Meillä on reilu 1-vuotias narttu, suuri palveluskoiran alku. Olen viime aikoina treenannut sen kanssa BH-kokeeseen. Nyt tosin viime aikoina koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa treenata kanssani. Mistään treenistä ei nauti ellei satu olemaan makupaloja, elämäni ahnein koira tähän mennessä. Näyttelyissä sitä ei kiinnosta olla ellei tiedä, että taskussani on makupaloja odottamassa sitä (lue: ellen ole lahjonut sitä ennen kehään menoa). Ei kestä treenejä enää ollenkaan, purkaa viettinsä sijaistoimintoihin ja käy kierroksilla pitkään vielä treenienkin jälkeen. On siis viritetty pommi!
Lenkillä mennyt aina pienestä asti vierelläni hihna löysällä: nykyään tempoo ja kulkee missä sattuu, jos jää haistelemaan jotain niin sitä ei tahdo saada millään jatkamaan matkaa. Aina olemme kulkeneet lenkit niin, että ei pysähdytä ellen minä pysähdy ja sano "vapaa". Koko ajan siis joudun komentamaan, vetämään, pysähtelemään ja vaihtamaan suuntaa. Mikään ei ole auttanut vaan lenkkeillessä on hihna ja minun hermoni kireällä. Eli lenkkeilyt ovat menneet siihen, että narttu on lenkin jälkeen hilse-kasa, kun stressaa.
Kontaktista ei ole tietoakaan kanssani. Se on ollut pienestä pitäen asia, jota on treenattu. Viimeisin tapaus oli lenkillä, kun alkoi jahtaamaan maassa olevaa lintua eikä kuullut tai huomannut mitään, kun napakasti komensin sitä. Näitä tapauksia on viimeaikoina useita. Tuli mieleeni, että alkaakohan pian komentamaan ja ojentamaan minua siitä hyvästä,kun ei usko tai kuule mitä käsken.
Nartun ollessa pentu sen kimppuun kävi metsästyskoira, kun olin vieraassa ympäristössä ulkoilemassa sen kanssa. Mitään ei käynyt, kun apua tuli pian. Säikähtihän se.
Miehelläni sitten toimiikin kuin unelma: Hän käyttää narttua lenkillä vapaana (kulkee vierellä), tottelevaisuuskuviot onnistuvat, pienemmästäkin vihjeestä ottaa kontaktin ja pitää sen. Tottelee ja alistuu tälle, jos sanoo "ei". Mieheni kanssa koiralle ei ole sattunut mitään pahaa.
Sanokaa nyt joku mitä tämän tapauksen kanssa pitäisi tehdä! Alan jo olemaan epätoivoinen, koska perheeseemme on tulossa lisäystä ja tilanne on tämä. Onko koiralle vielä tuossa iässä tehtävissä jotain? Johtuuko tämä nyt johtajuusongelmasta vai onko ongelma jossain muussa? Vaikuttaako asiaan vain, että on dominoiva-rotu? Kotona on oma-aloitteisesti miehelleni super-mielestelevä, minulle silloin tällöin. Koira saa tulla sänkyyn. Väistää kotona molempia. Sillä on oma rauhallinen nukkumapaikka, ruuan saa 2 x päivässä, minä käytän sen 2 x päivässä ulkona, mieheni 3 x.
Hyvät vastaajat, ottakaa huomioon, että kyseessä on palveluskoira, narttu ja ikää reilu vuoden.
Mukavaa syksyn odotusta kaikille!
Lenkillä mennyt aina pienestä asti vierelläni hihna löysällä: nykyään tempoo ja kulkee missä sattuu, jos jää haistelemaan jotain niin sitä ei tahdo saada millään jatkamaan matkaa. Aina olemme kulkeneet lenkit niin, että ei pysähdytä ellen minä pysähdy ja sano "vapaa". Koko ajan siis joudun komentamaan, vetämään, pysähtelemään ja vaihtamaan suuntaa. Mikään ei ole auttanut vaan lenkkeillessä on hihna ja minun hermoni kireällä. Eli lenkkeilyt ovat menneet siihen, että narttu on lenkin jälkeen hilse-kasa, kun stressaa.
Kontaktista ei ole tietoakaan kanssani. Se on ollut pienestä pitäen asia, jota on treenattu. Viimeisin tapaus oli lenkillä, kun alkoi jahtaamaan maassa olevaa lintua eikä kuullut tai huomannut mitään, kun napakasti komensin sitä. Näitä tapauksia on viimeaikoina useita. Tuli mieleeni, että alkaakohan pian komentamaan ja ojentamaan minua siitä hyvästä,kun ei usko tai kuule mitä käsken.
Nartun ollessa pentu sen kimppuun kävi metsästyskoira, kun olin vieraassa ympäristössä ulkoilemassa sen kanssa. Mitään ei käynyt, kun apua tuli pian. Säikähtihän se.
Miehelläni sitten toimiikin kuin unelma: Hän käyttää narttua lenkillä vapaana (kulkee vierellä), tottelevaisuuskuviot onnistuvat, pienemmästäkin vihjeestä ottaa kontaktin ja pitää sen. Tottelee ja alistuu tälle, jos sanoo "ei". Mieheni kanssa koiralle ei ole sattunut mitään pahaa.
Sanokaa nyt joku mitä tämän tapauksen kanssa pitäisi tehdä! Alan jo olemaan epätoivoinen, koska perheeseemme on tulossa lisäystä ja tilanne on tämä. Onko koiralle vielä tuossa iässä tehtävissä jotain? Johtuuko tämä nyt johtajuusongelmasta vai onko ongelma jossain muussa? Vaikuttaako asiaan vain, että on dominoiva-rotu? Kotona on oma-aloitteisesti miehelleni super-mielestelevä, minulle silloin tällöin. Koira saa tulla sänkyyn. Väistää kotona molempia. Sillä on oma rauhallinen nukkumapaikka, ruuan saa 2 x päivässä, minä käytän sen 2 x päivässä ulkona, mieheni 3 x.
Hyvät vastaajat, ottakaa huomioon, että kyseessä on palveluskoira, narttu ja ikää reilu vuoden.
Mukavaa syksyn odotusta kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä puhu sille äläkä komenna sitä milläänlailla kun olet sen kanssa ulkona, koira luulee että olet kipeä kun kokoajan pälätät sille.
sinulla on narttu ja itse olet nainen niin tietenkin se koettelee sua kun se näkee sinut semmosena että voisi laumassa alistaa sinut.voi olla että raskautesikin vaikuttaa siihen kun se vaistoaa sen että sinä et ole samanlainen kun aina ennenkin.kannattaa kokella lenkillä sitä että jos se ei reakoi sinuun mitenkään niin kytkee se hetkeksi kiini johonkin turvalliseen paikkaa ja kävellä pois niin ettei se huomaa ja vähän aikaa olla piilos ja sit haet sen niin katoppa kun rupee kuunteleen.meil o toiminu toi.koiran iässä ei ole mitään merkitystä pitää vaan löytää omat konstit koulutukseen ja käyttää maalaisjärkee:)nyt hän sil o parhaimillaan teini-ikä joten se tietenkin koettelee rajoja niin kuin mekin teininä
Melko usein näkee tapauksia, että koira tottelee miehiä paremmin (jyrkemmät otteet, matalampi ääni, isompi olemus kaikinpuolin). Tietystikään tilanne ei saa mennä siihen, koska teidän tulisi olla tasapuoliset. Kyllä koira tajuaa kumpi on mies ja kumpi nainen. Teillä on ilmiselvä johtajuusongelma ja sinun ja koirasi suhdetta tulisi parantaa välittömästi! Kannattaa kokeilla jonkinlaista välinpitämättömyyttä tai tiukkaa katsekontaktia. Katse nimittäin kertoo koiralle paljon! Ei siis mitään uhkaavaa tuijotusta, mutta tiukkaa katsetta silmästä silmään. Ja lenkeillä sitä, että SINÄ todellakin määräät sen tahdin ja pidät hihnan kireällä, jos koira ei tottele ja pistät sen viereesi istumaan niin kauaksi aikaa kuin haluat ja lähdet sitten taas liikkeelle..
Ja jollain tapaa miehesi on innostavampi koiraa kohtaan, joten kysy vaikka ihan häneltä, että miten hän saa koiran innostumaan tehtävistä.
Sellaista, kuin johtajuusongelma ei ole olemassakaan. Puhutaan mieluummin koulutusongelmista ja ne taas johtuvat yksinomaan kouluttajan johdonmukaisettomasta toiminnasta ja vääristä kuvitelmista. Harhaluuloista kertoo otsikkosi lisäksi se, että koet oikeista asioista palkkaamisen ongelmalliseksi. Haluaisit, että se vaan tekee asioita vain siitä ilosta, että saa olla olemassa sinua miellyttääkseen. Koulutustaidon puutteesta taas se, että koirasi ei tee mitään, ellei sitä "lahjota" ensin palkkioilla. Jos sinulla kerran on ahne koira ja hallussasi vahvisteet jota koira tavoittelee, olisit onnellinen. Opettele vaan käyttämään niitä, kaikenmaailman johtajuusjuttujen sijaan.
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen että et suinkaan ole treenannut koirasi kanssa liikaa? Koiralta menee mielenkiinto suorittaa yhtään mitään jos siltä vaan vaaditaan jotain koko ajan. Ihmettelen myös tuota lenkitystapaasi. Miksi ihmeessä koiran pitäisi seurata vierellä koko lenkin ajan ja odottaa (eli olla koko ajan paineen alla ja kuunnella sinun mahdollisia vapaa-komentojasi)??? Jos koirasi on joutunut seuraamaan pennusta asti vierelläsi "hihna löysällä) ei ihme ettei sitä enää kiinnosta! Koiran tulee saada olla myös koira eikä mikään käskyjä koko ajan kyttäävä robotti.
Koska koira saa ottaa "löysästi"? Saako se leikkiä muiden koirien kanssa, juosta metsissä tai pelloilla vapaana? Jos nuoren koiran kanssa treenaa liikaa, voi sammuttaa koiran innon kokonaan. Noin vuoden ikään saakka pitäisi keskittyä koiran sosiaalistamiseen ja perustottelevaisuuteen ja rankempia lajeja ihan vähän harjoitella leikin varjolla.
Ehkä miehesi ottaa koiran kanssa rennommin ja siksi koira kunnioittaa häntä enemmän?
Suosittelen sinulle iltalukemisiksi Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen sekä Jan Fennellin Kuuntelen koiraani.
Minulla pisti silmään tuo kun kirjoitit että narttu on lenkin jälkeen hilsekasa kun se stressaa niin kovasti. Ja varmasti oikeasti sinä luot sitä stressiä kun: "koko ajan siis joudun komentamaan, vetämään, pysähtelemään ja vaihtamaan suuntaa"
Kyllähän tuosta koira stressin saa ja äkkiä. Yksi tapa käyttöön ja sillä opetat että hihnan kuuluu olla löysällä, ei tuollaista sekamelskaa jossa koiran pää menee takuulla sekaisin. Ja muista että mikä on koiralle sen lenkin tarkoitus, haistella, tehdä asiansa eli pidä huoli että koira saa tosiaan tehdä nuo. Ettei lenkki ole kotiovelta asti kyykytystä jossa saa sekunnin haistella ja pikaisesti pissata. (toki meilläkin mennään välillä juoksulenkkejä ja kävelylenkkejä vauhdikkaasti mutta koirat saavat kuitenkin aina hoitaa koiramaisia asioitaan niin paljon että itseä jo tympii;)
Ikä tekee teillä nyt varmasti osan tästä temppuilusta ja voi olla myös sinun raskaus.
Jos olisin sinä, niin viikon verran kohtelisin koiraa kuin ilmaa. Ei mitään turhia rapsutuksia ja lässytyksiä.
Ruuan saa kun ensin käskystä istuu ja odottaa, ulos lähdetään kun ensin käskystä istutaan ja odotetaan kauniisti oven avausta. Koira sängystä pois ja heti, ei sohvalle.
Sen jälkeen jotain pientä koulutusta jossa koira onnistuu ja pidät mielessä sen että se palkka ei sitten tule näkyviin ennen kuin koira on oikeasti tehnyt jotain. Ja tämähän ei sitten päde arkielämään jossa koiran oikeasti tulee totella ihan vain siksi että se on koira.
Namuilla tai milläkään muulla palkalla ei ikinä lahjota koiraa etukäteen. Sillä tavalla saa koiran joka arvioi aina että kannattaako totella, ai ei, tuolla onkin jotain paljon kivempää.
Tuolla että koiraa ei huomioida hetkeen, herätetään se koiran oma halu ottaa kontaktia ja toimia ihmisen kanssa.