Nämä piinaavat minua joskus:
pakottava tarve
maalata taivaan myrskypilvet
ja se sokaiseva valo
pilvien reunamilla.
Kadota maisemaan, valoon ja varjoihin
olla valossa puiden rungoilla,
väreinä maan väreissä.
Toisenlainen kaipuu
sormieni päässä, jossa
iho herkin sanotaan.
Hipoa niskasi lämpöä,
liuttaa sormea
alas, alas
poskeasi ja vielä lisääkin.
Olen tullut ahneeksi sinulle.
Ja tuntea huultesi lähentyvän,
kuulla kuiskauksesi
huulesi aivan liki omiani.
sinuunkin tahtoisin kadota.
Sukeltaa sinuun kuin
maalaamaani maisemaan.
Tulla yhtä yhdeksi.
Olla sinussa se varjo ja valo.
pakottava tarve
maalata taivaan myrskypilvet
ja se sokaiseva valo
pilvien reunamilla.
Kadota maisemaan, valoon ja varjoihin
olla valossa puiden rungoilla,
väreinä maan väreissä.
Toisenlainen kaipuu
sormieni päässä, jossa
iho herkin sanotaan.
Hipoa niskasi lämpöä,
liuttaa sormea
alas, alas
poskeasi ja vielä lisääkin.
Olen tullut ahneeksi sinulle.
Ja tuntea huultesi lähentyvän,
kuulla kuiskauksesi
huulesi aivan liki omiani.
sinuunkin tahtoisin kadota.
Sukeltaa sinuun kuin
maalaamaani maisemaan.
Tulla yhtä yhdeksi.
Olla sinussa se varjo ja valo.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hmmm....;)
jos. liukenisit minuun
siis, kokonaan,
mihin silloin itse sinä. Itsesikö
hukkaisit kokonaan? Ja
miksi? Etkö pidä itseäsi arvossa?
En voi antaa, sinulle suojaa,
kulkea vain rinnallasi hetken..
kunnes aika lähteä...
olemme vain kuin laivat merellä,
joiden tarkoitus vain hetken
kohdata, sitten erkanemme,
näin on tähtiin kirjoitettu...
se on ihmisen tie.. voi ttoki seurata?
vanavedessä jonkin matkaa... mutta jaksaitko sittekään..oikeesti.
Kun sulaa yhdeksi yhdessä, silloin on enemmän kuin yksi.
Uskaltaa antautua, mitä sillä on tekemistä epäitsenäisyyden kanssa.
Ennen maalasin niin paljon ja katsoessani kohdetta, aloin tuntea sen niin hyvin. Melkeinpä
silmät kiinni saatoin tuntea itseni maisemassa.
Häntäkin tahtoisin katsoa kauan. Olisinpa kuvanveistäjä:) Juoksuttaisin sormiani savella, muovaisin
jos osaisin, kauniin rakkaani
eteeni, valaisin pronssiin;)
Vaikka lämmin ihminen olisi tietysti ihanampi sormien alla.
Nyt en enää ehdi maalata. Silti joskus, katsoessani jotain, tunnen sen halun vielä jossain elävän.
Tuskin osaisin enää.
Tahtoisin tuntea hänet paremmin...