Meillä on lapselle järjestetty päivähoitopaikka ja kuljetus sinne sossun kautta (esikoulukyytien mukana), kun muuten ei järjestynyt.
Katsottiin lapsen tarvitsevan tätä nyt ennen esikoulun ja koulun alkua, että oppisi olemaan ryhmässä ja jossain muuallakin kuin kotona (missä ennen oli 24/7) ja muidenkin ihmisten kuin perheenjäsenten kanssa, kun oli lääkäreiden mukaan mm. eriytymis ongelmia.
Kysyisinkin tässä samalla, että sattuisko täällä olemaan muita tällä tavoin pävähoitopaikan saaneita ja kuinka päiväkodissa on suhtauduttu näihin?
Tuntui vaan vähän kolkolta, kun annettiin ymmärtää, että päiväkodista otetaan tosi herkästi yhteys sossuun myös silloin, jos lapsi ei joku aamu tulekaan hoitoon, (sen lisäksi tietysti sitten se, että jos hakija ei saavu sovittuna aikana iltapäivällä, joka siis tietysti sama käytäntö kuin muillakin lapsilla).
No, tietysti soitan ilman muuta heti, jos jotain estettä tulee täällä kotipuolessa (taksikuljetuksista johtuviin viivästyksiin en sitten tietenkään pysty vaikuttamaan).
Sossu sanoi vaan jotenkin uhkaavalla äänellä, että "sitten siihen taksiin ON vaan parasta ehtiä".
No, tottakai siihen taksiin olis sitten ehdittävä, jos kerran tällainen systeemi on järjestetty. Asiassa voi tulla vaan pieniä mutkia...
Mietin vaan, että mitenhän mahdollisiin myöhästymisiin sitten suhtaudutaan, tulevatko jo kotiin syynäämään ja mitä loppupeleissä tekevät, jos on sitten joku aamu (tai aamuina) onnettomasti myöhästytty siitä taksista tai/ja jossain vaiheessa tulee erinäisiä vaikeuksia?
Elämä kun on kuitenkin yllätyksiä täynnä, eikä asiat aina mene nappiin, kaikkeen ei voi aina itse vaikuttaa.
Pelkään nimittäin hieman jo etukäteen kuinka taksille meno sujuu läpi vuoden.
Taksille on liki kilsa ja tie on ajoittain ja paikoitellen aika huonokuntoista hiekkatietä, etenkin pahimmilla keleillä aika hankala polkupyörällä (ja usein talvella myös jalan) kulkea (autolla ei siis päästä, kun sitä ei mulla ole, eikä mies ehdi kuskaamaan töiden takia), varsinkin lanauksen jälkeen tie on pitkään yhtä puuroa niin, että pyörälläkään ei pääse ajamaan ja talvella usein siis yhtä karmivaa luistinrataa (etenkin se osa, jossa pitäis jalkaisin kulkea).
Lisähankaluutena vielä se, että tiellä ei tietenkään (maaseudun tapaan) ole ensinkään valoja, eli taskulampun kanssa siellä sitten mennä räpelletään.
Pilkkopimeinä syys/talvi aamuina siis aika ikävä kulkea lapsen kanssa, joka ehkä vielä sattumoisin kärttyilee ja pistää hanttiin joka mutkassa.
Taksi kulkee jo välimatkojen takia niin aikaisinkin, että kotoa täytyy lähteä sitäpaitsi jo "kukon laulun aikaan".
Aamuisin tuppaa muutenkin tulemaan kiire ja usein voi olla aika vaikea arvioida sitä aikaa, mikä yllättävien sääolosuhteiden (tai muiden ylläreiden) takia menee ylimääräisenä.
Nyt on vielä päästy taksille pyörällä suht hyvin, mutta kuitenkin jo esim. pelkkä aamuinen kaatosade on vaatinut hieman ylimääräisiä virityksiä, että ei ole tarvinnut sentään ihan likomärkää lasta taksiin laittaa. Sekin vaan voi joskus tulla aika yllättäen ja esim. se, että pyörällä ei pääsekään tms.
Siihen vaan jos tulee sitten vielä jokin lisäviivytys, muu tekijä mukaan, niin voi käydä jo huonosti.
Kun tätä järjestelyä suunniteltiin oletin (ja/tai toivoin), että lapsi haettaisiin mahdollisesti samasta paikasta kuin ennenkin lapset on haettu tällä kylällä, eli toisesta tiehaarasta lähempää (100 m päästä), mutta nyt on systeemit kuulemma muuttuneet, kun kunnassa kaikki muuttui ja autoilla on kuulemma tosi tiukat aikataulut, että eivät kuulemma millään ehdi hakea ja sitäpaitsi kunta ei kuulemma maksa heille tästä kuljetuksesta mitään (en tiedä kumpi tässä nyt sitten lopulta painaa, vaikka tokihan se aikakin lienee ihan oikeasti kortilla).
Itse maksaisin tästä ylimääräisestä pätkästä, mutta mulle ei kuulemma kuulu maksut, kun homma on laitettu pyörimään tätä kautta.
Kuski ei tietty varmaan niiden kiireisten aikataulujen takia kylläkään tykkäis tällaisesta mahdollisesta lisäajosta, toki ymmärrän (tosin ennen kyllä ehdittiin ajamaan ihan hyvin, vaikka lapsiakin oli enemmän kylillä, mutta silloin oli tosin vielä toinen koulu lähempänä, nykyään kaikki vaan lakkautetaan, suurennetaan ja keskitetään...).
Taksista tosin sanottiin alkuun, että ei missään nimessä ehditä viedä lasta myöskään päiväkotiin saakka/hakea sieltä, vaan sieltä pitäis tulla vastaan joku hakemaan (n. parin sadan metrin matka).
Päiväkodilla lupasivat lopulta jonkun vastaan/saattamaan.
No, nyt taksi oli kuitenkin alkanut sittenkin viemään/hakemaan sinne perille saakka, että en tiedä oliko siihen lopulta puuttunut ja kuka, vai oliko ihan taksin oma veto.
Ketään ei sen sijaan kiinnosta ollenkaan se, miten minä suoriudun ajoissa lapsen kanssa päivittäin tuonne taksiin tuota maantietä pitkin ja sieltä kotiin seuraavat 9 kk (ja samaa rataa saa siis näköjään jatkaa esikoulu kun alkaa).
Ainoastaan uhkaillaan, että sinne on pakko ehtiä (ilmeisesti sitten vaikka lentämällä, vaikka tie ei olis ollenkaan kävelykunnossa), tai sitten tapahtuu vaikka mitä...
Hitto soikoon, tulisivat itse tänne kokeilemaan....!
Katsottiin lapsen tarvitsevan tätä nyt ennen esikoulun ja koulun alkua, että oppisi olemaan ryhmässä ja jossain muuallakin kuin kotona (missä ennen oli 24/7) ja muidenkin ihmisten kuin perheenjäsenten kanssa, kun oli lääkäreiden mukaan mm. eriytymis ongelmia.
Kysyisinkin tässä samalla, että sattuisko täällä olemaan muita tällä tavoin pävähoitopaikan saaneita ja kuinka päiväkodissa on suhtauduttu näihin?
Tuntui vaan vähän kolkolta, kun annettiin ymmärtää, että päiväkodista otetaan tosi herkästi yhteys sossuun myös silloin, jos lapsi ei joku aamu tulekaan hoitoon, (sen lisäksi tietysti sitten se, että jos hakija ei saavu sovittuna aikana iltapäivällä, joka siis tietysti sama käytäntö kuin muillakin lapsilla).
No, tietysti soitan ilman muuta heti, jos jotain estettä tulee täällä kotipuolessa (taksikuljetuksista johtuviin viivästyksiin en sitten tietenkään pysty vaikuttamaan).
Sossu sanoi vaan jotenkin uhkaavalla äänellä, että "sitten siihen taksiin ON vaan parasta ehtiä".
No, tottakai siihen taksiin olis sitten ehdittävä, jos kerran tällainen systeemi on järjestetty. Asiassa voi tulla vaan pieniä mutkia...
Mietin vaan, että mitenhän mahdollisiin myöhästymisiin sitten suhtaudutaan, tulevatko jo kotiin syynäämään ja mitä loppupeleissä tekevät, jos on sitten joku aamu (tai aamuina) onnettomasti myöhästytty siitä taksista tai/ja jossain vaiheessa tulee erinäisiä vaikeuksia?
Elämä kun on kuitenkin yllätyksiä täynnä, eikä asiat aina mene nappiin, kaikkeen ei voi aina itse vaikuttaa.
Pelkään nimittäin hieman jo etukäteen kuinka taksille meno sujuu läpi vuoden.
Taksille on liki kilsa ja tie on ajoittain ja paikoitellen aika huonokuntoista hiekkatietä, etenkin pahimmilla keleillä aika hankala polkupyörällä (ja usein talvella myös jalan) kulkea (autolla ei siis päästä, kun sitä ei mulla ole, eikä mies ehdi kuskaamaan töiden takia), varsinkin lanauksen jälkeen tie on pitkään yhtä puuroa niin, että pyörälläkään ei pääse ajamaan ja talvella usein siis yhtä karmivaa luistinrataa (etenkin se osa, jossa pitäis jalkaisin kulkea).
Lisähankaluutena vielä se, että tiellä ei tietenkään (maaseudun tapaan) ole ensinkään valoja, eli taskulampun kanssa siellä sitten mennä räpelletään.
Pilkkopimeinä syys/talvi aamuina siis aika ikävä kulkea lapsen kanssa, joka ehkä vielä sattumoisin kärttyilee ja pistää hanttiin joka mutkassa.
Taksi kulkee jo välimatkojen takia niin aikaisinkin, että kotoa täytyy lähteä sitäpaitsi jo "kukon laulun aikaan".
Aamuisin tuppaa muutenkin tulemaan kiire ja usein voi olla aika vaikea arvioida sitä aikaa, mikä yllättävien sääolosuhteiden (tai muiden ylläreiden) takia menee ylimääräisenä.
Nyt on vielä päästy taksille pyörällä suht hyvin, mutta kuitenkin jo esim. pelkkä aamuinen kaatosade on vaatinut hieman ylimääräisiä virityksiä, että ei ole tarvinnut sentään ihan likomärkää lasta taksiin laittaa. Sekin vaan voi joskus tulla aika yllättäen ja esim. se, että pyörällä ei pääsekään tms.
Siihen vaan jos tulee sitten vielä jokin lisäviivytys, muu tekijä mukaan, niin voi käydä jo huonosti.
Kun tätä järjestelyä suunniteltiin oletin (ja/tai toivoin), että lapsi haettaisiin mahdollisesti samasta paikasta kuin ennenkin lapset on haettu tällä kylällä, eli toisesta tiehaarasta lähempää (100 m päästä), mutta nyt on systeemit kuulemma muuttuneet, kun kunnassa kaikki muuttui ja autoilla on kuulemma tosi tiukat aikataulut, että eivät kuulemma millään ehdi hakea ja sitäpaitsi kunta ei kuulemma maksa heille tästä kuljetuksesta mitään (en tiedä kumpi tässä nyt sitten lopulta painaa, vaikka tokihan se aikakin lienee ihan oikeasti kortilla).
Itse maksaisin tästä ylimääräisestä pätkästä, mutta mulle ei kuulemma kuulu maksut, kun homma on laitettu pyörimään tätä kautta.
Kuski ei tietty varmaan niiden kiireisten aikataulujen takia kylläkään tykkäis tällaisesta mahdollisesta lisäajosta, toki ymmärrän (tosin ennen kyllä ehdittiin ajamaan ihan hyvin, vaikka lapsiakin oli enemmän kylillä, mutta silloin oli tosin vielä toinen koulu lähempänä, nykyään kaikki vaan lakkautetaan, suurennetaan ja keskitetään...).
Taksista tosin sanottiin alkuun, että ei missään nimessä ehditä viedä lasta myöskään päiväkotiin saakka/hakea sieltä, vaan sieltä pitäis tulla vastaan joku hakemaan (n. parin sadan metrin matka).
Päiväkodilla lupasivat lopulta jonkun vastaan/saattamaan.
No, nyt taksi oli kuitenkin alkanut sittenkin viemään/hakemaan sinne perille saakka, että en tiedä oliko siihen lopulta puuttunut ja kuka, vai oliko ihan taksin oma veto.
Ketään ei sen sijaan kiinnosta ollenkaan se, miten minä suoriudun ajoissa lapsen kanssa päivittäin tuonne taksiin tuota maantietä pitkin ja sieltä kotiin seuraavat 9 kk (ja samaa rataa saa siis näköjään jatkaa esikoulu kun alkaa).
Ainoastaan uhkaillaan, että sinne on pakko ehtiä (ilmeisesti sitten vaikka lentämällä, vaikka tie ei olis ollenkaan kävelykunnossa), tai sitten tapahtuu vaikka mitä...
Hitto soikoon, tulisivat itse tänne kokeilemaan....!
Vastaukset 19
Vanhimmat
kyl sul on rankkaa, kun kaikki mahdolliset negatiiviset vaihtoehdot pitää jo etukäteen esille kaivaa.
Sen mukaan otetaan aikaa, että ehditään ajoissa.
Lapsetkin usein talvella kävelevät pari kilometriä kouluun yksin, alkuun saattelin, kun tuntui niin kolkolta ja vaikka meilläpäin sentään katuvalot on, on kilometrin verran synkkää ja metsä molemmin puolin, muutama talo ja kapea tie ja mentävä on eikä myöhästyä saa.
En kaiva negatiivisia vaihtoehtoja kaivamalla esiin. En itse alkuun edes ajatellut tuota, kunnes sossu pamautti päiväkodissa olleessa palaverissa, että lapsen on sitten vaan parasta ehtiä joka aamu, tai... (tapahtuu ties mitä).
On meiltä nyt muitakin lapsia aikoinaan täältä kouluun/kerhoon lähteneet koulutaksilla, auto tuli vaan ala-asteikäisille huomattavasti lähemmäksi, paljon inhimillisemmän matkan päähän. Yläasteelaiset saivat sitten kävellä hieman kauemmaksi, mutta ei heilläkään matka näin pitkä ollut kuin nyt.
Joskus myöhästyttiin ja mentiin sitten bussilla hieman myöhässä, tai huonoimmassa tapauksessa jäätiin tilapäisesti yhdeksi päiväksi kotiin, jos ei kyyti enää kertakaikkiaan onnistunut.
Bussi (se päivän ainoa) kulki silloin joskus lähempää kuin nykyään. Nyt on bussipysäkillekin matkaa liki 3 kilsaa.
Bussillakaan en voi kuitenkaan lähteä lasta hätätilassa viemään, koska takaisin pääsee sitten vasta illalla.
Erona tähän normaaliin koulussa yms. käyntiin nyt siis vaan se, että näistä tilapäisistä poissaoloista ei kukaan pillastunut.
Ja kaupunki on aina kaupunki, oli kuinka pimeää metsää ympärillä, tai vaan muutama talo.
Täällä maalla ei siis ole minkäänlaisia valoja, eikä matkan varrella monessakaan paikassa ole yhtäkään ympärivuotisesti asuttua taloa.
Kaupungissa tiet ovat muutenkin yleensä ihan eri kunnossa kuin täällä maalla, vaikka olis syrjäisempääkin aluetta.
Aika kamalaa viisi-vuotiaalle. Taitaa olla kaupunkilainen virkanainen asialla. Ennen lapset sai olla rauhassa seitsemän vuotiaaksi. Nyky-yhteiskunnan kidalle ei mikään riitä.
lastensuoejlulain mukainen asiakassuunnitelma lapsen päivähoitoasiaan liittyen?
Eli miten tämä päivähoito on siis kirjattu lastensuojelun osalta
nimenomaan teidän lapsenne kohdalla olevaksi lasten suojelu toimenpiteeksi?
Mitä päivähoidolla lapsellenne siis juuri teidän lapsellenne haetaan?
Ja miten tätä tavoitetta tms. mikä on asiakassuunnitelmaan siis kirjattu,
miten sitä esimerkiksi viranomaisten taholta seurataan?
Olisiko nyt ainakin syytä kirjauttaa sinne asiakassuunnitelmaan
että 5 -vuotias lapsi nousee kello se ja se ylös ehtiäkseen matkaamaan tämän kilometrin matkan
(joka on ilmeisestikin yksityistie tai ainakin jos valtion tie alimmassa mahdollisesssa hoitoluokassa =tästä saat tiedon Tiehallinnon sivuilta, laita sekin asiakirjoihin mukaan/
eli tien hoitotoimenpiteet ja muut ovat mahdollisestikin jonkun muun kuin yhteiskunnan vastuulla) .
Ja ettei perheellä ole mahdollisuutta muuta kuin kävelemällä
tai kun ja jos tie on kunnossa
pyöräilemällä satoi, paistoi tai oli tie lumentukossa tms. matkata tämä tieosuus.
Ja että perhe ei voi itse vaikuttaa tilanteeseen
eli jos tulee esimerkiksi luonnon aiheuttama ylivoimainen este
niin lapsi ei taksiin pääse, ehdi jne. Saat ehkä tästä lisäselvityksestä viranomaisten suuntaan
itsellesi rauhan jne.
Pyydät myös juuri sen numeron/numerot ja hekilön/henkilöiden nimet
kenelle ilmoitetaan, jos lapsi ei esteen tms syyn vuoksi
ehdi, pääse jne kyseiseen päivähoitopaikkaan.
Lastensuojelua ei pitäisi ikinä päästää ainakaan vapaaehtoisesti perheensä elämään.
Ei edes millään päivähoito -houkutuksillakaan.
Päivähoito kun ei enää nykytutkimustenkaan mukaan ole pelkästään lapselle hyväksi.
Huonosti järjestetyssä ja hoidetussa päivähoidossa lisääntyy lasten levottomuus, aggressiivisuus jne moni lapsen kasvun kannnalta negatiivinen ja kehitystä vahingoittava asia.
Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen on tutkimusten tekijä ja hänen teksteihinsä ja tutkimustuloksiinsa kannattaa ehdottomasti tutustua.
Mutta ota rennosti ja pyri siihen ettet päästä näitä lastensuojelun hirmuja niskan päälle.
Et voi tietää mitä koulutaustaa tai kuinka ammattilaisia teidän kunnan lastensuojelussa oleva väki on
eli pidät puolesi ja varsinkin lapsesi puolen ja jalat maassa ja järki päässä.
Lastensuojelun viranomainen ei ole jumala vaikka monen kunnan lasten suojelussa virassa esiintyvä henkilö näin luuleekin.
Tuosta tarvitseekin vielä ottaa selvää.
Päivähoidolla haetaan tietääkseni sitä, että lapsi kykenisi itsenäistymään, eikä olisi liikaa äidissä kiinni, ammatti-ihmiset ovat puhuneet eriytymisestä.
Myös sosiaalisia taitoja pitäisi kuulemma hioa ennen esikoulun ja koulun alkua, että pärjäisi ryhmässä, eikä olisi niin joustamaton ja oma-ehtoinen.
Ujo ja hiljainen tämä lapsi ei kylläkään ole.
Tiemme on siis yksityistie, jonka hoitovarat aika rajalliset, avustuksista ja ylimääräisistä tiemaksuista huolimatta.
Pintaa on yritetty pariin otteeseen parantaa varojen sallimissa puitteissa, mutta siinä ei tunnu pahimmissa paikoissa oikein mikään päällys pysyvän kunnolla. On hankalia mäkiä jne.
Talvella on ollut usein ongelmana se, että auraaja ei ehdi paikalle kuin vasta aamupäivällä.
Monelta (ei niin rutinoituneelta ja vähän aremmalta kuskilta) on jäänyt välillä työmatkatkin ajamatta. Jääkeleillä auto on lähtenyt kuin pulkka ja välillä taas lumihangessa ei ole päässyt minnekään, tai sitten auto on päätynyt tieltä pellolle.
Myöskään tien hiekoitus ei onnistu käden käänteessä.
Nämä kyseiset hommat tekevät paikalliset maanviljelijät omilla traktoreillaan, silloin kun kerkiävät.
Jos näillä ei niin tottuneilla kuskeilla on ollut näillä teillä ongelmia, niin on niitä tosin ollut satunnaisesti myös muilla.
Koulutaksikin on mennyt täällä muutaman kerran penkkaan, joten ymmärrän, jos eivät aina kovin mielellään halua edes tulla tälle tielle. Autoilijat kyselevät usein missähän kunnossa tie mahtaa tällä kertaa olla.
Joskus on jäänyt postinjakajaltakin tulematta sääolosuhteiden takia.
Jalankulkijoilla on sitten tässä taas ne omat käytännön ongelmansa.
Ymmärrettävää siis sinänsä, että ei haluta tällä tiellä välttämättä ajaa, mutta toisaalta täällä on ihmetelty ihan yleisesti (muutkin aikuiset ja ihan lapsettomatkin) tätä nykykäytäntöä siirtää koulutaksit lähtemään huomattavasti kauempaa kuin aina ennen on ollut.
Alkuunhan ne meinattiin laittaa lähtemään jopa tuolta kolmen kilsan päästä suuremmalta tieltä kaikki, mutta nyt laittoivat valitusten takia edes tähän nykypaikkaan, jonkinlaisena myönnytyksenä.
Toisaalta...tietääkseni toisessa päässä reittiä osa lapsista kuitenkin edelleen haetaan/viedään ihan kotipihalle saakka, vaikka tiet ovat myös tällaisia ihan samanlaisia pieniä yksityisteitä kuin meillä ja heillä ei ole yli kolmea kilsaa matkaa mihinkään risteyksiin, joista haku voitaisiin järjestää ihan yhtälailla kuin meillä nyt.
Siellä sattuu vaan asumaan nämä paikkakunnan suuret ja vaikutusvaltaiset maanomistajat ja tilalliset..hmm...
Toisaalta sitten tässä on myös sellainen seikka, että psykologin todistuksella on myös kuulemma saanut haun lähempää. Kuulin juuri, että täällä samalla seudulla toisaalla (toisen koulutaksin alueella) on mm. eräs perhe saanut koulutaksin hakemaan lapsen (jo 9 v, ihan normaali terve lapsi) pihasta asti pelkällä psykologin todistuksella.
Heillä olis ollut kilometrin matka pimeää metsätietä (pelkästään talon oma tie, ei siis mitään tiehoitokuntaa), jossa ei siis lampun lamppua, eikä tosiaan yhtään taloa matkan varrella ja lapsi oli ilmoittanut, että ei uskalla tuota reittiä kävellä, eikä äiti ollut ehtinyt/jaksanut häntä ilmeisesti alkaa tuota matkaa päivittäin roudaamaan (hänellä olis sentään ollut autokin käytössään).
Minua on nyt sitten kuitenkin vaadittu tällä tavoin lapsi väkisin tuonne saakka päivittäin roudaamaan tällaisten "uhkauksien" saattelemana, oli mikä oli, vaikka olen yrittänyt myös tästä asiasta puhua (mutta en näköjään sitten vielä tarpeeksi pontevasti, kumma kun kaikesta täytyy nykyään taistella...).
Ja kumma kyllä, vaikka lapsi ja koko perhe on nyt ollut kuitenkin taatusti enemmän kuin kukaan muu kaikenmaailman psykologien ja psykiatrien syynissä ja omasta jaksamisestani on ollut heillä kuulemma myös kova huoli, niin olettavat silti automaattisesti (tai näin jopa vaatimalla vaativat), että roudaan lapsen seuraavat 9 kk ( seuraavat vuodet päälle) ilman muuta kepeästi tuonne tien poskeen, tuli mitä tuli.
Kärsin itse siis vielä kaularanka- ja niskavaivojen takia ajoittain huimauksesta yms. vaivoista, joten toiset päivät saattaa tosiaan olla senkin takia yhtäkkiä yllättävän hankalia ihan käytännön syistä.
Päivittäinen n. 4 kilsan lenkki tekee tietty hyvää, mutta teen kyllä muutenkin tässä kotona ihan muutakin fyysistä työtä ja jos tosiaan sattuu huono päivä, niin asiat ei aina ole niin kovin yksinkertaisia, jos moni muukin asia sattuu menemään samaan aikaan pieleen.
Meinaavatko kenties jossain vaiheessa, että äiti on "liian vajaakuntoinen".
Hieman epäilyttää, enkä kyllä luota enää kehenkään.
Tuollainen muka liikaa äidissä kiinni olo on silkkaa sossuhöpötystä. Kautta aikojen on pikku lapset olleet äidissään kiinni ja kun lapsi on riittävän kypsä (kypsymisessä normaalia yksilöllistä vaihtelua) hän irtautuu äidistä omasta aloitteestaan ja halustaan aivan huomaamatta ja terveellä tavalla. Irtoamaan pakottaminen aikuisten toimesta on lasta vammauttavaa.
Kateelliset, usein lapsettomat ja siksi ymmärtämättömät, aikuiset ovat näitä omasta äidistä irtoamisen vouhottajia.
nykyään todella hankalia. Puhumattakaan kun nämä hiekoittamattomat jäiset tiet ovat nykyään jo näiden kuljetuskyydissä olevien lapsien ja nuorten arkipäivää. Sydän syrjällään on monessa perheessä maaseudulla seurattu tienhoidon alasajoa.
Onpa pohjoisessa jo käynyt niinkin, että on linja-autovuorojakin jätetty koululaiskyydityksissä ajamatta
juuri tien hoitamattomuuden vuoksi.
Tuo uhkailu sekä tämä "lapsen kasvattaminen ja irtaantumiskasvatus vanhemmistaan"
(kyse on siis todellakin vanhemmasta "irtaantumis-hoitamisen kohteeksi" joutuneesta 5 -vuotiaasta?!)
ovat kyllä anteeksiantamatonta käytöstä jo tuolta teidän sossultanne.
Ei tässä maassa ole kaikkeen uhkailu-törkykäytökseenkään pakko alistua.
Mutta jos näiden sossuna esiintyvien lastensuojelun viranomaisten kanssa alkaa riitelemään tai esittämään omia mielipiteitään
niin huostaanottohan on aivan satavarmasti edessä. Ja syyksi käy tietenkin siinä vaiheessa jos siis ihan mikä tahansa.
Jos olisin te, niin ottaisin ensiksi selvää, että mikä se lapsen diagnoosi todellisuudessa tällä hetkellä
lääkäri- yms. lausuntojen ja muun teille annettun potaskan perusteella on.
Sen jälkeen ryhtyisin etsimään hyvää lääkäriä yksityiseltä puolelta sekä myös, jos on terapian tai muun kuntoutuksen tarvetta lapsella, niin myös sellaista.
Rahaahan näihin palveluihin voi palaa ja paljon
mutta ei tuo "uhkailun" ja muun p..isen virkatoiminnan kohteenakaan olo
ole voi mitään stressitöntä ja elävää elämää pidemmällä aikavälillä elettynä, ei lapselle eikä perheellenne.
Lapsella on siis oltava nyt joku terveydenhuollosta annettu diagnoosi
ja jota voitte myös itse perheenne taholta yksityisilläkin terveydenhuollon palveluilla hoidattaa ja kuntouttaa,
jos jonkun "taudin" hoidoksi kerran on jossain instanssissa tätä päivähoitoakin esimerkiksi määrätty.
Lisään vielä, että:
Lainaus: "(kyse on siis todellakin vanhemmasta "irtaantumis-hoitamisen kohteeksi" joutuneesta 5 -vuotiaasta?!)"
Kun allekouluikäinen pakotetaan irtautumaan äidistään, hän hakee vieraan ihmisen kiinnittyäkseen edes tähän. Mitä järkeä tällaisessa lapsen kehityksen ja elämän sotkemisessa on. Itsekäs tyydytyksen tunne sille vieraalle aikuiselle, joka saa vastaanottaa lapsen "luottamuksen ja kiintymyksen." Aikuiset on hulluja.
Lapsesi omaehtoisuudesta:
Lapsen omaehtoisuus ei ole sairaus, vaan temperamenttisen, älykkään, itseluottamusta omaavan ja innovatiivisen, siis terveen, lapsen ominaisuus. Hänestä tulee aikuisena hyvä työntekijä ja kehitystä eteenpäin vievä ihminen. Ellei hullut aikuiset tuhoa häntä.
että avohuollon tukitoimena voidaan laittaa lapsi päiväkotiin, tiedän tapauksen, siinä ajateltiin kyllä äidinkin jaksamista(yksinhuoltaja) sekä lapsen kehitystä ja lapsi haettiin kotoa sisältä asti, eikä kyseessä ollut taksi.
En muuten tiedä mikä toimenkuva kuljettajalla oikeastaan oli hmmm, kai hän muutakin päivän aikana hommaili.
Nimenomaan, ei kyllä ole mitään stressitöntä elämää tällainen kyttääminen, vaikka kuinka yrittävät kutsua sitä "auttamiseksi". Eivät ymmärrä, että saavat aikaan ihan päinvastaista ja vain pahentavat asioita.
Mitään varsinaista sairautta lapsella ei ole diagnosoitu.
Diagnoosina oli lapsuuden sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö, eriytymiskehityksen vaikeus ja määrittelemätön lapsuuden tunnehäiriö.
Lapsella tuntuu olleen jokin omaan kehitysvaiheeseen ja temperamenttiin ym. liittyvä juttu, joka tuntuu nyt kuitenkin onnellisesti ohitetulta ja jotkut ympäristöön liittyvät, ehkä myös johonkin vaikuttaneet, asiat ovat nyt täysin muuttuneet.
Sosiaalinen vuorovaikutus tuntuu kyllä nyt aika normaalilta.
Temperamentti on tietysti se mikä on. Lapsi on sitten aikalailla älykäskin (ihan muidenkin ihmisten arvio, ettei mitään pelkkää oman jälkikasvun kehua ;) ).
Temperamentistahan ei toki tarvitse kuitenkaan tekemällä tehdä mitään ongelmaa!!
Äidissä ei tunnu olevan tosiaankaan kiinni ensinkään, (kuten on väitetty sairaalloisesti olevan ja ilmeisesti pelkäävät asian olevan näin edelleen).
Nykyään olis kavereiden kanssa vaan enimmäkseen, joita nyt sitten viimein sai myös omalta asuinalueelta.
Onhan tuolla päiväkodissakin tietysti kaikenlaista kivaa ja lapsi tietysti kaipaa toimintaa ikäistensä kanssa, mutta olis kyllä ihan kiva, jos siellä voisi käydä rauhassa enemmän omin ehdoin, eikä nyt näin, että kytätään jokaista liikettä, pidetään silmätikkuna ja sanellaan ehtoja jostain sossun päästä.
Puolipäivähoito tuntuu nyt ihan maksimilta koko perheen mielestä.
Omat työni eivät vaatisi lapsen ihan päivittäistä hoitoa. Vähempikin riittäisi (ja kuulemma lapsenkin mielestä). Nykyään hänellä on kaveriseuraa ihan tarpeeksi kotonakin, toisin kuin aiemmin.
Sossun taholta sanottiin kuitenkin, että ovat ajatelleet jossain vaiheessa järjestää hoidon jopa kokopäiväiseksi, mutta entäs jos emme halua/tarvitse IHAN sellaista..!?
Höh...
Perustelevat esim. sillä, että sitten voi tulla myöhemmin vaikeuksia aloittaa esikoulu ja koulu.
Ei kyllä ikinä tämän lapsen kohdalla näin kyllä tulis käymään, sikäli kuin hänet tunnen.
niitä tuntuu satelevan nykyajan lapsille liukuhihnalta ja kuin sieniä sateella...
Mutta kuten tuossa aiemmin kirjoitin ottaisin itse yhteyttä yksityisen puolen lekuriin.
Ja mitä ilmeisimmin (vaikkaan vaan) lapsellanne ei ole mitään "ongelmia" tai muutakaan diagnoosin tarvetta.
Asioita ja vaikeitakin hetkiä tulee ja menee, jopa lapsenkin kehityksessä !!!!!!,
(tätä kun eivät meinaa nämä nykyajan lekurit oikein uskoa niltä kaikilta diagnoosin antamisiltaan...)
eikä kaikkeen tai kaikkiin "oireisiin" tarvita todellakaan mitään lääkärin antamaa diagnoosiakaan.
onko tässä teidänkin lapselle
diagnosoitu samantapainen epämääräinen tunnistamaton "häiriö"
kuin on Pojan Äippä perheessäkin heidän vanhimmalleen lapselleen
PHKS:in epämääräisissä ja täysin pieleen menneissä tutkimuksissa
ja sitä seuranneissa diagnoosin annoissa
tehty.
Nyt kun lapsi on saanut diagnoosit niin ne diagnoosit alkavat elää omaa elämäänsä aikuisten päässä ja papereissa ja tietokonejärjestelmissä, eikä lapsi pysty enää niistä koskaan vapautumaan eikä mainettaan puhdistamaan, vaikka diagnoosit olisivat olleet täysin asiattomia ja oikeudettomia.
Pitäisi nyt vaan saada se sossu älykkyystestiin ennenkuin aivopesee tarhantädit, opettajat, sijaishuollon, lääkärit ym.
Päiväkodin tarkoitus on tasapäistää kaikki kansalaiset yhtä tyhmiksi.
hvyästä ja parasta
kasvavalle ja kehittyvälle alle kouluikäiselle lapselle!
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/02/lehti_psyyke_ja_paivahoito_ristiriidassa_563168.html
Lehti: Psyyke ja päivähoito ristiriidassa
julkaistu 22.02. klo 01:43, päivitetty 23.02. klo 08:43
Pikkulapsen psyykkinen kehitys ja päiväkotien todellisuus ovat professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan usein pahasti ristiriidassa. Turun Sanomien haastatteleman Keltikangas-Järvisen mukaan tutkimuksissa parhaiksi todetut päiväkotiryhmien koot ovat hätkähdyttävän pieniä.
Esimerkiksi alle kolmivuotiaalle ihanteellinen ryhmäkoko on 6-8 lasta. Yli 12 lapsen ryhmät muodostavat sen sijaan jo riskin lapsen kehitykselle.
Professori Keltikangas-Järvinen varoittaa,
että liian suurista hoitoryhmistä seuraa aggressiivisen käytöksen yleistymistä sosiaalisuuden sijasta.
Suomalaisissa päiväkodeissa parinkymmenen alle kolmivuotiaan lapsen ryhmät ovat arkipäivää.
Isommilla lapsilla ryhmäkoot hipovat usein kolmeakymmentä.
Keltikangas-Järvinen harmittelee, että Suomen päivähoitojärjestelmää luotaessa ei ole käytetty kehityspsykologista tietoa, vaan järjestelmä syntyi 1970-luvulla käytännön pakosta, kun äidit siirtyivät palkkatyöhön.
Myöskään poliitikkojen äskettäiset ehdotukset äitiys- ja vanhempainvapaiden uusista jakomalleista eivät professorin mukaan nojaudu minkäänlaiseen kehityspsykologiseen selvitykseen.
YLE Uutiset
----------------
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori Ylisuuret päiväkotiryhmät lisäävät lasten aggressiiv...
Professori: Ylisuuret päiväkotiryhmät lisäävät lasten aggressiivisuutta
22.2.2009 8:51
Helsingin Sanomat
Pekka Elomaa
Suurimmissa päiväkotiryhmissä voi olla liki 30 lasta.
Alle kolmivuotiaissakin taaperoita voi vilistää yhdessä ryhmässä parikymmentä.
Keravalaisen päiväkoti Pompun pihalla leikittiin Karhu nukkuu -leikkiä.
Suomalaislapsia hoidetaan ylisuurissa päiväkotiryhmissä ja heidän hoitajansa vaihtuvat liian usein.
Alle kolmivuotiaille ihanteellisin päiväkotiryhmän koko olisi vain 6–8 lasta, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen Turun Sanomissa sunnuntaina.
Keltikangas-Järvinen kritisoi suorin sanoin suomalaista päiväkotijärjestelmää, joka antaa lapselle subjektiivisen oikeuden päiväkotipaikkaan.
Professorin mukaan nykytiedon valossa lapselle pitäisi pikemminkin taata oikeus saada kasvaa kotona vähintään puolitoistavuotiaaksi.
Ylisuurissa päiväkotiryhmissä lasten aggressiivisuus voi lisääntyä. Riski on olemassa Keltikangas-Järvisen mukaan jo 12-lapsisissa ryhmissä. Riskiä ei vähennä edes se, että hoitajia on paljon.
"Kun sosiaalinen kenttä ei ole hallittavissa, lapsi ei voi oppia sosiaalisia taitoja, vaan turvautuu aggressioon. Kyse ei ole aikuisten taidoista, vaan ryhmän ominaisuudesta", Helsingin yliopiston professori Keltikangas-Järvinen sanoo.
Alle kolmivuotiaille perhepäivähoito olisi Keltikangas-Järvisen mukaan paras ratkaisu.
Päiväkotiin lapsi on sosiaalisilta taidoiltaan valmis kolmivuotiaana, mutta silloinkin ryhmän koko pitäisi pysyä pienenä.
Keltikangas-Järvinen kritisoi päivähoitojärjestelmää kehityspsykologian tarjoaman tiedon unohtamisesta. Päivähoitojärjestelmä syntyi 1970-luvulla pakosta, kun entistä useampi äiti haluttiin palkkatöihin.
"Älyllinen rehellisyys edellyttää sen toteamista,
että lapsi ei oikeutta päivähoitoon tarvitse, mutta yhteiskunta ja työelämä tarvitsevat."
Professori arvostelee myös tuoretta esitystä äitiys- ja vanhempainvapaiden uudesta jaosta.
Stakesin ja tasa-arvoasioista vastaavan ministerin Stefan Wallinin (r) hellimä esitys ei perustu mihinkään tutkimustietoon, professori sanoo.
Keltikangas-Järvinen pitää mahdollisena,
että kouluissa koko ajan yleistyvät levottomuudet ovat osin seurausta vääristä ratkaisuista päivähoidossa.
Pahoittelen että en ole jaksanut lukea kaikkea koska niin paljon juttua tässä on ja ilmeisesti ongelmana on tuo hankala matka mikä pitää kulkea ennen taksia. No oma mielipiteeni koko jutusta on se että en näe mitenkään huonona asiasna että lastasi kehoitetaan osallistumaan päivähoitoon. Enhän tietenkään teidä koko asiaa eli minkä takia tämä on järjestetty lastensuojelullisen perusteluin mutta monelle viisivuotiaale on tosiaankin hyvä jo aloittaa jonkin sorttinen kerhotoiminta tai osallistua päiväkodin toimintaan eikä nyhjätä vaan äidin kanssa kotona.
Lapselle on tärkeää muut leikkikaverit ja muut aikuiskontaktit ovat myös hyväksi. Kotona nyhjääminen on hyväksi vain alle 3-vuotiaille. Sain kuvan että asutte jossain korvessa joten lapsella olisi aika tylsää ja siis oleminen/tekeminen olisi todenäköisesti vain kotona oloa lähinnä? Kyllä 5-vuotias tarvitsee jo jonkinlaista aktiviteettia ja samanikäistä seuraa.
Toisaalta lapselle riittäisi varmaan kevyempikin vaihtoehto kun kokopäivähoito 5-kertaa viikossa. Etkö voisi ehdottaa sille sossulle että hoidosta voisitte pitää lomapäivä silloin tällöin ja varsinkin silloin jos kelit ovat poikkeuksellisen huonot? Miksei tällöin riittäisi soitto että olette kotona tuon päivän? Ei pitäisi olla ongelma jos tällaisia ei tule usein tai monta päivää peräkkäin. Vaikka olettekin jonkinlaisessa seurannassa niin ei kai se yksi päivä silloin tällöin haittaa jos sinne päiväkotiin ei menisikään? Jos sönkkäävät sitä että lapselle pitää olla rutiinit ja tottua että ei saa itse valita koska mennään ja koska ei koulun alkua ajatellen niin omasta mielestäni lapselle voi opettaa että silloin mennään kun on pakko eli esim. kouluun on pakko mennä 5 päivää viikossa mutta ennen koulua ei ole mikään pakko noudattaa jotain armeijamaista aikataulua noin pienen lapsen kohdalla. Eri asia jos lapsi sitten itse alkaa hankalaksi lomapäivien takia eli haluaakin jatkuvasti pitää niitä lomapäiviä. Silloin ehkä on parempi että mennään rutiininomaisesti joka päivä.
Etkö itse näe asioita niin että on hyvä että lapselleni järjestyy muutakin kun kotonaoloa ja se on vain hyväksi hänen kehitykselle ja kasvulle ja hyvä että ylipäätänsä kuljetus järjestyy? Toisaalta ymmärrän että ei ole hauskaa jos sen asian kanssa niin tiukkana ollaan että kertaakaan ei myöhästytä tai olla pois sillä lapsen kanssa ei ole aina niin helppoa olla valmis juuri johonkin tiettyyn aikaan joka päivä. Tiedetään omasta kokemuksesta.
Hyvä asiahan tuo osallistuminen päiväkodin toimintaan omastakin mielestäni on ollut ja alunperin olinkin ihan tyytyväinen, kun tuollaisen sai edes järjestymään. Lapsi on myös toki itsekin kaivannut seuraa ja tuntuu tuolla kyllä viihtyvän.
Tuo armeijamainen meininki sossun taholta vaan alkoi nyt vähän hermostuttaa, tuon palaverin jälkeen.
Toivon vaan, että hoitopäivän saisi jatkossakin pysymään tällaisena lyhyenä ja toivottavasti itsellänikin on tässä sitten jotain sananvaltaa.
Monissa asioissa tahdotaan näköjään vaan helposti jyrätä.
Ollaan niin kovasti tietävinään mikä on juuri tälle lapselle parasta ja äitihän on näiden "asiantuntijoiden" mielestä usein vain ainoastaan tietämätön pölhö maallikko.
valita edes sitä missä oma lapsi lapsuutensa viettää!
Jossain vaiheessa kasvatushistorian pidettiin suorastaan tuomittavana
että lapsia kiikutettiin päivähoitoon ja pidettiin äitejä ties minä hirviöinä
kun kehtasivat toisilla lapsensa hoidattaa.
Mutta edelleen on vapaus valita lapsensa kasvatussysteemi.
Jos sossu muuta väittää
niin kyse on perustuslailliseen yksilönvapauteen ja yksityisyyden suojan piiriin kuuluvaan asiaan vakava puuttuminen.
Ja verukkeeksi ei todellakaan käy mitkään virka sepustukset siitä
että esimerkiksi teidänkin tapauksessanne ollaan 5-vuotiasta vieroittamassa omasta kotiväestään ja omista vanhemmistaan.
Kyllähän tämäkin sossu touhuilu kuulostaa taas jo enemmän kuin typerältä ja laittomalta ihmisten elämään puuttumiselta.
Tuttua puuhaa on. Meidän lapsi ei kertaakaan myöhästynyt eikä ollut pois päiväkodista, kuin sairaana. Minulle ei koskaan kerrottu MIKSI lapsi piti viedä päiväkotiin, mutta kyllähän sen tajusin, keväällä päiväkodin kanssa "kireät välit", rautaa taskussa hain lasta joka päivä , tiesin että jonakin päivänä saattaisi lapsi olla poissa................ mutta aina Hän siellä oli ja iloisena lähti kotiin. Kun lapsi on tuossa tilanteessa, siellä hän on sitten aina, häntä seurataan joka paikassa.
oo nyt pelko astunut teidän elämään se ei auta yhtään ketään.