin on vielä pitkä matka käytännön muutoksiin, joita tällä nykyisellä henkilökunnalla EI takuulla OSATA tehdä. Jos ymmärrettäisiin ja osattaisiin, niin olisi tapahtunut jo.
Ehdotankin, että kaikkien palkka puolitetaan, kunnes asiassa on tapahtunut korjaus.
"
Toiveet ovat pieniä ja konkreettisiä. Keskustelin esimerkiksi lastensuojeluasiakkaina olleiden nuorten kanssa Jyväskylässä. He kertoivat, kuinka vaikeaa on tavoittaa puhelimitse oma sosiaalityöntekjä. Siis ihan pieni juttu, mutta olennaisen tärkeä."
Siis IHAN PIENI JUTTU. Eheei Aulaseni. VAAALTAVAN SUURI EPÄKOHTAHAN ON KYSEESSÄ JA KOKO SEKTORIN LAAJUINEN VIRKAVELVOLLISUUDEN LAIMINLYÖNTI, kun lastensuojelulapsi ei saa yhteyttä siihen henkilöön, joka nostaa palkkaa hänen elämänsä ja asioidensa järjestemisestä. Näillä lapsilla ei ole perheensä eikä läheistensä tukea. Ja vaikka heidän joku läheisensä haluaisi auttaa heitä, niin näillä läheisillä ei ole OIKEUTTA puuttua sosiaaliviranomaisen ratkaisuihin niin välittömästi, kuin lapsi tarvitsisi. Siispä, kun lastensuojelulapsi ei tavoita sosiaalivirkailijaansa niin sitä voidaan verrata siihen, että tavislapsi joutuisi kerta toisensa perään toteamaan, että hän ei tarvitessaan tavoita äitiään.
Ja tämä on Aulan mielestä pikkujuttu. Ei ole, sillä asian korjaaminen ei onnistu lastensuojelijasektorin menttaliteetillä hetkessä. Katos Aula, kun ei taaskaan edes lastensuojeluvaltuutetun tasolla ymmärretä asiantilan olevan paitsi laiton myös lasten oikeuksien vastainen, niin ei kai voida edes haaveilla, että viranomaissektorilla ymmärrettäsiiin, ja siitä ymmärryksestäkin on vielä pitkä matka käytännön muutoksiin, joita tällä nykyisellä henkilökunnalla EI takuulla OSATA tehdä. Jos ymmärrettäisiin ja osattaisiin, niin olisi tapahtunut jo.
Ehdotankin, että kaikkien palkka puolitetaan, kunnes asiassa on tapahtunut korjaus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"He kertoivat, kuinka vaikeaa on tavoittaa puhelimitse oma sosiaalityöntekjä. Siis ihan pieni juttu, mutta olennaisen tärkeä"
Lukemisen taito ei liene kovin hallussa, sen sijaan väärin lukemisen taidon Keiju kyllä osaa.
Ymmärsin Aulan kirjoituksen monien muiden tavoin niin,että puhelimen käyttö on lapselle nykyisin helppoa, siis pikkujuttu, mutta olennaisen tärkeää olisi tavoittaa oma sosiaalityöntekijä,mistä asiasta Aulakin itse asiassa on todella huolissaan, kun häntä ei tavoita monien kiireiden ja paineiden vuoksi. Keiju käänsi tapansa mukaan jutun niin päin, että se olisi Aulan mielestä pikkujuttu, kun ei tavoita sos.työntekijää.
Pikkujuttu sinänsä, mutta asia kääntyi Keijun jutussa taas väärinpäin, väärinymmärtäjän mielessä.
No jos Aula on tosissaan huolensa kanssa, niin hän ryhtyy pikaisesti aikaansaamaan muutoksen sosiaaliviranomaisten toimintatapoihin, jotta lapset tavoittavat sossutanttansa tarvitessaan. Aika näyttää miten pian ja miten tosissaan Aulan huoli konkretisoituu tekojen asteelle. Sitten voimme, toivon mukaan, yhdessä kanssasi todeta, että hän oli tosissaan eikä vähätellyt, kuten epäilin. Toivotaan, että olen aliarvioinut Aulan tehokkuuden.