Eli siis jos mies ja nainen asuvat täysimääräisesti saman katon alla. Toinen henkilöistä on työtön ja toinen käy töissä. Tämä työtön saa asuntoonsa asumistukea ja työmarkkinatukea. Virallisesti tämä työtön asuu Kelan mukaan yksin ja ruokakuntaan kuuluu yksi henkilö. Työssäkäyvä henkilö on kirjoilla toisella paikkakunnalla mutta käytännössä asuu koko ajan kyseisessä asunnossa. Valvooko Kela mitenkään muuten ruokakunnan muutoksia, kuin kysymällä työmarkkinatuki lapussa että onko ruokakunnassa tapahtunut muutoksia?
Onko tämä kuinka yleistä että näin tapahtuu?
Voiko tuollaisesta jäädä ns kiinni ja mitä sanktioita mahtaa seurata?
Onko tuo moraalisesti oikein?
Onko tämä kuinka yleistä että näin tapahtuu?
Voiko tuollaisesta jäädä ns kiinni ja mitä sanktioita mahtaa seurata?
Onko tuo moraalisesti oikein?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moraali on asia erikseen, mutta jos toinen on kirjoilla muualla ei siihen ole nokan koputtamista.
Entäpäs jos muuten tilanne on sama kuin ensimmäisessä viestissä mutta molemmat henkilöt ovat kirjoilla samalla paikkakunnalla, mutta toisella henkillä on osoitteena vain postilokero eli ei ole vakituista kiinteää virallista asuntoa.
joku saattaa vihjaista kelalle ettet asu yksin ko.kämpässä, siitä se ilo sitten irtookin :) onhan se kiva huijata yhteiskunnalta tukia, kenenköhän verorahoista ne otetaan..
Usein ei kaikki ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista. Useat käyttää juuri asumistukea väärin ja varsinkin työmarkkinatukea ihan olosuhteiden pakosta. Avokki ansaitsee liian paljon jolloin työttömältä viedään kaikki tuet. Tuskin kukaan haluaa olla toisesta 100 % riippuvainen ilman senttiäkään omaa rahaa. Itsekin tein aikanaan juuri noin, että nostin työmarkkinatukea ja asumistukea, koska en olisi saanut mitään rahaa omaan elämiseen vaan avokki olisi joutunut kustantamaan kaiken elämiseni. Itselleni ei rahaa jäänyt tuolloin kun työmarkkinatuki ja avokki maksoi loppuvuokran vajaa 500 euroa mitä jäi asumistuen jälkeen. Palkka ei päätä huimannut nettona sai noin vajaa 1400 euroa, mutta Kelan rajat on todella pienet mitä kumppani saa ansaita. Nykyään asun taas yksin eli ole enää ajankohtainen, mutta ymmärrän jos tuossa tilanteessa noin toimitaan varsinkin jos ei saisi senttiäkään työmarkkinatukea toisen tulojen takia.
Jos näillä henkilöillä on molemmilla erillinen asunto, ei tuossa ole mitään väärää. Kukaan ei voi sanoa mitään jos haluaa yöpyä toisen luona. Kuitenkin jos toisella on kirjat postissa niinkuin seppo the man mainitsi, sehän on täysin tahallista huijausta. Näin käy useasti enkä usko että sille voidaan tehdä mitään, muuta kun että yhteiskunta ymmärtäisi kuinka he jäisivät voitolle jos mahdollistaisivat kahden ihmisen asumisen saman katon alla, eli siis työtön saisi tukea vaikka asuisikin työssä käyvän kanssa. Näin kun kävisi vapautuisi varmasti asuntoja kodittomille, ja asunnon tarvettahan on joka kunnassa. Tuttava pariskunnalla on vastaava tilanne, molemmilla yksiöt, mutta periaatteesas asuvat kuitenkin vain toisen luona, toinen töissä toinen ei, he tahtoisivat muuttaa yhteen kaksioon, jolloin yhteiskuntakin hyötyisi kun näistä yksiöistä on kova pula, mutta eihän tuo ole mahdollista. Mielestäni vuokra pitäisi laskea puoliksi ja työttömälle samat tuet kuin ennenkin! Avopareissa nykyään on yleistä että molemmilla on omat raha asiansa. Nyky yhteiskunta kuitenkin tukee eroja tällä tavalla.
Ja näin laskisin asian esimerkkinä tuo tuttava pariskunta:
Työtön ja työllinen samankokoinen yksiö vuokra molemmissa 250e
Työtön saa asumistuen ja sossun tuen, en tiedä tarkkoja summia mutta sanotaan vaikka 800.
Työssäkäyvä tienaa 1500
Jos he muuttaisivat kaksioon missä vuokra on 500e, tämä kun jaettaisiin kahdella tulisi sama summa eli työttömälle 250 vuokra menoja jne, joten mikä estää ettei hän voi saada tuohon asumistukea? Mikä järki tämänkin on määrännyt?
Ja Jutta Urpilainen laittoi juuri pienituloisen rajaksi 3000e, voin sanoa että kukaan tuttuni ei tienaa tuota summaa.
Oli vähän sekava sepitys mutta mutta..