kysymys ateisteille

Jos kumppani uskoisi johonkin jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen, voisin sen hyväksyä. Tietysti myös hänen pitäisi hyväksyä minun mielipiteeni. Ei se silloin toimisi, jos jompikumpi tai molemmat yrittäisivät saada toisen muuttamaan mieltänsä.

Jos uskonto taas olisi pääosa ihmisen elämää, ei se voisi mitenkään toimia. Tarkoitan siis, etten voisi kiinnostua fundamentalistista, joka esimerkiksi pitäisi luomiskertomusta kirjaimellisena historiana tai syrjisi seksuaalivähemmistöjä jonkin hiton raamatun perusteella. Pyrin omalla kohdallani aina rationaalisuuten sekä avaramielisyyteen enkä voisi rakastaa noin ahdasta ihmistä.

Toisin sanoen en nyt suoralta kädeltä torju mahdollisuutta seurustella johonkin uskovan kanssa, kunhan se ei ole ns. liiallista. Parempi vaihtoehto olisi tietysti henkilö, jolla on samanlainen ajatusmaailma, mutta ihmiset ovat kuitenkin paljon enemmänkin kuin heidän uskonkäsityksensä.

No en ainakaan koskaan käy paikoissa joissa tutustuisin uskovaisiin enkä muutenkaan hengaile uskovaisten kanssa.
Kaikkien niiden uskovaisten kanssa jotka tunnen, on rasittavaa keskustella, kun tuntuu ettei ne pysty ymmärtämään mitään mitä niille sanoo tai mitä niiltä kysyy.
Aina jos paljastuu että olen ateisti, niin ensimmäinen reaktio uskovaiselta on "Mä en ymmärrä miksi sä et halua pelastua. Se ois niin helppoa. Kyllä sä vielä muutat mieltä ton ateismin suhteen".
Äskeisellä siis viittasin niihin ateisteihin jotka tunnen.