mustana roikkuvat pilvet
hopeisena palava kulkee taivaanrannassa
kun pilvi kulkee kuun ohi
sen valo, pimeydessä sortaa
tähdetön yö
kenties jossain, toiselle hieman kuunvalo
tuo lohtua pimeyteen jääville
minulle sanat ovat jo kadonneet
paperilla vain teekupin jättämä jälki
likaiset astiat pöydällä
ja surusta halkeava, maahan naulattu sydän
hopeisena palava kulkee taivaanrannassa
kun pilvi kulkee kuun ohi
sen valo, pimeydessä sortaa
tähdetön yö
kenties jossain, toiselle hieman kuunvalo
tuo lohtua pimeyteen jääville
minulle sanat ovat jo kadonneet
paperilla vain teekupin jättämä jälki
likaiset astiat pöydällä
ja surusta halkeava, maahan naulattu sydän
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tummat, ehkä sadepilvet
käy kuun edessä
hämärtäen hetkeksi
mutta antaen valon uudelleen
tähtiä ei näy
tyhjä paperi
ei sanottavaa
ja vain teekuppi seuralaisena
ja mikä niin surullista
suurta sydämen tuskaa.
Runosi oli surumielinen, mutta toivohan asuu jokaisen sydämessä?
Että runoni ovat usein surumielisiä tai parhaimmillaankin haikeita. Mutta se kuuluu osana elämääni, kirjoittaminen ja "surumielisyys". Jopa hyvinäkin aikoina.
Runosi oli erinomainen, kiitos siitä.
Minusta tuossa oli paljonkin sanoja; sanomaa,
vaikka ne paperilta olisivatkin kadonneet. :)
Niin miten sen sanoman haluaa kukin tunnistaa .Vastuu aina lukijalla.
ihailen suunnattomasti taitoasi luoda tätä
melankoliaa, osin surumielistäkin runoutta.
Mahtaneeko perustua todellisiin tapahtumiin,
mutta joka tapauksessa sanasi eivät ole kadonneet,
ne elää ja maalaa tummaa sielunmaisemaa.
Upea !
Voin sanoa ettei kyse ole omasta elämästäni. Vain yhden illan alakuloa, yön tummaa tunnelmaa, syksyn sadetta öisellä ikkunalaudalla.