Nimittäin. Harry Potter on kieltämättä sarjan sankari, mutta selvästi hänellekin on ujutettu mukaan selkeitä puutteita. Hän on itsekäs ja osoittaa vihaa täysin vapaasti. Toki tämä on tyypillistä kaikille hahmoille, mutta tuollaisista huonoista piirteistä pitäisi mielestäni kirjassa selkeästi Harryn joutua kärsimään, että saataisiin se opettavainenkin ulottuvuus. Moni nuorempi lukia ei edes ymmärrä mitään väärää Harryn toiminnassa, vaan kuvittelee toisten vihaamisen ja oman itsensä muita parempana pitämisen olevan täysin hyväksyttävää (normaaliahan se kai valitettavasti onkin :( .
Kaipaisin itse ainakin kirjoihin sellaisia kohtia, joissa nuorempikin lukija selvästi voisi nähdä, että sankarimmekin omaa ikäviä luonteenpiirteitä. Minua tämä ihmetyttää, mutta miten te suhtaudutte? Toki normaalijärkinen aikuinen osaa itsekin nähdä Harryn viat, ja nauttia silti kirjoista, mutta nuoremmat, joilla ei vielä ole kunnolla ymmärrystä, samaistuvat tähän vihaiseen ja itserakkaaseen sankariimme!?
Kaipaisin itse ainakin kirjoihin sellaisia kohtia, joissa nuorempikin lukija selvästi voisi nähdä, että sankarimmekin omaa ikäviä luonteenpiirteitä. Minua tämä ihmetyttää, mutta miten te suhtaudutte? Toki normaalijärkinen aikuinen osaa itsekin nähdä Harryn viat, ja nauttia silti kirjoista, mutta nuoremmat, joilla ei vielä ole kunnolla ymmärrystä, samaistuvat tähän vihaiseen ja itserakkaaseen sankariimme!?
Vastaukset 19
Vanhimmat
äh, ei viittis laittaa harryä kärsiin yhtään enempää, ei edes opetusmielessä :)
Mun mielestä kyllä asia olisi lähinnä niin että yksiulotteisen hyvässä hahmossa ei olisi paljoa hurraamista. Lähinnä rasittaisi, ja oisin ollut aika pettynyt jos se ei olisi alkanut käyttäymään niinkun normaali (murrosikäinen) ihminen. Ne puutteet on yksinkertasesti virkistäviä.
Ja siitä ,ettei sitä millään tavalla osoiteta vääräksi... Mun muisti saattaa valehdella, mutta mun mielestä kirjoissa kerrotaan että Harrylle tulee huono omatunto tai syyllinen olo tai jos se on tehnyt jotain typerää, siis typerää siinä mielessä että alkaa huutamaan viattomille ihmisille tai jotain vastaavaa. Eli kyllähän se siitä tavallaan kärsii. Ja avoimesta vihasta.. Jos se osoittaa vihaansa liian avoimesti, se saa jälki-istuntoa. Ja se vihaa vaikkapa Kalkarosta aika avoimesti, mutta yritetään sitäkin selittää, ja kyllähän Harry välillä tuntee sympatiaa sitäkin kohtaan.
"Jos se osoittaa vihaansa liian avoimesti, se saa jälki-istuntoa."
TOTTA!!! Etenkin ääliö rupikonna Pimennon tunneilla!!! Siis oikeesti, mä vihaan sitä akkaa!
(Tai siis onnittelen Joannea siitä että on saanut luotua noin karmean hahmon, jota [kaikki] lukijat voivat vapaasti vihata!)
Palataanpa siihen Harryn suutahtamiseen: Niin tosiaan, Harry suuttuu/suuttui hyvinkin usein Pimennon tunneilla... Ja siitä voimme päätellä, että Pimento on ääliö kakkapökälä, joka ei osaa opettaa. Pakostihan sen tunneilla menee hermot... Mut että Pimento oli kyllä (joskus) "vähän" epäreilu...!!! >:(
(Mikäköhän tän kirjotuksen pointti oli...?) xD
PIMENNON NIMI ON UMBRICH EIKÄ MIKÄÄN MUNAPÄÄ PIMENTO, MINKÄ ´JOKU HITON JAANA ON KEKSINY.....!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! VITUTTAA TOLLANE.
Tiedoksi.
Seh onpi Umbridge, ja se selvästi juontaa juurensa englannin umbrage-sanasta, joka meinaa varjoa/pimeyttä ynm... Joten eikös Kapari kääntänyt sen aika hyvin? Opiskelisit vähän enkkua enemmän, niin tietäisit mistä se nimi tulee.
..osoitat,oikeasti!
Hyvä pointti tuo Sneippi (Kalkaros). Harry oli aidosti pahoillaan tavallisesti niin vihatun henkilön puolesta, että se jos ei ole hyvä esimerkki niin ei mikään. Sehän edistää ennakkoluulotonta ja laajempinäkökulmaista ajattelua!
Kalkaroshan on ollut Harrylle ja monelle muulle aivan kohtuuton ja oikeasti epäreilu ja raivostuttava.
Mutta kun Harry näki, millaista kohtelua Kalkaros oli joutunut sietämään Harryn omalta isältä ja tämän porukalta,hän todella sympatiseerasi Kalkarosta ja häpesi isänsä puolesta.
Siis... Sun mielestä on outoa, että Harry suuttuu ja raivoaa, kaiken sen jälkeen mitä se on kokenut? Menettänyt vanhempansa, elänyt kaltoin kohtelevien sukulaisten luona, joutunut sietämään paskan puhumista ja takinkääntelyä vaan, koska on vähän erilainen, saanut hullun maineen, todistanut koulutoverinsa kuoleman ja saanut olkapäilleen vastuun velhomaailman pelastamisesta...
"...tuollaisista huonoista piirteistä pitäisi mielestäni kirjassa selkeästi Harryn joutua kärsimään..."
Jumaliste, katsele vähän ympärilläs olevia nuoria, ei niitä hemmetti soikoon rangaista siitä, että ne saa tunnekuohuja.
"...toisten vihaamisen ja oman itsensä muita parempana pitämisen... "
Häh? Missä vaiheessa Harry muka on väittänyt pitävänsä itseään muita parempana? Kun Ron saa sen Valvojamerkin, Harryhän tulee juuri siihen päätökseen, ettei ole Ronia yhtään parempi ihmisenä, vaan joa sättii itseään siitä, että tunsi hetken kateutta. Ja itseraks? Millähän helvetillä sä oot ne kirjat lukenut? Harryhän aina valittaa miten se saa huomiota mitä se ei kaipaa, miten se eläis mielummin ilman sitä julkisuuta.
Ilmeisesti sä juutuit liikaa siihen Harryn kilttiin lapsiversioon, joka otti kaiken roskan vastaan valittamatta. ikävä kyllä sellaisia nuoria löytyy harvasta. Vasta vitosessa Harry alkoi käyttäytyä kuin normaalit ihmiet samassa tilanteessa. Mutta jos sä onnistut olemaan tuntematta suuttumusta ja katkeruutta sillon, kun sut on suljettu surkeisiin olosuhteisiin eikä kukaan kerro sulle mitään uutisia, vaikka sä oot joutunu just murhan todistajaksi, niin onnea. Olet niitä harvoja ihmisiä jotka osaa antaa kaiken anteeksi kaikille.
...vihdoinkin se alko raivoomaan!!! Mä en kestäny sitä ku jiskus entisissä kirjoissa se vaan oli hiljaa ku joku haukku sitä!!!
Go Harry go!!
Kuka välittää? Harryt ovat hyviä kirjoja ja siinä kaikki ihan sama vaikkase kertos itse murhan tehneestä sammakosta!
Tuskin kovin monella pikkulapsella on niin kova kohtalo kuin Harryllä..Joten eihän heillä ole mitään syytä vain olla kiukkupusseja ilman mitään syytä.
Harryn jotkut kokemukset ovat niin raivostuttavia,että kuka tahansa matti meikäläinen 8v,joka niistä lukee, kässää kyllä,että Harry on SYYSTÄ synkeä eikä vain huvikseen pottuile.
Siispä tuskinpa on odotettavissa,että lapset villiintyvät porukalla kiukuttelemaan vain koska harrykin niin tekee. Eivät lapset nyt noin höppänöitä ole=D
Luin tuon Feeniksin killan kesällä ja ainakin minä olin ihan raivona Harryn saamasta epäreilusta kohtelusta. Siis periaatteella noin ei voi tehdä! Kyllä mun mielestä Harrya rankaistiin niillä jälki-istunnoilla ihan tarpeeksi, vai eikö se, että kädenselkä vuotaa verta taikasulan jäljiltä ole riittävä kärsimys?
Olen kai sitten itsekin sen verran Harryn kaltainen (mulla on synttärit samana päivänä) että jos omalla oppitunnilla olis tapahtunut jotain vastaavaa kuin Umbridgen tunneilla olisin varmasti raivostunut yhtälailla. Ei ole normaalia että kaiken paskan vaan nielee eikä sano siihen mitään. Kyllä totta jumalauta täytyy voida tunteensa ilmaista vaikka olis silkkaa sitten vihaa, eihän Harry kuitenkaan tehnyt mitään oikeasti kamalaa suuttuessaankaan. Kaikki tunteensa tukahduttavat ja äärimmäisyyteen asti korrektit ihmiset saavat painua suolle! Tätä mieltä olen mä.
Heh :) Toivottavasti nyt kaikki kommentoineet lukevat tämän. En tietenkään sano, että Harryn pitäisi olla kiltti poika ja ottaa kaikki törky vastaan kitisemättä! Harryn hahmohan on loistavasti kirjoitettu ja sillä hyvä. Mutta tapa jättää selkeästi kertomatta lukijalle, että on väärin vihata toisia ja pitää itseään jotakuta parempana, on minusta puute.
Joiltakin tuli hyviä esimerkkejä kohdista, joissa Harry joutuu huomaamaan omat virheensä. Ne ovatkin juuri sitä, jota kaipaisin lisää, mutta niistä ei saisi tulla sitä tulkintaa, että Harry joutui maksamaan virheistään vain tietyn opettajan takia, vaan että elämässä yleensäkin ei jotkin asiat ole oikein.
Se, että joku puhui suuren osan nuorista nykyään olevan tietynlaisia, ei tarkoita, että olisi oikein toimia niin. Miljoona kärpästä voi olla väärässä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Harry käyttäytyy ymmärrettävästi (kokemuksensa huomioonottaen) ja se on ihan normaalia, mutta se ei taaskaan tarkoita, että olisi silloin vapaa toimimaan väärin. Tunnekuohut on ok. Ei niistä pidä rankaista, mutta kaikkien lukijoiden tulisi ymmärtää, että niitten jälkeen Harry on katunut ja ymmärtänyt olleensa äkkipikainen ja väärässä.
Itserakkaus ei ole yhtä kuin olla julkisuushakuinen. Itsekkyyttä ja itserakkautta ilmenee siinä, että luulee voivansa oikeutetusti pitää toisia typerinä tai jollain tapaa huonoina. Totta on, että joskus löytyy kohtia, joissa taas tapahtuu toivomallani tavalla, kuten joku uusimmasta kirjasta hienosti löysikin Ronin päästyä valvojaoppilaaksi :) Haluaisin kumminkin tätä tapahtuvan myös muissakin, kuin vain Harryn kaveripiirin tapauksissa.
Ja vielä sen tarkemmin argumentoimatta mielipiteitäni, niin toki väitteilleni löytyy vastaperusteluita (kyllähän niin monesta kirjasta pitääkin muutama löytyä). Mutta tärkein oli siis ajatuksessani tämä: Harryllä on syytä olla sitä mitä on, ja hänen hahmoaan on ilo lukea, mutta hän saisi toimia enemmän roolimallina, eli tulisi selkeästi osoittaa hänen kauttaan oikea ja väärä.
Vihaaminen on typerää, eikä se muutu oikeaksi, vaikka kuinka me ihmisetkin niin teemme. Se on niitä asioita, joista meidän tulee aktiivisesti pyrkiä eroon, vaikka kuinka tuntuisikin hankalalta! Sitä ei oikeuta mikään.
Ja nyt vielä. Inhottava moraalisaarna, tiedän, mutta minusta JK Rowling päästää Harryn liian vähällä, ei kurituksen puolesta (kuritukset saa lukijoissa aikaan lähinnä vain lisää vihantunteita), vaan Harryn oman katumisen ja virheistään oppimisen puolesta.
Heh, ihan virkistävää että täällä on viestejä missä on kokonaisia lauseita ja vielä luettavaa kieltä.
No siis, vielä yksi esimerkki, viitosesta. Se, kun paljastuu millainen Harryn isä oli, Harrysta tuntuu kamalalta ja sitä etoo se,että sitä verrataan Jamesiin. Miksi? Koska James oli itserakas ja julma pässinpää.
Ja mä uskon että ainakin miltei kaikki lukijat ymmärtää miltä Harrysta tuntuu niiden järjettömien tunnekuohujensa jälkeen, siihen kuitenkin uhrataan muutamakin rivi.
Mutta mä en vieläkään ymmärrä,mitä sä tarkoitat sillä että se olisi itserakas..Sehän nimenomaan kokoajan yrittää vältellä itserakkautta, tai ainakin mä näin sen sillä tavalla. Ja ei se pidä ihmisiä huonompina kuin se, tai ainakaan mä en löydä, sano esimerkki jookosta. Vai tarkotatko Luihuisia?
Musta Harry on edelleen huomattavan kiltti ja kunnollinen suoraselkäinen poika, ainakin verrattuna siihen, mitä siltä voisi olettaa..Ja vielä vihaamisesta, pakkohan sen on tunteensa jollain tavalla purkaa, tai siitä tulisi täysi psykopaatti. Ei tunteiden tukahduttaminenkaan mikään hirveän loistava esimerkki olisi.
Kieltämättä toi kuulostaa hieman moraalisaarnalta, esimerkiksi kohdat joissa on sävy:hyvä, joku oli hienosti osannut ihan itse lukea. Äh.
...saavat näitä "moraalisaarnoja" kyllä ihan liiankin tarpeeksi esimerkiksi Pikku-Kakkoseen ja Disneyn piirrettyihin upotettuna. Harrystä katoaa taika,jos hän on ylimoraalinen. Se olisi varmasti monesta hyvin ärsyttävää. Sitä paitsi..me kaikkihan joskus kapinoimme ja pottuilemme,teemme virheitä, koska olemme inhimillisiä ihmisiä! Jos saamme elää samat tunteet Harryn kautta,meidän on helpompi myös hyväksyä ne virheet itsessämme.
Ja kyllä lapsikin sen alitajuisesti ymmärtää.
Ja mikä loistavinta:me aikuisetkin jaksamme kiinnostua taikamailmasta,etenkin kun päähenkilö on näin vaikeasa ja mielenkiintoisessa asemassa,Harryssä riittää purtavaa niin nuorille kuin vanhoillekin ja vuosiksi eteenpäin!
Mitään riskitekijöitä lasten mielenlaadun suhteen Pottereissa en kyllä todellakaan näe.
jep, on se vähän outoa kun saa tolleesti raivota ilman jälkiseuraamuksia...
Raivota..?
Sitä kutsutaan turhautumiseksi,kun on tehnyt parhaansa,eikä maailma anna sinulle arvoa. Miettikää nyt vähän!
Harryn ainoa keino purkaa tunteitaan on kiukkuilla ystävilleen, koska he ovat melkein ainoita, jotka hänestä välittävät ja häntä kuuntelevat! Kyllä olen itsekin valittanut ja raivonnut asioista henkilöille, joilla ei periaatteessa ole asiaan osaa eikä arpaa. Mutta ongelmat ovat ratkenneet sillä, kun yhdessä ollaan ne selvitetty.
Pitäisikö asiat vain pitää sisällään ja ahdistua, kunnes mieli oikeasti häiriintyy?? Silloinhan Harry vasta olisi todella huono esimerkki.
Ja eihän Harry tee mitään sellaista,mikä olisi oikeasti erityisen rangaistavaa. En edes ymmärrä,mistä tämä haloo sai alkunsa!
Ainoa radikaalimpi asia, mitä Harry teki raivospäissään, oli se kun Draco Malfoy solvasi törkeästi Harryn ja hänen parhaan ystävänsä vanhempia ja sukulaisia, niin silloin hän hyökkäsi tämän törkimyksen kimppuun...ja kärsi siitä todella kohtuuttomat seuraukset. (Elinikäinen kielto Harryn lempiurheilulajista,huispauksesta)
Tämänkö jälkeen Harryn pitäisi olla iloinen ja käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Ja vielä: kun Harry puhui totta Pimeästä Velhosta eli Voldemortista ja hänen paluustaan eräälle sadistiselle diktaattoriopettajalle nimeltä Dolores Umbridge (Pimento) ja tämä ei pitänyt Harryn totuudesta, määräsi julma opettaja Harryn yhteensä kahdeksi viikoksi jälki-istuntoihin,joiden aikana Harryn piti tuhansia kertoja viiltää kämmenselkäänsä sanat "I must not tell lies" eli En saa valehdella.
Eikö tämä ole rangaistus? Ja vielä aivan väärillä perusteilla annettu! MISTÄ MUKA HARRYÄ PITÄISI VIELÄ RANGAISTA,ETTÄ OLISITTE TYYTYVÄISIÄ???
...lukenut liikaa Päivän Profeettaa=P
joopajoo :) Mutta ajatukseni ei ollut siis hakea perusteluita Harryn puutteellisuudelle, tai väittää sinällään Harryn pääsevän ilman kärsimystä. Harry joutuu kärsimään, mutta monestikin juuri epäoikeudenmukaisesti, joka saa lähinnä lukijan niskavillat pystyyn näitä rankaisijoita kohtaan! Tiedämme, että maailma on joskus todellakin näin julma. Sen sijaan minä haluaisin lisää niitä Harryn omia oivalluksia omista hirveistään, ettei kaikkea tarvitsisi hyvittää jollakin typerällä ulkoisella teolla!
Ne saavat lähinnä lukijan ajattelemaan, että pitikö noin vähästä nyt laittaa Harry kärsimään, kun sehän teki ihan ymmärrettävästä syystä mitä teki. Tuolloin meinaa unohtua, että Harry voisi itsekin tajuta oman toimintansa virheet.
Mutta ehkä tämä juttu nyt sitten _hieman_ karkasi aiottua vakavammaksi..kiitos osittain huonon ensimmäisen postaukseni..