Näyttää siltä, että 99% marjoista ja sienistä jää metsään.
Ikävä kyllä
anni..
18183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hyvin menee suomalaisilla, kun ei ruoka kelpaa. Muistan ajan, jolloin luonnon antimet olivat ehto elämiselle, ja merkittävä tulon lähdekkin. Nyt ei kovinkaan moni viitsi edes metsään mennä. Eikä osaa edes kerätä enää metsän antimia.
niin paljon kuin nykyään, ei enään uskalla mennä metsään, eilman "torrakkoa".
Sitäpaitsi nykyään saa sieni myrkytyksiä, ei enään tiedä mitä voi syödä, katso ku sienet imee myrkkyjä maasta ilmasta ja ymäriltään.
Sitäpaitsi kaikkia saa nykyään ostamalla torilta.
Ja höpön höpö. Karhu ei tule meteliä pitävän marjastajan luo. Se tämä nykyihminen ei osaa luonnon kanssa elää. Kyllä oli karhuja ja susia meidän seuduilla ennenkin mutta niiden kanssa ihminen osasi toimia. Mölyä metsään mahtuu. Minäkin kiinnitin kulkusia kengän varteen niin että kuliessani kävi kova kulkusten kilinä. Kylän rakkikoiratkin kaikkosivat kaarena metsän reunaan ja pusikoiden taakse, kun kuljin kylätietä pitkin marja- ja sienimetsään.
Enne metsässä pidettiin vapaana karja ja hevoset. Siellä monessa karjassa oli hyvin häijyjä sonneja, jotka karkasivat ihmisten päälle, jos ei osannut niiden kanssa toimia, samoin hevoset. Eivät olleet sellaisia "ratsastuslällyjä" että kuka vaan voi mennä niitä taputtelemaan. Niin ja pässejä. Isoja lammaskatraita ja niiden seassa pässejä. Antoivat ihmisille kovaa kyytiä kun sattuivat kohdakkain metsässä.
Joo, paremmin sen myrkytyksen saa juuri sieltä torilta ostaessaan sieniä, kuin opetellessaan itse tuntemaan sienet. Ei ole ensimmäinen kerta että ostosienien mukana on valkoistakin kärpässientä.
Juu, ja katos, ne torilla imee ne sienet ja marjat sitä kaupungin liikenteen lyijyä yms. epäpuhtauksia. Että ei kait tieten tahtoen tarvitse niitä käyttää torilla liattavana?
syö muiden keräämiä sieniä. Kerran menin tollouksissani ostamaan torilta sieniä. Olivat ihan hiekkaisia ja tomuisia, kun kotona paremmin pääsin niitä tarkastelemaan.
Mistä lienivät päätien vierestä olleet poimittuja.
.
että monet nuoret perheet ovat alkaneet sienestämään ja marjastamaan. Mikä sen hienompaa, koko porukan voimalla. Toivottavasti kännyt pannaan kiinni siellä samoillessa. Kuinka upeaa on, että opetetaan luonnon ihmeitä lapsillekin. Nykylapset eivät enää, kuten monet nuoretkaan, erota edes eri puulajeja toisistaan.
Tosin, sehän edellyttää, että saalista osataan käsitellä oikein. Siinähän vanhemmilla on ollut avainasema.
.
Sain kammon vuosikymmeniksi äidin kanssa marjassa olosta. Minulla oli aina mustikoista suu mustana. Olisi pitänyt vain poimia, osa myytäväksi. Sienet suolattiin ja myytiin. Äidin paistama tatti oli samaa kuin raakaa possun läskiä olisi syönyt. Yäk!
Onneksi ikävätkin muistot haalistuu ja nykyisin marjastus ja sienestys on mieluisa harrastus. Omat keräämät maistuu myös aikuisille lapsilleni valmiiksi laitettuna. Ensin riippuvuus, josko sitten tulisi itselle halu... Vaan ei pakolla ja velvollisuudella.
joutuu matkustelemaan bussilla tai junalla metsään. Eihän luonnontuotteita voi tienvarresta kerätä. Pitää olla auto ja bensakin maksaa, jos aikoo kerätä marjansa ja sienensä talven varalle. Monelle on tässä tapauksessa halvempaa ostaa ne sienet ja marjat kaupasta tai torilta.
Niin ja, nuorena meidän oli pakko kerätä esim marjoja sankokaupalla - myyntiin. Kuten eräs toinenkin kirjoittaja, niin minultakin se vei kyllä ilot kerätä mustikoita tai puolukoita metsästä.
Ja vielä nuorina sentään olimme terveselkäisiä ja notkeajalkaisia, mutta nykyään ei tällä iällä kaikki läheskään pysty liikkumaan metsissä - saatikka osaa suunnistaa vieraissa metsissä. Monella reistailee selkä, kenellä on jalat huonot ja jotkakin ikätoveriamme vaivaa huimaus jne.
En minä taajamien metsissä karhuja tai susia pelkää, mutta siellä voi olla muitakin vaaranaiheita.
lapsena pakolla marjoja kerätä. Olin ahkeran äitini, ja päinvastaisen isäni ainokainen. Polkupyörän ritsillä istuen pääsin marjametsään. En varmaan kerännyt marjoja paljonkaan, no, ainakin omaan suuhuni.
Köyhässä kodissa ne olivat hyvä ruo'anlisä, varsinkin puolukat, jotka säilyivät hyvin, ilman kylmätilojakin.
Siitä tuleekin mieleen Laila Hietamiehen romaani, jossa tarkkaan opetettiin painelemaan puolukkapurkin puolukkapinta tasalleen, jotta ne säilyvät hyvin.
Kerran muistan, että isä ja äiti kävivät hillamatkalla, junalla. Tullessaan kummankin selkäreput olivat täynnänsä kypsiä hilloja.
Sienimetsälläkin sain olla opissa, mitä sieniä voi poimia, mitä ei.
Koskaan ei minun ollut pakko tehdä mitään.
.
Joo, köyhyydessä elämisestä on kyllä elämään ponnistettu. Syvällä sydänmailla, ei ollut edes kauppoja, saatikka sähköä. Posti tuli kolme kertaa viikossa.
Marjoja kerättiin lapsesta saakka ja paljon. Myytiin PALJON, että rahaa riitti. Maitokärreillä työntelin pari-kolme kertaa viikossa isomman tien varteen, n. 5 km:n päähän, jossa kulki marja-auto, joka osti marjat. Joka päivä kävin neljä ämpärillistä metsästä tempasemassa. Lapsuudesta saakka oli omaa rahaa, kun sen itse tienasi.
Mutta iloa se ei vienyt. Kun aikuistuin, ja muutin kaupunnkiin, sama meno jatkui. Mutta marjojen määrä päivää kohti ei kyllä ollut sama, koska päivät olin töissä, mutta jos sää vähänkin salli, pinkaisin polkupyörällä kaupungista ulos ja metsiin.
Minulla on ollut hyvä suuntavaisto, enkä ikinä ole eksynyt tuntemattomissa metsissä.
Linja-autoa en käyttänyt koskaan, aina polkupyörää aina 50 km:n säteille saakka.
Marjastus ja sienestys kuuluvat osana elämänni, eikä ne ole mitään erillisia työtehtäviä. Ihan samanlaisia itsestään selvyyksiä, kuin tiskaaminenkin.
Sinä oletkin ollut ja varmaan olet edelleen tosi ahkera.
Kerran olen polkenut nelisenkymmentä km päivässä ja kovile otti pakaroissa. Ehkä olen sen verran kaupunkilainen, etten suoritustasoosi pysty.
Metsällä kyllä käyn, mutta se on nyt lähellä. Kovin syvälle en uskalla susien takia, koska niitä liikkuu täällä päin.
Tänään kerään puskista viimeiset karviaiset ja punaherukat. Ei niitä raaski sinne jättää. Eli jotain saman tapaista ajatusta kerätä, mitä kerättävää on.
Miten sen nyt ottais? Minä vaan tykkään kaikenlaisesta puuhastelusta, voisi sanoa että olen enemmänkin ylienerginen.
Vaikka olen ollut kovakuntoinen, intohimoinen liikkuja ja eränkäviä, niin ei se ole taannut terveyttä.
Tansseissakin kuljin villinä vapaana vanhana piikana kävellen aina 10 km:n säteillä mennen tullen, ja kuka halus saatille, paikka oli auki. Hyvä oli pitää paikkaa auki, kun lähtijöistä ei ollut tunkoa. Moni kyllä pyörsi pihalla aikeensa, mutta kyllä niitäkin oli, jotka talsis 10 km tanssien jälkeen kotimatkan mutta mutisten.
70-80 km:n laturetkiä hiihtelin viikonloppuisin. 50 km:n päässä risusavotassa kuljin syksyisin viikonloput ja tietty pokupyörällä mennen tullen. Siinä paluumatkalla oli jumalaton kuorma kaupunkiin tuotavia marjoja, omenia, sieniä.
Nyt en pysty enää marjapensasta kauemmas menemään. Juuri ja juuri marjapensaasta saan marjoja vippaskonstein kerättyä, metsästä en mitään. En edes pysty siellä liikkumaankaan. Että tasan ei käy onnen lahjat, mutta mä ostan metsämarjat.
törmäsin isoihin, pulleihin mustikoihin, joita oli valtavasti lehdettömissä varsissa. Olisi pitänyt poimia enemmän ja vaikka myydä aikaisemmin, nyt ovat jo melko mauttomia. Pakastimeni on melko pieni ja säilytystilat rajalliset. Marjanpoiminnasta pidän, mutta on niin paljon muutakin mukavaa tekemistä.
Koska puu on Ruotsissa halpaa olisi marjojen tuotto parempi, koska Aasiassa on suuri kysyntä.
ja sitten itketään kun ulkolaiset tulevat keräämään niitä, voi meitä suomalaisia..
Kyllä minä ostan ulkolaisten keräämiä marjoja. Tuossa ystäväperheen äiti on ulkomaalaissyntyinen, entisen Neuvostoliiton miehittämistä maista, ei kuitenkaan tästä läheltä vaan aivan tuolta Neuvostoliiton eteläkärjestä. Hänellä käy ystäviä ja sukulaisia vierailulla, ja matkarahat hankkivat marjankeruulla, sekä olemalla paikallisilla yrittäjillä töissä sen ajan, minkä ovat täällä vierailulla.
Minäkin ostin 40 kg mustikkaa tällaisen ulkolaisen kerääminä.
kun tänne tuodaan esim. Aasialaisia marjanpoimintaan, niin jo suomalaiset laittelevat kylttejä ja pääkallon kuvia marja mehtääsä, eli jos vaikka ite ei kerätä, niin EI niitä saa kerätä muutkaan..:/
Katteellisia ollaan..
P.s. ostaisin mieki mustikkaa jos vaan myyjän saisin käsiini..eikä väliä kuka ne on kerännyt :)
Joo, ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit. Minä vaan toin tuossa ilmi, että minä oon aika lailla poikkeava yksilö keskiverto suomalaiseen nähden.
Kun lapset oli pieniä, enkä pystynyt lähtemään marjametsään, ja olimme juuri muuttaneet paikkakuntaa, niin laitoin lehteen ilmoituksen, että ostetaan mustikkaa, puolukkaa. Sillä meillä on aina pakastettu vähintään 100 litra / henkeä kohti kutakin marjalajia.
Niin hämmästys oli suuri. Eipä suomalaiset viitsineet juurikaan metsään lähteä. Yksi työtön toi 3 litraa, kukaan muu työttömistä ei edes yrittänytkään mennä metsään, vaikka oli hyvä marjavuosi, ja metsät aivat asutuksen vieressä. Ja minä maksoin marjoista sen, mitä kukin pyysi niin ettei ainakaan hintaan kaatunut.
Ne, jotka keräsivät, olivat joko eläkeläisiä, tai sitten monta työtä tekeviä. Esim. pientilallisia, jotka päivät olivat anisotyössä, illat keräsivät marjoja ja hoitivat pientilaansa. Niin kauan, kuin lapset oli pieniä, etten itse metsään päässyt, niin ostin aina marjat, mutta tunkoa ei ollut myyjissä. Marjoja kuitenkin metsät oli pullollaan.
Joten ihmetellä täytyy, mikä suomalaisia oikein riivaa, kun se on niin tahmeaa se luonnon antimien keräily? Heitä on todella vähän, jotka sitä keräämistä tekevät. Ja sitten ollaan kyllä parrikaadeille nousemassa, jos tulee ulkolaisia kerämään metsään mädäntyviä marjoja.
Jokin syvällä oleva luonnevika täytyy olla suomalaisten vikana ettei anneta muidenkaan kerätä, kun itse ei viitsitä.
Joten ihmetellä täytyy, mikä suomalaisia oikein riivaa, kun se on niin tahmeaa se luonnon antimien keräily? Heitä on todella vähän, jotka sitä keräämistä tekevät. Ja sitten ollaan kyllä parrikaadeille nousemassa, jos tulee ulkolaisia kerämään metsään mädäntyviä marjoja.
Jokin syvällä oleva luonnevika täytyy olla suomalaisten vikana ettei anneta muidenkaan kerätä, kun itse ei viitsitä.
----sen nimi on kateus ..... istuu kun p.... junttalan talon seinassa,tuo kateus suomalaisessa