Minä onneton surkimus, ujo, laiskakin, katselen asemalle lasin takaa. Odotan jotakuta. Laskeudun hissillä alinpaan, ulos. Uskallan sentään vilkaista heitä ohitse kävellessä, mutta suupielet jähmettävät enteilevän hymyni. Välillä istahdan lähistölle keinumaan, poltan savukkeen. Katselen vain. Haaveilen: Joku löytää viereiseen keinuun ja täyttää tyhjää sisälläni...
Salassa haaveillen kaipailen
mm
1436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luet päivän lehden, juot aamukahvit, vilkaiset ulos ja vaikka sataakin, hymyilet. Peset hampaat, harjaat takkuiset kutrisi, vilkaiset peiliin ja hymyilet itsellesi. Puet ja tartut sateenvarjoonkin, varpaat uppoavat keltaisiin kumppareihin. Hissillä alimpaan kerrokseen, pikavauhdilla bussipysäkille. Nouset ruuhkapussiin, yksi paikka vapaana. Kaunis silmäpari toivottaa sinut tervetulleeksi viereensä käytäväpaikalle hymyysi vastaten. Istu siihen!!!
Ohjeeni on, haaveile paljon, elä enemmän. Nouse elämän vuoristorataan, siinä voit rakastua, kärsiä, löytää onnen ja menettääkkin sen. Silti kun siitä nouset olet monta elämystä rikkaampi. Pois, pois sieltä kummitusjunasta nyt!
Hauskaa syksyä sinulle haaveilija, älä jää tuijottamaan sadepisaroiden valumista ikkunaa pitkin ja ihmisiä etäällä kadulla. Ja aloita tupakkalakko!