Nimesi tuoksuu toisen omalta
syksyn ensimmäiseltä sateelta
pukusi oli sinisenharmaa
ja illat sopivan kokoiset
yksitellen kaatuivat
nämä silmät eivät totu hämärään koskaan
enkä enää puhu, minä kuuntelen
etsit hankalinta tapaa
olla lähellä
Turkoosia minä haluan elää
vähin elein maailmassa
jossa jokainen sana on tarpeen
syksyn ensimmäiseltä sateelta
pukusi oli sinisenharmaa
ja illat sopivan kokoiset
yksitellen kaatuivat
nämä silmät eivät totu hämärään koskaan
enkä enää puhu, minä kuuntelen
etsit hankalinta tapaa
olla lähellä
Turkoosia minä haluan elää
vähin elein maailmassa
jossa jokainen sana on tarpeen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on vähän niin kuin darzissa, kun sitä tarpeeksi harjoittelee osuu kymppiin.
Runosi - osui jälleen kymppiin - eritellä ei voi, kokonaisuus ratkaisee ja - turkoosi on hyvä väri! ;)
kone antoi 32 pojoa :)) jeee....
Kiitoksia vaan. Itsekin tyytyväisenä hehkun kuin sýksyntuore omena. Jos minulla hetkeni on, niin tämä ja tuo toinen runonen niitä varmaankin ovat.
Pidän enemmän siitä perinteisestä tikasta. Se muistuttaa enemmän villiä ja vapaata ulkoilmaelämää.
Hyvin tiivistetty runo.
Sen arvoituksellinen tunnelma saavutettu poistamalla ylimääräiset sanat-ko (tuota pitää joskus kokeilla),
vai käytitkö ns. runokonetta?
Joka tapauksessa tykkäsin kovasti.
Arvoituksellinen tunnelma tulee varmasti osaksi siitä, että kirjoitin tämän ensin aika matalissa tunnelmissa (nuo syysyöt). Korjailin tätä jälkikäteen, mutta silloin olinkin mitä hilpeimmissä tunnoissa, joissa syntyi mm. tuo turkoosi. Näin turkoosia, ajattelin turkoosia, tunsin turkoosia ja oli pakko saada runoon turkoosia, sillä sitä todellakin haluan elää.
Vähemmän ilmaisemalla pystyy sanomaan enemmän kuin selittämällä asia loppuun. Näin minusta tällä hetkellä tuntuu. Osittain se on kuten sanoit, oikoluen runoa ja joskus näen turhia sanoja (liikaa selittämistä).. en itse jaksa lukea.. lisäksi elämä on aika avoin tapaus, elämässänikin on ns. "aukkokohtia". Mietin jokaista runon sanaa todella paljon, usko tai älä. Jo siitäkin syystä että joihinkin sanoihin miellyn.. toistamalla niitä, punnitsemalla, ne avautuvat enemmän, kertovat... Tällä hetkellä yksi sana puhuu minulle enemmän kuin joku kertomus.
jokainen sana on tarpeen
sanottu, sekä sanomaton
ja sulla ne olivat jokainen kohdallaan
Kiitos. Etsin uutta tyyliä, vähän kokeilen löytääkseni tavan ilmaista ajatuksiani. Jotenkin tullut tunne tässä voimistuen, että runossa se voisi onnistuakin... voin eksyttää, kätkeytyä, sanoa niitä salatuimpiakin.. ja kun menen syvimpään metsään luullen että yksin olen jäänyt, niin jostain ilmestyy nainen marjakoreineen, tarjoaa itsepoimittua hillaa.
Jos saisin jotakin todellista sanottua, niin ei sillä ole väliä vaikka kaikki kävelisivät pois. Ja kuitenkin... sinä tunnet minut ja silti sanot edelleen että sanat ovat kohdallaan, rohkaiset jatkamaan samaa tietä. Se jo vain merkitsee jotakin.