Mummolla on lesken oikeus asua ok-talossaan, josta hän omistaa puolet, mies on kuollut ja heillä on elossa 6 yhteistä lasta. Mummo on liikuntakyvytön, hän ei selviä yksin asumisestaan, häntä on tähän asti hoitanut yksi lapsista, joka on asunut talossa.
Mummo on myymässä taloa ja ostamassa saaduilla rahoilla kerrostaloasuntoa. Asunnonvälittäjä on arvioinut ok-talon, mutta osa lapsista on sitä mieltä, että talo menee liian halvalla. Lisäksi ongelmalliseksi talon myynnin tekee se, että se tehdään salassa eikä talokaupoista ole muille kerrottu, yksi lapsista on ostamassa talon (ei hoitanut).
Onko kauppa laillinen, kun talon myyntiä on suunniteltu salassa, eikä sopimuksia ole näytetty edes pyydettäessä, eikä kaikkien rintaperillisten lupaa tai suostumusta myyntiin ole kysytty? Siirtyykö rintaperillisten olemassa oleva lakiosuus myytävään uuteen asuntoon, vai pitäisikö talon myyntituloista tehdä lakiositus? Pitääkö kaikkien rintaperillisten suostumus olla ok-talon myyntiin? Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä, kysyy huolestunut sukulainen, jolta neuvoa kysyi (täti) yksi sisaruksista?
Mummo on myymässä taloa ja ostamassa saaduilla rahoilla kerrostaloasuntoa. Asunnonvälittäjä on arvioinut ok-talon, mutta osa lapsista on sitä mieltä, että talo menee liian halvalla. Lisäksi ongelmalliseksi talon myynnin tekee se, että se tehdään salassa eikä talokaupoista ole muille kerrottu, yksi lapsista on ostamassa talon (ei hoitanut).
Onko kauppa laillinen, kun talon myyntiä on suunniteltu salassa, eikä sopimuksia ole näytetty edes pyydettäessä, eikä kaikkien rintaperillisten lupaa tai suostumusta myyntiin ole kysytty? Siirtyykö rintaperillisten olemassa oleva lakiosuus myytävään uuteen asuntoon, vai pitäisikö talon myyntituloista tehdä lakiositus? Pitääkö kaikkien rintaperillisten suostumus olla ok-talon myyntiin? Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä, kysyy huolestunut sukulainen, jolta neuvoa kysyi (täti) yksi sisaruksista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta tuntuu jot jos taloa ei ole jaettu isän kuoleman jälkeen niin puolet talosta kuuluu lapsille kuuteen osaan.jos taas jako suoritettu ja mummo lunastanut talon itelleen niin antaa mummon tehdä omaisuudelleen mitä tykkää. oliko sittenkään kysymys lapsista (6kpl) vai lastenlapsista.......??????? talossa asunut lapsi saa hoitotyöstä veloittaa muuta perikuntaa jos hän on auttanut mummoa elinkeinonharjoittamisessa ei kai muuten voi veloittaa, ja onko hän maksanut perikunnalle vuokraa asumisestaan entä verot tästä etuudesta, aika kinkkisiä juttuja jos lähtään hiuksia halkomaan ja ilmoittelemaan verottajalle, mutta pysähtykää miettimään kenen talo oikeastaan on ja kuka sen on hommannut ja antaa mummon tehdä kakku mieleisekseen kateudella ei saa kuin kusipäisiä penikoita aikaiseksi.
Näinköhän on uuteen asuntoon edes siirrettävissä elinikäinen hallintaoikeus.
Luulen, että talon myymiseen tarvitsee kuolinpesän osakkaiden suostumuksen. Korjatkoon joku jos näin ei ole...
Ilmeiseti tässä lesken asumisoikeus perustuu perintökaaren lesken asumissuojaan. Sen mukaanhan leski saa elinikäisen hallintaoikeuden puolisoiden yhdessä käyttämään asuntoon ja tavanomaiseen koti-irtaimistoon.
Tämä ei tuo kuitenkaan omistusoikeutta asuntoon.
Tilanna on siis nähdäkseni tämä. Asunnon OMISTAA puoliksi leski ja perilliset (tai jakamaton kuolinpesä, kumpi onkaan kyseessä). Leskellä on lisäksi koko asuntoon HALLINTA oikeus.
Tässä tapauksessa talon myyntiin tarvitaan kaikkien omistajien suostumus eli lesken ja kaikkien perillisten. Asuntokauppa ei ole laillinen jos kaikki omistajat eivät ole sitä myymässä. Kauppakirjaan tarvitaan kaikkien omistajien allekirjoitukset (tai valtakirjat).
(nähdäkseni kauppa on myös pätemätön myös ostajan kannalta jos lainhuutorekisterin tiedot ovat olleet ajantasalla eli siellä on merkitty perikunta (tai perilliset) asunnon osaomistajiksi lesken kanssa. Tämä on tärkeä juttu sillä silloin voitte saada asunnon takaisin ostajalta, ettekä pelkästään vahingonkorvausta myyjiltä.)
Eli yhteenvetona kauppa ei ole millään muotoa laillinen jos kaikki omistaja eli sekä leski että kaikki kuolinpesän osakkaat tai heidän valtuuttamansa eivät allekirjoita kauppakirjaa.
Vastaus maanmittarille: Kiitos vastauksestasi. Näin itsekin ounastelin, kun lakikirjaa tutkin. Oma asemani on ainoastaan tarkkailija, olen lapsenlapsi. Olen äitini ns. ei toivottu vahinkolapsi ja luultavasti tulevaisuudessa äitini testamenttaa oman jäämistönsä sisarelleni. Äitini sisarparvessa on yksi elämässään ei menestynyt altavastaaja ja halusin antaa hänelle informaatiota. Kauniit ja rohkeat ovat usein äänekkäimpiä, vaan onneksi on laki kaikilla.
eikö aviokaaren mukaan lesken oma avio-osuus ole puolet talosta ja miehen puolikkaasta vielä puolet, jäljelle jäävä neljännes menee lapsille jakoon. Näin tietysti, jos ei ole avioehtoa/testamenttia tms. Voiko siis yhden millisiivun perijä vaikuttaa mummon hyvinvointiin, vaikka 5 muuta siivun perijää hyväksysikin kaupat.
Leski ei välttämättä omista 3/4 talosta, vaan todennäköisesti vähemmän mutta koitenkin vähintään puolet. Avio-osuuden laskemisesta en ny t tarkemmin puutu, mutta ei se ihan automaattisesti ole puolet puolison omaisuudesta.
Lyhyesti varsinaiseen kysymykseen eli voiko yhden millisiivun perijä vaikuttaa mummon hyvinvointiin jos kaikki muut perijät hyväksyvät kaupan. Vastaus: Kyllä voi.
Kyseessä on yhteisomistussuhde johon sovelletaan
Lakia eräistä yhteisomistussuhteista.
Lain mukaan esineen myyntiin tarvitaan kaikkien omistajien suostumus, ei vain enemmistön. Eli vaikka joku omistaisi vain 1/100 asunnosta niin hänen suosotumuksettaan asuntoa ei voi myydä.
Lisäksi on mikäli sen lesken lisäksi asunnon omistaa jakamaton kuolinpesä niin kuolinpesässäkin kaikki päätökset pitää tehdä yksimielisesti. Jo tämäkin takia kaupa torpedoituu jos yksikin osakas vastustaa.
Yhteisomisuksen kohde voidaan eräissä tapauksissa myydä oikeuden toimesta ja jakaa rahat omistajille mutta kyseessä on kait enemmänkin pakkohuutokauppaa kuin vapaata kauppaa muistutava tilanne silloin käytännössä. Siksi tällaiseen menettelyyn ei kannattane ryhtyä.
Hankalaa on.
Käytännössä en keksi ongelmaasi muuta ratkaisua kuin että vastustava osakas pitäisi jollain tavalla saada ostettua pois kiinteistöstä.
Ensin pitäisi saada varmasti selville omistussuhteen vainajan ja lesken välillä eli tehdä ositus. Seuraavaksi varmaan pitäisi tehdä ainakin osittainen perinnönjako jossa voidaan yrittää "ostaa" vastaan hangoitteleva osakas pois pesän varoilla. Eli siis että hän ei saisi osauuttaan kiinteistöstä, mutta saisi sensijaan enemmän muuta perintöä. Toinen mahdollisuus että myös hänelle annetaan osuutensa talosta ja sitten muut osakkaat yrittävät ostaa häneltä pois osuutensa talosta. Kummankin keinon ongelma on se että kumpaankin tarvitaan vastaan hangoittelevan osakkaan suostumus. Jos hän ei suostu ostetuksi pois kiinteistön yhteisomistuksesta niin jako pitäisi tehdä silloin pesänjakajan avulla jolloin aikaa ja rahaa kuluu eikä tuloskaan ole ihan varma asunnon myynnin kannalta.
Yhteenvetona: Tilanne on hankala.
Käytännössä yksi osakas voi estää myynnin vaikka kuinka olisi vähemmistössä. Ainoa keino olisi saada sovittua asia hänen kanssaan joko niin että hän suostuu kaupaaan tai suostuu luopumaan osuudestaan kiinteistöön. Muut kuin sovintoon pohjautuvat keinot ovat ainakin aikaavieviä sekä usein kalliitakin, ja jos asunnolla olisi ostaja niin hän tuskin jaksaa tällöin odottaa.
Leski ei välttämättä omista 3/4 talosta, vaan todennäköisesti vähemmän mutta koitenkin vähintään puolet. Avio-osuuden laskemisesta en ny t tarkemmin puutu, mutta ei se ihan automaattisesti ole puolet puolison omaisuudesta.
Lyhyesti varsinaiseen kysymykseen eli voiko yhden millisiivun perijä vaikuttaa mummon hyvinvointiin jos kaikki muut perijät hyväksyvät kaupan. Vastaus: Kyllä voi.
Kyseessä on yhteisomistussuhde johon sovelletaan
Lakia eräistä yhteisomistussuhteista.
Lain mukaan esineen myyntiin tarvitaan kaikkien omistajien suostumus, ei vain enemmistön. Eli vaikka joku omistaisi vain 1/100 asunnosta niin hänen suosotumuksettaan asuntoa ei voi myydä.
Lisäksi on mikäli sen lesken lisäksi asunnon omistaa jakamaton kuolinpesä niin kuolinpesässäkin kaikki päätökset pitää tehdä yksimielisesti. Jo tämäkin takia kaupa torpedoituu jos yksikin osakas vastustaa.
Yhteisomisuksen kohde voidaan eräissä tapauksissa myydä oikeuden toimesta ja jakaa rahat omistajille mutta kyseessä on kait enemmänkin pakkohuutokauppaa kuin vapaata kauppaa muistutava tilanne silloin käytännössä. Siksi tällaiseen menettelyyn ei kannattane ryhtyä.
Hankalaa on.
Käytännössä en keksi ongelmaasi muuta ratkaisua kuin että vastustava osakas pitäisi jollain tavalla saada ostettua pois kiinteistöstä.
Ensin pitäisi saada varmasti selville omistussuhteen vainajan ja lesken välillä eli tehdä ositus. Seuraavaksi varmaan pitäisi tehdä ainakin osittainen perinnönjako jossa voidaan yrittää "ostaa" vastaan hangoitteleva osakas pois pesän varoilla. Eli siis että hän ei saisi osauuttaan kiinteistöstä, mutta saisi sensijaan enemmän muuta perintöä. Toinen mahdollisuus että myös hänelle annetaan osuutensa talosta ja sitten muut osakkaat yrittävät ostaa häneltä pois osuutensa talosta. Kummankin keinon ongelma on se että kumpaankin tarvitaan vastaan hangoittelevan osakkaan suostumus. Jos hän ei suostu ostetuksi pois kiinteistön yhteisomistuksesta niin jako pitäisi tehdä silloin pesänjakajan avulla jolloin aikaa ja rahaa kuluu eikä tuloskaan ole ihan varma asunnon myynnin kannalta.
Yhteenvetona: Tilanne on hankala.
Käytännössä yksi osakas voi estää myynnin vaikka kuinka olisi vähemmistössä. Ainoa keino olisi saada sovittua asia hänen kanssaan joko niin että hän suostuu kaupaaan tai suostuu luopumaan osuudestaan kiinteistöön. Muut kuin sovintoon pohjautuvat keinot ovat ainakin aikaavieviä sekä usein kalliitakin, ja jos asunnolla olisi ostaja niin hän tuskin jaksaa tällöin odottaa.
Asia on kollegan taholta jo paljolti käsitelty mutta huomauttaisin, että osakas voidaan ostaa ulos pesästä ostamalla koko pesäosuutensa jos perinnönjako tuottaa hankaluuksia ( en tiedä millaista omaisuutta pesässä on ).Luonnollisestikin tämä tehdään kunhan ositus jälkeenjääneestä omaisuudesta ja lesken varallisuuden summasta on tehty.
Mikäli kaupassa käytetään pesän ulkopuolisia varoja niin menee siltä osin varainsiirtoveroa.
Pesäosuus on irtainta omaisuutta tietääkseni eikä osuudelle tarvitse hakea lainhuutoa(kiinteistö edelleen kuolinpesässä ja kuolinpesää ei ole lakkautettu).
Edellisen menettelyn edellytyksenä on että osituksessa tulisi päästä sopuun kiinteistön kohtalosta: Tuleeko se kokonaan tai osittain kuolinpesään vaiko leskelle ( ositussopimus ).
Siis ensin ositussopimus, josssa kiinteistön kohtalo ratkaistaan muun ositettavan varallisuuden ohella ja sitten pesäosuuden luovutussopimus. Sopimuksissa tulee selkeästi mainita kenelle kuuluu kiinteistö tai millä osin se omistetaan kuolinpesän ja lesken välillä. Vaikka leski saisikin osan kiinteistöstä koskee sitä kuolinpesän osakkaisiin nähden mitä kollega kirjoitti yhteisomistuksesta.Lesken asumisoikeus kiinteistössä on oikeus jota ei voi poistaa muutoin kuin siitä nimenomaan ( lesken suostumuksella ) sopimalla vaikka kiinteistö siirtyisi kokonaankin kuolinpesälle ositussopimuksessa.
Olen itse osallisena vastaavanlaisesssa sopimuksessa ja olen yksin erään kuolinpesän omistajana ostettuani toisen osakkaan ulos kuolipesästä. Juristimme sanoi, että lainhuutoa ei minun tarvitse hakea puolikkaalle ( murto-osa, toinen puoli leskelle ositussopimuksessa ) kiinteistölle koska se kuuluu kuolinpesään. Itse arvelisin, että on kokonaan päätäntävallasani milloin lakkautan kuolinpesän, jolloin lainhuutoa tulee hakea kuolipesään jääneeseen kiinteistön puolikkaaseen. Verottaja käsittelee nykyisin kuolinpesän omaisuutta yksinomaan minun omaisuutena, eikä ole varainsiirtoveroa vaatinut vaikka kysyin sitä ( käytin hieman pesän ulkopuolisia varoja ). Olen harkinnut yrittää lainhuudon hakua, mutta koska sopimuksista ei selviä osituksessa tapahtunut kiinteistön kohtalo niin tarvinnee laatia selityskirja, jossa osapuolet( vainajan leski sekä kuolinpesän omistaja ) tunnustavat kiinteistön omistussuhteet ja selitetään, että pesään kuuluu murto-osa kiinteistöstä ( tapauksesamme puolet osituksesssa leskelle ja puolet pesälle kiinteistöstä ).
Tälläinekin vaihtoehto on olemassa perinnönjaon sijaan jos perinnönjako tuottaa hankaluuksia. Luonnollisestikin yhdellä kuolinpesän osakkaalla on oikeus kieltäytyä myymästä pesäosuuttaan.
Todettakoon, että pesöosuus ostetaan kaikkine varallisuuksineen ( rahavarat, kiinteistöosa ja muu omaisuus ).
Saattaa tuntua hieman kummalliselta puhua rahavarojen ostosta mutta asia lienee ymmärretty kun puhutaan pesäosuudesta ( jossa siis perintöosuutensa rahavaroista jää osakkalle, mutta muodollisesti ne on myyty ).
Vastaus Maanmittari 2:lle. Kiitos vastauksestasi. Tiedustelin asiaa lapsenlapsena. Asia on ratkennut ja vastaanhangoitteleva osakas on suostunut talon myyntiin. Äitini ja siskoni ovat kehottaneet minua olemaan sekaantumatta asiaan. En olisi saanut edes kehottaa vanhaa ja liikuntakyvytöntä mummoani menemään palvelutaloon asumaan. Asun itse eri kaupungissa. Soitin mummolleni pitkän puhelun suosittelemalla palvelutaloa. Mummo suostui jopa harkitsemaan asiaa. Sitten siskoni soitti minulle ilkeän puhelun ja nythän asia on rauennut. Ihmettelen vain tällaista lähimmäissukurakkautta. Tehdään halvalla kaupat mummon pojan hyväksi, sitten hän muuttaa vaimonsa kanssa välittömästi taloon ja alkaa tehdä remonttia ja eikun mummo pois ja häntä vuosikausia hoitanut hänen toinen poikansa yläkerrasta pihalle ja mummo asumaan yksin liikuntakyvyttömänä kerrostaloasuntoon.
Ja otsikkoon voinevat yhtyä kaikki vähänkin enemmän halkomisia tehneet maanmittarit ;-)