Meillä on ollut nyt kaksiviikkoa löytökissatalosta haettu poikakissa, arviolta noin kolmevuotias.
Se on koko ajan ollut tavallaan ihmisystävällinen, mutta toisaalta hirveän arka.
Päivisin se ei tuli piilopaikoistaan "ihmisten ilmoille" vaan lymyilee sohvan alla tai muissa ahtaissa paikoissa. Lempipaikka on saunan ylimmäinen laude ja niin nurkkapaikka kun mahdollista. Käyn usein sen luona juttelemassa, se antaa silittää, syö kuivanaksuja kädestä, nuolee kättä ym. mutta esim. päivällä ei tule syömään omasta ruokakupista.
Ensimmäisinä päivinä se naukui yöt, mutta se on jäänyt pois. Ei mene kun hetki illalla, kun valot on sammutettu, niin se tulee saunasta, syö kuppinsa tyhjäksi, teroittaa kynsiään ja muuta omaa elämää viettää, jos yritän lähestyä sitä silloin, niin pakoon lähtee kovalla kiireellä.
Syliin olen yrittänyt siellä saunassa ottaa, mutta kynsin ja hampain yrittää pitää itsensä lauteissa kiinni.
Olenko liian hätäinen, kuvitelin että kahdessa viikossa olisi jo alkanut kotiutua. Onko parempi kissan vaan olla omissa oloisaan siellä saunassa, vai pitäisikö opettaa pienellä pakolla tulemaan pois sieltä saunasta, ettei höperöityisi yksin saunatilassa. Mihinkään leikkiin se ei osallistu, olen laittanut kissanminttunappuloita pallon sisään, sillä ei ole mitään vaikutusta.
Ostin vajaa viikko sitten apteekista feliway-töpselin, toistaiseksi en ole huomannut, että siitäkään olisi mitään apua. Tiedättekö te muut kissojen ystävät, mten toimisin, että saisin kissastamme onnellisen kotikissan.
Meillä oli tätä ennen tyttökissa, se oli meille hyvin rakas. Se oli pakko viedä noin kuukausi sitten piikille, kun ultrakuvassa oli kasvaimia monessa paikalla vatsan seudulla, ikää sillä oli noin 18-vuotta. Sekin oli aikoinaan löytökissatalosta haettu. Sen kanssa ei ollut mitään alkuongelmia.
Se on koko ajan ollut tavallaan ihmisystävällinen, mutta toisaalta hirveän arka.
Päivisin se ei tuli piilopaikoistaan "ihmisten ilmoille" vaan lymyilee sohvan alla tai muissa ahtaissa paikoissa. Lempipaikka on saunan ylimmäinen laude ja niin nurkkapaikka kun mahdollista. Käyn usein sen luona juttelemassa, se antaa silittää, syö kuivanaksuja kädestä, nuolee kättä ym. mutta esim. päivällä ei tule syömään omasta ruokakupista.
Ensimmäisinä päivinä se naukui yöt, mutta se on jäänyt pois. Ei mene kun hetki illalla, kun valot on sammutettu, niin se tulee saunasta, syö kuppinsa tyhjäksi, teroittaa kynsiään ja muuta omaa elämää viettää, jos yritän lähestyä sitä silloin, niin pakoon lähtee kovalla kiireellä.
Syliin olen yrittänyt siellä saunassa ottaa, mutta kynsin ja hampain yrittää pitää itsensä lauteissa kiinni.
Olenko liian hätäinen, kuvitelin että kahdessa viikossa olisi jo alkanut kotiutua. Onko parempi kissan vaan olla omissa oloisaan siellä saunassa, vai pitäisikö opettaa pienellä pakolla tulemaan pois sieltä saunasta, ettei höperöityisi yksin saunatilassa. Mihinkään leikkiin se ei osallistu, olen laittanut kissanminttunappuloita pallon sisään, sillä ei ole mitään vaikutusta.
Ostin vajaa viikko sitten apteekista feliway-töpselin, toistaiseksi en ole huomannut, että siitäkään olisi mitään apua. Tiedättekö te muut kissojen ystävät, mten toimisin, että saisin kissastamme onnellisen kotikissan.
Meillä oli tätä ennen tyttökissa, se oli meille hyvin rakas. Se oli pakko viedä noin kuukausi sitten piikille, kun ultrakuvassa oli kasvaimia monessa paikalla vatsan seudulla, ikää sillä oli noin 18-vuotta. Sekin oli aikoinaan löytökissatalosta haettu. Sen kanssa ei ollut mitään alkuongelmia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä jatkaisin samaan malliin. Anna kissan olla saunassa jos se tuntee sen turvalliseksi, mutta vieraile sen luona kuitenkin, että tottuu sinuun. Joillekin ottaa vaan enemmän aikaa kun toisille.
Ei kaikki kissat valitettavasti muutu ikinä sosiaalisiksi. Ystävälläni oli kissa joka ei vaan yksinkertaisesti ollut pätkääkään kiinnostunut ihmisten seurasta, vaan oli joko omissa oloissaan-piilossa, tai toisten kissojen kanssa. Ihmisten saattoi antaa nopeasti silittää ruuan jälkeen ja mennä taas piiloon. Kun ihminen tuli samaan huoneeseen sen kanssa, se vaan mulkaisi ärtyneen näköisenä ja meni esim. verhon taakse. Ei varsinaisesti pelännyt mutta ei myöskään ollut kiinnostunut, luonteeltaan vain epäsosiaalinen (ihmisten kanssa, ei muiden kissojen). Ja oli herra ihan onnellinen kotikissa silti vaikka ei mikään silittely ja sylikissa ollutkaan. En siis sano että teidän kissa olisi tuollainen, vaan todennäköisesti vaan jännittää vielä, mutta sekin on mahdollisuus ettei ihmisten seura vaan kiinnosta sitä. Anna olla siellä saunassa kun kerran tykkää siellä olla, tulee kyllä kun itse haluaa!
Kuulostaa kivalta kissalta. Saat siitä vielä tosi mukavan kaverin.
Löytökissana se on oppinut olemaan varovainen ja näkymätön. Vie kuukausia oppia kunnolla tuntemaan uusi ympäristö. Kaksi viikkoa on lyhyt aika kissalle oppia oikeastaan mitään. Meillä on ollut kaksi löytökissaa (eri aikoina) ja molemmat majoittuivat välittömästi tultuaan saunan lauteille. Luulen että lauteiden puupinta oli niille kaikkein tutuin "luonnonmukainen" ympäristö. Sieltä aloitettiin varovasti uuden asuinympäristön tutkiminen. Vasta puolen vuoden kuluttua kissat näyttivät olevan kuin kotonaan koko asunnossa.
Älä yritä ottaa sitä väkisin syliin. Toimintavapaus on kissalle tärkeää. Myöhemminkin kun se antaa ottaa itsensä syliin, päästä se menemään aina kun se haluaa. Anna sen nyt itse rauhassa tutustua ympäristöön ja ihmisiin. Kun saunaan on ensin kotiuduttu, pian alkaa muun ympäristön tutkiminen. Ja tärkeää: kun se on alkanut tulla näkyviin, älä kiinnitä siihen jatkuvasti huomiota.
Olisiko kisuparalla ollut huonoja kokemuksia aikaisemmassa elämässä ja siksi ihmisiin ja uuteen ympäristöön tutustuminen vie aikansa. Ei tuo kyllä vielä hälyttävältä tunnu, esimerkiksi kun muutin kissani kanssa toiseen asuntoon, huutoa ja valitusta kesti useita öitä, vasta sitten alettiin varovasti vatsa lattiaa viistäen tutkia paikkoja ja kyseessä oli siis oma kissani, sosiaalinen otus, joka oli minulla pennusta asti ollut. Kissa löysi turvapaikan kylpyhuoneen kaapin alta ja kökötti siellä, kunnes aloitti varovaiset tutkimusmatkat ja vielä päiväkausia seurasi hurja ryntäys piilopaikkaan, jos jotain melua kuului jostain.
Olen siis samaa mieltä kuin muutkin vastanneet: jatka siis samaan malliin, anna kissan lekotella saunassa ja tajuta, että nyt on löytynyt oma koti, jota ehkä voisi vähän enemmänkin tutkia. Ehkä jonakin yönä huomaat, että tassuttelija on kiivennyt sohvalle tai sängynpeitolle tutkimaan, millainen omistaja on.
Meidän kattimme on ollut luonamme nyt puoli vuotta, ja rohkeus ja läheisyyden tarve/sietokyky on hiljalleen kasvanut. Syliin se ei vieläkään tule, ehkä ei koskaan. Turkin harjaaminen on edelleen tahtojen taistelua. Kynsien leikkuu on aivan kamalaa, mutta siihen alistutaan koska isäntä on niin rauhallinen ja taipumaton. Kun se tahtoo, se kyllä tulee luokse, jolloin sitä saa silittää ja ihastella, mutta tuijottaminen on kielletty, sen se kokee uhkaavana käyttäytymisenä ja perääntyy.
Kovia ääniä se pelkää edelleen ja katoaa, mutta on kohta kurkkimassa, mikä äänen aiheutti. Eniten minua kummastuttaa kissan lähes täydellinen äänettömyys. Meni todella kauan ennen ensimmäisen kuiskaavan naukaisun kuulumista, hyrinän tuntee, kun sillä on hyvä mieli.
Odottele sinäkin, käy usein saunassa ja juttele ja silittele ja tarjoile jotain hyvää, mutta älä tuijota sillä se pelottaa arkaa eläintä. Anna saunan olla pimeänä ja laita sinne sille pehmeä nukkumapaikka, johon pääsee piiloon, vaikkapa pahvilaatikkoon.
anna kisusi ihan kaikessa rauhassa ,omaan tahtiin tutustua uuteen ympäristöön!! se vie aikaa,voi viedä kuukausiakin.kärsivällisyyttä vaan ja rakkautta paljon,kyllä kisusi siitä sitten rohkaistuu.itse pelastin vuosi sitten pienen kissanpennun ,tämä kisu oli elämänsä ensimmäiset elinkuukaudet ,n 4-5 kk asunut ulkona ,pientä suojaa saanut hylätystä ladosta. no hänellä on kaikki oikein hyvin nyt ,ja niin sulonen poika kuin vaan voi olla...leikkisä,iloinen ,kaikinpuolin hurmaava !! siinä meni reippaasti ainakin 4 kk ennenkuin oli sen verran rohkaistunut että antoi koskettaa,eikä luikkinut karkuun sohvan ja sängyn alle. mutta kärsivällisyys kyllä sitten palkittiin kymmenkertaisesti! kisullani on hyvä olla.onnea sinulle uudesta kisusta,perheenjäsenestä ja kärsivällisyyttä vaan,kyllä se siitä.
kotiutuminen vie aikaa kun on ihan uusi ympäristö uusine hajuineen ja ihmisineen. anna kissan olla saunassa jos se haluaa. se tutustuu itse ympäristöönsä ollessaan valmis. käy kuitenkin juttelemassa sille ni se tottuu sinuun. meillä on siskolta saatu kissa joka oli tullessaan kamalan arka. se kyyhötti vaan vessassa. me käytiin juttelemassa sille jä silittelemässä sitä. se söi kanssa vaan yöllä ku me jo nukuttiin. nykyään se on 10kk hellyydenkipeä kissa. kokoajan saa olla silittämässä ja rapsuttamassa.