Soimaan itseäni.
Olenko sittenkin.
Tuo kurja kulkuri vainen.
Elämän karusellissä.
Pyörin ja pyörin.
Saamatta mitään.
Antamatta sitäkään.
Olen ilveilijä.
Matkaan hetken ja palaan.
Kuin salaa kapuan pankolle.
Olen kuin kissa hiirettä.
Ilman jääneenä.
Häpeissä.
Elämä ohitse viuhtoo.
Ei ehdi pysäyttää.
Ottaa mukaansa.
Vuoristoradalla on jo tunkoa.
Ajatukset juoksee.
Luoksesi.
Yksin kuljen nyt.
Kotimatkalla.
Sinne vilkuttan.
Toivoen.
Ehkä joskus tappaamme.
Kuunkierron takaa.
Olenko sittenkin.
Tuo kurja kulkuri vainen.
Elämän karusellissä.
Pyörin ja pyörin.
Saamatta mitään.
Antamatta sitäkään.
Olen ilveilijä.
Matkaan hetken ja palaan.
Kuin salaa kapuan pankolle.
Olen kuin kissa hiirettä.
Ilman jääneenä.
Häpeissä.
Elämä ohitse viuhtoo.
Ei ehdi pysäyttää.
Ottaa mukaansa.
Vuoristoradalla on jo tunkoa.
Ajatukset juoksee.
Luoksesi.
Yksin kuljen nyt.
Kotimatkalla.
Sinne vilkuttan.
Toivoen.
Ehkä joskus tappaamme.
Kuunkierron takaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
.."Matkaan hetken ja palaan.
Kuin salaa kapuan pankolle.
Olen kuin kissa hiirettä.
Ilman jääneenä.
Häpeissä.
Elämä ohitse viuhtoo.
Ei ehdi pysäyttää.
Ottaa mukaansa.
Vuoristoradalla on jo tunkoa."..
Tässä on hyvää tekstiä, Gitta! Loppu kerii runoasi yhteen toiveella - "Ehkä joskus tappaamme.
Kuunkierron takaa. "
Tapaaminen kuukierron takana on varmaan ihana,, ;))) ja sinne saat evääksi Murukullan kiitokset ja vanilijalle tuoksuvaa mustikkapiirakkaa! :)
Tarkoititko kauniin syyttävän, vihjailevan kirjoitelman,
miehelle vai naiselle?
Olen vain yksi monista suruisista, ehkä vähän yksinäinen.
Rakastin häntä todella, omalla tavallani.
En häntä tavata voi kuunkierronkaan takaa.
Sillä se ei onneen johda.