Vähän ehkä turha aloittaa uusi aihe, mutta ei oikein ollut valmista keskustelua johon laittaa. Pakko kuitenkin johonkin vähän purkaa, vaikka kavereillekin voi toki puhua.
Eli olen nyt lukion toisella ja ollut jo vuosi sitten syksystä lähtien ihastunut erääseen tyttöön samalta luokalta. Monta kertaa minun piti mennä hänelle juttelemaan, mutta ei vaan rohkeus riittänyt. Sitten se vain jotenkin unohtui keväällä, kunnes taas "huomasin" tytön elokuussa koulun alkaessa. Päätinpä sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja toissapäivänä (keskiviikkona) pyysin häntä wanhojen tansseihin parikseni ja hän suostui. (Oli oikeasti aika rohkea teko minulta.) Sain vieläpä hänen messengerosoitteensa. En ole pahemmin hänen kanssaan koulussa jutellut ja nytkin vain kerran mesessä. Kuitenkin tuntuu, että meillä juttu luistaa ihan hyvin, vaikka aika paha sanoa vielä näin lyhyen tuntemisen jälkeen. Itse siis olen häneen suuresti ihastunut, mutta en tiedä onko hänellä mitään tunteita minua kohtaan. Mesessä hän sanoi, että kiva kun pyysin häntä tansseihin ja olen huomannut hänen usein katsovan minua koulussa ja kun katseemme kohtaavat, hän jotenkin vähän hämmentyy(? siis punastuu). Pitäisi varmaan vaan yrittää tutustua häneen paremmin mesessä ja toki vielä parempi olisi, jos koulussa uskaltaisi. Ongelmana vaan vähän on, että minä olen aika ujo itse ja hänkin vaikuttaa aika samanlaiselta. Toki siinä mielessä hyvä, että häntä oli sen takia aika helppo pyytää tanssipariksi, mutta sitten kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta. Mesessä kun eilen aika pitkään keskusteltiin, minun piti lähes koko ajan pitää keskustelua yllä. Tai siis toki hän vastaili ja kertoi itsestään paljon ihan kysymättäkin, mutta enempi minä häneltä kyselin kuin hän minulta. Että lieköhän ollenkaan kiinnostunut vai johtuisiko vain ujoudesta? Pidän itseäni suht hyvännäköisenä, mutta ei minun pukeutumisessani tai muutenkaan mitään erikoista ole.
Koko ajan vaan pyörii mielessä tämä tyttö, tavallaan se on ihanaa, mutta tavallaan on niin epävarma olo koko asiasta. Koko ajan vähän pelkää, että sanon jotain noloa tai tyhmää tai olen sanomatta jotain mitä pitäisi sanoa ja pilaan tämän jutun, ennen kuin mitään oikein edes kerkeää alkaa. Ja jos hänet ulos pyytäisin (leffaan tai jotain...), luistaisiko juttu ollenkaan, vai olisiko kumpikin ihan jäässä. En siis ole koskaan aiemmin seurustellut. Mutta kaipa sitä pitäisi vain ottaa lungisti ja yrittää tutustua ja ehkä pyytää häntä jonnekin ulos.
Eli olen nyt lukion toisella ja ollut jo vuosi sitten syksystä lähtien ihastunut erääseen tyttöön samalta luokalta. Monta kertaa minun piti mennä hänelle juttelemaan, mutta ei vaan rohkeus riittänyt. Sitten se vain jotenkin unohtui keväällä, kunnes taas "huomasin" tytön elokuussa koulun alkaessa. Päätinpä sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja toissapäivänä (keskiviikkona) pyysin häntä wanhojen tansseihin parikseni ja hän suostui. (Oli oikeasti aika rohkea teko minulta.) Sain vieläpä hänen messengerosoitteensa. En ole pahemmin hänen kanssaan koulussa jutellut ja nytkin vain kerran mesessä. Kuitenkin tuntuu, että meillä juttu luistaa ihan hyvin, vaikka aika paha sanoa vielä näin lyhyen tuntemisen jälkeen. Itse siis olen häneen suuresti ihastunut, mutta en tiedä onko hänellä mitään tunteita minua kohtaan. Mesessä hän sanoi, että kiva kun pyysin häntä tansseihin ja olen huomannut hänen usein katsovan minua koulussa ja kun katseemme kohtaavat, hän jotenkin vähän hämmentyy(? siis punastuu). Pitäisi varmaan vaan yrittää tutustua häneen paremmin mesessä ja toki vielä parempi olisi, jos koulussa uskaltaisi. Ongelmana vaan vähän on, että minä olen aika ujo itse ja hänkin vaikuttaa aika samanlaiselta. Toki siinä mielessä hyvä, että häntä oli sen takia aika helppo pyytää tanssipariksi, mutta sitten kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta. Mesessä kun eilen aika pitkään keskusteltiin, minun piti lähes koko ajan pitää keskustelua yllä. Tai siis toki hän vastaili ja kertoi itsestään paljon ihan kysymättäkin, mutta enempi minä häneltä kyselin kuin hän minulta. Että lieköhän ollenkaan kiinnostunut vai johtuisiko vain ujoudesta? Pidän itseäni suht hyvännäköisenä, mutta ei minun pukeutumisessani tai muutenkaan mitään erikoista ole.
Koko ajan vaan pyörii mielessä tämä tyttö, tavallaan se on ihanaa, mutta tavallaan on niin epävarma olo koko asiasta. Koko ajan vähän pelkää, että sanon jotain noloa tai tyhmää tai olen sanomatta jotain mitä pitäisi sanoa ja pilaan tämän jutun, ennen kuin mitään oikein edes kerkeää alkaa. Ja jos hänet ulos pyytäisin (leffaan tai jotain...), luistaisiko juttu ollenkaan, vai olisiko kumpikin ihan jäässä. En siis ole koskaan aiemmin seurustellut. Mutta kaipa sitä pitäisi vain ottaa lungisti ja yrittää tutustua ja ehkä pyytää häntä jonnekin ulos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suomalaiset pojat on aika ujoja, niin kuin sanotaan. Sen huomaa just näistä keskusteluista suomi24:sen palstalla ja tälleen juu. Maailmalla monessa muussa maassa poika on aina se rohkea, joka ottaa aloitteen, joka ottaa ohjat käsiinsä. Mutta Suomessa se oikein onnistu. Ulkomaalaisetkin ihmettelee sitä. Suomalaiset ihmettelee sitä itsekin. Suomalaiset pojat ryhdistäytykää!
Ja sinä aloittaja, menet puhumaan sille tytölle koulussa kasvotusten. Pyydät vaan leffaan tai kahville. Töksäytät sen vaan. Siitä se alkaa!
Mut yleensä nää pojat antaa vaan rakkauden kulkee ohitse... Ja kohta jo kaduttaa.
Tai voihan se alkaa seurustella jonkun toisen pojankaa jos joku ehti sua ekaks. (Jos tyttö vaikka olettaa ettet ole kiinnostunut hänestä, kun et pyydä ulos ja tällee)
Joten nyt hei ihan oikeasti, mitä tuut ees kyselee tänne tälläsiä, kaikkihan on ihan selvää. Et saa täältä apua. Se apu on sussa itsessääs, - ja se on puhe. Puhut sille suoraa. Tytöt tykkää jos niille tullaan puhuu suoraan.
Minulla on käytännössä aivan samanlainen tilanne. Sain ihastukseni Messenger-osoitteen ja koulussa toisinaan voi katseet kohdata joksikin aikaa. Kuitenkin, tänään hän vaikutti messengerissä yllättävän kireältä, ei pistänyt hymiöitä kuten ennen, mutta tuskin tämä voi minusta johtua? Eilenhän hän hymyssä suin antoi minulle messenger-osoitteensa ja sen jälkeen emme ole puhuneet?
No, huomenna sen sitten näen, toivottavasti en menetä yöunia.
Mielestäni tuntuu vähän tyhmältä tutustua vaan mesessä, joten ajattelin pyytää häntä jonnekin treffeille. Olen tässä nyt miettinyt eri vaihtoehtoja. Leffa tuntuu vähän tylsältä ja kuluneelta. Kahvilassa puolestaan täytyy istua koko ajan lähekkäin ja hiljaiset hetket tuntuvat vielä kiusallisemmilta. Jonkun bändin keikka tai muu tapahtuma olisi hyvä, mutta valitettavasti melkeinpä kaikki keikat täällä ovat baareissa ja k18, eikä nyt syksyllä mitään tapahtumiakaan oikein ole. Joten omasta mielestäni paras idea olisi mennä kävelylle. Tyttö asuu aika lähellä minua ja tässä lähellä on kaunis ranta, jossa kävellä ja istua kalliolle katsomaan aaltoja. Hiljaiset hetketkään eivät tuntuisi niin kiusallisilta, kun olisi vähän muutakin tekemistä. Sekä jutunaiheitakin voisi keksiä paremmin kävellessä. Tämä myös onnistuisi vaikka ihan joku arki-ilta. Ja toki jos juttua riittää, niin voihan siitä siirtyä vaikka johonkin kahvilaan. Eli tuntuuko huonolta idealta? Erityisesti jos saisi tyttöjen mielipiteitä?
Kyllähän tuo on ihan hyvä idea.. Kannattaa ihan rauhassa varmaan tutustua, ennenkä alatte sen kummemmin mihinkään varsinkin jos et varmaan tuossa vaiheessa tunteistasi pysty tytölle puhumaan. Itse olen vähän poikkeuksellinen yksilö, kun olen todella avoin. Ja itselleni ei ole kovin suuria ongelmia ollut ihastuessa sillai, että oon pystyny tytölle aina kertomaan. Älä kuitenkaan oleta, että kaikki sujuu vain sillä, että vietätte aikaa yhdessä. Tyttö pitemmän päälle viimeistään ajattelee, että haluat olla vain kaveri. Ja jos tyttökin on suhun ihastunut, kaikki kyllä lähtee sujumaan aika lailla itsestään. Ainakin minulla on aina sillai mennyt :)