Karmasta ja asioiden oppimisesta

En nyt oikein tiedä liittyykö viestini tänne, mutta en parempaakaan löytänyt.
Ongelmani on kuitenkin tämä ja aluksi vähän taustaa;

Olen luterilainen ja uskon Jumalaan, mutta en perus "luterilaisella tavalla", vaan että uskon että maailmassa tai tuolla jossain on oltava jokin meitä suurempi ja uskon myös että me ihmiset olemme täällä maailmassa oppimassa jokainen jotakin. Toisaalta minua pelottaa ajatus siitä, että esim. jos olen menneessä elämässä raiskannut jonkun, tulisin minä tässä elämässä raiskatuksi, jotta oppisin kuinka paljon se sattuu.. Vertaus oli hyvin "rankka", mutta kuitenkin (ja ei, minua ei ole raiskattu se oli vain esimerkki, eikä edes viestin pointti).

Siitä päästäänkin sitten asiaan joka minua vaivaa.. Voiko ihminen jo tässä elämässään, vaikka olisikin tehnyt väärin, niin oppia siitä ilman että se paha asia toistuisi uudelleen ja uudelleen? Olen joutunut suhteessani petetyksi ja se oli kamala tunne, jota en ikinä kenellekkään toivoisi enkä ikinä kuvitellut että voisin toista pettää koska tiedän miltä se tuntuu. Kuitenkin tapasin kerran ihmisen, joka kolahti ensi katseesta. Tuntui kuin oltaisiin aina tunnettu ja jo pieni kosketus sai valtavaa "sähköä" aikaan. Sain kuitenkin tietää hetken päästä että tämä ihminen on naimisissa (itse olin sinkku). Se oli todella ikävä tunne, sillä olin jo mennyt ihastumaan ja varsinkin kun en ikinä ollut tuntenut mtn sellaista ketään muuta kohtaan. Yritimme taistella tunteita vastaan muttemme pystyneet (minä olin vielä heikompi ja se hävettää).. suutelimme ja olimme tapaamisen jälkeen hetken aikaa tekemisissä puhelimitse, mutta sitten päätin että näin ei voi jatkua ja katkaisin välit.

Opin tästä sen,että vaikka kuinka ajattelee ettei ikinä pettäisi toista -ja ettei siihen ei voi ikinä olla mitään selitystä- niin asia ei ehkä olekkaan niin yksinkertainen. Ymmärsin myös tämän jälkeen "paremmin" sen, miksi minua oli aikanaan petetty.

Kuitenkin pelkään sitä, että koska olen mennyt suutelemaan naimisissa olevaa miestä ja haluamaan jotain mikä ei ole omaani, niin saan kärsiä tästä tulevaisuudessakin, eli siis että minua petetään taas? (itseasiassa vähän niin on käynytkin) Minä kadun tekoani ja se hävettää enemmän kuin mikään, mutta riittääkö se? Pelkään etten ikinä tule löytämään oikeaa rakkautta ja että ehkä olen tehnyt edellisessä elämässäni muille suhteissa pahoja asioita ja nyt ne kostautuu minulle niin, että itse jään aina yksin.. Onko mahdollista että jos katuu ja yrittää oppia teoistaan, että ne ei karman lailla silti tulisi takaisin uudelleen ja uudelleen?

Pitkä viesti, kiitos jos joku jaksoi lukea ja vielä vastata!