Sefu pliiz, säästä tämä

Joo, lapset ovat kyllä aivan fantastisia "pakkauksia" :)

Lapsen luovuus jämähtää, vähenee, alkaa tuntumaan tylsältä, turhalta jne... ellei lasta kannusteta niissä asioissa, jotka ovat tärkeitä lapselle itselleen.
Yli 30 vuotta oon opettanut lapsia, eri ikäisiä. Olen pannut merkille, että ne lapset, joiden vanhemmat ja isovanhemmat osallistuvat lapsen harrastuksiin, edistyvät HUOMATTAVASTI paremmin, kuin ne lapset, jotka vain tuodaan tunnille, eikä olla millään tavalla kiinnostuneita lapsen harrastuksesta.

Ilo ja innostus ja hauskuus on kaiken A ja O. Me kaikki tiedämme, että on Paaaaaaaljon mukavempaa tehdä jotakin asiaa, jos se tuntuu kivalta. Vähemmän kivoja asioita touhuilee "pitkin hampain", vähän siinä mieles, että tää nyt on tehtävä, koska tää on nyt tehtävä.

Joskus (lue: usein) käy sääliksi sellaisia oppilaita, jotka eivät saa minkäänlaista huomiota harrastuksessaan. On TOSI kurjaa, jos äiti/isä/mummu/paappa tuo lapsen tunnille ja jo eteisessä ilmoittaa lapsen läsnäollessa, että "Maija" ei oo kyllä yhtään harjotellut tai ei "Maija" nyt osaa yhtään soittoläksyään. :((((((((

Tälläiset lapsen-puolesta-puhujat ovat ikäviä. Eivätkä tipan lirua kannusta lasta alkamaan Ilolla omaa soittotuntiaan.
Pahinta on, jos lapsen äiti/isä/mummu/paappa tulee soittotunnille mukaan. Se pahin juttu on se, että jos kyseinen ihminen on sen luontoinen, että sekaantuu JOKA asiaan. Jos lapsi ei vastaa minun kysymääni kysymykseen HETI-NYT-Äkkiä, niin eiköhän sieltä seinustalla olevasta tuolista kuulu ääni :" Maija, vastaa nyt, kun opettaja sulta kysyy." Tai minulle huomautus: "Maija ei Varmaan tuota tiedä, kun ei ole pahemmin harjoitellut läksyjään, vaikka MINÄ olen kyllä sanonut, että PITÄÄ harjoitella. Maija sun nyt pitää ryhdistäytyä."

Kenellä tahansa lapsella (tai aikuisella) menisi into harrastukseen, jos ei saisi minkäänlaista kannustusta tai edes joitakin kehuja.

On VALTAVAN suuri ilo seurata sellaista perhettä, jotka oikealla tavalla kannustavat lasta.

Itse yritän kannustaa omia lastenlapsia. 10-vuotias on todella hyvä breik-dancessa. Hänellä on rytmi kehossa, erittäin hyvä kehon motoriikka ja Valtava innostus. Menen useamman kerran viikossa heidän kotiin katsomaan hänen kotiharjoitteluaan. Muu perhekin on siinä mukana. Kiva katsoa, kun hän tekee ja harjoittelee näitä erittäin vaikeita liikkeitä.
1v ja 4kk ikäinen lapsi on seurannut isoveljen tanssimista ja tietysti on yrittänyt matkia. Kun pienin täytti vuoden, olen hänen kanssaan harjoitellut tanssimista. Musiikkivideo päälle, seison pojan takana ja pidän molemmista käsistä kiinni ja musiikin rytmin mukana liikutellut käsiä. Nyt tätä tanssimista on harrastettu 4kk ja tämä suloinen pikkupoika osaa jo Aivan naurettavan hyvin tanssia. Musiikki on myös hänen kehossaan.
Kehittyminen tanssissa on tosi suuri ja se johtuu positiivisesta harjoittelusta, muiden ihmisten osallistumisesta tähän lapsen iloon.



Kannustan kaikkia äitejä ja isiä ja mummoja ja vaareja asennoitumaan Positiivisella tavalla lapsen harrastuksiin, oli se sitten mitä tahansa. Osoittamalla kiinnostusta, esimerkiksi kysymällä eri asioita lapsen harrastuksesta. Edes vaikka niin, että sanoisi: " Kyllä ON KIVAA, kun sulla on noin MAHTAVAN KIVA harrastus."
Semmosiakin lauseita olen kuullut, lapsen läsnäollessa, että :" Ei Maijan soitosta mitään tule, ei oo musiikki-ihmisiä suvussa, kunhan nyt plimputtelee jotakin, on edes joku harrastus."


KÄÄK.....

Aloittajalle: Joo ostele vaan kyniä ja papereita lapsenlapselle. HIENO juttu.
Mua on kannustettu aina paljon. Papereita isoja pinkkoja, kyniä, maaleja ja vaikka mitä. Olin 4-vuotias, kun äitini opetti varjostukset väreillä, perspektiivin ja muuta sellaista. Oi sitä riemua, kun varjostuksia käyttämällä sai paaaaaaljon enemmän asioita piirrustuksiin. Myös esineitten piirtelyt oli kivaa, kun osasi perspektiivin käytön.