Otsikko sen kertoi. Pelottaa aikuistuminen. Olen 14-vuotias, tiedän että olen vielä nuori, mutta pianhan tässä pitäisi päättää, mitä alkaisi tehdä aikuisena, mihin menisi opiskelemaan yms. En tiedä vielä lainkaan mikä olisin aikuisena, suurimmalla osalla kavereista on jo ideaa tai edes suuntaa. Ahdistaa, kun tuntuu että multa odotetaan, että muutan kotoa heti peruskoulun jälkeen. Koska molemmat isosiskoni on tehneet niin. Itse en haluaisi (tai no, voihan mieli olla tuohon mennessä muuttunut) sillä 16v tuntuu niin kauhean nuorelta aloittaa oma elämä. Minua on aina ahdistanut tulevaisuuden ajatteleminen, mutta nyt kun aikuisuus alkaa olla yhä lähempänä, ja kun joka puolelta sitä toitotetaan, varsinkin ammattijuttua, ja tänäänkin mummo toi minulle astioita yms. jo valmiiksi sitä varten kun kerran muutan jo parin vuoden päästä (hän on yleensäkin sisaruksilleni ja serkuilleni ostellut astioita ja muita tavaroita kun ovat noin minun ikäisiäni olleet).
Ennen se ei tuntunut niiiiiiiiiiiiiiin kauhean uhkaavalta, mutta näin pari päivää takaperin erään painajaisen, liittyen juuri aikuistumiseen, kotoa muuttamiseen ym. ja sen jälkeen nämä pari päivää on ollut koko ajan ahdistus päällä. Haluaisin siitä eroon!
En vain tiedä mitä tekisin. Nyt tai ylipäätään ikinä.
Miten päästä eroon ahdistuksesta? Miten löytää oikean ammatin itselleen? Oliko teillä samoja tuntemuksia teininä, ja miten selvititte niitä?
Kaikki apu tervetullutta!
Ennen se ei tuntunut niiiiiiiiiiiiiiin kauhean uhkaavalta, mutta näin pari päivää takaperin erään painajaisen, liittyen juuri aikuistumiseen, kotoa muuttamiseen ym. ja sen jälkeen nämä pari päivää on ollut koko ajan ahdistus päällä. Haluaisin siitä eroon!
En vain tiedä mitä tekisin. Nyt tai ylipäätään ikinä.
Miten päästä eroon ahdistuksesta? Miten löytää oikean ammatin itselleen? Oliko teillä samoja tuntemuksia teininä, ja miten selvititte niitä?
Kaikki apu tervetullutta!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on ollut juuri samanlaista ahdistusta kuin sinullakin ja on vieläkin, vaikka olen "jo" 16-vuotias ja lukiossa. Vieläkään en tiedä mikä ammatti kiinnostaisi, mutta ei sen väliä. Ota vain rennosti ja elä päivä kerrallaan ja ennen kaikkea nauti nuoruudesta :P
Ota pullo viinaa, niin eiköhän ala ajattelemiset jäämään vähemmälle
Älkää stressatko nyt, kerkiätte sitten ihan hyvin stressata työkkärinjonossa :)
Heittääkö sun mutsi ja faija sut pihalle, vaikka sulla olis siitä 16 vielä 2 vuotta täysi-ikäisyyteen?
Älä huoli. Monilla ei ole vielä 16-vuotiaanakaan tietoa minne menisi, siksi yleensä lukio.
Yläasteella ennen tätä päätöstä me ainakin kävimme opon tunneilla läpi kaikki alat, niiden koulutuksia, hyviä ja huonoja puolia jne. Opo jopa jutteli jokaisen kanssa kahden tämän suunnitelmista ja oli valmis auttamaan. Kävimme myös tutustumassa eri ammattikouluissa jos olisi kiinnostusta sinnepäin..
Kyllä se siitä sulle ratkeaa. :)
Ei oikeesti kannata stressata asiasta. Voin sanoa, et itse jouduin aikuistumaan jo melko nuorena elämän tilanteen takia.. Jouduin kokeen liian aikaisin "aikuisten juttuja".
Molemmat sisaruksistani muuttivat peruskoulun jälkeen kotoa ja itsekkin ajattelin että haluan olla kuin sisarukseni, mutta onneksi pidin pääni ja jäin asumaan vielä kotiin.
Ei kannata murehtia tulevasta, kun et voi huomisestakaan tietää. :)
Asioilla on tapana järjestyä.
Älä siis panikoi, vaan elä päivä kerrallaan ja katso mitä huominen tuo tullessaan.
Kyllä ne asiat ajankanssa selkeytyvät.
kyllä auttaa siinä asiassa.
oon ite "19w". älä suotta panikoi, ei sun porukat sua ulos heitä. ota asi niiden kans puheeks yms. kyllä sää vielä keksit mitä haluut tulevaisuudessa tehdä. ite muutin kotoo vaan sen takia että en jaksanut katsella mun pikkuveljeä...
Itsellä hieman samoja ongelmia :/ ainakin piristää se että tässä maailmassa on joku samankaltainen.
14 myös, 8lk siis? kai se opinnon ohjaaja meitä hieman neuvoo :/