opettajaksiko?

enää uudestaan lähtisi tälle alalle, eli kannattaa harkita kaksi kertaa jos opiskelee opettajaksi ja mielessä joitain epäilyksiä siitä mahtaako sittenkään olla oikealla tiellä. En ole oikeastaan ollenkaan opettaja tyyppiä ja ajauduin kanssa alalle puoli vahingossa, kun kieliä opiskelemalla se oli se taatuin tie työllistymään. No työllistynyt sittemmin olenkin ihan kiitettävästi, mutta ei kyllä pahemmin enää kiinnosta koko ala missään muodossa. Pääsin juuri kokeilemaan toista aivan paljon käytännönläheisempää alaa tuuratessani tuttavaani ja voi, että oli mukavaa. En taida sopia istumaan sisätiloihin ja pyöritteleen papereita. Lisäksi olen kyllästynyt ihmisiin, olisi mukava tehdä töitä ihan vain rauhassa yksinään ilman tuota hervotonta ihmispaljoutta. Ainut mikä pidättelee näis hommis on kova asuntovelka..

Näyttää siltä, että olet saattanut löytää alasi!

Kerroit odottavasi ilolla oppilaiden vanhempien kanssa asioimista. Toivottavasti odotat ilolla myös asioinnin jälkeistä päivää, sillä jotkut vanhemmat ovat ... aivan mahdottomia näin kauniisti sanottuna.

Itse en lähtisi suin surminkaan alle 22-vuotiaitten opettajaksi, vaikka tulen nuorten kanssa erittäin hyvin toimeen ja pidän heistä todella paljon. Mutta yhä ongelmaisempia nuoria tavattuani päätin hypätä kokonaan aikuiskoulutukseen.

No olipa hyvä, että mainitsit kokemuksesi vähäisyyden. Vaatii aikamoista pokkaa vajaan seitsemän viikon kokemuksella kertoa, mitä työ on. Olin itsekin sijaisena ennen valmistumista, eikä se ole sama asia, kuin olla työhönsä ja oppilaisiinsa sitoutunut ammattilainen, joka pohtii työtään pitkällä tähtäimellä ja miettii oppilaidensa pärjäämistä ja sitä, miten voi sitä edesauttaa. Kun seiskat tulevat kouluun, minä aloitan kolmen vuoden tavoitteellisen projektin. En ole koulussa lusimassa tuntia kerrallaan.

Opettajan työssä on mahdollista päästä vähällä, jos on tuollainen asenne kuin sinulla eli valmiit pohjat ja hällä väliä -asenne. Itse en koe mielekkäänä käyttää toisten ideoita (koska ne eivät edes vastaa näkemystäni aineestani) tai joka vuosi täsmälleen samoja juttuja. Olen työssä nyt kahdeksatta vuotta ja ainakin toistaiseksi olen pyrkinyt kehittymään ja oppimaan työssäni. Todellakaan en tee asioita samoin kuin ensimmäisenä vuonna.

Itse en ole ammatinvalintaani katunut. Työ on itsenäistä, ja jos osaa tulla nuorten kanssa juttuun, se on usein myös palkitsevaa. Työtä voi tehdä paljonkin, mutta tarpeen tullen voi päästää itsensä joskus helpommallakin. Pisa-tutkimukset ym. kuitenkin todistanevat, että laiskottelijoita ei kovin paljon opettajakunnassa ole. Perheelliselle pitkät lomat ja suhteellisen lyhyet päivät ovat hieno juttu. Tosin aikaisin kotiin lähtevä ope vie usein töitä kotiin. Palkka on mielestäni kohtuullinen, ja jos saa viran, työpaikka on pysyvä.

Huonoja puolia on esim. luokanvalvojuuden vastuu. Hommasta ei makseta kuin reilu satanen kuussa, mutta vaivaa ja huolta voi olla paljon. Toisinaan toivoisi voivansa keskittyä vain opettamiseen. Jos ei nuorten kanssa jaksa ja sosiaaliset taidot ovat heikot, työ voi olla helvetillistä. Yläkoulun open homma ei sovi kaikille. Opekokousten turhastelu johtuu yleensä johdosta. Kaikki rehtorit eivät ole tehtäviensä tasalla, mikä rasittaa opettajia. Todella outoja vanhempia saattaa tulla vastaan, vaikka suurin osa onkin ihan ok. Moni opettaja päätyy pätkätöihin ja voi jäädä ilman kesäpalkkaa.

................................. kirjoitti:

No olipa hyvä, että mainitsit kokemuksesi vähäisyyden. Vaatii aikamoista pokkaa vajaan seitsemän viikon kokemuksella kertoa, mitä työ on. Olin itsekin sijaisena ennen valmistumista, eikä se ole sama asia, kuin olla työhönsä ja oppilaisiinsa sitoutunut ammattilainen, joka pohtii työtään pitkällä tähtäimellä ja miettii oppilaidensa pärjäämistä ja sitä, miten voi sitä edesauttaa. Kun seiskat tulevat kouluun, minä aloitan kolmen vuoden tavoitteellisen projektin. En ole koulussa lusimassa tuntia kerrallaan.

Opettajan työssä on mahdollista päästä vähällä, jos on tuollainen asenne kuin sinulla eli valmiit pohjat ja hällä väliä -asenne. Itse en koe mielekkäänä käyttää toisten ideoita (koska ne eivät edes vastaa näkemystäni aineestani) tai joka vuosi täsmälleen samoja juttuja. Olen työssä nyt kahdeksatta vuotta ja ainakin toistaiseksi olen pyrkinyt kehittymään ja oppimaan työssäni. Todellakaan en tee asioita samoin kuin ensimmäisenä vuonna.

Itse en ole ammatinvalintaani katunut. Työ on itsenäistä, ja jos osaa tulla nuorten kanssa juttuun, se on usein myös palkitsevaa. Työtä voi tehdä paljonkin, mutta tarpeen tullen voi päästää itsensä joskus helpommallakin. Pisa-tutkimukset ym. kuitenkin todistanevat, että laiskottelijoita ei kovin paljon opettajakunnassa ole. Perheelliselle pitkät lomat ja suhteellisen lyhyet päivät ovat hieno juttu. Tosin aikaisin kotiin lähtevä ope vie usein töitä kotiin. Palkka on mielestäni kohtuullinen, ja jos saa viran, työpaikka on pysyvä.

Huonoja puolia on esim. luokanvalvojuuden vastuu. Hommasta ei makseta kuin reilu satanen kuussa, mutta vaivaa ja huolta voi olla paljon. Toisinaan toivoisi voivansa keskittyä vain opettamiseen. Jos ei nuorten kanssa jaksa ja sosiaaliset taidot ovat heikot, työ voi olla helvetillistä. Yläkoulun open homma ei sovi kaikille. Opekokousten turhastelu johtuu yleensä johdosta. Kaikki rehtorit eivät ole tehtäviensä tasalla, mikä rasittaa opettajia. Todella outoja vanhempia saattaa tulla vastaan, vaikka suurin osa onkin ihan ok. Moni opettaja päätyy pätkätöihin ja voi jäädä ilman kesäpalkkaa.

Uskoisin, että keskustelun aloittijalle kelpaavat kaikki kokemukset, ja suora puhehan oli se mitä hän pyysi. Vastasin myös kysymykseen kauanko olen ollut alalla.

Mitä vikaa on valmiissa pohjissa, jos ne toimivat? Tuovat ehkä sinulle vaihtelua, mutta oppilaat käyvät jokaisen vuosiluokan vain kerran ja heille kaikki on uutta, vaikka olisit käyttänyt samaa pohjaa koko kahdeksan vuotta. Aina asiaa voi tietysti kehittää jos huomaa siinä epäkohtia tai parantamisen varaa.

En myöskään pitänyt kommentistasi asenteestani, jos joku työtoverini näin sanoisi asiasta käytäisiin hyvin pitkä ja syvällinen keskustelu. Vaikka käytän valmiita pohjia, ja minua ei kiinnosta oppilaiden röökillä käynti/koulualuuelta poistuminen, olen silti kiinnostunut oppilaitten tekemisistä. Keskustelen paljon oppilaiden kanssa myös kahden kesken, kaikenlaiseen kiusaamiseen ja nälvimiseen puutun tiukasti. Olen myös kiinnostunut miten oppilaillani menee koulussa ja muuten elämässä.

Tosi asia vain on se, että jos esimerkiksi säännöllisesti polttavalle ysiluokkalaiselle motkotetaan tupakoinnista, menee se useimmiten täysin hukkaan. Ensi vuonna hän siirtyy ammattikouluun/lukioon, joissa tupakointi on yleensä vapaata iästä riippumatta. On tietysti hyvä, että koululla on tiukka linja ja yleinen asenne tupakointia kohtaan on negatiivinen, mutta yksilötasolla koen monet muut asiat työssäni tärkeämmäksi, kuin jatkuvat valituksen siitä kuinka tupakka tappaa.

Edellisellä viestilläni taisin sohaista muurahaispesää. Vastauksesi kuulosti hieman siltä, että otit itseesi kun kerroin omia kokemuksiani tästä työstä ja mursin opettajien luomaa imagoa työn vaativuudesta suhteessa palkkaan.

Yksi sijainen kirjoitti:

Uskoisin, että keskustelun aloittijalle kelpaavat kaikki kokemukset, ja suora puhehan oli se mitä hän pyysi. Vastasin myös kysymykseen kauanko olen ollut alalla.

Mitä vikaa on valmiissa pohjissa, jos ne toimivat? Tuovat ehkä sinulle vaihtelua, mutta oppilaat käyvät jokaisen vuosiluokan vain kerran ja heille kaikki on uutta, vaikka olisit käyttänyt samaa pohjaa koko kahdeksan vuotta. Aina asiaa voi tietysti kehittää jos huomaa siinä epäkohtia tai parantamisen varaa.

En myöskään pitänyt kommentistasi asenteestani, jos joku työtoverini näin sanoisi asiasta käytäisiin hyvin pitkä ja syvällinen keskustelu. Vaikka käytän valmiita pohjia, ja minua ei kiinnosta oppilaiden röökillä käynti/koulualuuelta poistuminen, olen silti kiinnostunut oppilaitten tekemisistä. Keskustelen paljon oppilaiden kanssa myös kahden kesken, kaikenlaiseen kiusaamiseen ja nälvimiseen puutun tiukasti. Olen myös kiinnostunut miten oppilaillani menee koulussa ja muuten elämässä.

Tosi asia vain on se, että jos esimerkiksi säännöllisesti polttavalle ysiluokkalaiselle motkotetaan tupakoinnista, menee se useimmiten täysin hukkaan. Ensi vuonna hän siirtyy ammattikouluun/lukioon, joissa tupakointi on yleensä vapaata iästä riippumatta. On tietysti hyvä, että koululla on tiukka linja ja yleinen asenne tupakointia kohtaan on negatiivinen, mutta yksilötasolla koen monet muut asiat työssäni tärkeämmäksi, kuin jatkuvat valituksen siitä kuinka tupakka tappaa.

Edellisellä viestilläni taisin sohaista muurahaispesää. Vastauksesi kuulosti hieman siltä, että otit itseesi kun kerroin omia kokemuksiani tästä työstä ja mursin opettajien luomaa imagoa työn vaativuudesta suhteessa palkkaan.

Kuten sanoin, valmiit pohjat eivät yleensä ole mielestäni hyviä. Esimerkiksi kirjan tekijöiden valmiit kokeet ovat aivan onnettomia. Mieluummin teen omat. Toisekseen vain kokeilemalla erilaisia asioita voi löytää ne parhaat jutut, ei niin että tyytyy loppu urakseen siihen, mikä esimmäisenä tuli mieleen. Toimivimpia hommia tietysti käytän pitkään.

Jos olet kunnianhimoinen opettaja, et naureskele täällä, miten helpolla voi päästä. Totta kai voi päästä helpolla varmaan monessakin hommassa, jota ei kukaan ole vahtimassa jatkuvasti. Open työ on erittäin itseohjautuvaa. On itsestä kiinni, miten ja kuinka paljon tekee ja minkälaisia haasteita itselleen asettaa. Valitettavasti open työssä voi "pärjätä" lusmukin, koska virassa ollaan ja pysytään ja koska tuloksella ei ole välitöntä taloudellista merkitystä ja koska tulosta on ylipäänsä vaikea mitata.

Mikäs erityinen muurahaispesä tuo nyt on. Jatkuvastihan netissä valitetaan opettajien lomista, lyhyistä päivistä yms. Et keksinyt mitään kovin uutta etkä ilmeisesti edes lukenut vastaustani. Siinähän ilmaisin olevani ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että vapaa-aikaa on mahdollista pitää tässä hommassa enemmän kuin monessa muussa. En myöskään mielestäni lähtenyt valittamaan huonosta palkasta suhteessa koulutukseen vaan sanoin, että palkka on kohtuullinen lukuunottamatta luokanvalvojuudesta saatavaa nimellistä korvausta.

Koulu on aika kaavamaista menoa, joten jos olet kovin luova persoona voi alkaa kypsyttämään melko nopeaan. Tietenkin aineen sisällä on mahdollista tehdä jutut monella tavalla, mutta koulu itsessään antaa siihen kuitenkin aika kankeat raamit. Se on se 45min tai 75min, kokeet, valvonnat yms. Aikamoista kellon tarkkailua se usein on, että on oikeessa paikassa oikeaan aikaan. Välillä myös tuntuu, että ns. piilo-opetussuunnitelma on tärkeämpi kuin se, että oppiiko joku oikeasti jotain. Piilo-opetussuunnitelman voi tietysti ymmärtää monella tavalla, mutta mulle se on sitä, että ne turhat jutut nousee ohi tärkeämpien. Järjestelmän kannalta hyvä opettaja on eri asia kuin oppilaan kannalta hyvä opettaja. Järjestelmän kannalta hyvä opettaja on niuho kyylä, joka merkkaa kaiken pilkuntarkkuudella pikku muistikirjaansa ja noudattaa kaikkia sääntöjä vaikkei niissä olisi järjen häivääkään.
Opetustyö on eräänlainen suojatyöpaikka, jossa samat lätinät toistuvat vuodesta toiseen, joten jos tykkää toistosta ja turvaisista rutiineista niin ala voi myös sopia. Opettele jo etukäteen pari termiä: PELISÄÄNNÖT ja TUKITOIMET niin pääsetkin jo pitkälle...