Kuulinpahan tästä tänään. 8v yhdessäoloa, 7,5v kihlautumista.
Yhdessä on eletty Skotlannissa, Belgiassa ja Hunnien mailla.
Monet tutkinnot/kokemukset käyty yhdessä läpi.
Nyt vain alkoi toinen naama kyllästyttää...
No, itse en ole yhtään kummempi, kihlatun jätin minäkin...
Vaikkakin proosallisesti Helsingissä.
Yhdessä on eletty Skotlannissa, Belgiassa ja Hunnien mailla.
Monet tutkinnot/kokemukset käyty yhdessä läpi.
Nyt vain alkoi toinen naama kyllästyttää...
No, itse en ole yhtään kummempi, kihlatun jätin minäkin...
Vaikkakin proosallisesti Helsingissä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
isänä nyt kuuntelet. Olkpää ja turva johon nojata. Kyllä se siitä. Elämä jatkuu....ja eihän huomisesta tiedä.
Tsemppiä, nyt tytölle.
t.Pimu
Ekonomi, ja etc. 189cm, raitis, urheilee (maraton)
Res. vänrikki.
Mutta arvatkaas. Minun tyttäreni laittaisi vielä paremmaksi.
Mutta hän ei ole käynyt sotaväkeä.
Ja on vain 168 tumppi.
yhtään pidempiaikaista "miniää", emme edes kysy. Kundit elää omaa elämäänsä. Nuoret löytävät kyllä paikkansa elämässä. Ja ihan itse sen puolisonsa. Jos, ei heti niin ajan kanssa. Kyllä sinustakin vielä se ukki tulee Hande, usko pois...
t.Pimu
kotikasvatus ja lapsuusajan leikkikaverit
koko elämän onnellisuuden.
ei kannata edes yrittää enää yli 20-vuotiaana onnea etsiä,
kunhan vain elää kun se on pakko.
Mutta kiitos ajatuksesta...
pidemmän.
.
tapa, se vahvistaa"
kokemuksen syvällä rintaäänellä, oma tytär.
kitumaankin.
.
kivijalka ja perusta ja rakennusmateriaali se on tärkein,
oli se ihminen, rakennus, ym.,
lapsista tulee "samallisia" useilla tavoilla kun on vanhemmatkin ovat olleet,
vaikka kai kukaan lapsi ei halua tulla murrosikäisenä vanhempiensa kaltaiseksi.
Ei omena kauaksi puusta putoa pitää edelleen paikkansa.
Mitä on korvien välissä se ratkaisee, lisäksi vanhempien nykyinenkin esimerkki ratkaista ongelmia,
koulusivistys ja raha auttaa pitkälle,
mutta ei loppuun saakka.
Onko mielipiteitä vaikka muille jakaa,
aina uutta pukkaa, sitä vähän pelkään,
ei omenat yleensä kauaksi putoa.
On samaa ,onko äänessä pää vai hanuri,samanlaista törinää molemmista.
...:)
ymmärretään kohdallasi,
kun ymmärrät aloittajan , tilanteen ikäänkin normaalina.
Eipä ole meidän suvussa, äidin isän veljistä, alkaen koskaan kukaan eronnut, eikä työttömänä ollut
mutta syöpään on siten kuoltu melko moni ja muihin nopeasti hautaan vieviin, mm. kolme haimasyöpään.
itekin on nöyrä, kun juuri kolme serkkua 62-66 v iässä kuoli, eli aivan liian aikaisin,
vaikka on terve ja se on lääkärissä todettu, 6 k välein, en silti ole ylpiä.
yhtä nöyrä olen sitä kun on oltu yli 40v ja kaikki lapsetkin lähes 20 vuotta aviossa, aina olen nöyrä ja pelkään vähän liikaakin huomista.
mahdollista. On erottu, suvussa ja itse. Samoin molemmat lapseni. On oltu työttöminä, sairaina, vaikka mitä. Liika nöyrä ei passaa olla. Onpahan nyt huoltajia, mummoja ja muita lähi-ihmisiä vaikka kuinka paljon. Tosi elämää josta ei vaihtelua puutu eikä ihmissuhteita.
Joku aina väittää - et sinä suinkaan - että ero olisi aina pahaksi lapselle. Ei aina, sanon minä. Paljon pahempi elää riitaisassa perheessä.
Enkä pelkää tulevaa. Niin pahoista on selvitty että eiköhän jatkossakin.
kuuntelet ja olet apuna tyttärellesi kaikessa missä voit. Ei se ero ole helppoa nuorillekaan kun ovat noinkin paljon käyneet läpi yhdessä. Ja voithan sinä entisen vävyehdokkaan kanssa olla ystävä kaikesta huolimatta.
puutu lapsesi valintarituaaliin. Hän on ammattinsa valinnut ja puoliso on se toinen mihin vanhemmat ei kajoa, privaattia. Aika pitkä aika heillä kuitenkin, eli vie tovin toipua myös, jollei uusi jo kuvioissa jommalla kummalla.
(se syy eroon, olenkohan kyyninen)
onpahan sinä vain mennyt elämässä aikaa hukkaan melkoisesti.
Jos on lapsia, kyllä sitten kannattaisi vielä yrittää jatkoa,
sillä kyllä lapsetkin kärsivät hyvin paljon erosta, heidän on vain elettävä, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.
toiseksi, aina uusi takaustarina on vielä vaikeampi, kun pitää olla varovainen puheistaan ennen uuden puolison elämää, se on vain odotusta kestääkö uusi kauemmin kuin edellinen.
ja voin sanoa, jokainen erosta< kärsii omin tavoin, toisten kärsimykset alkavat heti, toisten 5-v kuluttua.
Kylläpä latasi edellinen oikein pessimismilastin. Miksi yhteinen aika olisi mennyt hukkaan,v arsinkin jos on ihan ok ollut, vaikka jotain jäänyt uupumaan tms, jotta eroaan.
Ei uusi rakkaus ole sen vaikeampi, jos ei kanna turhaa pelkoa ja pessimismiä niskassaan. Minäkin uskon täysin rantein rakkauteen, vaikka en voi sanoa sitä juuri kohdanneeni missään vaiheessa elämääni.
.
Kyllä se on mennyt hukkaan, ei siitä voi kenenkään kanssa keskustella,
jotta, ei sitten kotona erehtyisi menneisyydestään puhumaan.
Jokainen on sen verran mustasukainen, ettei halua kuulla sanaakaan puolison edellisistä suhteista, se on tervettä mustasukaisuutta.
.
Kyllä minusta seuraava rakkaus on vaikeampaa, kun edellisessä on vuosia opittu elämään ”virheellisellä tavalla”, ”vanha koira ei opi uusia temppuja”,
varsinkin jos ei tosiasioita itselleen tunnusta ja itsessään vikoja löydä.
Minusta kannattaa olla riittävän kriittinen, jos yleensä haluaa pitkän parisuhteen jota kirjoitetaan lisää joka päivä lisää.
Ehkä ihannoit "meidän" kuuluisan missimmekin elämää, minä en ainakaan yhtään sellaista haluaisi aika vaikeaakin on joskus 35vuotta takaperin rakkaustarinassa on olut, ei riitojen, vaan todellisen kiireen/työmäärän takia.
Ero on aina vaikea asia, etenkin pitkäaikaisessa suhteessa, eroajille, kuin myös appivanhemmille. Sitä kiintyy lapsensa valittuun, on ollut osana heidänkin elämässä. Minun vanhin tyttäreni on seurustellut nyt vasta kolmevuotta, aiemmin hällä ollut kaksi suhdetta, joista tutustuimme molempiin, tuntui vaikealle, silloin kun ne suhteet päättyivät. Sanoin tyttärelle, etten halua välttämättä tutustua kavereihisi, kun ja jos se suhde ei kestä,,, tutustu ja menetä, kun olet jo kiintynyt toisen valittuun.
Nuorilla on vielä niin paljon edessä, vaikeitakin asioita. Kaikki kasvattaa, niinkuin elämä on kasvattanut meitä. Toivotaan kuitenkin heille mahdollisimman hyvää elämää:)))