Tässä taannoin koirani kimppuun hyökkäsi vapaana ollut Rotweiler. Onneksi pahaa jälkeä ei tullut ja selvittiin kipulääke- ja antbioottikuureilla. Tapahtuneesta on kulunut jo muutama kuukausi, mutta minulle on jäänyt hirvittävä kammo koirani ulkoilutukseen. Ennen teimme joka päivä tunnin metsälenkin, nyt en kykene lainkaan semmoiseen vaan kiertelen lähinnä kaupunkialueella, missä tiedän ettei ole koiria vapaan (ainakaan pitäisi olla). Onko kenelläkään kokemuksia, miten päästä moisesta pelosta eroon? Se on todella kuluttavaa ja ahdistavaa, yksi nautinto elämästä on poissa :(
koirani kimppuun
a
11261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rauhallisesti eräänä päivänä talsimme tuolla metsässä ja kappas hirvi tuli vastaan! Koira tietysti alkoi puolustuskannalle ja murisi ja haukkui ja minä taas yritin pinkoa pakoon. Hirvi vain tuijotti ja päästeli höyryjä sieraimista. Sellainen TODELLA kookas uroshirvi se oli! Ja sekin taisi hieman hermostua koiraani kun lähti meitä kohti. Onneksi sain koirani kiskottua mukaani ja juostiin sitten kuin viimistä päivää :D Ja koirani on todella iso, joten en saanut sitä syliinkään napattua :D Nykyään pelkään tuollaisia "synkkiä" metsäpolkuja ja olen koko ajan valppaana kun edes avoimelle metsätielle mennään. Hui traumat jäi! Enkä usko, että kovinkaan helposti tämä pelko lähtee.. ja kun villieläimestä oli vielä kyse.
Kyllä muutamien koirien kanssa on ollut tahimista, mutta ikinä ei niistä mitään traumoja ole jäänyt.
Minusta tuntuu myös siltä, että kovinkaan helposti en tästä pelostani irti pääse ja se ajatus tekee kyllä todella epätoivoiseksi. Onneksi koiralleni ei jäänyt mitään tarumoja tapahtuneesta.
nyt se pelkääminen. Koirasi huomaa, että olet peloissasi, eikä enää luota sinuun mikä=ongelmia.
Sinun pelkosi moninkertaistuvat koirasi käytöksessä. Koiran omistajalta valitettavasti vaaditaan rautaiset hermot, muuten homma menee v*****i. Koiran ja ihmisen elämä on täynnä säikähdyksiä. Se on normaalia, mutta niiden märehtiminen ei ole.
Tsemppiä silti ja vähän rohkeuttakin.
Kenenkään elämä ei ole täydellistä, joillakin on jopa syytä pelätä jotain tiettyjä asioita, kuten vaikka joitain sairauksia. Koirakammo on ymmärrettävää, mutta on itse ymmärrettävä, että se on turhaa. Elämässä voi tulla vaikka mitä vaaroja vastaan, muitakin kuin niitä huonosti kasvatettuja koiria. Turha pelkääminen pilaa turhaan monet ilot.
vieraantuneet ihmiset eivät uskalla enää edes metsässä kulkea! Voi jösses sentään... Joo se hirvihän olisi voinut vaikka syödä sinut ja koirasi! Muista ettet lähde enää kotipihaa kauemmaksi. Varsinkin pimeällä voit joutua vaikka ilvesten tai susien piirittämäksi ja raatelemaksi.
Ei kun ihan oikeesti! Kaupunkien kujat ja kadut ovat tuhat kertaa vaarallisempia paikkoja liikkua! Joku hönö voi ajaa päälle, kakarat ajelee mopoillaan miten sattuu jalkakäytävillä, kissoja (joiden perään koira voi äkkiä rynniä) on joka nurkalla, känniläiset voivat käydä päälle jne... Ikäni olen koirien kanssa metsissä liikkunut ja nähnyt luonnon eläimiä enkä tosiaankaan pelkää metsässä eikä mitään ole sattunut! Kaduilla pelkään kyllä, varsinkin pimeällä.
Hommaa jokin kunnon ase, jolla tarvittaessa tapat kaikki kimppuun käyvät isot koirat. Tekisin myös välittömästi rikosilmoituksen tuosta rotweilerista. Toivottavasti joku päivä Suomessa saadaan kriminalisoitua tuollaisten koirien omistaminen. Ei ole todellakaan mukavaa kulkea luonnossa pikkukoiran kanssa kun koska vaan kimppuun voi käydä rotweileri tai tanskandogi.
Koira näykkäisi marjastajaa kasvoista
julkaistu tänään klo 10:29
Irrallaan ulkoilutettu pieni koira näykkäisi marjastajaa kasvoista torstaina puolilta päivin Kemin Takajärven ulkoilualueen maastossa.
Noin 30-vuotias nainen oli ollut liikkeellä koirien kanssa, kolme pienikokoista koira oli irrallaan ja isompi kytkettynä. Nainen ei ollut jättänyt yhteistietojaan näykkäyksen kohteeksi joutuneelle marjastajalle.
Peräpohjolan poliisi pyytää naista ilmoittautumaan, myös silminnäkijöiden toivotaan ottavan yhteyttä poliisiin.
Koiria ulkoiluttanut kolmekymppinen nainen oli pukeutunut punaiseen takkiin ja vihreään lippalakkiin. Selässään hänelle oli repunmallinen kantamus.
Kaikki pikku piskit on vaarallisia.
Kouluttamattomat pikkukoirat pitäisi tappaa pois ja myös niiden hallussapito luvanvaraiseksi. Henki heti pois, jos vuoden ikäisenä ei ole tietty peruskoulutus käytynän. Kouluttamattoman pikkukoiran omistaja on ihan yhtä suuri paskaläjä kuin isommankin omistaja. Isoa on edes yritettävä jotenkin kouluttaa, koska sitä ei jaksa vuodesta toiseen fyysisesti kiskoa perässään.
Äsken lenkillä kaksi iiihanan pörröistä bisonia hyökkäsi 5 m fleksin kireälle kun menin - hyvin käyttöäytyvän - rottweilerini kanssa niiden ohitse. Onneksi ei ollut 8 m fleksi, koska saatanan läski omistajaukko ei tehnyt elettäkään asian eteen. Vasta kun minä aloin räkyttämään bisonien ohella, äijä totesi koirilleen "noh, älkääs ny menkö sinne" ja kiskoo rähisevät rakkinsa takaisin. Turha lässyttää, että eihän ne olisi saaneet pikku söpöillä hampaillaan vahinkoa aikaan.
Kyllä nimittäin niistä pikkupiskeistäkin traumoja tulee. Itse ainakin vihaan oletusarvoisesti pikkurakkeja ja niiden omistajia, koska suurin osa on täysin kouluttamattomia ja pelkän fyysisen ohjaamisen varassa. Minä en halua, että luoksemme tulee yksikään koira - iso tai pieni. Eksäni isohkoa koiraa puri 6 vuoden aikana yli kymmenen kertaa irtokoira. Suurin osa oli juuri tällaisia pikkuperkeleitä, joita omistajat pitävät pienen kokonsa takia vaarattamona ja jopa sulosina pullistellessaan isommille. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut koira/omistaja näkee kuitenkin ensisijaisesti koiran, ei sitä minkä kokoinen se on.
Olen itse sitä mieltä, että koirat (isot tai pienet tai siltä väliltä, kiltit tai ärisijät) pitäisi pitää kytkettynä AINA! Kyllä niin ärsyttää, kun välillä talojen pihoistakin syöksähtelee koiria irrallaan. Koira ei ole kone, jonka toimintaa pystymme ennalta päättelemään, ne toimivat kuitenkin tilanteen mukaan ja kilttikin koira osaa näyttää hampaansa. Mielestäni meidän koirien omistajien pitäisi sen verran vetää yhtäköyttä, että pitäisimme kiinni yhteisistä säännöistä. Siten olisi paljon mukavampi elää arkea koiran kanssa. Pelkoni koiranulkoilutukseen ei ole kadonnut (pelkään siis koirani puolesta), mutta olen nyt päättänyt tehdä lenkkiä enemmänkin kaupunkialueella ja puistoissa. Siellä kaikki koirat ovat ainakin tähän mennessä olleet kytkettyinä ja oma mieleni näin rauhallinen. Nyt minä sekä koirani taas nautiskellaan yhdessä lenkkeilystä ja kyllä on ollut hyvä mieli noin viikon verran, kun näin olen toiminut. Tokihan metsässä pururadalla olisi aivan mahtava päästä koiran kanssa menemään, mutta pelkoni tekee siitä lenkistä vain painajaismaisen sekasorron eikä siitä jää hyvä mieli kenellekään. Mieheni saa siis hoitaa metsälenkit ja välillä uskaltaudun mukaan. Ehkä vielä joskus uskaltaudun yhdessä koirani kanssa metsään ilman miestänikin, mutta se projekti on nyt jäissä oman ja koirani mielenterveyden vuoksi. Kovasti vetoan koirien omistajiin, että pidetäänhän ne koirat kytkettyinä niin kaikilla on tasapuolisesti yhtä kivaa!
ei voi tietää etukäteen millo tapahtuu. Rotikat pitäs lopettaa!!