Auttakaa äidit...

mulla kohta 5kk esikoispoika, joka myös aikalailla sylivauva. Alusta asti kuitenkin asennoiduin niin että vauva on mukana KOKO AJAN. Poika kuitenkin viihtyy itsekseenkin lattialla jos olen näköetäisyydellä, joten ihan koko aikaa ei tarvitse pitää sylissä.

Meillä kans itkeskellään aika paljon - siis itku tulee jos asiat on vähänkin toisin kuin poika haluaisi. Nukkuu vieressä yöt ja vasta jokin aika sitten rupesi nukkumaan päiväunet yksin - kun aiemmin aina tarkisti että joku on vieressä nukkumassa ja heräsi josei ollut.

Voisit kokeilla kantoliinaa tai reppua, niin saisit kädet vapaaksi lasta kantaessasi - reppu myös tukee selkää hyvin. Laita vauva sitteriin lattialle viereesi kun vaikka katsot tv:tä tai syöt, juttele vauvalle samalla ja osoita että vaikket pidäkään sylissä niin olet silti siinä vieressä saatavilla. Yritä totuttaa tyttösi olemaan yksikseen lattialla näköetäisyydellä, kun hän itkee ota hänet syliin ja kun itku loppuu laita hänet takaisin ja leiki hänen kanssaan. Hän oppii että vaikket koko ajan ole hänen välittömässä läheisyydessään, olet silti saatavilla ja tulet kyllä kun hän sinua tarvitsee.


Koita jaksaa. Anna lapsi hoitoon jollekulle päiväksi ja pidä vapaata, rentoudu ja yritä saada itsesi kuntoon. Kun voit hyvin jaksat paremmin lapsen kanssa.

Yritä sylituokioilla keskittyä vauvaan oikein erikoisesti...leikkiä, jutella, seurustella, naurattaa...kun saa riittävästi tuota sosiaalista kontaktia ja saa kertoa juttunsa sinulle rauhassa niin että kuuntelet ja naurat hänen hassutuksilleen, niin silloin hän saattaa hyväksyä myös itsenäistä aikaa. Minun vauva haluaa kovasti seuraa ja seurustelua, mutta kun on riittävästi tankannut sitä seurustelua, niin viihtyy yksikseenkin lattialla. Vaunuissa ei itke lähes koskaan vaikka hereillä olisi. Pinnasänkyyn nukahtaa yksin kun on hyvin syönyt ja unipussissa, jonka hän selvästi liittää yöuniin, että silloin mennään nukkumaan. Minun vauva pitää eniten musiikista, laulusta, hyppyyttelystä polvella, lentokoneena olemisesta, keinuhevosella ratsastamisesta, ja ihan vaan juttelusta ja nauramisesta...hänellä on usein jotain omasta mielestään kovinkin huvittavia juttuja, koska usein kerrottuaan juttunsa alkaa kikattaa ja jos sitten kuuntelijakin alkaa nauraa, niin vauvan kikatus muuttuu vallattomaksi nauruksi. Hän on 3 kk ikäinen.

Tällaisessa tilanteessa muodostuu helposti ns. noidankehä. Jos vauva on vaativa, ja väsyt jatkuvaan sylissä pitämiseen, niin lapsi vaistoaa väsymyksesi ja sitä enemmän hän itkee ja sitä enemmän taas sinä väsyt jne. Eli sinun on nyt yritettävä katkaista tuo kierre. Eli kokeilepa väsymyksestä ja masennuksestasi huolimatta ottaa todella paljon kontaktia vauvaasi. Sellaista positiivista kontaktia. Hymyilet ja suukottelet paljon, leikittelet ja halit vauvaasi. Kun vauva sitten huomaa, että teillä on hyvä vuorovaikutussuhde, kääntyy kierre helposti myös positiiviseksi. Eli läheinen ja hellä vuorovaikutus vähentää vauvan itkuherkkyyttä ja koska hän itkee vähemmän, jaksat sinäkin paremmin. On tutkittu, että vauvan itku on kaikkein stressaavin ääni, joten ei ole ihmekään, jos olet väsynyt. Nyt täytyy vain saada vauvasi tyytyväiseksi, jotta itku vähenee ja jotta sinä jaksat häntä paremmin hoitaa. Onko vauvan isä lähellä myös, voiko hän ottaa välillä vauvan syliinsä, jotta sinun ei tarvitse häntä koko aikaa pitää sylissäsi?

Olet tietysti tarjonnut rintaa/tuttipulloa hänen itkuunsa? Tai jos on juuri syönyt, niin miten olisi tutti? Huoliiko tuttia?
Voimia sinulle jaksaa, ja lohdutukseksi voin sanoa, että lapset kasvavat todella nopeasti, yhdessä hujauksessa, joten tilanne ei ole pysyvä! Toisaalta voit ajatella, että tällaista se vauvan hoitaminen joskus on. Meillä on muillakin äideillä samat pulmat, joten et ole yksin. :) Äitiys on välillä sitäKIN, että selkää särkee ja univelkaa on aivan tajuton määrä. Tuskinpa kuitenkaan antaisit vauvaasi pois? Mietipä sitä, miten suuren lahjan kuitenkin itse olet saanut, vaikka se välillä vaivaa aiheuttaakin. Kukaan ei ole varmaan koskaan sanonut, että vauvan hoitaminen olisi lasten leikkiä. Se on kovaa työtä, ja siihen meillä äideillä kyllä riittää puhti, usko pois! Vaikka joskus tuntuu, että ei jaksa, niin kyllä sitä vain ihmeesti jaksaa! :)