Me mistä tulemme? Me sitä tiedä emme.
Keitä me olemme? Niin turhaan kyselemme,
kun kuitenkaan ei Syvä Kurkku kuule meitä.
Minne me menemme? Ei saavu oppaaksemme!
ööö
"Nyt ulos täältä inha juopporemmi",
kimittää hirviö, ei lainkaan emmi.
Se Runoilijan murtaa herkän mielen,
vaan vahinko on sen, ken viiniä ei lemmi!
ööö
On pullo tyhjä, missä pullon henki,
kun kutsun eipä kuule, huono renki,
vaan kohta määräileepi isäntänä:
"Tuo joutuin pullo ja tuoppa toinenki!"
ööö
Vain sana sinulta ja päätän juomisen!
Vaan entäpä jos ehdyttää se luomisen?
On suuri valtas, mutta muista vastuu!
Me kestämmekö runottoman huomisen?
ööö
Kun katson yössä taivaan tähtitarhaan
on kylmää tähtein loiste. Ystäväni parhaan,
mun pikkuveljen en toivo, usko tuolla asuvan.
Mä uskon joku johtaa minut harhaan.
ööö
Lupasit luksusta ja hyvää runsaimmin,
jos ehdoitta mä sinuun liittyisin.
Yön yli miettinyt oon kera viisaiden.
"Nyt vashtaan, päivä she on huomenishakin."
ööö
Aamulla juomingeista mielin ankein
palailen kämpilleni jaloin, selin kankein.
Pussit ja pää tyhjänä on pulloista ja muusta,
ja kerta kerralta on reissu kaikkein rankein.
ööö
Maljoja kumoten mä aamuun asti join,
niin syvän yhteyden mä yössä sinuun loin.
Nyt käsissäsi kielin värjyvin
sun ylistystäs soittimenas soin!
ööö
Kun valot taivaan sytytät on yö,
niin tuuli laantuu, meri silti lyö.
Maininki sivaltaa, maan kallio se poski,
vaan valonnäyttäjänä sun on turha työ.
Keitä me olemme? Niin turhaan kyselemme,
kun kuitenkaan ei Syvä Kurkku kuule meitä.
Minne me menemme? Ei saavu oppaaksemme!
ööö
"Nyt ulos täältä inha juopporemmi",
kimittää hirviö, ei lainkaan emmi.
Se Runoilijan murtaa herkän mielen,
vaan vahinko on sen, ken viiniä ei lemmi!
ööö
On pullo tyhjä, missä pullon henki,
kun kutsun eipä kuule, huono renki,
vaan kohta määräileepi isäntänä:
"Tuo joutuin pullo ja tuoppa toinenki!"
ööö
Vain sana sinulta ja päätän juomisen!
Vaan entäpä jos ehdyttää se luomisen?
On suuri valtas, mutta muista vastuu!
Me kestämmekö runottoman huomisen?
ööö
Kun katson yössä taivaan tähtitarhaan
on kylmää tähtein loiste. Ystäväni parhaan,
mun pikkuveljen en toivo, usko tuolla asuvan.
Mä uskon joku johtaa minut harhaan.
ööö
Lupasit luksusta ja hyvää runsaimmin,
jos ehdoitta mä sinuun liittyisin.
Yön yli miettinyt oon kera viisaiden.
"Nyt vashtaan, päivä she on huomenishakin."
ööö
Aamulla juomingeista mielin ankein
palailen kämpilleni jaloin, selin kankein.
Pussit ja pää tyhjänä on pulloista ja muusta,
ja kerta kerralta on reissu kaikkein rankein.
ööö
Maljoja kumoten mä aamuun asti join,
niin syvän yhteyden mä yössä sinuun loin.
Nyt käsissäsi kielin värjyvin
sun ylistystäs soittimenas soin!
ööö
Kun valot taivaan sytytät on yö,
niin tuuli laantuu, meri silti lyö.
Maininki sivaltaa, maan kallio se poski,
vaan valonnäyttäjänä sun on turha työ.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tulen huomenna uudelleen,
tämä on nimittäin ehdottomasti lukemisen ja
punnitsemisen arvoinen runo - taasKIN.
lopuua kohti alkaa kohtakohdin säkenöidä, mutta alun kyllä tankeroit jostain syystä .... älä ujostele liikaa sanojen ja lauserakenteiden käyttöä, kun kerta osaat. Vihveli sentään, uskalla tehdä runo kuin käädyksi faaraon puolison kaulaan. Laserin tarkka minimointi on paras aseesi. Käytä sitä. Toisaalta ihan kiva nähdä ettet pysty eksyttämään itseäsi sanojen viidakkoon ;-)).
Ettet vain olisi laadukkaampi kriitikko kuin runoilija?
(Ajattele kuinka monimielinen lausahdus)!
Runoilijaahan miusta ei koskaan ehdi tulla, mutta sanasommittelun rakastaja olen ihan syntymälahjana ja nimenomaan siellä ajatusten syntysijoilla. Suomenkielihän perustuu ääntiöiden mahdollisimman osuvaan sanalliseen kuvaamiseen kunnon sihinöillä ;.). Kiitos kun suhtauduit noin kiltisti vastakommentissasi. Jäiset muurahaiset ovat kompuroineet niskassani ja polttiaiset tanssivat ripaskaa sydänalassani kommenttiini reagoimistasi odotellessani.
toden sanoo? Vastarunoni kyhäys Sinun upeaan runoosi kesti puoli tuntia, mutta tämän lähettäminen on kestänyt jo kaksi tuntia! Toivottavasti ei tule toistoa!
Turhaa työtä teet, mietteissäsi.
Et vain vielä ole kaikkea saanut
sydämeesi, et edes järkeesi.
hhh
Syvä Kurkku ei kuule meitä, ei ennen
kuin opimme kuulemaan Häntä.
Sitten on tie, kaikille avoin.
Ei opasta tarvitse, ei kukaan meistä.
Ei missään, ei millään tavoin.
hhh
Et taida vielä sitäkään tietää.
Ett’ taitelijan tulee kaikkea sietää.
Toki parhain tuotos aikaan saatetaan.
Kun viini helmeilevä alas kurkusta kaadetaan.
hhh
Mutt’ oikeessa olet, ei pullossa elä.
Ei taiteen henki.
Tämä henki ei kauneutta palvele.
Ei mukanansa totuutta kuljettele.
Tämä henki ei ymmärrä. Ei tätä elämää.
hhh
Ja runoton huominen, ei sitä ilman.
Ei ilman kestää voi.
On runous osa taidetta. Henkeä tarjoavaa.
Henkeä, jota ilman elämä on elämää.
Ilman elämisen paahdetta varjoavaa.
hhh
En usko, ett’ sua kukaan harhaan voi johtaa.
Ei tässä kohtaa.
Onhan sulle aisteja enempi annettu.
Ilman ett’ niitä ois’ noin vaan eteesi kannettu.
Osaathan runon kirjoittaa.
Ja tämä on kenties enempi.
Kuin mahtavaa.
hhh
Kun taiteesta puhutaan,
voidaan tiede unhoittaa ja taiteen
henki samalle tasolle.
Luonnon hengen kanssa korottaa.
hhh
Runo on taidetta, hengen luomaa.
Luonnon järkeä, Luojan luomaa.
Koskaan ei ole turhaa mikään työ.
Ei työ, joka tekijäänsä. Ei oitis vasten
kasvojansa lyö.
ÖÖÖ
Oletpa viitseliäs. Kiitos arvokkaasta vastarunostasi!
en kestäisi runotonta huomista !
Voi, Verd - mihen mie Siun kanssais oikei jou'un... =)
hienoa
Olisit ihanne puoliso minulle,- ei kun siis juopolle runoilijalle.
niin tässä olen vaikkakin myöhässä, kun sairastelin flunssan
tässä välissä.
Pitäiskö sanoa niin kuin Mys ' juo, juo, juo '
vaiko kieltää tahi ainakin yrittää hillitä sitä
kumoamista ?
Asiahan on niin, että itse sen kuitennkin päätät,
sanoisin tässä sitten mitä tahansa. Ja mitä luultavammin
jatkaisit joka tapauksessa.
Hemmetin aitoa tekstiä ( luulen ) ja nuot ' öööt ' säkeiden
välissä antaa omanlaisensa vahvistuksen kirjoitetulle ja
siis mitä todennäköisemmin myös koetulle.
Jep. Ei ehkä mieleinen komments, mut komments kuitenkin.
sävystä huolimatta ovat aina mieleisiä. Ihan totta!
Kirjoitan nämä aina tässä ja nyt. Olikin tarkoitus puhua Syvästä Korvasta,
mutta kun sormet ovat tottuneet Watergatesta lähtien puhumaan kurkusta
ne ohittavat aivot. Et kuitenkaan ryhtynyt sormella osoittelemaan. ( Niin kuin minä
olisin sijassasi tehnyt).
Kommentoin melko harvoin ja mielivaltaisesti, mutta kyllä tämä runo ansaitsee mitalin kielen ja mielen vapaudesta ja lennosta. Luin sen nauttien molemmista. Mutta odotan vielä suuremmalla kiinnostuksella runojasi, kunhan laajennat niiden aihepiiriä. Luulisin, että niitä löytyy lähes rajattomasti.
Aidosta kannustuksesta.