Tunnut teoriassa tietävän kaiken,
ainakin rakkaudesta... kirjallisesti.
Miksi käytäntö
ei vastaa teoriaa?
Maailmassa on tuohottoman paljon teoreetikkoja,
paljon vähemmän romantikkoja,
mutta...
Kuinka paljon on teoreettisia romantikkoja,
joita ei mikään saa toimintaan,
vaikka hellä potku perätuhtoon tai
tinttaus näkemykseen?
Tai suukko suoraan puhe-elimeen?
Taidat olla ainoa?
ainakin rakkaudesta... kirjallisesti.
Miksi käytäntö
ei vastaa teoriaa?
Maailmassa on tuohottoman paljon teoreetikkoja,
paljon vähemmän romantikkoja,
mutta...
Kuinka paljon on teoreettisia romantikkoja,
joita ei mikään saa toimintaan,
vaikka hellä potku perätuhtoon tai
tinttaus näkemykseen?
Tai suukko suoraan puhe-elimeen?
Taidat olla ainoa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
käytännöninteraktiiviromantikko?
Väitän - patologisena teoreetikkona -
että käytäntö ja teoria vaativat
toistensa vuorovaikutusta synnyttääkseen jotain uutta...
Jos jotain on jo kokeillut,
mutta
palaute ei ole ollut teorian mukaista
niin
teoreetikko alkaa muodostamaan taas teoriaa;
Päätään ei kannata käytännössä (eikä teoriassakaan)
hakata Karjalan Mäntyyn (ainakaan samaan)
kovin montaa kertaa
Siitä tulleepi kuhmu ohtaan... Mie tiijän..
Mut rakkauvest - siit siun pittää joltai muulta kysellä...
...tosi hyvä neuvo. Miepä teen niin!
Niin jos rakkaudesta puhutaan, se aika on tosi joutavaa,
mut jos rakkautta eletään, se tie on kiviä väärällään.
Sillä minun rakkauteni, no vaikka sinuun,
on minun tunne oiva suuri ja siksipä juuri,
se minua miellyttää,
se mitä sulle tekeekään, onkin jo juttu toinen,
ethän edes tiedä siittä, jos en mä sitä kerro.
Ja jos mä sen julki tuon, niin mitä sillä tiedolla?
Siinä sitä onkin riemua.
Sillä sinustahan se sitten johtuu, miten sitä sitten käytät,
vaiko heität luotas pois,
niin usein parempikin kai ois.
Sillä muassaan rakkaus tuo,
niin paljon muuta ainesta, ne sydämmen voi tukkia.
Siis ketä oikein persuksille potkisi tai nekkuun tinttaisi,
jotta asiat selviäisi.
Sitä sietää miettiä.
Mut suukon mulle antaa saat,
vaikka et mua rakastaisikaan .
iskeä ihtiäin nekkuun, potkasta persiille ja
sitte pussata sinnuu...
Sevverra oli hyvä kommenttis, kiitos!
enpähän vastaan vikise jos kohdalle osuu.; )
sen verran oli hyvä sinun runosi.
Niin ja tuo lupaus ;D
Teoriassa olen lyömätön, kun puhutaan tunteista " rakastamisesta "
Käytännössä en hullumpi, sillä olenhan nainen elämän kokemusta omaava.
Hän joka jää! " Pysyykin luonani "
Koska rakkaus pitää kuin liima meitä kiinni toisissamme!
... että kontaktiliima tarttuu vain silloin, kun kumpikin pinta on otollinen... Kemia ei kuitenkaan ole vahvinpia puoliani, toi fysiikka on parempi, matikka vieläkin parempi, äidinkieli paras. Hah, omasta mielestäni, siis. Kiitos palautteestasi!
taitaa olla yhtälö, jossa on paljon muuttujia. Vaikka asiat ovat teoriassa selviä, miten olisi parasta toimia, miten ottaa toinen huomioon, miten...
Elämä ei taida kumminkaan mennä niin, ollaan itsekkäitä, väsyneitä, suututaan, kiukutellaan, kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.. siis ollaan vain ihmisiä. Eihän se silti tarkoita, etteikö toisesta välittäisi. Kumpainenkin tekee inhimillisiä erehdyksiä. Kun toista tahtoo rakastaa, tahtoo myös ne erheet korjata, vaikka toisen rektio pelottaisikin.
Tällaisia ajatuksia irtosi mielenkiintoisesta runostasi. :)
Muuttujia on todellakin paljon. Hankalinta siinä on se, että ulkopuolelta syötetään lisää tuntemattomia muuttujia koko ajan. Niitä pitäisi kyetä torjumaankin, ja ajoissa vielä. Mutta eikö tämä elämä silti ole mielenkiintoista? Meille erehtyvälle ihmisrodulle. Vaadimme varmaan itseltämme liikaa, emmekä niitä virheitä ja erehdyksiä noin vain unohda, anna anteeksi tai jätä huomiotta.
Kiitos paljon palautteestasi! Hienoa saada lukijoita, sinu ja kaikkia muitakin, syventymään tällaiseen omaan tuotokseen, josta ei itsekään aina ole ihan varma, mikä siitä tuli...