Joskus 11-vuotiaana haaveilin hirveesti kirjoittamisesta ja kirjoitinkin monta irtosivullista fantasiaa, mutta parin vuoden päästä kyllästyin koko hommaan.. Ehkä kirjoittaminen ei vain ole alani.. Piirtäminen sen sijaan.. ;) Onko muilla kokemusta tälläisistä "takaiskuista"?
Nuorena sitä innostuu...
Regu
8419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjottelin joskus vuosia sitten, sitte tuli parin vuoden tauko ja nyt kirjottelen taas! Tosin vain omaksi iloksi!
Piirtäminen on kans tosi kivaa ja yritän piirrellakin tarinoihini liittyviä juttuja.
Innostuin tosissani kirjottamisesta siinä 8-9-vuotiaana, kun osas jo jotenkuten kirjottaa, ja sain vaarilta perintönä vanhanaikasen kirjotuskoneen ^^ Tosin ne tekstit oli parhaimmillaan 3 a4:sta ja jotain hiirujuttuja. 12-14 -vuotiaana innostuin uudestaan ja tuli jo pitempiä tarinoita ja yksi kirjakin (jipii) tosin taso oli taas juuri sen ikästen tasoa. Nyt vanhalla iällä (19-20) jaksanu taas innostua ^^ Saas nähdä mitä tulee.
3-4 vuotta oon myös piirtäny "tosissani". Ns. faneja löytyy kummaltakin saralta.
Itselläni kävi toisinpäin.
Olin haka piirtämään ja haaveni olikin kuvataiteilija tai sarjakuvapiirtäjä, mutta...
Kyllästyin.
Piirrän edelleen hyvin paljon ja kehityn, mutta ylä-asteen alussa huomasin omaavani lahjat kirjoittamiseen.
Nyt sitä kirjoitetaan lähes työkseen.
Toinen työ on opettaa muille äidinkieltä.
En sanoisi sitä takaiskuksi.
Pikemminkin muutokseksi, joka otetaan vastaan ja pyritään uudelle, vihreämmälle lehdelle.
Jos sen kauniisti haluaa kuvata...
...joillekkin kävi toisin, kuten esim. sinulle Hal. :)
Sattuuhan sitä.
Itse olen kirjoittanut viisivuotiaasta, aina välillä, ja aina omaksi ilokseni. Sitten myöhemmin tutustuin kuvataiteeseen, ja nyt harrastan molempia muutaman kuukauden tai puolen vuoden jaksoissa... Ei pääse kyllästymään.
En kirjoittanut lapsena tai nuorena oikeastaan mitään. Ei kiinnostanut, enkä osannut. Nyt, saatana, joudun tienaamaan leipäni kirjoittamisella ja toisten kirjoitusten korjaamisella. Ironista?
Mä oon taas ollu aina kiinnostunu piirtämisestä. Lapsesta asti mulla on ollu vilkas mielikuvitus ja sitä tuli purettua leikeissä ja piirtäessä. En koskaan oikeen tullu ajatelleeks sitä, mutt pari vuotta sitten tajusin kirjottavani jotain kans. En oikeestaan ees huomannu sitä, enne ku kirjotin jotain ja ihmettelin sitä sitten ääneen, että tuli tällanenkin tehtyä. Sitten mun mummuni sano siihen, että ainahan sä oot kirjottanu! ja niin kai olinkin :)
Mäkin sain ukiltani joskus vanhan kirjotuskoneen. Se nyt ei toiminut kauaa, mutta sillä tuli kirjotettuu jonkin verran. Ei tosin mitään merkittävää.
Piirtämistä en oo vieläkään lopettanu. Se vaan on jäänyt jotenkin taka-alalle, aika harmillista.
No kyllähän sen voi huomata jossain vaiheessa, ettei kirjoittaminen aivan ole omaa alaa. Itse harrastan sekä kirjoittamista, että piirtämistä. Tekee vain sitä mikä oikealta tuntuu! :)