Avasin lamppuhimmentimen (sellainen valaisimen johdon väliin laitettava) muovikotelon ruuvarilla ohjeen mukaan, ja työkalu lipsahti osuen toroidin muotoiseen käämiin.
Suojalakka vaurioitui monesta kohtaa ja on mahdollista, että vierekkäiset langat ovat sähköisessä kontaktissa toisiinsa. Jos en löydä varaosaa, yritän ehkä lakata langat, mutta mitä seuraa, jos korjaus ei onnistukaan?
Ainakin kelan resistanssi taitaa pudota oikopolun seurauksena. Myös induktanssi pudonnee?
Kysymykseni ydin on, että mitä seurauksia tällä on himmentimen toimintaan ja toisaalta häiriönpoistoon ulospäin? Onko viallisen kelan käyttäminen haitaksi jotenkin, vai onko kelan arvot muutenkin vain sinne päin? Minulla on mahdollisuus irrottaa ja mitata sekä ehjän että vaurioituneen kelan induktanssi, ja teen sen pian, mutta mahdollinen piileväksi jäävä vika mietityttää.
Harmittaa siksikin, että juuri ostin sen himmentimen. :(
Halloo asiaa paremmin tuntevat: auttakee amatööriä mäessä, pliis. :)
Suojalakka vaurioitui monesta kohtaa ja on mahdollista, että vierekkäiset langat ovat sähköisessä kontaktissa toisiinsa. Jos en löydä varaosaa, yritän ehkä lakata langat, mutta mitä seuraa, jos korjaus ei onnistukaan?
Ainakin kelan resistanssi taitaa pudota oikopolun seurauksena. Myös induktanssi pudonnee?
Kysymykseni ydin on, että mitä seurauksia tällä on himmentimen toimintaan ja toisaalta häiriönpoistoon ulospäin? Onko viallisen kelan käyttäminen haitaksi jotenkin, vai onko kelan arvot muutenkin vain sinne päin? Minulla on mahdollisuus irrottaa ja mitata sekä ehjän että vaurioituneen kelan induktanssi, ja teen sen pian, mutta mahdollinen piileväksi jäävä vika mietityttää.
Harmittaa siksikin, että juuri ostin sen himmentimen. :(
Halloo asiaa paremmin tuntevat: auttakee amatööriä mäessä, pliis. :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ehjän (toisesta samanlaisesta säätimestä) samanlaisen metallisydämisen kelan induktanssi on 1,27 millihenryä ja ruuvarilla kolhitun 1,18mH.
Langan halkaisija on 0,3mm. Kummankin kelan resistanssi Fluke 177:llä mitattuna on 0,6 ohmia.
En suoralta kädeltä tiennyt, mittaako tuo mittari resistanssin oikein kun se on kelassa, mutta tein pari testimittausta kaiuttimen jakosuodinkeloilla, joiden resistanssin tiedän, ja sain oikeat tulokset niistä. 1,2mH ferriittikela oli 0,2 ohmia, kun kelassa lukee 0,154 ohmia, ja 15mH ilmasydän oli 2,9 ohmia, joka on oikeaksi tiedetty arvo, ainakin likimain. Mittari näyttää vain yhden desimaalin resistanssille.
Kyllä tuo arvo on käytännössä sama, kun niissä sydänmateriaaleissa on heittoa ja eikä kierroksetkaan välttämättä ole täsmälleen samat. Eli vaurioituneisiin kohtiin sipaiset vähän lakkaa, niin se on ok...
Ensinnäkin se on häiriönpoistokuristin, mikä suodattaa ns. yhteismuotoisia häiriöitä, joita tulee siitä säätimestä. Laita vaikka emännän kynsilakkaa sinne kierrosten väliin vaurioituneisiin kohtiin, jos huolettaa. Muutenkaan yksittäisten kierroksien välinen jännite ei ole suuri, jos kuristimessa on kohtalaisesti kierroksia.
Eihän tuo ole kovin kummanen juttu, vaikka käämiä itse uudestaan, jos yöunet muuten menee ja joutuu syömään rauhottavia. Kannattaa vain piirtää muistiin niiden kahden käämin kiertosuunnat, jotta siitä todella tulee yhteismuotoisten häiriöiden vaimennin. Tietysti lasket vanhan käämin kierrokset.
Mutta kuten sanoin, emännän kynsilakalla tuo hoituu, kun vielä ennen lakan kuivumista liikuttelet lankoja, että menee lankojen väliinkin sitä lakkaa.
Mutta tärkeää on valita oikeansävyistä kynsilakkaa, siitä urossähkö tykkää! ;)
Haittaako, etten tiedä mikä "ns. yhteismuotoinen häiriö" on?
Kela on kiinni eräänlaisella jalustalla (liimattuna) vähän kuten mikropiiri kannassaan, joten sitä ei voi purkaa. Ja käämejä on vain yksi. Metallirinkulan ympärillä on reiluhkosti lankaa ja sen päät on juotettu piirilevyyn. Nyt mittausta varten irrotin kelan piirilevystä. Lanka on aika tiukalla, joten niiden liikuttelu ei oikein onnistu. Jos lakka on riittävän ohutta, mennee se kapillaaristi ahtaisiinkin väleihin, mutta takeita 100% täydellisestä korjautumisesta ei ole.
Joku tai jotkut heittivät vähän huumoriakin mm. "sähkönoidasta" ja sähköyliherkkyydestä (mistä ei ole omaa kokemusta), mutta vakavasti puhuen, jos tuo häiriönpoistokela ei enää ole aivan alkuperäisen kaltainen, voiko se häiriöidä ulospäin jotenkin? Ja tarkoitan nyt ihan mitattavia tai selvästi havaittavia häiriöitä vaikka radiossa, kännykässä tai digiboksissa yms.?
-Mitään häiriögeneraattoria en viitsis käyttää.
Mikä lakka olisi oikeasti oikeanlaista tähän käyttöön, vai eikö sillä ole suurempaa merkitystä (paitsi sen urossähkön mielestä! ;) )?
Mitäs ainetta se alkuperäinen suoja-aine on?
Monesta elektroniikkakaupasta olen etsinyt varaosaa, mutta en ole löytänyt. Olen etsinyt:
RadioDuo
Partco
Vaasan elektroniikkakeskus
Elektrolinna
Yleiselektroniikka
Triopak
Bebek
Mitäs niitä vielä on edellisten lisäksi, joista kannattaisi etsiä?
Kiitos vastauksista tähän mennessä. :)
Yhteismuotoinen häiriö tarkoittaa sitä, että häiriö on samanvaiheinen sekä meno, että paluujohdossa.
Mutta koska siinä on vain yksi käämi, niin kysymys ei ole yhteismuotoisen häiriön vaimentamisesta, vaan yksinkertaisesta sarjakuristimesta.
Sinä teit vertailumittauksen ja induktanssit oli käytännön tarkkuudella samat, joten se kuristin hoitaa kyllä tehtävänsä ihan moitteettomasti. Voit tietysti varmuuden vuoksi lakata kelan ohennetulla lakalla, joka tunkeutuu paremmin sinne väliin. Tulee vain mieleen se, miten ruuvari on voinut vahingoittaa eristettä käämilankojen välistä, jos käämitys on tiukka. Melkoisella varmuudella ei ole vahingoittanut. Ja jos yksikin kierros olisi oikosulussa, induktanssi kyllä pienenee ratkaisevasti enemmän. Sehän käyttäytyisi, kuin oikosulussa oleva muuntaja.
Voithan vielä suurennuslasilla tutkia käämilangan vaurioitunutta kohtaa, niin näet tarkemmin mahdolliset eristeen vahingot.
Mutta yli 40-vuotisen elektroniikan ammattilaisen kokemuksella voin sanoa, että murehdit ihan turhaan. Vertailumittauksessa induktanssit on valmistustoleranssien valossa käytännössä ihan samat, joten unohda se ruuvarin lipsahdus ja ruuvaa se himmennin seinään ja murhdi jotain tärkeämpää asiaa...
Vaikka harrastan lähdekritiikkiä varsinkin Suomi24:llä, taidan uskoa mitä sanot ja lakkaan murehtimasta. Teen kyllä jonkin korjauslakkauksen, mutta sitten asennan kelan takaisin ja kokeilen säätimen toimivuutta (se on muuten johtohimmennin, jota EI ruuvata seinään vaan valaisinjohtoon).
"Tulee vain mieleen se, miten ruuvari on voinut vahingoittaa eristettä käämilankojen välistä, jos käämitys on tiukka."
Lankakerroksia on ehkä kaksi tai kolme, ja paikoin johdin näyttää olevan jotenkin "sikin sokin", eli ei aivan tiukassa järjestyksessä. Mutta ehkäpä eriste on vaurioitunut vain siten, ettei oikosulkua olekaan.
Jos säädin päästää toimintasavunsa karkuun, kerron siitä tässä ketjussa. Onneksi nopea 0,8A sulake suojaa... Vois oikeastaan laittaa kokeiluun pienemmän, F630mAH mitä löytyy hyllystäni myös.
Kiitän kovasti avusta ja lähden murehtimaan jotain muuta, kuten ehdotit. ;))
Luulen ainoan vaikutuksen olevan se, että naapurin sähköallergisen vanhanpiian vasen korva alkaa soittaa Säkkijärven polkkaa. (Edellyttäen hänen saaneen vihiä asiasta.) Sähkönoita Erja Tamminen ottanee yhteyttä aikanaan.....
Heh, hyvä viesti. :)
Vakavammin: olen tehnyt jo kauan aikaa sitten havainnon, että vaikkapa vahvistimen etulevy ikäänkuin värähtelee 50Hz:n taajuudella kun liikuttaa sormen ulkopintaa varovasti etulevyn päällä, ja ilmiö poistuu kun kääntää töpselin toisinpäin. Selittää ken taitaa. Itse olen skeptikko enkä usko mihinkään BS:ään noin vain..
Töpselin asennolla on toinenkin tärkeä merkitys. Jos vaikka pöytävalaisimen kytkin on yksinapainen, voi käydä niin, että virran katkaisu katkaisee nollan, ja vaihe menee edelleen eteenpäin. Jos sitten sormeilee varomattomasti sitä tai jotain muuta sähkölaitetta, jossa on yksinapainen kytkin, voi vaiheen ja maan väliltä saada tällin.
Itse teen niin, että testaan pistorasiasta, kumpi reikä on vaihe ja merkkaan sen. Sitten varmistun, että kaapelin ruskea johdin menee kytkimessä sille puolelle, joka katkaistaan. Merkkaan töpseliin, kummassa ulokkeessa on ruskea johdin. Sitten laitan topselin pistorasiaan niin päin, että ruskea johdin saa vaiheen. Näin menetellen laitteesta tulee katkaistaessa virraton, vaikka kytkin olisi yksinapainen. Turvallisuusjuttu siis.
Periaatteessahan operoitavasta laitteesta pitäisi ottaa töpseli irti, mutta joskus se voi olla hankalassa paikassa. Ja jännitteenkoettimella voi vielä varmistaa, ettei vaihetta tule sisään, eikä tosiaan tule, jos töpseli on "oikein päin", kuten juuri kerroin.
Onko olemassa jokin huuhaa-porukka, joka huolehtii töpselien asennoista joistakin aivan muista kuin sähköturvallisuussyistä (kuten edellä kerroin)??? Voiko jonkun mielestä vaikkapa kahvinkeittimen töpseli olla "väärin päin"?
Kerrothan -haluan nauraa tuolle humpuukille! :)
Täältä "faktaa":
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=62811
Sehän on ymmärrettävissä, että vaihe ja nolla saattavat kytkeytyä joidenkin ohituskonkkien kautta eri tavalla napaisuudesta riippuen, mutta..... Kaikissa halkaisemissani kännylatureissa on ollut ensimmäisenä siltatasasuuntaaja, sen jälkeiset komponentit eivät tiedä napaisuudesta mitään. Joissakin on lisäksi kytketty pienet konkat verkon molemmista navoista suoraan isoloidulle puolelle symmetrisesti.
Ei voi mitään, uskonnot ovat uskontoja. Esimerkkinä miljardit syntymästään asti aivopestyt ihmiset maailmassa. Kaikille vain ei valmis uskonto riitä, täytyy keksiä ihan oma. Ja tietysti, yleensä sillä tehdään rutkasti rahaa! http://www.sahkoailmassa.fi/
Ennen vanhaan televisioiden runko kytkeytyi suoraan verkon toiseen napaan, siis joko nollaan tai vaiheeseen, pistotulpan asennosta riippuen. Korjattaessa oli paljon mukavampi tunne, kun runko oli nolla-potentiaalissa. Ei tarvinnut pelätä tärskyjä, kun vahingossa kosketti antennijohtoa tv-koneisto sylissä asiakkaan kirjahyllyn takana. Polariteetti oli tapana tarkistaa juuri hipaisemalla sormien rystysillä tasaista metallipintaa. Jos tuntui jurinaa, piti pistotulppa kääntää. Sama ilmiö esiintyy jos johtava pinta on kytketty kondensaattorin kautta vaiheeseen. Pöytälampun tapauksessa kytkin voi katkaista nollan ja kondensaattorin muodostavat liitäntäjohdon lähekkäin kulkevat langat.
Ei hyvää päivää mitä juttua tuossa lehtiartikkelissa! Vesisuonia, kuparisuojia niitä vastaan, energiahoitaja, heiluri ja sitä rataa. Mikä saa ihmisen uskomaan tuollaiseen huuhaahan???
Lopuksi tämä "energiahoitaja" väitti, ettei tämä ole uskon asia. Rohkenen olla toista mieltä.
Kiitos kuitenkin kun laitoit linkkejä.
Ketä kiinnostaa...siis ihan liikaa aikaa jollain,jos on rikki nii ostaa uus ....ttu.
Ei täällä ole mitään läsnäolopakkoa. Jos jutut ei kiinnosta, mene pois.
Ei ole sinun asiasi päätellä, onko jollakulla liikaa aikaa vai ei. Tämä on elektroniikkapalsta, ja aloitin ketjun aiheeseen liittyen. Tähän kelajuttuun liittyy myös harrastuksellinen ja oppimisnäkökulma, joka jää pois, jos vain ostaisin uuden vehkeen. Uuden ostaminen olisi tylsä ratkaisu ja lisäksi en kylve dollareissa...
"Ketä kiinnostaa..."
-Ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Minua ei esim. geokätköily kiinnosta, mutta silti moni siitä kiinnostunut keskustelee aiheesta Suomi24:llä. Mutta en minä silti mene geokätköilypalstalle ilmoittamaan, että "teillä on ihan liikaa aikaa typerään harrastukseenne"!
Ja kaikki on sitten huuhaata, mitä ei itse bonjaa. Millähän ihmisen hermoimpulssit välittyvät? Ei kai vaan sähköllä.