Tutustuinpa noin vuosi sitten erääseen aivan ihanaan tyttöseen ja jotenkin meillä klikkasi heti. Vietimme monia varsin hienoja hetkiä ja tapailimme milloin missäkin. Asumme melko kaukana toisistamme ja netissä tutustuimme alun perin, mutta koska meillä on yhteisiä tuttuja, pystyimme tekemään treffejä tavallaan puoliväliin matkaa.
No, mistään varsinaisesta seurustelusta ei koskaan sovittu, mutta itse en tapaillut muita ja hän antoi ymmärtää, että tilanne oli sama myös toisinpäin.
Sitten erään kerran matkustin viikonlopuksi hänen luokseen. Perjantai-iltana hän ehdotti, että lähtisimme tapaamaan hänen kavereitaan. Se kuulosti hyvältä ja suostuin tietenkin. Menimme erään kaverin kotiin, minne porukka oli kokoontunut. Ensimmäisenä minulle tuli esittäytymään eräs nuorimies, joka totesi: "Sä ootkin varmaan X:n tyttöystävä". Siinä vaiheessa ei voinut kuin hymyillä leveästi, mutta pudotus maanpinnalle tuli varsin nopeasti, kun mies jatkoi: "Hauska tutustua, mä oon sen poikaystävä."
Koko ilta oli varsin kiusallinen, mutta yritin pitää itseni kasassa. Kyseiselle parille tuli riitaa ja sain vielä illan päätteeksi lohdutella tätä tyttöä, vaikka olisin itse kaivannut siinä vaiheessa lohduttavaa syliä. Tunsin itseni pahemman kerran petetyksi, vaikkei mitään ollut varsinaisesti sovittu. Omaa tyhmyyttä tietysti, mutten silti osannut odottaa mitään tuollaista.
Sen viikonlopun jälkeen pidimme yhteyttä harvakseltaan, mutta aina toinen jaksoi kertoa ikävästään ja välittämisestään ja ties mistä muusta. Puhui myös miehen jättämisestä, mutta en jaksanut uskoa siihen. Yritin vain hiljalleen kasailla itseäni, koska olin ollut aika pirun ihastunut ja olen sitä edelleen, valitettavasti.
No, ihme kyllä, hän jätti tämän poikaystävänsä. Välimme lämpenivät jälleen. Hän selvitti minulle, että heillä oli mennyt jo ennen minua huonosti ja hän oli vain odottanut sopivaa hetkeä jne. jne. Kesä meni minun kannaltani varsin aurinkoisissa merkeissä. Olin onnellisempi kuin pitkään aikaan.
Nyt olisin taas ensi viikonloppuna suuntaamassa hänen luokseen. Ja vain hetki sitten hän keskustelussa paljasti, aloittaneensa jonkin "epämääräisen säätöjutun" erään miehen kanssa. Kertoi entisen poikaystävänsä suuttuneen siitä ja valitteli, kuinka kurjaa elämä on, kun ihmissuhteet menevät koko ajan pieleen.
En tiennyt, mitä sanoa. Sen verran tajusin, että minä en kait ole koskaan merkinnyt yhtään mitään. En tajua, miksi hän valittelee ikävää ja kertoo välittävänsä, mutta seuraavassa hetkessä iskee kasvoille ja kovaa. En oikeasti ymmärrä, miksi joku toimii noin. Enkä ole nyt ollenkaan varma, että haluan käyttää järjetöntä summaa pienestä palkastani matkustaakseni ensi viikonloppuna hänen luokseen. Tosin tunti sitten olin aivan toista mieltä, mutta...
Tarkoitus ei ole parjata bi-tyttöjä. Uskon siihen, että ihmiset ovat erilaisia ja myös kilttejä ja ihania tapauksia on olemassa. Tällä hetkellä olen vain täydellisessä shokissa ja piti päästä jonnekin kirjoittamaan. En oikeastaan tiedä, miten tästä pitäisi lähteä eteenpäin. Lelu en ainakaan enää halua olla kenellekään...
No, mistään varsinaisesta seurustelusta ei koskaan sovittu, mutta itse en tapaillut muita ja hän antoi ymmärtää, että tilanne oli sama myös toisinpäin.
Sitten erään kerran matkustin viikonlopuksi hänen luokseen. Perjantai-iltana hän ehdotti, että lähtisimme tapaamaan hänen kavereitaan. Se kuulosti hyvältä ja suostuin tietenkin. Menimme erään kaverin kotiin, minne porukka oli kokoontunut. Ensimmäisenä minulle tuli esittäytymään eräs nuorimies, joka totesi: "Sä ootkin varmaan X:n tyttöystävä". Siinä vaiheessa ei voinut kuin hymyillä leveästi, mutta pudotus maanpinnalle tuli varsin nopeasti, kun mies jatkoi: "Hauska tutustua, mä oon sen poikaystävä."
Koko ilta oli varsin kiusallinen, mutta yritin pitää itseni kasassa. Kyseiselle parille tuli riitaa ja sain vielä illan päätteeksi lohdutella tätä tyttöä, vaikka olisin itse kaivannut siinä vaiheessa lohduttavaa syliä. Tunsin itseni pahemman kerran petetyksi, vaikkei mitään ollut varsinaisesti sovittu. Omaa tyhmyyttä tietysti, mutten silti osannut odottaa mitään tuollaista.
Sen viikonlopun jälkeen pidimme yhteyttä harvakseltaan, mutta aina toinen jaksoi kertoa ikävästään ja välittämisestään ja ties mistä muusta. Puhui myös miehen jättämisestä, mutta en jaksanut uskoa siihen. Yritin vain hiljalleen kasailla itseäni, koska olin ollut aika pirun ihastunut ja olen sitä edelleen, valitettavasti.
No, ihme kyllä, hän jätti tämän poikaystävänsä. Välimme lämpenivät jälleen. Hän selvitti minulle, että heillä oli mennyt jo ennen minua huonosti ja hän oli vain odottanut sopivaa hetkeä jne. jne. Kesä meni minun kannaltani varsin aurinkoisissa merkeissä. Olin onnellisempi kuin pitkään aikaan.
Nyt olisin taas ensi viikonloppuna suuntaamassa hänen luokseen. Ja vain hetki sitten hän keskustelussa paljasti, aloittaneensa jonkin "epämääräisen säätöjutun" erään miehen kanssa. Kertoi entisen poikaystävänsä suuttuneen siitä ja valitteli, kuinka kurjaa elämä on, kun ihmissuhteet menevät koko ajan pieleen.
En tiennyt, mitä sanoa. Sen verran tajusin, että minä en kait ole koskaan merkinnyt yhtään mitään. En tajua, miksi hän valittelee ikävää ja kertoo välittävänsä, mutta seuraavassa hetkessä iskee kasvoille ja kovaa. En oikeasti ymmärrä, miksi joku toimii noin. Enkä ole nyt ollenkaan varma, että haluan käyttää järjetöntä summaa pienestä palkastani matkustaakseni ensi viikonloppuna hänen luokseen. Tosin tunti sitten olin aivan toista mieltä, mutta...
Tarkoitus ei ole parjata bi-tyttöjä. Uskon siihen, että ihmiset ovat erilaisia ja myös kilttejä ja ihania tapauksia on olemassa. Tällä hetkellä olen vain täydellisessä shokissa ja piti päästä jonnekin kirjoittamaan. En oikeastaan tiedä, miten tästä pitäisi lähteä eteenpäin. Lelu en ainakaan enää halua olla kenellekään...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se, että on biseksuaali ei oikeuta mielestäni tekemään tuollaisia. Jos on uskollinen niin sitten on sitä vain yhden kanssa oli se sitten nainen tai mies. On tosi kurjaa tulla tuolla tavoin kohdelluksi ja niin tavattoman väärin. Halit sulle, maailmassa on varmasti sullekin joku paljon paljon parempi ihminen olemassa. Jaksamista siihen asti kun kohtaatte.
Mä erotan miehen ja naisen kanssa olemisen eri asioiksi. Tarkoittaa, että mulle hänen käytöksensä kuulostaa siltä, että ihan hyvin voi sinua rakastaa ja täydennät hänessä tärkeästi tärkeä puolta. Hänelle ei varmaan tule mieleenkään, että olisit poikaystävästä mustasukkainen, tyttöystävä olisi eri asia?
En olekoskaan seurustellut naisen kanssa, että en sitten tiedä ajattelisinko toisin, jos oikeasti olisin ollut pitkässä suhteessa naiseen.