Aloitetaanpa sitten:
Suolla oli kaksi kurkea
sää oli surkea
oli synkkä ja myrskyinen yö
auton sulat ei toimineet
rapaa lensi ikkunoihin
hirvi poukkoili tielle
onneksi rakkaan talo häämötti
siellä oli kynttilä akkunalla
enkä kerro vaimolle
Suolla oli kaksi kurkea
sää oli surkea
oli synkkä ja myrskyinen yö
auton sulat ei toimineet
rapaa lensi ikkunoihin
hirvi poukkoili tielle
onneksi rakkaan talo häämötti
siellä oli kynttilä akkunalla
enkä kerro vaimolle
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi, miksi ja miksi???
Tunteet... ja järki
sotajalalla
taistelu sielustani
minne tämä johtaa?
Olen eksynyt tunteiden merelle
aavalle
hukannut purteni suunnan
janoissani
huulet halkeilleina
ikävästä
Anna minun juopua huuliltasi
anna lämpö kehostasi
näytä minulle valkama
olen valmis laskemaan purjeeni.
Kun sen voi kokea sanoista katseesta
ja mitä se antaa, sylistä syliin?
Ei, en sitä saata ymmärtää
itseni siinä hukkaisin pelkäänsen sielun
en koskaan voisi, ilman, että
näkisin toisen sielun, jota voisin kunnioittaa
joka olisi sen arvoinen, mutta en tuomitse
jos, se on niin tärkeää,ettei muuten voi elää
tuo aloitus jo sinänsä, tuntui väärältä
ei se johda onneen, vaikka kuinka kynttilä loistaa ikkunalla
irti entisistä siteistä jos ne ovat väärät
vasta sitten voit sanoa olevasi Ihminen!
****
ole kuluvalle kaveri
Ole kuluvalle kaveri
tarjoa sille kahvit
pölyisessä baarissa
jossa vanhus
vapisevin sormin
ja nuori pari
kuin eivät näkisi
muuta kuin toisensa
juot siinä kahvia
juovut
elämän tunteesta
Hellyydellä voimme katsoa
hellyyteni kohdistuu enemmän
siihen sivusta seuraavaan.
Miks ei, jos ei ole enää omaa rakasta, voisi elää
näkemällä elämän kantavimmat voimat!
Tai jos ei koskaan ole löytänytkään ihmistä rinnalleen.
Oleyhan silloin "hengessä mukana"
Katsoivat silmiin toisiansa
mies ja nainen.
Käsi etsi käden
sormet toisensa
kuin hukkuva ojennettuun käteen
he tarttuivat toisiinsa.
Ei ollut kuin he
katsoivat toisiansa kuin päivä lähteen silmää
upoten
kadottaen kaiken muun
he juopuivat rakkaudesta
keskellä Mannerheiminkatua
iltapäivän ruuhkassa.
Kuin tuli polttaa kulottuneen ruohon
he lämmittivät toisiansat
tuhkaksi menneisyys..
heille hetki oli ikuisuus.
Kylmä on sen loiste
en vaan koskaan toiste
usko hetken huumaan
työnnän lastiruumaan
merelle työnsin purren
enkä yhtään surren
viettelykset moiset
aatteet vallan toiset
on ollut mulla aina
arkena ja sunnuntaina.
Rakkaani opin tuntemaan
hiljaa opin kaipaamaan
ääntään kuulla ymmärtää
siitä vasta selviää
arvoiseni onko hän, olenko minä
elämältä saa näin enemmän.
Opettelimme elämään
toinen toistamme sietämään
vuosia yhdessä eläen
kokemuksia keräten.
Hänen virheitään soimasin
kunnes huomasin
minussa omat vikani
muutinkin heti tapani.
Sovitin tapani tapoihinsa
sovinnon sanat sanoihinsa
yhdessä vuosia viettäen
toinen toistansa ymmärtäen
rakkaus huomisiin kantoi
molemmat toisilleen antoi
oli vain me, ei sinä,
olinhan oppinut "minä"
on itsekkyyttä ja julmaa
sillä ei toista hurmaa.
Timanteiksi toisiamme
me siinä hioa saimme
terävät kulmat
timantin prismat
vain hellien kosketti meitä
kulkeissamme elon teitä.
Tuhkaa syntyy kuvista
timantteja rakkaudesta.
lisääkin puno
käytit kaunista kieltä
annoit niin hyvää mieltä
kiitosta siitä annan
sulle kukkia kannan.
Tos.
Elämä on kaunis
elämä kiehtoen hymyilee
maailman kauneus
hohtaa silmiini
se kutsuu ja houkuttelee
sinnekö riennän
sydän sykkien
kohti kaunista maailmaa
kohti uutta onnellista päivää
oih, tämä elämä
olet ihanuuden muovaama helmi.
oma rakkaani
miehistä ihanin
vuosikymmenestä toiseen
joka uurreta otsasi rakastan
harvenneitä hiuksiasi
hopeina hohtavia
kyhmyisiä sormiasi
lempeää kastsettasi
hymyä ilkikuristakin
joskus kärttyistä narinaa
sydäntäsi eniten
Sinä sanoit meillä on kiire
ja minä ymmärsin.
Minä kuusikymmentä
Sinä seitsemänkymmentä neljä.
Jumalani, miten hauskaa meillä oli
miten herkkää kun oli kauneimmillaan.
Molemmat olimme toisiamme vailla
sen täyttymyksen elämä meille soi.
Viimeisen katseesi muistan
paljon puhuvan, hellän
sanoi tietäväsi, että minä selviän.
Et vain tienyt kuinka hirvittävää
oli Sinut menettää, onneksi et
rakkaani jo hauras ja lähtevä.
Viimeiseen asti olin rinnallasi
kunnes irroitit, ja minä jäin.
Olit ihmisenä niin kaunis ja puhdas
niin hyvään kannustava aina
hienotunteinen ja ajatteleva.
Hemmottelit minua mielelläsi
koruilla, matkoilla ja hyväilyin
Paikkaasi
sydämessäni ei vie kukaan--koskaan.
Sylis kuuma
katsees huuma
polttaa kovin
yhteen sovin
kanssasi kulta .
Rakkaus unelmaa
utuista ihanaa
kohtaamme yhdessä sen
tunne ikuinen.