Ior Bock ja muut wannabeet

Negatiiviset elämänkokemukset mielestäni antavat sysäyksen maagiseen kehitykseen, mutta pitkällä tähtäimellä pitäisi pystyä ylittämään pikkumaisuudet. Monet päätyvät Ior Bockin tapaan luomaan itsestään legendan, vaikka sitten keksitynkin, koska heille se iänikuinen "ego" on niin tärkeä.

Minä olen näissä asioissa pyrkinyt mahdollisimman täydelliseen läpinäkyvyyteen. Täällä listalla vedän tällaista hauskaa (joskin silti aika rehellistä) Agwé-showta, koska ei ketään oikeasti edes kiinnosta tietää kuka täällä kirjoittelee, mutta tosielämän yhteistyökumppaneitteni kanssa mitään sijaa naamioleikeille ei ole.

Niin pinnallisuus kuin ääliömäisyyskin on este Työlle. Minä väitän olevani "the real thing", mutta en minä anna mitään kohtuuttomia lupauksia tai teeskentele osaavani enemmän kuin mihin pystyn. Vanhan paskanaaman sanoin: "Soturi luottaa omaan voimaansa, olipa se suuri tai pieni."

Oman psykologisen profiilinsa taakse pääsemisessä nimenomaan tosielämän yhteistyökumppanit on se jolla niistä selvitään. Yksin omassa kammiossa voi elättää mitä tahansa suuruudenhulluja harhoja, jotka rikkoutuvat toisten läsnäollessa. The Real Thing ei jää kammioonsa fantasioimaan eikä pelkää kyseenalaistavia finninaamoja, vaikka se sitten hetkellisesti voisikin lannistaa. Maagikkoa kiinnostaa vain se mikä on aitoa, ja jos jokin tuhoutuu hänen katseensa alla, se on tuhonsa ansainnut.

Yksi "kammiomenetelmä" jolla omaa psykologista profiilia voi yksinkertaistaa on meditaatio, joskin sekään ei toimi jos vain istuu sisällä kaiket päivät. Muuten meditaatio voi salakavalasti muuttua elämänmittaiseksi harjoitukseksi transendentaalissa itsepetoksessa.

:a:

Itse pyörin näissä kuvioissa yksinkertaisesti koska tuntuu siltä. Mietin pitkään mihin uskon, mihin en, ja vasta sitten kun olin muodostanut maailmankuvani löysin (eli luin) juttuja muista samaan tapaan uskovista. Näitä nyt satutaan kutsumaan pakanoiksi/luonnonuskovaisiksi tms.

Tiedä sitten häntä, olenko jokin "real thing", psykologiallahan kun voi selittää melkein mitä vaan melkein miten vaan :)

On totta, että valtaosa äänekkäistä luonnonuskontoja "harjoittavista" ihmisistä kuuluu joukkoon, joka kokee luonnonuskonnot jollakin lailla erikoisina ja persoonaa kohottavina asioina. Mielestäni uskonnon harjoittamisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, paljonko siitä pitää meteliä ja miten se näkyy päällepäin. Väitän, että mitä epävarmempi yksilö on uskossaan, sitä suurempaa ääntä hän pitää ja kokee muille todistaessaan saavansa varmuutta omaan uskoonsa. En koe olevani mitenkään "huono" ihminen, vaikka monikaan lähipiirissäni ei tiedä ajatuksistani uskonnon suuntaan. On yleinen käsitys, että olen ateisti, koska en kuulu kirkkoon ja usein saan kuunnella paatosta aiheesta, miten ihmisen on helpompi elää, kun on usko, johon voi turvata. Kukaan ei tule ajatelleeksi sitä, että uskon ei tarvitse olla kristillinen, jotta siitä voisi saada varmuutta elämälleen. Kukaan ei huomaa sitä, että asun kirkossani ja elän elämääni käsikkäin "jumalani" kanssa ottaen huomioon sen vaatimukset ja lahjat. Tämä ei johdu suvaitsemattomuudesta vaan siitä, että ihmiskunta on vieraantunut luonnollisesta ja luonnonläheisestä elämästä, eikä siksi näe jumaluutta luonnossa. Ihmiskunta yleisesti ei tunne edes itseään ja omaa luonnollisuuttaan vaan pystyy sisäistämään ainoastaan uskon, jonka heille tarjoaa "jokin korkeampi" liperit kaulassa ja kirja kädessä. Tässä uskossa on muka helppoa olla vahva, sillä se on kuulemma konkreettista (?), mutta luonnonuskonnot eivät sitä muka ole. No, ihmetellä tätäkin lausetta sopii; siinäpä pähkinä moneksi päiväksi.

Kun ihminen on vailla uskoa itseensä, toisiin ja maailmaan hänestä tulee paradoksin lain mukaan väistämättä uskovainen fanaatikko, jonka ongelmat kärjistyvät yleensä seksuaalisuuteen.
Ior Bockin hurutukset olivat mielenkiintoinen sotku kielipelejä , sanamagiaa ja erilaisia lainoja eri mytologioista. Vastemielinen piirre hänen "filosofiassaan" oli suhde naisiin. Miehisyyttään epätoivoisesti mystisillä mukarituaaleilla ja valheilla pönkittämään pyrkivät veljet eivät kelpuuttaneet liikkeeseensä sisaria paitsi takahuoneisiin imemään molojaan. Tässä Bock kannattajineen ei juuri eroa muista uskonnollisista fanaatikoista. Hänen puolustuksekseen kuitenkin sanottakoon että hän järjesti huvilallaan hyviä metsäbileitä, joihin kaikki olivat tervetulleita. Kävin itsekin kerran ja meininki oli parempi kuin muilla fanaatikoilla lukuunottamatta sitä, että kaikki olivat paksussa pilvessä. Tappeluita ja helvettiintoivottamisia ei kuitenkaan esiintynyt.

Jokainen meistä on se REAL THING. herätys kaikki!?
Kaikki tahtoo olla onnellisia, ei sen vähempää.
Joten loppu tommonen toisten mollailu, kun sen ajan voisi käyttää johonkin todellisempaan, josta itsekin tulisi onnelliseksi.