ilman puudutuksia

lähestyy

Alkuun ajattelin että vedän kaikki mahdolliset puudutukset mitä tarjolla on, mutta nyt alkaa tuntua että helpommalla saattaisi päästä jos yrittäisi ilman lievityksiä. mutta kuinka hirveä se kipu oikeasti on, että voiko siitä selvitä...:( onko se ponnistus jo voitto jos supistuksista on selvinnyt?
Onko polvillaan synnyttäneet sen puolesta puhujia? Ajattelin että maan vetovoima helpottaisi hiukan asiaa?

38

2752

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • seuraava on sectio

      jokainen synnytyshän on tietysti erinlainen ja jokainen kestää kipua eritavalla, mutta en todellakaan suosittele. Itse halusin kaiken mahdollisen lievityksen, mutta mikään ei lopulta tehonnut, paitsi epiduraali n.tunnin verran ja kätilö ei huolehtinut sen lisäämisestä ennen kuin oli liian myöhäistä. voin kertoa ettei mikään ole koskaan tuntunut hirveämmältä kuin se vuorokausi. supistukset olivat tosi voimakkaita, ja ponnistusvaihe oli piste iin päälle. polvillaan ponnistamisesta en tiedä, kun en pysynyt loppuajasta enää pystyssä. oma on päätöksesi, mutta en ymmärrä miksi se kipu pitäisi tuntea? se voi ehkä tehdä sinusta vahvemman ihmisen, mutta minulle ainakin jäi traumat, ja olin varmaan shokkitilassa ensimmäiset päivät, en osannut edes vauvasta iloita.

      • ap

        Ei se kipu kiinnosta yhtään , päinvastoin, mutta olen kuullut paljon huonoa siitä kuinka epiduraali vie ponnistusvoimat, ja paikat repeilee kun ei tunne mitään yms. Eli ihan vain kartoittelen tilannetta, en ole urhea, päinvastoin pelkään että hommasta tulee yhtä itkua. Ehkä se puudutus olisi hyvä kyllä olla. Onneksi sen sitten saa vaikka ei heti ottaisi.)


      • Ei täsmää....
        ap kirjoitti:

        Ei se kipu kiinnosta yhtään , päinvastoin, mutta olen kuullut paljon huonoa siitä kuinka epiduraali vie ponnistusvoimat, ja paikat repeilee kun ei tunne mitään yms. Eli ihan vain kartoittelen tilannetta, en ole urhea, päinvastoin pelkään että hommasta tulee yhtä itkua. Ehkä se puudutus olisi hyvä kyllä olla. Onneksi sen sitten saa vaikka ei heti ottaisi.)

        Epiduraali vie ponnistusvoimaa mutta lisää repeytymisvaaraa???


      • ............

        että kokemalla synnytyskivun ja siten olemalla täysin perillä synnytyksen kulusta kehoni avulla, saan synnytyksestä enemmän irti ja suoriudun siitä paremmin kuin jos olen ihan turrutettu lääkkeillä, joilloin lähes ainoaksi ohjenuoraksi jää kätilön ohjeiden kuunteleminen (missä mennään ja mitä tehdään).

        Olen synnyttänyt kaksi lastani käyttäen pahimpaan piikkiin ilokaasua, en muuta. Avautumisvaihe oli kivulias mutta kipu siedettävää, enkä missään vaiheessa ajatellut kokonaan kivun postamista- olisin varmasti ollut hukassa tilanteen kanssa jos en olisi tuntenut tilanteen etenemistä. Ponnistusvaihe oli nopea eikä tehnyt kipeää, paikat olivat jo turtana avautumisesta. Molemmista synnytyksistä palauduin todella nopeasti eikä jäännyt mitään traumoja. Kolmanteen synnytykseen lähden samoilla tuntemuksilla, kuitenkin valmiina vastaanottamaan kivunlievitystä jos tilanne menee siihen etten pärjää ilmankaan.

        On jokaisen oma asia miten tahtoo suoriutua ja kuinka kokee selviytyvänsä, eikä kivunlievitystä pidä missään nimessä välttää jos se todella tuntuu tarpeelliselta. Eikä sitä pitäisi ottaa ennakkoon vain siksi että sitä on saatavilla ja ettei synnytys vain tuntuisi ikävältä. Synnytyksen kuuluukin tuntua jossain määrin, jotta äiti osaisi toimia oikein. Joten jos tuntuu että voisi pärjätä ilman kivunlievitystä, siitä vain yrittämään. Jos tilanne alkaa näyttää vaikeammalta kuin luuli, lääkitystä saa joka tapauksessa.


    • Lääkettä tai ei

      Sain ensimmäisessä synnytyksessäni jonkin puudutuksen. Se auttoi lepäämään hetken, kun synnytys kuitenkin keksi yli 10 tuntia. Kaksi muuta lastani olen synnyttänyt ilman puudutuksia. Synnytykset ovat olleet nopeita, niin että toisessa ei olisi oikein mitään puudutuksia voinut saadakaan, kun piti ponnistaa heti kun synnytyssaliin pääsi. Kolmannessa toivoin vähän samaa, mutta kärvistelin kipujen kanssa salissa pari-kolme tuntia. Kyllä ne aikamoiset kivut ovat, vaikka sekin riippuu aina synnytyksestä: lapsen asennosta ja ties mistä.

      Suosittelen tekemään hyvin joustavia suunnitelmia ja miettimään paljon erilaisia vaihtoehtoja. Kannattaa käyttää myös kätilön ammattitaitoa hyväkseen: kysyä, mitkä ovat vaihtoehdot ja valita sitten niistä. Kivusta ei ole sinänsä mitään iloa. Olen kyllä iloinnut siitä, että lapseni ovat syntyneet virkeinä, tiedän ja muistan sangen tarkkaan kaiken mitä tapahtui, neuloja ja letkuja ei tarvittu, synnytyksen jälkeen olin elämäni kunnossa. Itse uskon myös, että palautuminen on "luomusynnytyksen" jälkeen nopeampaa. Mutta liian kova kipu voi olla pahasta, enkä suosittele sitä varsinkaan ensimmäisellä kerralla.

      • papupoppana

        olla yksin ihan loppuun saakka. Asuin suihkussa ja lauloin niitä matalia ääniä, jotka rentouttavat kohdunsuuta. Lauloin muutenkin Jouluyö, juhlayötä, vaikka oli venetsialaisyö;-D. Kävelin ja kävelin ja nojasin ja pyörittelin lantiota. Ihan loppuvaiheessa tukkivat mulle ilokaasua, ja tukeuduin siihen. En osannut ponnistaa polvillani, piti kääntyä istuma-asentoon. Vauva kuitenkin syntyi helpommin kuin kaksi ekaa, ei tosin mitenkään kivuitta;-(. Tuolloin kuitenkin tiesin, mitä se kaikki on. Siksikin olin varmempi ja kaikki kuitenkin sujui hyvin. Ekaa synnytin ensin alakautta tuskissani, sitten perätilaisen vauvan sydänäänten laskun takia kiidettiin hätäsektioon. Toisen kanssa kalvot puhkaistiin ja vauva syntyi liian nopeasti - ja liian kivuliaasti:-(. Kolmas oli kuitenkin hyvä synnytys. Voisin vielä kerran mennä....


      • seuraava sectio
        papupoppana kirjoitti:

        olla yksin ihan loppuun saakka. Asuin suihkussa ja lauloin niitä matalia ääniä, jotka rentouttavat kohdunsuuta. Lauloin muutenkin Jouluyö, juhlayötä, vaikka oli venetsialaisyö;-D. Kävelin ja kävelin ja nojasin ja pyörittelin lantiota. Ihan loppuvaiheessa tukkivat mulle ilokaasua, ja tukeuduin siihen. En osannut ponnistaa polvillani, piti kääntyä istuma-asentoon. Vauva kuitenkin syntyi helpommin kuin kaksi ekaa, ei tosin mitenkään kivuitta;-(. Tuolloin kuitenkin tiesin, mitä se kaikki on. Siksikin olin varmempi ja kaikki kuitenkin sujui hyvin. Ekaa synnytin ensin alakautta tuskissani, sitten perätilaisen vauvan sydänäänten laskun takia kiidettiin hätäsektioon. Toisen kanssa kalvot puhkaistiin ja vauva syntyi liian nopeasti - ja liian kivuliaasti:-(. Kolmas oli kuitenkin hyvä synnytys. Voisin vielä kerran mennä....

        kyllä täällä ainakin revettiin ja pahasti, vaikkei lievitystä ollutkaan. supistusten alkamisesta lapsen mailmaan tuloon meni 25h, ja supistukset oli niin kivuliaita että voimat meni lopulta kokonaan, ainut minkä voimin jaksoin ponnistaa oli varmaan raivo ja hätä siitä että lapsi selviää (napanuora pahasti kaulan ympärillä). voihan niitä kivun lievityksiä ottaa sitten tilanteen mukaan, ja tottakai niitä helppoja ja vähemmän kivuliaita synnytyksiäkin on, mutta kannattaa muistaa se että esim. epiduraali täytyy ottaa tietyssä kohtaa, sitä ei saa liian aikaisin eikä liian myöhään. ja kätilöitäkin on moneen junaan, minulle ei ainakaan mitään lievityksiä tyrkytetty, itse sai pyytää, välillä jopa anoa että jotain saisi. epiduraalin vaikutuksen loputtua ei kätilö uskonut että se olisi loppunut, eikä sitä ruennut lisäämään vasta kuin liian myöhään, ja sittenpä ei enää kerettykään.


    • olen synnyttänyt

      kaikki kolme ilman mitään lievitystä, edes ilokaasua. Yksi käynnistettiin. Selviydyin hyvin, samoi lapset. Kaikki synnytykseni olivat tosin melko nopeita. Muistan kyllä, että sattui, mutta en muista pahalla, kun tuli niin paljon muuta ajateltavaa.
      Oli tosi hieno tunne, kun sai ruveta ponnistamaan. Sitä odotti kuin kuuta nousemaan.
      Synnytys on surffailua kivun aallonharjalta toiselle, välissä kivuton hetki. Ajantaju menee sillä lailla, ettei pysty ajattelemaan muuta kuin juuri sitä hetkeä, seuraamaan monitorista supistuksen yltymistä ja vaimenemista.
      Elämän huippuhetkiä ne olivat.

    • Ei vielä hälvenneet muistot..

      Synnytykseni oli nopea (no viisi tuntia yhtä tuskaa..). Alussa sanottiin, että ei tässä vielä mitään tapahdu ja sitten oltiinkin jo niin pitkällä, ettei puudutuksia ehditty antamaan. Olin siitä aika näreissäni, kuitenkin kun neuvolassa tehtiin se synnytyssuunnitelma, niin toivomuksena oli saada hyvät kivunlievitykset. Että oli etukäteen tiedossa, vaikkakin synnytyksen suunnittelu kuulostaa ihan turhalta..
      Supistukset olivat tuskaa, suositeltiin lämmintä suihkua, mutta ei se mitään auttanut. Sitten kun tuli ponnistusvaihe, niin vähän helpotti (siis vähän!). Lapsi kun oli jo puoliksi ulkona, tuntui, että repeän. Väliliha piti kuitenkin leikata.
      Istukkaa jäi vielä sisään, niin oli myöskin todella kivuliasta, kun kätilö painoi voimakkaasti vatsaa, että se tulisi ulos.
      Eli minulla oli yhtä tuskaa ja kipua koko synnytys. Jos olisin saanut kivunlievitystä, synnytys olisi saattanut kestää kauemmin. En osaa sanoa kumpi sitten parempi.

    • sjdflk

      se, ettei voi ymmärtää, kuinka joku selviää siitä tuskasta ilman kipulääkitystä. Ne on oikein teräsrouvia. MInä tarvitsin lääkettä, ensimmäinen epiduraali meni pieleen ja hui taivas sitä oltiin kipeitä, kunnes toinen auttoi. Mutta jälkikäteen tekisin kaiken uudestaan ihan mieluusti :) Tosi se on, että unohtuu ne kivut kun pienen saa syliin.

      • valois*

        Eka syntyi epparin avustuksella, kesti 6 tuntia ja olin vakaasti sitä mieltä, että se oli oikea ratkaisu, mutta kun toinen lapsi tuli 2 tunnissa, ei ilokaasu vahvempaa ehditty antaa, on kokemukseni, että se ei nyt niin kamalaa ollutkaan. Olin aivan skarppi synnytyksen jälkeen ja olisin omasta puolestani voinut lähteä kotiin samantien... Minusta se kipu ei ole kamalaa, se on ohimenevää ja helpottavaa, jokainen supistus on lähempänä synnytystä. Ekan jäljiltä en nukkunut kolmeen yöhön silmäystäkään, olin kipeä pitkään ja pistoskohtaa vihloi toisinaan jopa 6 kk:n päästä synnytyksestä (ei liene kovinkaan tavallista)... Jos tulisi kolmas lapsi, en uskaltaisi jättää epparia ottamatta, mutta luulen etten taaskaan ehtisi ;)


      • auts!
        valois* kirjoitti:

        Eka syntyi epparin avustuksella, kesti 6 tuntia ja olin vakaasti sitä mieltä, että se oli oikea ratkaisu, mutta kun toinen lapsi tuli 2 tunnissa, ei ilokaasu vahvempaa ehditty antaa, on kokemukseni, että se ei nyt niin kamalaa ollutkaan. Olin aivan skarppi synnytyksen jälkeen ja olisin omasta puolestani voinut lähteä kotiin samantien... Minusta se kipu ei ole kamalaa, se on ohimenevää ja helpottavaa, jokainen supistus on lähempänä synnytystä. Ekan jäljiltä en nukkunut kolmeen yöhön silmäystäkään, olin kipeä pitkään ja pistoskohtaa vihloi toisinaan jopa 6 kk:n päästä synnytyksestä (ei liene kovinkaan tavallista)... Jos tulisi kolmas lapsi, en uskaltaisi jättää epparia ottamatta, mutta luulen etten taaskaan ehtisi ;)

        synnytyksiä on erinlaisia, on niitä pitkiä ja kivuliaita ja sitten lyhyitä vähemmän kivuliaita. itselläni oli tuo ensimmäinen. ensin kivunlievitystä ei annettu ettei hidastaisi avautumista ja sitten sitä viivyteltiinkin niin kauan etten ehtinyt saada mitään. olin varma että kuolen, sitä kipua ei voi sanoin kuvailla. tuskin uskallan enää koskaan synnyttää alateitse. parasta oli että myös pahat repeämät tikattiin niin että vain toinen puoli oli puutunut.


    • äölkööö

      synnytys kesti 20h ja ilokaasu oli ainoa apu mikä hetkeksi vaikutti.supistuskivut olivat aivan kamalia 6h verran laittovat epin joka vuoti siihen lappuun,eikä toinen kaan lääkäri saanut sitä toimimaan,olin jo valvonut vuorokauden ja tuntui että voimat loppuu kun mikään ei toiminut..mutta ponnistusvaihe ei todellakaan koskenut niin kuin ne supistukset,vaikka huusinkin viimeistä päivää ponnistaessa ja paikathan siinä repesi..mut ei jäänyt traumoja,kyllä se niin paljon helpotti kun sai sen vauvan syliin,eli olen valmis uudestaankin synnyttämään,sillon kyllä toivon että toimisi joku kivunlievitys..vaikka vannoin sillon synnytksessä että en enää ikinä synnytä,vaikka lapsi oli vasta mahassa..:)

      • Toivottavasti luomuna seuraava

        ensimmäinen synnytykseni meni täysin pieleen epiduraalin vuoksi. Kipuahan en toki tuntenut, mutta empä tuntenut sitten mitään muutakaan. Lisäksi minut jätettiin täysin ulkopuolelle koko synnytyksestä, hoitohenkilökunta synnytti, en minä. Synnytyksen etenemisestä ei puhuttu mitään ennen kuin olin täysin auki ja silloinkin vain sanottiin että voit ponnistaa. Sitten kun puolentoista tunnin ponnistamisen jälkeen vauva lopulta syntyi hänet kiidätettiin pois synnytyssalista eikä kukaan kertonut minulle vieläkään mistään mitään. Tajusin vain sen ettei kukaan enää käskenyt ponnistaa. Sittenpä olikin jo tikkaamisen aika eikä puudutus tietenkään enää vaikuttanut eikä kätilö viitsinyt puuduttaa välilihaa enempää vaikka itkin ja valitin kipua. Ilokaasunaamarin sain käteeni ja siinäpä sitten roikuin kuin hengen hädässä seuraavan tunnin ajan kun kätilö tikkasi minua..

        Tämän kokemuksen jälkeen en TODELLAKAAN halua mitään puudutteita seuraavassa synnytyksessä. Muutenkin toiveissa on mahdollisimman luonnollinen synnytys ilman turhaa lääketieteellistä puuttumista. Mitään ei-välttämättömiä toimenpiteitä ei minulle tehdä kun tämän toisen menen synnyttämään.


      • tämä aamu
        Toivottavasti luomuna seuraava kirjoitti:

        ensimmäinen synnytykseni meni täysin pieleen epiduraalin vuoksi. Kipuahan en toki tuntenut, mutta empä tuntenut sitten mitään muutakaan. Lisäksi minut jätettiin täysin ulkopuolelle koko synnytyksestä, hoitohenkilökunta synnytti, en minä. Synnytyksen etenemisestä ei puhuttu mitään ennen kuin olin täysin auki ja silloinkin vain sanottiin että voit ponnistaa. Sitten kun puolentoista tunnin ponnistamisen jälkeen vauva lopulta syntyi hänet kiidätettiin pois synnytyssalista eikä kukaan kertonut minulle vieläkään mistään mitään. Tajusin vain sen ettei kukaan enää käskenyt ponnistaa. Sittenpä olikin jo tikkaamisen aika eikä puudutus tietenkään enää vaikuttanut eikä kätilö viitsinyt puuduttaa välilihaa enempää vaikka itkin ja valitin kipua. Ilokaasunaamarin sain käteeni ja siinäpä sitten roikuin kuin hengen hädässä seuraavan tunnin ajan kun kätilö tikkasi minua..

        Tämän kokemuksen jälkeen en TODELLAKAAN halua mitään puudutteita seuraavassa synnytyksessä. Muutenkin toiveissa on mahdollisimman luonnollinen synnytys ilman turhaa lääketieteellistä puuttumista. Mitään ei-välttämättömiä toimenpiteitä ei minulle tehdä kun tämän toisen menen synnyttämään.

        aika moni asia tuossa kirjoituksessasi. Siitä sain käsityksen, että puudutus sai synnytyksesi menemään pieleen. Ja se sai sinut noin passiiviseksi? Ihmettelen, että missä synnytit? Eikö kukaan käynyt kokeilemassa kohdunsuun avautumistasi koko aikana? Vaikka epiduraali annetaankin, niin veikö se kielesi ettet voinut kysyä? Jos tuntisit supstukset, niin tietäisitkö niistä tarkasti, missä mennään eli onko kohdunsuu auki 4 vaiko 8 cm? Nyt vähän tuo kirjoituksesi tuntuu kummalliselle.

        Olisikohan nyt kysymys ennemmäkin ongelmista viestinnässä sinun ja henkilökunnan välillä? Tuskin epiduraali sitä aiheutti? Tai siitäkin, että tälläisillä keskustelupalstoilla ladataan kauheat paineet siihen, että pitää synnytyksessä tuntea koko ajan suuria tunteita ja jos niin ei käy (harva uskaltaa tunnustaa, että suuria tunnekuohuja ei ollut, kun pelkää leimautuvansa heti kättelyssä huonoksi äidiksi) kaikki on jotenkin epäonnistunutta.

        Eiköhän niiltä kätilöiltä voi kysyä missä mennään. Oma kokemukseni ainakin oli sellainen, että voi. Sekin jäi mietityttämään, että annettiinko se epiduraali sinulle ihan turhaan eli et sitä kipujen takia tarvinnut? Harvemmin se kait laitetaan, jos ei itse sitä halua?

        Ymmärsinkö oikein, että odotat toista lasta? Jos niin on, niin olisi kiinnostavaa kuulla tulevaisuudessa, miten toinen synnytyksesi sujui. Ehkä olet jo kokeneempi ja tiedät, mistä on kyse. Mielenkiintoista olisi siis tietää, että poistuivatko nuo ongelmat, kun epiduraalia ei anneta?


      • Toivottavasti seuraava luomuna
        tämä aamu kirjoitti:

        aika moni asia tuossa kirjoituksessasi. Siitä sain käsityksen, että puudutus sai synnytyksesi menemään pieleen. Ja se sai sinut noin passiiviseksi? Ihmettelen, että missä synnytit? Eikö kukaan käynyt kokeilemassa kohdunsuun avautumistasi koko aikana? Vaikka epiduraali annetaankin, niin veikö se kielesi ettet voinut kysyä? Jos tuntisit supstukset, niin tietäisitkö niistä tarkasti, missä mennään eli onko kohdunsuu auki 4 vaiko 8 cm? Nyt vähän tuo kirjoituksesi tuntuu kummalliselle.

        Olisikohan nyt kysymys ennemmäkin ongelmista viestinnässä sinun ja henkilökunnan välillä? Tuskin epiduraali sitä aiheutti? Tai siitäkin, että tälläisillä keskustelupalstoilla ladataan kauheat paineet siihen, että pitää synnytyksessä tuntea koko ajan suuria tunteita ja jos niin ei käy (harva uskaltaa tunnustaa, että suuria tunnekuohuja ei ollut, kun pelkää leimautuvansa heti kättelyssä huonoksi äidiksi) kaikki on jotenkin epäonnistunutta.

        Eiköhän niiltä kätilöiltä voi kysyä missä mennään. Oma kokemukseni ainakin oli sellainen, että voi. Sekin jäi mietityttämään, että annettiinko se epiduraali sinulle ihan turhaan eli et sitä kipujen takia tarvinnut? Harvemmin se kait laitetaan, jos ei itse sitä halua?

        Ymmärsinkö oikein, että odotat toista lasta? Jos niin on, niin olisi kiinnostavaa kuulla tulevaisuudessa, miten toinen synnytyksesi sujui. Ehkä olet jo kokeneempi ja tiedät, mistä on kyse. Mielenkiintoista olisi siis tietää, että poistuivatko nuo ongelmat, kun epiduraalia ei anneta?

        Epiduraalin laiton jälkeen en saanut liikkua lainkaan ja vaikka kyselin asioita ei niihin kukaan viitsinyt vastata. Tokihan kohdunsuun tilannetta käytiin tarkistamassa useamman kerran, mutta kätilölle oli tärkeämpää opettaa opiskelijoita kuin kertoa, kyselyistä huolimatta, minulle missä mennään. Ei kenelläkään ollut aikaa kuunnella synnyttäjää, tärkeintä tuntui henkilökunnalle olevan että pysyn poissa tieltä ja mahdollisimman huomaamattoma.
        Epiduraali oli ainut vaihtoehto mikä minulle annettiin, varmaankin juuri sen vuoksi että sillä minut saatiin sidottua sänkyyn. Eipähän tarvinnut kätilön myöhemmin enää keskustella puudutuksista kanssani kun antoi heti ekana sen vahvimman ainoaksi vaihtoehdoksi.

        Varmastikkaan en pysty sanomaan olenko 5 vai 7 senttiä auki vaikka tuntisinkin supistukset, mutta ainakin pystyn liikkumaan ja olemaan aktiivinen synnytyksessäni kun minua ei huumata puudutuksilla. Epiduraali sai minut jotenkin pökkyrään. Sitä paitsi on järkyttävää, kuinka paljon haittaa syntyvälle vauvalle voi puudutuksista aiheutua. Haitoista ei vaan julkisesti puhuta, kuten ei rokotustenkaan haitoista.


      • Thank God for epidural
        Toivottavasti seuraava luomuna kirjoitti:

        Epiduraalin laiton jälkeen en saanut liikkua lainkaan ja vaikka kyselin asioita ei niihin kukaan viitsinyt vastata. Tokihan kohdunsuun tilannetta käytiin tarkistamassa useamman kerran, mutta kätilölle oli tärkeämpää opettaa opiskelijoita kuin kertoa, kyselyistä huolimatta, minulle missä mennään. Ei kenelläkään ollut aikaa kuunnella synnyttäjää, tärkeintä tuntui henkilökunnalle olevan että pysyn poissa tieltä ja mahdollisimman huomaamattoma.
        Epiduraali oli ainut vaihtoehto mikä minulle annettiin, varmaankin juuri sen vuoksi että sillä minut saatiin sidottua sänkyyn. Eipähän tarvinnut kätilön myöhemmin enää keskustella puudutuksista kanssani kun antoi heti ekana sen vahvimman ainoaksi vaihtoehdoksi.

        Varmastikkaan en pysty sanomaan olenko 5 vai 7 senttiä auki vaikka tuntisinkin supistukset, mutta ainakin pystyn liikkumaan ja olemaan aktiivinen synnytyksessäni kun minua ei huumata puudutuksilla. Epiduraali sai minut jotenkin pökkyrään. Sitä paitsi on järkyttävää, kuinka paljon haittaa syntyvälle vauvalle voi puudutuksista aiheutua. Haitoista ei vaan julkisesti puhuta, kuten ei rokotustenkaan haitoista.

        Epiduraalin jälkeen saa liikkua. Kaikissa paikoissa ei päästetä nousemaan petistä, mutta siinä saa liikkua. Useimmissa kuitenkin ylöskin pääsee noin puolen tunnin kuluttua puudutuksen laiton jälkeen, jos löytyy avustaja kainaloon. Minä ainakin halusin vain levätä, kun puudutus vei supistukivut pois, sillä takana oli jo monta tuntia ähellystä ja olemattomat yöunet. Enkä sitäpaitsi ymmärrä, minkälaista lisäarvoa se liikkuminen olisi tuonut tuossa vaiheessa. Supistuskipujen takiahan lähdetään vaeltelemaan ja epiduraali on siihen paljon parempi apua.

        Jos kätilö opettaa opiskelijoita, niin siinähän kuulee tavallista enemmän, miten synnytys edistyy ja mitä juttuja juuri silloin pitää ottaa huomioon. Vai käyttivätkö ne jotain koodikieltä, kun et ymmärtänyt?

        Epiduraali ei pistä päätä pökkyrään millään tavalla. Se on juuri sen etu verrattuna vaikka ilokaasuun tai petidiiniin. Sinun pääsi sumentuminen on johtunut jostain muusta. Ehkä sama sai sinut mykäksi vai pätkiikö muisti?


      • Toivottavasti seuraava luomuna
        Thank God for epidural kirjoitti:

        Epiduraalin jälkeen saa liikkua. Kaikissa paikoissa ei päästetä nousemaan petistä, mutta siinä saa liikkua. Useimmissa kuitenkin ylöskin pääsee noin puolen tunnin kuluttua puudutuksen laiton jälkeen, jos löytyy avustaja kainaloon. Minä ainakin halusin vain levätä, kun puudutus vei supistukivut pois, sillä takana oli jo monta tuntia ähellystä ja olemattomat yöunet. Enkä sitäpaitsi ymmärrä, minkälaista lisäarvoa se liikkuminen olisi tuonut tuossa vaiheessa. Supistuskipujen takiahan lähdetään vaeltelemaan ja epiduraali on siihen paljon parempi apua.

        Jos kätilö opettaa opiskelijoita, niin siinähän kuulee tavallista enemmän, miten synnytys edistyy ja mitä juttuja juuri silloin pitää ottaa huomioon. Vai käyttivätkö ne jotain koodikieltä, kun et ymmärtänyt?

        Epiduraali ei pistä päätä pökkyrään millään tavalla. Se on juuri sen etu verrattuna vaikka ilokaasuun tai petidiiniin. Sinun pääsi sumentuminen on johtunut jostain muusta. Ehkä sama sai sinut mykäksi vai pätkiikö muisti?

        mutta minun synnytyskokemukseni oli sellainen kuin kerroin ja that's it. OYSissa sängystä ei saa nousta sen jälkeen kun epiduraali on laitettu, tämä tehtiin minulle helvetin selväksi.
        Vaikeaa oli myös kyljen kääntäminen kun oli kaiken maailman letkuja ja piuhoja (kipupumppu, oksitosiinitippa, sydänäänten ja supistusten seurantalaitteet ja ties mitä kaikkea). Loppuvaiheessa kätilö EHDOTTOMASTI kielsi selällään olemisen kun kuulemma siitä tulee huono olo. Mun oli PALJON parempi olla selällään kuin kyljellään.
        Ja kyllä olisi kätilön tehtävä kertoa synnyttäjälle eikä opiskeloijoille kuinka synnytys etenee.

        Tiesin jo kyllä ekaa viestiä tähän ketjuun kirjoittaessani ettei mua uskota.. Kun eihän mitään sellaista tapahdu tässä maassa. Eihän tässä maassa synnyttäjää kohdella huonosti, luulkaa vaan niin, onpahan teidän elämänne helpompaa. Itse en sairaalan henkilökuntaan enää luota enkä heitä aio totella seuraavassa synnytyksessäni, elleivät he pysty oikeasti kunnolla perustelemaan väitteitään.


      • Edelleen
        Toivottavasti seuraava luomuna kirjoitti:

        mutta minun synnytyskokemukseni oli sellainen kuin kerroin ja that's it. OYSissa sängystä ei saa nousta sen jälkeen kun epiduraali on laitettu, tämä tehtiin minulle helvetin selväksi.
        Vaikeaa oli myös kyljen kääntäminen kun oli kaiken maailman letkuja ja piuhoja (kipupumppu, oksitosiinitippa, sydänäänten ja supistusten seurantalaitteet ja ties mitä kaikkea). Loppuvaiheessa kätilö EHDOTTOMASTI kielsi selällään olemisen kun kuulemma siitä tulee huono olo. Mun oli PALJON parempi olla selällään kuin kyljellään.
        Ja kyllä olisi kätilön tehtävä kertoa synnyttäjälle eikä opiskeloijoille kuinka synnytys etenee.

        Tiesin jo kyllä ekaa viestiä tähän ketjuun kirjoittaessani ettei mua uskota.. Kun eihän mitään sellaista tapahdu tässä maassa. Eihän tässä maassa synnyttäjää kohdella huonosti, luulkaa vaan niin, onpahan teidän elämänne helpompaa. Itse en sairaalan henkilökuntaan enää luota enkä heitä aio totella seuraavassa synnytyksessäni, elleivät he pysty oikeasti kunnolla perustelemaan väitteitään.

        OYS on synnytyskivun hoidon edelläkävijä Suomessa ja tiedän 100 %:lla varmuudella, että siellä epiduraalin laitto ei tarkoita sänkyyn sitomista, eli ylös pääsee. Selällään ei raskauden loppuvaiheessa kannata olla, koska iso kohtu painaa suuret verisuonet tukkoon alavatsan alueella sillä seurauksella, että sekä lapsi, että äiti tai jompi kumpi voivat voida huonosti. Kätilö tiesi asian paremmin kuin sinä, siksi olisi viisasta kuunnella kätilön neuvoja. Sinulla oli ehkä parempi olo, mutta oliko lapsellasi?

        Olet avuttomuuden perikuva, jos et saa edes kylkeäsi käännettyä synnytyspetillä. Tipat ja kipupiuhat on kiinni teipattu, samoin sikiön seuranta-anturit kiinnitetty kuminauhoilla ja vastaavilla. Kyllä ne pysyvät, kun ei rupea reuhtomaan. Kommunikaatio on mahdollista suorittaa kaksisuuntaisestikin, joten jos et kuunnellut, mitä salissa puhuttiin tai et saanut suutasi auki kysyäksesi sinua askarruttavista asioista, jos niistä ei kerrottu, niin syytä itseäsi vain. Naurettavaa säälipisteiden kerjuuta ilmiselvällä liioittelulla.


      • Toivottavasti seuraava luomuna
        Edelleen kirjoitti:

        OYS on synnytyskivun hoidon edelläkävijä Suomessa ja tiedän 100 %:lla varmuudella, että siellä epiduraalin laitto ei tarkoita sänkyyn sitomista, eli ylös pääsee. Selällään ei raskauden loppuvaiheessa kannata olla, koska iso kohtu painaa suuret verisuonet tukkoon alavatsan alueella sillä seurauksella, että sekä lapsi, että äiti tai jompi kumpi voivat voida huonosti. Kätilö tiesi asian paremmin kuin sinä, siksi olisi viisasta kuunnella kätilön neuvoja. Sinulla oli ehkä parempi olo, mutta oliko lapsellasi?

        Olet avuttomuuden perikuva, jos et saa edes kylkeäsi käännettyä synnytyspetillä. Tipat ja kipupiuhat on kiinni teipattu, samoin sikiön seuranta-anturit kiinnitetty kuminauhoilla ja vastaavilla. Kyllä ne pysyvät, kun ei rupea reuhtomaan. Kommunikaatio on mahdollista suorittaa kaksisuuntaisestikin, joten jos et kuunnellut, mitä salissa puhuttiin tai et saanut suutasi auki kysyäksesi sinua askarruttavista asioista, jos niistä ei kerrottu, niin syytä itseäsi vain. Naurettavaa säälipisteiden kerjuuta ilmiselvällä liioittelulla.

        ihan mitä mieltä haluat.
        Tiedän ettet ole ollut minun synnytyksessäni mukana. Joten sinä et voi tietää minun synnytyksestäni hevon paskaa. Niinpä sinun, tai kenenkään muunkaan, on aivan turha tulla minulle väittämään että olisin saanut nousta sängystä epiduraalin laiton jälkeen ja että vauvani vointi olisi heikentynyt selällään makaamisesta. Kätilö perusteli selinmakuukiellon juurikin sillä että MINUN olisi tullut huono olo. Hän myös teki HYVIN selväksi että epiduraali=maataan sängyssä loppusynnytys.
        Joka kerta kun käänsin kylkeä (ne yksi tai kaksi kertaa) tuntui etteivät piuhat pysy mukana ja irtoavat. Kirosin niitä miehellekkin.

        Senkin kyllä huomaa että oys on "kivunlievityksen edellä kävijä", kävin puolessa välissä tätä raskautta juttelemassa pelkoni vuoksi kätilön kanssa ja sanoin että haluan ensisijaisesti käyttää lääkkeettömiä kivunlievitys vaihtoehtoja ja tämä kätilö alkoi heti puhua puudutusten puolesta. Siinä onkin yksi syy siihen miksi en haluaisi ko. sairaalaan enää koskaan synnyttämään.


      • tämä aamu
        Toivottavasti seuraava luomuna kirjoitti:

        ihan mitä mieltä haluat.
        Tiedän ettet ole ollut minun synnytyksessäni mukana. Joten sinä et voi tietää minun synnytyksestäni hevon paskaa. Niinpä sinun, tai kenenkään muunkaan, on aivan turha tulla minulle väittämään että olisin saanut nousta sängystä epiduraalin laiton jälkeen ja että vauvani vointi olisi heikentynyt selällään makaamisesta. Kätilö perusteli selinmakuukiellon juurikin sillä että MINUN olisi tullut huono olo. Hän myös teki HYVIN selväksi että epiduraali=maataan sängyssä loppusynnytys.
        Joka kerta kun käänsin kylkeä (ne yksi tai kaksi kertaa) tuntui etteivät piuhat pysy mukana ja irtoavat. Kirosin niitä miehellekkin.

        Senkin kyllä huomaa että oys on "kivunlievityksen edellä kävijä", kävin puolessa välissä tätä raskautta juttelemassa pelkoni vuoksi kätilön kanssa ja sanoin että haluan ensisijaisesti käyttää lääkkeettömiä kivunlievitys vaihtoehtoja ja tämä kätilö alkoi heti puhua puudutusten puolesta. Siinä onkin yksi syy siihen miksi en haluaisi ko. sairaalaan enää koskaan synnyttämään.

        tainneet ihan kemiat sopia sinun ja kätilösi välillä. Kurjaa, että koet synnytyksesi epäonnistuneen. Toivottavasti olet antanut palautetta myös suoraan sairaalaan ja synnytystäsi hoitaneelle kätilölle. Asiat eivät muutu, jos sitä ei anna. Toisaalta voi myös pyytää synnytyksen aikana vaihtamaan kätilöä, jos hommat ei yhdessä synkkaa. Tiedän, että siihen kynnys on monella korkea, meidät, kun on opetettu olemaan kiltisti. Ja toivottavasti sait käydä synnytyksesi läpi jälkikäteen myös kätilösi kanssa, jotta olisi selvinnyt, miksi näin toimittiin. Varmaan vieläkään ei ole myöhäistä asiaa selvittää. Muistetaan myös, että synnytys on monelle niin jännä paikka (äidiksi tuleminen, kivut, vieraassa ympäristössä oleminen, vieraat ihmiset ympärillä ja intiimipaikkoja kosketellaan) ettei siinä tilanteessa aina osaa kysyä ja vaatia, vaan menee virran mukana. Asiat nousevat askarruttamaan mieltä vasta myöhemmin.

        Moni täällä on vastannut sinulle varsin tiukasti ja minunkin mieltä vielä askarruttaa muutama asia. En vieläkään ymmärrä, että koet sinulle annetun väkisin epiduraalin. Ja, että koet sen aiheuttaneen kaikki ongelmat. Siitä ehkä olisi varmaankin voinut kieltäytyä. Monet lääkkeettömät kivunlievityksethän ovat sinun itsesi tekemiä (rentoutus, kävely, hengitys, suihku ym.), joten vaikea on ajatella ettet niitä olisi ennen epiduraalia voinut tehdä? Eivätkö ne auttaneet/riittäneet? Ensimmäisessä viestissäsi kerroit, että lapsesi kiidätettiin synnytyssalista heti pois, joten jotain ongelmia hänellä varmaakin synnytyksessä oli? Ehkä siksi et saanut liikkua tai olla selälläsi synnytyksen loppuvaiheessa? Ehkä kätilö perusteli tuota kyljellä oloa juuri sillä, että sinun huono olosi vaikuttaa myös lapseen. Josko hän vain sanoi sen epäselvästi. Synnytys on siitä monimutkainen asia, että toisaalta sitä pidetään luonnollisena, mutta ilman ulkopuolista apua se ei onnistu. Näin siinä pitää taiteilla synnyttäjän oman tahdon ja henkilöstön tahdon välillä.

        Tuolla tervesuomi.fi -sivuilla on mielestäni oikein asiantunteva muutaman anestisialääkärin kirjoittama artikkeli synnytysten lääkkeellisestä kivunlievityksestä ja ainakin minä sain sen käsityksen siitä, että lääkkeellinen kivunlievitys on erittäin turvallista sekä äidille että lapselle. Hyvä on asioista keskustella, jotta tulevaisuuden synnyttäjät saisivat entistä parempaa kivunlievitystä ja samalla myös heitä kohdeltaisiin entistä paremmin.Tuo ajatuksesi rokotusten vaarallisuudesta lapselle, oli myös aika askarruttava. Mielelläni lukisin ajatuksiasi siitä. Itse kannatan ehdottomasti rokotuksia, sillä sen hyödyt ovat käsittämättömän hienot.


      • Toivottavasti seuraava luomuna
        tämä aamu kirjoitti:

        tainneet ihan kemiat sopia sinun ja kätilösi välillä. Kurjaa, että koet synnytyksesi epäonnistuneen. Toivottavasti olet antanut palautetta myös suoraan sairaalaan ja synnytystäsi hoitaneelle kätilölle. Asiat eivät muutu, jos sitä ei anna. Toisaalta voi myös pyytää synnytyksen aikana vaihtamaan kätilöä, jos hommat ei yhdessä synkkaa. Tiedän, että siihen kynnys on monella korkea, meidät, kun on opetettu olemaan kiltisti. Ja toivottavasti sait käydä synnytyksesi läpi jälkikäteen myös kätilösi kanssa, jotta olisi selvinnyt, miksi näin toimittiin. Varmaan vieläkään ei ole myöhäistä asiaa selvittää. Muistetaan myös, että synnytys on monelle niin jännä paikka (äidiksi tuleminen, kivut, vieraassa ympäristössä oleminen, vieraat ihmiset ympärillä ja intiimipaikkoja kosketellaan) ettei siinä tilanteessa aina osaa kysyä ja vaatia, vaan menee virran mukana. Asiat nousevat askarruttamaan mieltä vasta myöhemmin.

        Moni täällä on vastannut sinulle varsin tiukasti ja minunkin mieltä vielä askarruttaa muutama asia. En vieläkään ymmärrä, että koet sinulle annetun väkisin epiduraalin. Ja, että koet sen aiheuttaneen kaikki ongelmat. Siitä ehkä olisi varmaankin voinut kieltäytyä. Monet lääkkeettömät kivunlievityksethän ovat sinun itsesi tekemiä (rentoutus, kävely, hengitys, suihku ym.), joten vaikea on ajatella ettet niitä olisi ennen epiduraalia voinut tehdä? Eivätkö ne auttaneet/riittäneet? Ensimmäisessä viestissäsi kerroit, että lapsesi kiidätettiin synnytyssalista heti pois, joten jotain ongelmia hänellä varmaakin synnytyksessä oli? Ehkä siksi et saanut liikkua tai olla selälläsi synnytyksen loppuvaiheessa? Ehkä kätilö perusteli tuota kyljellä oloa juuri sillä, että sinun huono olosi vaikuttaa myös lapseen. Josko hän vain sanoi sen epäselvästi. Synnytys on siitä monimutkainen asia, että toisaalta sitä pidetään luonnollisena, mutta ilman ulkopuolista apua se ei onnistu. Näin siinä pitää taiteilla synnyttäjän oman tahdon ja henkilöstön tahdon välillä.

        Tuolla tervesuomi.fi -sivuilla on mielestäni oikein asiantunteva muutaman anestisialääkärin kirjoittama artikkeli synnytysten lääkkeellisestä kivunlievityksestä ja ainakin minä sain sen käsityksen siitä, että lääkkeellinen kivunlievitys on erittäin turvallista sekä äidille että lapselle. Hyvä on asioista keskustella, jotta tulevaisuuden synnyttäjät saisivat entistä parempaa kivunlievitystä ja samalla myös heitä kohdeltaisiin entistä paremmin.Tuo ajatuksesi rokotusten vaarallisuudesta lapselle, oli myös aika askarruttava. Mielelläni lukisin ajatuksiasi siitä. Itse kannatan ehdottomasti rokotuksia, sillä sen hyödyt ovat käsittämättömän hienot.

        Kätilön kanssa on keskusteltu useampaan kertaan, mutta vastauksia ei tipu.
        Koin tarvitsevani kivunlievitystä synnytyksessä ja epiduraali oli ainut vaihtoehto mikä annettiin, olin ollut ammeessa muutamia tunteja ja hengittänyt ilokaasua, ne eivät enää tehonneet kipuihin riittävästi. En koe että epi olisi väkisin annettu, mutta vaihtoehtoja ei todella ollut, toki olisin voinut koittaa jaksaa yli vuorokauden valvoneena ilokaasun kanssa, mutta ei oikein houkutteleva vaihtoehto ollut.

        Vauvan vointi huononi vasta ponnistusvaiheen lopulla. Tunnin ponnistamisen (ja muuten, ponnistin selinMAKUULTA) jälkeen vauvan sydänäänet alkoivat laskea aina ponnistuksen aikana, mutta palautuivat hyvin kunnes 1,5tunnin ponnistamisen jälkeen romahtivat. Tässä vaiheessa pään syntymä oli yhden-kahden lujan ponnistuksen päässä, mutta minun voimani niin loppu että imukuppi otettiin avuksi.
        Näistä sydänäänen laskuista ja imukupista sain tietää vasta lähes vuosi synnytyksen jälkeen kun tilasin sairaalasta kaikki mahdolliset laput synnytykseen liittyen. Papereissa lukee että on ollut uhka vauvan asfyksialle (hapenpuute), mutta hoitaneen kätilön mielestä mistään sellaisesta ei ole kyse. Kätilön mielestä on myös täysin normaalia että vauva viedään pois äidin luota heti syntymän jälkeen, mitään hätää ei kuulemma ole ollut (tämän tulkitsisin niin että he ihan summilta jotkut tietyt vauvat ihan vaan huvikseen vievät happikaappiin). Lääkärin kirjoituksen mukaan vauvan hengitys on ollut alkuun työlästä ja vielä 1,5tunnin iässä on otettu verinäyte. Muuta en vauvani ensitunneista tiedä vieläkään. Enkä saa koskaan tietää.

        Ja vielä siitä kun joku oli sitä mieltä että kivun takia liikutaan, ei, minä haluan liikkua synnytyksen aikana koska se edistää synnytystä ja mahdollisesti nopeuttaa avautumista.


      • Sylttytehtaalla
        Toivottavasti seuraava luomuna kirjoitti:

        ihan mitä mieltä haluat.
        Tiedän ettet ole ollut minun synnytyksessäni mukana. Joten sinä et voi tietää minun synnytyksestäni hevon paskaa. Niinpä sinun, tai kenenkään muunkaan, on aivan turha tulla minulle väittämään että olisin saanut nousta sängystä epiduraalin laiton jälkeen ja että vauvani vointi olisi heikentynyt selällään makaamisesta. Kätilö perusteli selinmakuukiellon juurikin sillä että MINUN olisi tullut huono olo. Hän myös teki HYVIN selväksi että epiduraali=maataan sängyssä loppusynnytys.
        Joka kerta kun käänsin kylkeä (ne yksi tai kaksi kertaa) tuntui etteivät piuhat pysy mukana ja irtoavat. Kirosin niitä miehellekkin.

        Senkin kyllä huomaa että oys on "kivunlievityksen edellä kävijä", kävin puolessa välissä tätä raskautta juttelemassa pelkoni vuoksi kätilön kanssa ja sanoin että haluan ensisijaisesti käyttää lääkkeettömiä kivunlievitys vaihtoehtoja ja tämä kätilö alkoi heti puhua puudutusten puolesta. Siinä onkin yksi syy siihen miksi en haluaisi ko. sairaalaan enää koskaan synnyttämään.

        Sinä esitit yleisiä väittämiä koskien koko sairaalaa, et vain omaa synnytystäsi. Koska juttusi oli ristiriitaista, epäloogista ja sisälsi sekä selvää liioittelua että vääristelyä, ei muukaan tarinasi ole alkuunkaan uskottavaa. Sinulla näyttää olevan joku henkilökohtainen missio herra ties mistä syystä. Pohjana sille näyttää olevan jonkun sortin ituhippiliike, jonka päämäärä on vastustaa kaikkea tietoon, järkeen ja kokemukseen perustuvaa ihan vain ideologiapohjalta ja keinoja kaihtamatta oman propagandan levittämiseksi. Häpeäisit edes.


      • Toivottavasti seuraava luomuna
        Sylttytehtaalla kirjoitti:

        Sinä esitit yleisiä väittämiä koskien koko sairaalaa, et vain omaa synnytystäsi. Koska juttusi oli ristiriitaista, epäloogista ja sisälsi sekä selvää liioittelua että vääristelyä, ei muukaan tarinasi ole alkuunkaan uskottavaa. Sinulla näyttää olevan joku henkilökohtainen missio herra ties mistä syystä. Pohjana sille näyttää olevan jonkun sortin ituhippiliike, jonka päämäärä on vastustaa kaikkea tietoon, järkeen ja kokemukseen perustuvaa ihan vain ideologiapohjalta ja keinoja kaihtamatta oman propagandan levittämiseksi. Häpeäisit edes.

        kohtaa olen mielestäsi liioitellut ja vääristellyt tapahtumia?

        Syytöksesi on täysin järjetön, koska et ole ollut paikalla synnytyksessäni tai sen jälkeen kätilön kanssa käydyissä keskusteluissa. Näin et voi tietää mitä on tapahtunut, kuinka minua on kohdeltu etkä silloin ole pätevä syyttämään minua liioittelusta.

        Sairaalan hoitomalli sattuu olemaan hyvin kovasti lääketieteellinen, ei lainkaan luonnonmukaista synnytystä tukeva. Se on fakta, jonka todistavat minun saamani kohtelu sekä kätilöiden kertoma.

        Käy Bebes Infon sivuilta lukemassa puudutteiden vaikutuksista äitiin ja syntyvään lapseen sekä normaalista fysiologisesta synnytyksestä. Ehkäpä sen jälkeen ymmärrät miksi en halua puudutteita enkä rutiinitoimenpiteitä, jotka ovat usein turhia. Jos on syy tehdä jotain (esim. ottaa vauvan sydänäänikäyrää) niin OK, mutta miksi sitoa turhanpäiten synnyttäjä piuhoihin?


      • Toivottavasti seuraava luomuna
        Toivottavasti seuraava luomuna kirjoitti:

        kohtaa olen mielestäsi liioitellut ja vääristellyt tapahtumia?

        Syytöksesi on täysin järjetön, koska et ole ollut paikalla synnytyksessäni tai sen jälkeen kätilön kanssa käydyissä keskusteluissa. Näin et voi tietää mitä on tapahtunut, kuinka minua on kohdeltu etkä silloin ole pätevä syyttämään minua liioittelusta.

        Sairaalan hoitomalli sattuu olemaan hyvin kovasti lääketieteellinen, ei lainkaan luonnonmukaista synnytystä tukeva. Se on fakta, jonka todistavat minun saamani kohtelu sekä kätilöiden kertoma.

        Käy Bebes Infon sivuilta lukemassa puudutteiden vaikutuksista äitiin ja syntyvään lapseen sekä normaalista fysiologisesta synnytyksestä. Ehkäpä sen jälkeen ymmärrät miksi en halua puudutteita enkä rutiinitoimenpiteitä, jotka ovat usein turhia. Jos on syy tehdä jotain (esim. ottaa vauvan sydänäänikäyrää) niin OK, mutta miksi sitoa turhanpäiten synnyttäjä piuhoihin?

        vielä missä kohtaa on ristiriitaisuutta? Luin viestini läpi, enkä sellaista löydä...


      • Nannike
        Toivottavasti seuraava luomuna kirjoitti:

        vielä missä kohtaa on ristiriitaisuutta? Luin viestini läpi, enkä sellaista löydä...

        Ei nyt hyvät ihmiset ruveta riitelemään asiasta. Tai annetaan ainakin asioiden riidellä, ei ihmisten. Pyritään siihen, että naisella olisi oikeus hyvään synnytyskokemukseen ja mahdollisuuksien mukaan naisten mahdollisuuteen valita itse, miten haluaa synnyttää. Minä itse kannatan hyvää lääkkeellistä kivunlievitystä ja samalla naisen oikeutta saada inhimillistä ja ihmisarvoista hoitoa. Se, että kannatan lääkkeellistä kivunlievitystä (jopa entistä tehokkaampaa vaikkapa ponnistusvaiheeseen) ei tarkoita ettenkö mielenkiinnolla lukisi viestejä myös eri mieltä olevien kanssa. Myös lääkkeetön kivunlievitys on ok, jos siihen on oikeasti resursseja, se aikusten oikeasti auttaa ja se ei ole ainoa mahdollisuus. Jos lääkkeellinen kivunlievitys ei tehoa tai tuottaa ongelmia, niin olisi jo korkea aika kehittää uusia troppeja, sillä synnytys koskee niin valtavaa määrää ihmisiä, että moinen asia tulisi jo hoitaa kuntoon, Siis tutkimusta lisää kehiin.

        Lueskelin noita mainostamiasi babesinfo-sivuja. Minua ne eivät juurikaan vakuttaneet. Siellä oli paljon hyviäkin asioita, mutta läpi paistoi se, että se on joidenkin liiketoimintaa ja siksikin ehkä tieto oli vaikkapa epiduraalin käytöstä oli varsin yksipuolista ym. Lisäksi siellä oli vähän hurmoksellista ajatusta siitä ,miten ongelmat johtuvat lääketieteestä ja kaikki naiset voisivat synnyttää luonnollisesti. Eihän tämä tietenkään pidä paikkaansa, jo vanhat kirkonkirjat kertovat valtavasta synnyttäneiden naisten kuolleisuudesta muinoin. Nämä nyt vain olivat muutamia asioita, ei liene tarpeellista kaikkea sivuilta löytynyttä käydä läpi tarkasti.

        Ehkä hämmennystä viesteissäsi aiheuttivat esim. se, että olit ollut jo ammeessa (ja varmaankin käyttänyt noita babesinfo- sivuilla mainittuja kivunlievennyskeinoja) eivätkä ne olleet sinulle riittäviä, niin mitä sitten oikeasti halusit? Halusitko luonnonmukaista synnytystä, mutta luonnonmukaisten keinojen apu ei ollut kohdallasi riittävää? Se saattoi jäädä noista viesteistäsi puuttumaan. Samoin se, että lapsesi vietiin heti synnytyksen jälkeen pois luotasi ja koet, että se oli turhaa. Kätilö on varmaankin tarkoittanut ettei mitään ihan hengenhätää ollut, mutta joitain tomenpiteitä tarvittiin ettei tule jälkiseuraamuksia. Olet siitä ilmeisen vihainen ettet saanut lasta heti viereesi, mutta luulisin noiden toimenpiteiden kuitenkin olleen tarpeellisia ongelmien kartoittamiseksi ja ehkäisemiseksi. Sekin tuntuu hieman hämmentävälle ettet tiennyt imukupin käytöstä. Tiedän, että synnytys on sen verran jännä tapahtuma ettei ihan aina ole kartalla ja joitan asioita voi mennä korvien ohi.

        Sitten voisi lyhyesti vielä kommentoida sitä luonnonmukaista synnytystä. Mielestäni on naisen ala-arvioimista selittää, että synnytyskipu on positiivista kipua ja auttaa naista ymmärtämään, että synnytys on menossa. Kai me se nyt tiedetään muutenkin, että lapsi on tulossa. Naisella alkaa olemaan kai ihan oikeasti ongelmia synnyttää lapsia evoluution kehityksen myötä. Jaloille nousemisen jälkeen naisen lantio on muuttunut synnytyksille epäedulliseksi ja syntyvien lasten päät ovat myös pitkässä juoksussa kasvaneet. Jos on luonnollinen tapahtuma, niin miksi niin moni repeytyy ainakin jonkin verran (laskin nopsasti, että vuosittain pahasti Suomessa noin 500 naista). Oisko niin, että ilman lääketieteellistä apua ihminen alkaa tulemaan tiensä päähän synnytyksissä?


      • Synnyttänyt minäkin
        Nannike kirjoitti:

        Ei nyt hyvät ihmiset ruveta riitelemään asiasta. Tai annetaan ainakin asioiden riidellä, ei ihmisten. Pyritään siihen, että naisella olisi oikeus hyvään synnytyskokemukseen ja mahdollisuuksien mukaan naisten mahdollisuuteen valita itse, miten haluaa synnyttää. Minä itse kannatan hyvää lääkkeellistä kivunlievitystä ja samalla naisen oikeutta saada inhimillistä ja ihmisarvoista hoitoa. Se, että kannatan lääkkeellistä kivunlievitystä (jopa entistä tehokkaampaa vaikkapa ponnistusvaiheeseen) ei tarkoita ettenkö mielenkiinnolla lukisi viestejä myös eri mieltä olevien kanssa. Myös lääkkeetön kivunlievitys on ok, jos siihen on oikeasti resursseja, se aikusten oikeasti auttaa ja se ei ole ainoa mahdollisuus. Jos lääkkeellinen kivunlievitys ei tehoa tai tuottaa ongelmia, niin olisi jo korkea aika kehittää uusia troppeja, sillä synnytys koskee niin valtavaa määrää ihmisiä, että moinen asia tulisi jo hoitaa kuntoon, Siis tutkimusta lisää kehiin.

        Lueskelin noita mainostamiasi babesinfo-sivuja. Minua ne eivät juurikaan vakuttaneet. Siellä oli paljon hyviäkin asioita, mutta läpi paistoi se, että se on joidenkin liiketoimintaa ja siksikin ehkä tieto oli vaikkapa epiduraalin käytöstä oli varsin yksipuolista ym. Lisäksi siellä oli vähän hurmoksellista ajatusta siitä ,miten ongelmat johtuvat lääketieteestä ja kaikki naiset voisivat synnyttää luonnollisesti. Eihän tämä tietenkään pidä paikkaansa, jo vanhat kirkonkirjat kertovat valtavasta synnyttäneiden naisten kuolleisuudesta muinoin. Nämä nyt vain olivat muutamia asioita, ei liene tarpeellista kaikkea sivuilta löytynyttä käydä läpi tarkasti.

        Ehkä hämmennystä viesteissäsi aiheuttivat esim. se, että olit ollut jo ammeessa (ja varmaankin käyttänyt noita babesinfo- sivuilla mainittuja kivunlievennyskeinoja) eivätkä ne olleet sinulle riittäviä, niin mitä sitten oikeasti halusit? Halusitko luonnonmukaista synnytystä, mutta luonnonmukaisten keinojen apu ei ollut kohdallasi riittävää? Se saattoi jäädä noista viesteistäsi puuttumaan. Samoin se, että lapsesi vietiin heti synnytyksen jälkeen pois luotasi ja koet, että se oli turhaa. Kätilö on varmaankin tarkoittanut ettei mitään ihan hengenhätää ollut, mutta joitain tomenpiteitä tarvittiin ettei tule jälkiseuraamuksia. Olet siitä ilmeisen vihainen ettet saanut lasta heti viereesi, mutta luulisin noiden toimenpiteiden kuitenkin olleen tarpeellisia ongelmien kartoittamiseksi ja ehkäisemiseksi. Sekin tuntuu hieman hämmentävälle ettet tiennyt imukupin käytöstä. Tiedän, että synnytys on sen verran jännä tapahtuma ettei ihan aina ole kartalla ja joitan asioita voi mennä korvien ohi.

        Sitten voisi lyhyesti vielä kommentoida sitä luonnonmukaista synnytystä. Mielestäni on naisen ala-arvioimista selittää, että synnytyskipu on positiivista kipua ja auttaa naista ymmärtämään, että synnytys on menossa. Kai me se nyt tiedetään muutenkin, että lapsi on tulossa. Naisella alkaa olemaan kai ihan oikeasti ongelmia synnyttää lapsia evoluution kehityksen myötä. Jaloille nousemisen jälkeen naisen lantio on muuttunut synnytyksille epäedulliseksi ja syntyvien lasten päät ovat myös pitkässä juoksussa kasvaneet. Jos on luonnollinen tapahtuma, niin miksi niin moni repeytyy ainakin jonkin verran (laskin nopsasti, että vuosittain pahasti Suomessa noin 500 naista). Oisko niin, että ilman lääketieteellistä apua ihminen alkaa tulemaan tiensä päähän synnytyksissä?

        viisainta, että ammattihenkilöstö päättää, kuinka synnytys tapahtuu. Juuri sillä tavoin on päästy siihen, että Suomi on yksi turvallisimmista maista synnyttää. Tilanne muuttuisi huonompaan suuntaan, jos esimerkiksi keisarileikkauksien määrä moninkertaistuisi.
        Mainitsit valtavan synnytyskuolleisuuden. Lähteenäsi ovat olleet kirkonkirjat, joita on säilynyt etupäässä 1700-luvun alusta alkaen. Toisaalta väität, että synnytykset vaikeutuvat ajan ja evoluution myötä. Ainakaan kolmessasadassa viimeksi kuluneessa vuodessa sellaista kehitystä ei siis ole näkyvissä. Minä puolestani luulen ja tiedänkin, että suurin syy edellisvuosisatojen äitiyskuolleisuuteen oli hygienian puute ja siitä johtuvat tulehdukset, lähinnä lapsivuodekuume.
        Ihmiskunta ei ole vajaassa kymmenessä vuodessa muuttunut niin paljon, että luonnollinen synnytys olisi käynyt erityisen vaikeaksi tai mahdottomaksi.


      • Toivottavasti seuraava luomuna
        Nannike kirjoitti:

        Ei nyt hyvät ihmiset ruveta riitelemään asiasta. Tai annetaan ainakin asioiden riidellä, ei ihmisten. Pyritään siihen, että naisella olisi oikeus hyvään synnytyskokemukseen ja mahdollisuuksien mukaan naisten mahdollisuuteen valita itse, miten haluaa synnyttää. Minä itse kannatan hyvää lääkkeellistä kivunlievitystä ja samalla naisen oikeutta saada inhimillistä ja ihmisarvoista hoitoa. Se, että kannatan lääkkeellistä kivunlievitystä (jopa entistä tehokkaampaa vaikkapa ponnistusvaiheeseen) ei tarkoita ettenkö mielenkiinnolla lukisi viestejä myös eri mieltä olevien kanssa. Myös lääkkeetön kivunlievitys on ok, jos siihen on oikeasti resursseja, se aikusten oikeasti auttaa ja se ei ole ainoa mahdollisuus. Jos lääkkeellinen kivunlievitys ei tehoa tai tuottaa ongelmia, niin olisi jo korkea aika kehittää uusia troppeja, sillä synnytys koskee niin valtavaa määrää ihmisiä, että moinen asia tulisi jo hoitaa kuntoon, Siis tutkimusta lisää kehiin.

        Lueskelin noita mainostamiasi babesinfo-sivuja. Minua ne eivät juurikaan vakuttaneet. Siellä oli paljon hyviäkin asioita, mutta läpi paistoi se, että se on joidenkin liiketoimintaa ja siksikin ehkä tieto oli vaikkapa epiduraalin käytöstä oli varsin yksipuolista ym. Lisäksi siellä oli vähän hurmoksellista ajatusta siitä ,miten ongelmat johtuvat lääketieteestä ja kaikki naiset voisivat synnyttää luonnollisesti. Eihän tämä tietenkään pidä paikkaansa, jo vanhat kirkonkirjat kertovat valtavasta synnyttäneiden naisten kuolleisuudesta muinoin. Nämä nyt vain olivat muutamia asioita, ei liene tarpeellista kaikkea sivuilta löytynyttä käydä läpi tarkasti.

        Ehkä hämmennystä viesteissäsi aiheuttivat esim. se, että olit ollut jo ammeessa (ja varmaankin käyttänyt noita babesinfo- sivuilla mainittuja kivunlievennyskeinoja) eivätkä ne olleet sinulle riittäviä, niin mitä sitten oikeasti halusit? Halusitko luonnonmukaista synnytystä, mutta luonnonmukaisten keinojen apu ei ollut kohdallasi riittävää? Se saattoi jäädä noista viesteistäsi puuttumaan. Samoin se, että lapsesi vietiin heti synnytyksen jälkeen pois luotasi ja koet, että se oli turhaa. Kätilö on varmaankin tarkoittanut ettei mitään ihan hengenhätää ollut, mutta joitain tomenpiteitä tarvittiin ettei tule jälkiseuraamuksia. Olet siitä ilmeisen vihainen ettet saanut lasta heti viereesi, mutta luulisin noiden toimenpiteiden kuitenkin olleen tarpeellisia ongelmien kartoittamiseksi ja ehkäisemiseksi. Sekin tuntuu hieman hämmentävälle ettet tiennyt imukupin käytöstä. Tiedän, että synnytys on sen verran jännä tapahtuma ettei ihan aina ole kartalla ja joitan asioita voi mennä korvien ohi.

        Sitten voisi lyhyesti vielä kommentoida sitä luonnonmukaista synnytystä. Mielestäni on naisen ala-arvioimista selittää, että synnytyskipu on positiivista kipua ja auttaa naista ymmärtämään, että synnytys on menossa. Kai me se nyt tiedetään muutenkin, että lapsi on tulossa. Naisella alkaa olemaan kai ihan oikeasti ongelmia synnyttää lapsia evoluution kehityksen myötä. Jaloille nousemisen jälkeen naisen lantio on muuttunut synnytyksille epäedulliseksi ja syntyvien lasten päät ovat myös pitkässä juoksussa kasvaneet. Jos on luonnollinen tapahtuma, niin miksi niin moni repeytyy ainakin jonkin verran (laskin nopsasti, että vuosittain pahasti Suomessa noin 500 naista). Oisko niin, että ilman lääketieteellistä apua ihminen alkaa tulemaan tiensä päähän synnytyksissä?

        Et siis usko että puudutteista ja lääketieteellisistä toimenpiteistä voisi olla haittaa syntyvälle lapselle ja/tai synnyttävälle naiselle. Mikäs siinä, eihän sitä pakko ole uskoa. Totta kai joskus, jossain tilanteissa ne ovat hyödyksi, mutta se ei sulje pois sitä tosi asiaa että riskejäkin on.

        Kun menin synnyttämään esikoistani en ikävä kyllä tiennyt yhtään mitään synnytyksestä enkä juurikaan kivunlievityksistäkään. Kuvittelin kätilön tietävän parhaiten ja kaiken olevan turvallista.

        Totta kai koen että vauvani pois vienti oli turhaa, kun sille ei mitään syytä ole annettu. "Se on aivan normaalia" on ainut "syy" minkä kätilö on antanut. Minulle ei kerrottu missään vaiheessa synnytyssalissa eikä myöhemminkään mitään vauvani voinnista, en edes tiennyt onko hän elossa. Kyllä siitä jää trauma kun luulee vauvansa kuolleen. Perhevalmennuksessa ja kaikkialla muualla kerrotaan että vauva nostetaan äidin rinnalle välittömästi/lähes välittömästi syntymän jälkeen. Kun näin ei tapahdukaan eikä kukaan puhu mitään niin kyllähän siinä olettaa pahimman mahdollisen tapahtuneen. Ja kun lopulta vauva tuotiin kapaloituna minulle ainut mitä kätilö sanoi oli "älä sitten nukahda!". Jäin siihen sitten miettimään että kenenköhän vauva minulle tuotiin ja miksi.
        Kokemukseni jälkeen haluan pysyä "selvänä" synnytykseni ajan ja päättää itse siitä mitä tapahtuu. Siksi minuun ei puudutuksia laiteta, ellei sitten väliliha vaadi tikkejä tai vauvan vointi vaadi sektiota.


      • <3mamma<3
        Toivottavasti seuraava luomuna kirjoitti:

        Et siis usko että puudutteista ja lääketieteellisistä toimenpiteistä voisi olla haittaa syntyvälle lapselle ja/tai synnyttävälle naiselle. Mikäs siinä, eihän sitä pakko ole uskoa. Totta kai joskus, jossain tilanteissa ne ovat hyödyksi, mutta se ei sulje pois sitä tosi asiaa että riskejäkin on.

        Kun menin synnyttämään esikoistani en ikävä kyllä tiennyt yhtään mitään synnytyksestä enkä juurikaan kivunlievityksistäkään. Kuvittelin kätilön tietävän parhaiten ja kaiken olevan turvallista.

        Totta kai koen että vauvani pois vienti oli turhaa, kun sille ei mitään syytä ole annettu. "Se on aivan normaalia" on ainut "syy" minkä kätilö on antanut. Minulle ei kerrottu missään vaiheessa synnytyssalissa eikä myöhemminkään mitään vauvani voinnista, en edes tiennyt onko hän elossa. Kyllä siitä jää trauma kun luulee vauvansa kuolleen. Perhevalmennuksessa ja kaikkialla muualla kerrotaan että vauva nostetaan äidin rinnalle välittömästi/lähes välittömästi syntymän jälkeen. Kun näin ei tapahdukaan eikä kukaan puhu mitään niin kyllähän siinä olettaa pahimman mahdollisen tapahtuneen. Ja kun lopulta vauva tuotiin kapaloituna minulle ainut mitä kätilö sanoi oli "älä sitten nukahda!". Jäin siihen sitten miettimään että kenenköhän vauva minulle tuotiin ja miksi.
        Kokemukseni jälkeen haluan pysyä "selvänä" synnytykseni ajan ja päättää itse siitä mitä tapahtuu. Siksi minuun ei puudutuksia laiteta, ellei sitten väliliha vaadi tikkejä tai vauvan vointi vaadi sektiota.

        Hohhoh. Aihe karannut hieman käsistä? Keskustelun aloittaja kysyy synnytyksestä ja taas onkin saatu väittely aikaiseksi.
        Noh, kerron nyt kuitenkin omista kokemuksistani. Arvostan todella sitä jos joku haluaa synnyttää luomuna, mutta itse en ainakaan pystyisi. Itse otin ilokaasun, epirudaalin ja pudendaalin. Toimi hyvin, mutta ilokaasusta tuli huono ja sekainen olo. Epiduraali auttoi todella ja sain sen ansiosta levätä ja kerätä voimia ponnistusvaiheeseen. Pudendaali taas puudutti jalkani, enkä pystynyt muutamaan tuntiin kävelemään. Suosittelen kyllä epiduraalia, ilman kivunlievitystä voimat ovat ponnistusvaiheessa varmasti joka aika lopussa! Ja eihän sellaisia puudutuksia saisi käyttääkään mistä oikeasti jotain vaarallista haittaa olisi.


      • siljalloona
        Toivottavasti seuraava luomuna kirjoitti:

        Et siis usko että puudutteista ja lääketieteellisistä toimenpiteistä voisi olla haittaa syntyvälle lapselle ja/tai synnyttävälle naiselle. Mikäs siinä, eihän sitä pakko ole uskoa. Totta kai joskus, jossain tilanteissa ne ovat hyödyksi, mutta se ei sulje pois sitä tosi asiaa että riskejäkin on.

        Kun menin synnyttämään esikoistani en ikävä kyllä tiennyt yhtään mitään synnytyksestä enkä juurikaan kivunlievityksistäkään. Kuvittelin kätilön tietävän parhaiten ja kaiken olevan turvallista.

        Totta kai koen että vauvani pois vienti oli turhaa, kun sille ei mitään syytä ole annettu. "Se on aivan normaalia" on ainut "syy" minkä kätilö on antanut. Minulle ei kerrottu missään vaiheessa synnytyssalissa eikä myöhemminkään mitään vauvani voinnista, en edes tiennyt onko hän elossa. Kyllä siitä jää trauma kun luulee vauvansa kuolleen. Perhevalmennuksessa ja kaikkialla muualla kerrotaan että vauva nostetaan äidin rinnalle välittömästi/lähes välittömästi syntymän jälkeen. Kun näin ei tapahdukaan eikä kukaan puhu mitään niin kyllähän siinä olettaa pahimman mahdollisen tapahtuneen. Ja kun lopulta vauva tuotiin kapaloituna minulle ainut mitä kätilö sanoi oli "älä sitten nukahda!". Jäin siihen sitten miettimään että kenenköhän vauva minulle tuotiin ja miksi.
        Kokemukseni jälkeen haluan pysyä "selvänä" synnytykseni ajan ja päättää itse siitä mitä tapahtuu. Siksi minuun ei puudutuksia laiteta, ellei sitten väliliha vaadi tikkejä tai vauvan vointi vaadi sektiota.

        Moi!
        Myös minulle kävi niin, että epiduraali sai minut aivan pökkyräiseksi ja tunnottomaksi sekä henkisesti että fyysisesti. Lapsen syntymän jälkeen olin todella huonosssa kunnossa, oksensin ja paineet laski pahasti. Oon myöhemmin lukenut et epi saattaa olla hankala matalaverenpaineiselle, kuten minulle, koska epi laskee paineita edelleen. En jaksanut lukea koko väittelyitä läpi, mitta siis taju saattaa joillakin olla kankaalla epiduraalista. kohta toinen synnytys tulossa, ja kyllä myöskin luomummasta tavasta haaveilen.


      • teki olon
        siljalloona kirjoitti:

        Moi!
        Myös minulle kävi niin, että epiduraali sai minut aivan pökkyräiseksi ja tunnottomaksi sekä henkisesti että fyysisesti. Lapsen syntymän jälkeen olin todella huonosssa kunnossa, oksensin ja paineet laski pahasti. Oon myöhemmin lukenut et epi saattaa olla hankala matalaverenpaineiselle, kuten minulle, koska epi laskee paineita edelleen. En jaksanut lukea koko väittelyitä läpi, mitta siis taju saattaa joillakin olla kankaalla epiduraalista. kohta toinen synnytys tulossa, ja kyllä myöskin luomummasta tavasta haaveilen.

        ihan sekavaksi ja loppuvaiheessa hävis tuntokin jaloista. sanoin koko ajan kätilöille että haluan vaan nukkua vielä sillokin ku olis pitänuy ponnistaa, mutta ilman sitä en olis selvinny ja joskus synnytän niin varmasti otan epiduraalin uudestaan. ja mitä tuohon väittelyyn nyt tulee niin mulle ainakin koko ajan hoettiin että pitää liikkua jos vaan voi ja pitää käydä vessassa yms. et en kyllä ymmärrä miten ei oo muka annettu toisen kävellä.


      • Ei_ikinä_

        Tässä ketjussa on selkeästi yksi OYSin kätilö joka osoittaa toisen kirjoittajan olevan täysin oikeassa. Juuri tuollaiset paskat sairaanhoitohenkilöstön joukossa ovat niitä jotka antavat kaikille huonon maineen. Lähipiirissä on ihan liikaa huonoja synnytyskokemuksia, joista monessa on pääroolissa juuri hoitohenkilökunnan piittaamattomuus ja suoranainen jeesuskompleksi ja tuloksena pahasti revenneitä äitejä, hengenvaarallisia tilanteita ja hirveät määrät tikkejä!


    • kyllä selviää

      Voi selvitä ja selviääkin, vaikka kivunlievitystä olisikin halunnut, eikä ehtinyt saamaan ja vaikka kipu on äärimmillään, niin kyllä siitä vain ihmeen kaupalla selviää. :)

      Siinäkin on silti puolensa ja puolensa, onko epiduraalia vai ei. Mulla oli ekan kohdalla epiduraali, ponnistaminen sattui silti ihan turkasesti, kuin olis kuumaa tervaa kaadettu alapäähän.

      Toka puolestaan oli niin nopea, etten saanut mitään, ja juuri ennen ponnistamista tuntui, että jos vielä minuutinkin olis kestäny ennenkuin pääsin ponnistaan, oisin kuollu kipuun (MUT en ois siltikään.. Kyllä sitä vaan kestää ja sietää ihmeen paljon, jos on PAKKO)

      Tokassa ponnistusvaihekin oli nopea (4min) kun ekaa tehdessä ponnistin tasan tunnin, niin sanotaan, että 4 minsan ponnistus ilman kivunlievitystä vastaa tunnin ponnistusta epiduraalin jämillä. Silleen verrattavissa.

      Eli, jos menee pitkään, niin suosittelen kyllä, että otat tilanteen mukaan eri kivunlievityksiä, jos taas vaikuttaa, että tulee nopea synnytys, niin sitten vain pää pystyyn ja tulta päin! Se on nopeammin ja helpommalla ohi, voit keskittyä kestään ne kivut kuin jos aletaan hääräämään puudutuksia kehiin. Ainakin mulla oli näin. Ja ne supistukset kyullä kestää siihen asti kun alkaa olla ponnistaminen käsillä. Ne voimistuu ja itse alkaa pelätä, että mitähän vielä on edessä ja ajattelee, että kipu karkaa pian ns.lapasesta. Mut sitten ollaankin jo ihan lähellä maalia, kun tuntuu, että NYT en kestä enää, niin yks kaks onkin täysin auki ja saa alkaa konnistamaan. Eli se kaikkein sietämättömin vaihe kestää vain hetken. Siis puhutaan minuuteista. Silloin tuntuu, että ei todellakaan enää kestä. Ja ponnistaminen puolestaan on vähän erilainen kipu. Kova kipu sekin, polttaa ja viiltää, kun vauva tulee ulos, mutta sekin kyllä on kestettävissä ilman kivunlievitystä, jos on pakko.

      Eli ole avoimin mielin. Kokeile ja kuulostele, mutta kerro kätilölle jo saliin mennessäsi, miten olet ajatellut homman menevän. Että kokeilet ensin ilman ja pyydät sitten jotain jos tunnet tarvetta.

      Ja sen voin kertoa, että siinä vaiheessa kun alkaa tuntua, että ei tule selviämään tästä taistosta, niin ollaan jo TOSI lähellä maalia. Ihan "kalkkiviivoilla". :) Sitä vaan ei siinä vaiheessa itse tahdo uskoa, kun on keskittynyt kipuun ja tuntuu, että se taitaa viedä voiton. Sitten yhtäkkiä alkaakin tapahtua ja hetken kuluttua vauva onkin jo sylissäsi ja ihmettelet, että nytkö se on ohi! No joo, tälleen ehkä toisessa ja sitä seuraavissa, ekan kohdalla kaikki sujuu usein vähän hidastetusti, joten siihenkin täytyy asennoitua, että homma kestää ja kestää. Mutta siinä taasen kipukin tulee hitaammin ja voimistuu vähän kerrallaan. Lopputulos on aika sama, eli vaikka ajallisesti ensimmäinen kestää kauemmin, niin kivun kannalta varmaan aikalailla sama kuin nopeatkin synnytykset. nopea on rajumpi myös kivun suhteen.

      Mutta tsemppiä ja ota se asenne, että sattumaan tulee ja paljon, jotta et nosta heti lapasia pystyyn, kun supistukset alkavat siinä puolen välin (4-5cm auki) kohdalla voimistua tosissaan. Se loppu menee kuitenkin avautumisenkin kannalta nopeammin kuin alku. Ja kyllä sen kestätä! :) Kivunlievityksillä tai ilman!

      • öåp

        fiksu ja otat kivunlievitystä heti, kun sille tuntuu. Ihmeellistä sössötystä kivun turhasta sietämisestä. Et kivusta jalostu.


      • sitten kun ei pärjää
        öåp kirjoitti:

        fiksu ja otat kivunlievitystä heti, kun sille tuntuu. Ihmeellistä sössötystä kivun turhasta sietämisestä. Et kivusta jalostu.

        eli otat kivunlievitystä heti kun siltä tuntuu. eli kun tuntuu tarvitsevan, niin ilman muuta. oikealla asenteella pärjää kuitenkin sen alkukivun kanssa paremmin kuin jos on sillä asenteella, että yhtään ei saa sattua. tuntuu, että jotkut luulevat, että synnytyksen voi helposti saada 100%n kivuttomaksi. Kyllä ne puudutukset ja muut yleensä tulevat kuvioihin vasta kun niitä todella tuntuu tarvitsevan, eikä ihan ensimmäisen supistuksen kohdalla. eli kivunlievityksestä huoimatta synnytyksessä tuntuu kipua, joskus paljonkin, joten kannattaa asennoitua niinpäin, että sattuu, onpahan sitten iloinen yllätys, jos ei satu paljoa. :)


    • mievaan86

      esikoiseni syntyi kotiin reilu 5 v. sitten, synnytys oli niin vauhdikas että en kerennyt sairaalaan -> luonnollisestikin syntyi siis ilman kivunlievitystä.
      toinen lapsukainen syntyi 16 pvää sitten, sairaalaan kerettiin mutta kivunlievitystä en halunnut. synnytyksen kokonaiskesto oli n. 5,5, sairaalassa 2,5 h ennenkuin vauveli syntyi. sairaalaan saapuessa olin reilusti 3 cm auki, supistuskivut varsin siedettäviä. n. tunnin ennen synnytyssaliin siirtymistä kävelin käytävillä ja naureskelin äitini kanssa (mukana synnytyksessä), kivut edelleenkin siedettäviä.
      saliin siirryttäessä olin reilu 5 cm auki. siirtymävaiheen kivut oli melko kauheita mutta se vaihe oli niin lyhyt (7-8 cm -> 10 cm n. 6 minuuttia) että en tarvinnut mitään lääkkeitä.
      ponnistusvaihe kesti 10 min., se helpotti kipua vaikkakin vauva syntyi vääränlaisessa tarjonnassa.
      ja synnytin selälläni, hyvin se sieltä silti tuli ;P jos vielä joskus saan lapsia, ehdottomasti tahdon synnyttää mahdollisimman "luomusti" taas!

    • Ei puutunut

      Olin ajatellut ottaa kaikki mahdolliset puudutukset, ja sainkin ne, mutta epiduraali meni pieleen, eikä vaikuttanut koko aikaa.

      Supistukset sattuivat kovasti, itse ponnistus vielä enemmän. Luulin jo, että en pysty siihen. Lisäksi synnytys kesti, ponnistusvaihekin oli pitkä. Ponnistusvaiheen jouduin pakon edessä viemään läpi ilman puudutuksia.

      Kun vauva lopulta syntyi, en jaksanut olla edes innostunut. Ainoa ajatus oli, että ei koskaan enää uudestaan. Nyt sekin tosin on hieman muuttunut. Mutta ilman puudutuksia en edes ajattelisi!

      Uskon myös, että jos synnytyksestä olisi jäänyt miellyttävämpi muisto, olisi ekat viikot vauvan kanssa olleet helpompia ja suhteen muodostaminen vauvaan myös helpompaa.

      • jehanna

        Synnytin seitsemän lastani "luomuna," ilman lievityksiä. Kyllä se kipu on varsinkin loppuvaiheessa tosi kova, mutta kyllä sen selviää. Omat synnytykseni on olleet melko pitkiä, lyhyimmilläänkin n. 20 tuntia, esikoista tehtiin liki 50 tuntia. Ponnistaminen oli kaikkein tuskasinta, mutta meiluummin vauva hitaasti kuin hirveällä ryminällä. Jokaisen kohdalla ponnistuskin kestänyt n. puolitoista tuntia.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martinan kisa (asialliset kommentit)

      Yksi, ikuinen umpityperien ketjujen aloittaja.. voidaanko tehdä joka kerta ilmoitus moderaattorille.. josko katoais bittiavaruuteen.. Mutta siis: uinn
      Kotimaiset julkkisjuorut
      629
      5545
    2. STEFULLA OLI KOVA IKÄVÄ SOFIAA!

      Lennätti naisen Hankoon koko juhannuksen ajan ! Tosi rakkautta ilmassa. Taisi tulla kihlat ja häitä vietetään !
      Kotimaiset julkkisjuorut
      105
      3630
    3. Martina kisan kärjessä

      Kisa on käynnissä. Käsipohjauinti vetää kisaajien kädet hapoille. Martinan ranne on jo kivulias.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      231
      1915
    4. Martinan kootut selitykset ketju virallinen

      Join vettä - kusin samantien alleni. Otin energiaa -oksensin. Vatsakrampit söi mun kaikki voimat.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      260
      1453
    5. Tuletteko/tulitteko ikävöimäsi

      Kanssa hyvin juttuun? Ymmärsittekö toisianne? Sovitteko yhteen?
      Ikävä
      114
      1390
    6. Voitko mies vähän valaista

      mikä meidän tilanne on tällä hetkellä? Kannattaako enää ottaa yhteyttä vai menikö tilaisuus jo ohi?
      Ikävä
      127
      1356
    7. Kyllä jään aina miettii

      Miks tää meni näin.. En ymmärrä sua.
      Ikävä
      57
      1080
    8. Mara kisoissa ensiapuun

      Hoiperteli maaliin ja joutui suoraan ensiapuun. Siis mitä järkeä on rääkätä itseään tuolla tavalla? Mikä tuota naista vaivaa kun pitää päteä vielä tuo
      Kotimaiset julkkisjuorut
      129
      998
    9. Martina keskeytti heti, tämä on ilon päivä

      😁 Suomi24 sen tiesi. Martina keskeytti kolmen kilometrin kohdalla. 😁
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      921
    Aihe