Aamu äreän, autoa ajavan miehen silmiin avautuu mäen päältä mustana kiiltelevä asfaltti,tien kahrenpuolin pellot.
Osa kynnettyinä,osa puimatta taustalla kesantoa,vihreää,mustaa ja ruskean keltaista ,aamutuuli ajaa usvan riekaleita pitkin maan pintaa,horisontissa metsän syksyinen ´musta vihreys.
Metsän päällä violetin harmaat sadepilvet,pieni sininen taivas läntti antaa valoa,maisema on taiannomaisesti valaistu,tähän näkyyn putkahtaa vastaantulevan autojonon helminauha.
En ollutkaan enää aamuäreä,olin matkalla lapsuuren unelmaan,tämän kaiken kruunasi päivällä näkemäni kurkien auran muodostus parveilu,kirkuvat huudot,epäselvän näköinen kiertely josta erottui yhtäkkiä selvä aura ja määrätietoinen kokoontumispaikalle suuntaaminen.
kaikki tämä ns keskellä siviilisaatiota minun koti ja työmaani on kaunis.toivottavasti eres joku muukin näki jotain hyvää elämässään.
Osa kynnettyinä,osa puimatta taustalla kesantoa,vihreää,mustaa ja ruskean keltaista ,aamutuuli ajaa usvan riekaleita pitkin maan pintaa,horisontissa metsän syksyinen ´musta vihreys.
Metsän päällä violetin harmaat sadepilvet,pieni sininen taivas läntti antaa valoa,maisema on taiannomaisesti valaistu,tähän näkyyn putkahtaa vastaantulevan autojonon helminauha.
En ollutkaan enää aamuäreä,olin matkalla lapsuuren unelmaan,tämän kaiken kruunasi päivällä näkemäni kurkien auran muodostus parveilu,kirkuvat huudot,epäselvän näköinen kiertely josta erottui yhtäkkiä selvä aura ja määrätietoinen kokoontumispaikalle suuntaaminen.
kaikki tämä ns keskellä siviilisaatiota minun koti ja työmaani on kaunis.toivottavasti eres joku muukin näki jotain hyvää elämässään.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Hienoa olla kokemukselliselle nkyisen ja menneen yhdistävällä aikajanalla ja saada siellä sielulle elämyksiä ja puhdistusta.
Itsekin nautin säästä amuvarhaisella kävellessäni sillan yli kohti kaupunkia. Tuli mieleen, että kansakouluaikana tuleva viikonloppu olisi se, joka alkaisi koulussa torstaina luontovapaalla, jonka ensimmäisenä päivänä kukin oppilas keräsi koululle kaksi ämpärillistä(alaluokkalaiset yhden) puolukoita talven vispipuuroiksi, mehuiksi ja puolukkasurvokseksi. Loput päivistä eli perjantai ja torstai menivät sitten kotona perunnannostovapaan merkeissä: silloin kuokalla kuokittin ihmisten, lehmien j possujen potut ylös pellosta, lajiteltiin jne. Samoin lantut, punajuuret ja nauriit nostettiin naateista ylös ja kellaroitiin. Siellä perunapellolla sai ihailla useiden kurkiaurojen lentoa ylitse. Niitä katsellessa sai aina sopivasti leputettua selkäänsä.
Oli päällä ja olin hetkessä lapsuuteni kansakoulun punamullalla maalatussa ulkorakennuksessa,iso puolukka saavi puolillaan ja keittäjä kaatamassa tinki marjoja sinne.
Sen perunannosto koneen raksutuksenkin kuulen vielä ja sivulle lentävien perunoiren tömährykset.
Meillä oli sellainen lyhyt, iloinen ja punaposkinen keittäjä. Seuraava lapsuusmuistojen hurma tulee varmaan sitten kun lätäköien pintaan tulee se ritisevä jääriite ja pn vaikea pidättäytyä enää hyppäämästä keskelle lätäkköä. :-)
Itteäni,olen kävellyt lätäkössä häpeemättä,lapsenlapset on olleet näreissään kun pappa rikkoo jäät.
Et kuitenkaan enää kuljettele taskussa purkkia, jolla siirät sammakonkutua kotiseurantaan eli samassa ojassa muutaman satametriä lähemmäs?
Mut muistan lapsuuresta kun laitoin lunta mustepulloon ja lämmitin sitä pulloa kynttilän liekissä siellä ulkohuussissa,pikku kemisti sai aikaan sinisen vessan ja kipeän kären kun pullo poksahti.
Tuli myös kipeät persukset pikku viiveellä.
Et sitten kehitellyt eteenpäin taiteenlajiksi asti? Ihanko itse keksit vai kuuntelitko isojen poikien kerskuntaa ja sovelsit?
Miun veli oppi suojaamaan persuksensa piilottamalla taitellun sanomalehden tai useamman housuihinsa, paksuimpiin mahdollissin ja myö pikkusiskot oltiin vain paljainkintuin kun kohdatiin porukalla koivuniemenherra ;-((
oli kiinostuksen kohre pikku pojast asti,yritin jopa opiskella,kehnolla menestyksel.
Siul on kemistin kärsivällisyys ja fyysikon unelmointikyky, mutta ne jonninjoutavat oleellisen?tärkeät kaavat ovat kuin myrkkyä luovuudelle ja soveltamiselle. Vanhanajan alkemisteillä oli helpompaa ja hauskempaa, kun saattoivat työskennellä paksuissa kivitaloissa tai linnoissa ilman lasi-ikkunoita ja liikoja rajoituksia. Mainekin oli kylähullun, tieteilijän ja velhon sekoitus, riippui arvioijan korvienvälistä: oliko siellä voitolla pelko, ihailu vai jokin muu kiinnostuneisuuden tai hylkimisen elementti.
ja hakee muotonsa, muistuttaa katoavaisuudesta jotenkin haikeasti tulee samalla kaukokaipuu. Ehkä siinä on se lähdön viehätys ja oma tänne syksyn armoille jääminen.
Hyvää täytyy nähdä jokaisessa päivässä .........
Ovat niitä rituaaleja itselle,yritän ottaa kiinni näistä ohimevistä välähryksistä joskus ne on niin vahvoja et ne on kirjotettava .
päivän mittaan joutuu ärähtelemään.
Miksi sinä olet aamulla äreä, aikainen herätys, kylmä kahvi vai mikä ärsyttää?
Kaunista ja hyvää näen joka päivä, muistaisin vaan siitä iloita ja nauttia.
Tänään oli erittäin hyvää se, että sain puolukat puhdistettua ;))
aamulla herätä rauhassa ja nauttia aamuteetäni rauhassa,harmaakarhu on kesy elukka mun rinnalla.
Nyt oli viel univelkaa sattuneista syistä,mut se on ohimenevää ja en mä yleensä oo äreä aamusin.
tuntuu tuoksuissa oikein hyvin.
tuntuu tuoksuissa hyvin, kun haistelen syysleimukukkia, olen siinä samassa
ajatuksissani kansakoulun pihalla, opettajan asunnon ikkunan alla kasvoi leimukukkia.
Paljon yksikseni,sellanen kuuntelija ja kattelija,äänet ,kuten kurkien tänään on aika vahva muistuttaja lapsuuden ja nuoruuren syksyistä.
jo lapsena kävelin metsässä ja kallioilla ihmettelemässä kaikkea, mitä näin.
Minulla oli sellainen vääränvänkyrä puu, siihen oli kiertynyt alaosa ikään kuin istuimeksi,
siinä meni pitkät tovit omiani miettien.
Sisaret eivät kukaan, koskaan harrastaneet tämän tapaisia juttuja, olin vissiin heidän mielestään
vähän outo ;)))
Omasta retkestä lapsuuden maisemiin haaveilen joka kesä, että pääsisin yksin kiertämään
ja katsomaan tutut paikat, olisivatko ne enää tuttuja, vai miten muuttuneet 40-50 vuodessa.
Lapsuuren maisemissa,kaikki oli niin pientä,suuret kivet,jyrkät hiihtomäet,isot laitumet,kaikki oli pienentyneet.
Jotenkin oli sellanen petetty olo,ihan kun elämä olis pistänyt alta lipan.
Muistoihin se ei pysty,kaik uima ja hiihto retket oli kristallin kirkkaana mielessä,melkein kuulin ison poikalauman mekastuksen.
Mä olen myös aamuäreä, jos en saa rauhassa heräillä. Nousen tuos viiden aikaan, joskus aiemmin riippuen työhön lähdöstä. Keittelen puuron ja lueskelen hiljaisuudessa uutiset. Näin olen tehnyt ainakin kolkytviisvuotta, (paitsi puuroa itselleni olen keitelly vasta vuoden verran). Tunnin verran siinä menee. Muut aamuhommat seuraa sitten perästäpäin.
oman sananlaskunkin meitä ärripurreja varten,ihan syystä.
mutta tekee mieli uhmata ja mennä kuitenkin ;))
emmää iha helpol usko sunt aamu-äreäks.
näkisippä miäheni...
ennemmi mää koukkisi jääkarhult takahampaa irti,
ku herättäisi hänt keske unie. : )
taiks häirittisi ts:n lukuu aamusi.
mut sit taas piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän une jälkee saan kyl kahvit jne.
meijä nuarimmaine poika oli kans aamu-äreä.
harjan kans sai tökkii hereil vähä matkan pääst sillo murkku-ikäsenä.
ain oli vastaus : joo-joo !
mimmone se o ?
emmää saanu miälee,vaiks aikast pal niit muistanki : )
Aamuhetki kullan kallis,ei sitä passaa ryssiä,vaan nauttia.
Se on just se unenlämpöinen pieni sekavuus jolloin ajatus ei vielä luista,mutta maha kaipaa täytettä.
rantasaunalle, mieli vähän maassa, no sit aattelin ottaa kävelyn hiukan jumpan kannalta ja heittelin oik.olkapäätä hiukan vasempaan ja vas.lonkkaa oikeaan suuntaan, vähän kiertoa keskikeholle, onneks ei ollu variksetkaa lähettyvillä nauramassa. Pääsin sit saunalle ja miten nätti oli maisema, aurinko läikehti järvenpinnalla, järvi oli kaunis ja tyyni. Katsahdin sit saunan ympäristöön, kyllä oli punaista ja sinistä marjaa paljon. Hetken istuin laiturin penkillä ja lähdin sitten kattelemaa tuvasta astiaa johon keräisin puolukoita. Sain puolukka astian täyteen tosi nopeesti, aattelin hakea viel toisen astian johon keräisin mustikoita, sielu ei antanu periks jättää keräämättä, oli niitä niin paljon, sain senkin astian sitten täyteen. Kotiin mennessä välähti päähän, et mihin se apeus katosi. Näinhän se luonto oli tehnyt minuunkin tehtävänsä.
Tulla mukaan sun maisemaas ,tosin se kävely oli vähän ouron näköistä.
sellainen kävely on.. Luonto on kyllä niin hienoa, ettei sen katseluun kyllästy ikinä, se on niin monivivahteinen, olkoon järvi maisema, pelto tai metsä maisema :))
Saman kaltaisia liikkeitä kävellessäni sauvojen kanssa, liikuttelen hartioitani ja lantiotani kiertolliikkeillä;))
On hienoa seurata luonnon erilaisia tapahtumia, maalla katselin lammelle jossa uiskenteli joutsenperhe. Siitä näystä tulee jotenkin taianomainen olo ja riippuu vielä, mihin aikaan päivästä siellä käy.
Tänä syksynä on saanut kerätä puolukoita ja mustikoita paljon, tulee rauhallinen olo metsässä liikkuessa. Saa samalla aikaiseksi ja on osa samalla jotain itseä suurempaa.
Omat huolet poistuvat ainakin hetkeksi...
Olin veden päällä mut metsä on se joka vetää puoleensa,kun joskus töiden jälkeen istuin kannella katsellen maininkeja se oli kaunista.
Metsä on kumminkin se joka tuntuu ikäänkuin pyytävän olemaan siellä,se tuulen suhina latvoissa ja kaik äänet,tuntuu vaan hyvälle istuskella pehmees sammalees.
on mulle se tärkeä elementti, merta unohtamatta kaikessa jylhyydessään :))) Meri on vaan meiltä niin kaukana ):
..kaunis mieli ja hyvä sydän. Säilytä ne elämäsi loppuun saakka.
huomioosi.
joudun katselemaan kauvas ja pitkään.
http://tahtikuvaus.wordpress.com/2009/06/04/arkistojen-katkoista/
kuvia kerrassaan :)))
mää näiv vaa yhre. mut oli seki nätti.
emmää osannu löytää lissää.
mut alotuksee, kyl syksy o nätti.
varsinki tämmösel lämpösel ilmal.
kiva istuu terassil ja sare ropisee.
ukkosel mää makkaanki sit sänkyn alla : )
suljen kännyn,tiatskan etc.
ku on niitä linkkejä, siel on tosi upeita kuvia:))
katselin nautinnolla meren pintaa kun kuu siihen taas kumotti, vaikkei olekaan täysikuu.
Toiselta puolelta kaupungin eriväriset valot heijastuvat siihen.
Vielä kun menen ohi päivällä on muutama lumpeenkukka jäljellä, niitten tuloa olen seuranut ihan keväästä, ensin oli pelkkä meri ei mitään muuta, sitten alkoi pohjasta näkyä kuinka lehdet kohti pintaa ja valoa työntyivät, seuraavaksi nuppujen tulo ja kohta se oli valkoisena lumpeista, nyt on vain muutama kukka ja kohta taas kuolevat lehdet, kunnes ensi keväänä sama toistuu... toivottavasti.