Erosimme lapsen isän kans, lapsen ollessa parin kuukauden ikäinen. Ero ei ollut riitaisa, eikä tapaamisten sopimisen kanssa mitään ongelmia. Jäimme asumaan samalle paikkakunnalle, ja tapaamiset sujuivat lähes aina sovitun (joka toinen vknloppu) mukaan, joustimme molemmat tarvittaessa. Lisäksi isä sai tavata lasta aina halutessaan. Ovat aina olleet paljon tekemisissä keskenään, eikä lapsikaan koskaan vieroksunut tapaamisia. Lapsi todella sosiaalinen.
Nyt lapsi 2-vuotias, muutin lapsen kanssa eri paikkakunnalle, reilun 100 km päähän. Tarkoitus oli sopia tapaamiset "viikko-viikko" systeemillä. Paikallinen lastenvalvoja ei suostu tekemään viikko-viikko sopimuksia. Suostuisivat "2 viikkoa äidillä, viikko isällä (su-su)" järjestelyyn, mutta isälle se ei kelpaa. Isä allekirjottaisi sopimuksen jota ehdotettiin, mutta haluaisi tapaamiset toteutettavan "salassa" viikko-viikko systeemillä. Isä halutessaan tosi hankala ja itsepäinen, yrittää kiristää ja uhkailla (esim. vaatii muuttamaan takaisin samalle paikkakunnalle, ja ellei takaisinmuutto tapahtuisi vapaaehtoisesti, syyttäisi minua lapsen luvatta viemisestä tms. Onnistuisikohan edes??).
Ei jaksaisi tapella. Miten kannattaisi toimia? Olisiko viikko-viikko systeemi lapselle hyvästä vai pahasta, kokemuksia? Mitä sopimuksen rikkomisesta seuraisi? Seuraako sosiaalitoimi mitenkään, kuinka tapaamiset todella toteutuu?
Nyt lapsi 2-vuotias, muutin lapsen kanssa eri paikkakunnalle, reilun 100 km päähän. Tarkoitus oli sopia tapaamiset "viikko-viikko" systeemillä. Paikallinen lastenvalvoja ei suostu tekemään viikko-viikko sopimuksia. Suostuisivat "2 viikkoa äidillä, viikko isällä (su-su)" järjestelyyn, mutta isälle se ei kelpaa. Isä allekirjottaisi sopimuksen jota ehdotettiin, mutta haluaisi tapaamiset toteutettavan "salassa" viikko-viikko systeemillä. Isä halutessaan tosi hankala ja itsepäinen, yrittää kiristää ja uhkailla (esim. vaatii muuttamaan takaisin samalle paikkakunnalle, ja ellei takaisinmuutto tapahtuisi vapaaehtoisesti, syyttäisi minua lapsen luvatta viemisestä tms. Onnistuisikohan edes??).
Ei jaksaisi tapella. Miten kannattaisi toimia? Olisiko viikko-viikko systeemi lapselle hyvästä vai pahasta, kokemuksia? Mitä sopimuksen rikkomisesta seuraisi? Seuraako sosiaalitoimi mitenkään, kuinka tapaamiset todella toteutuu?
Vastaukset 4
Vanhimmat
On äidin ja isän välinen asia sopia lapsen ja vanhempien yhteisistä tapaamisajoista.
Kysykää tarkemmat kirjalliset perustelut lastenvalvojalta hänen kannalleen miksi paikkakunnallanne viikko/viikko tapaamiset ei käy. Tapamissopimuksia on hyvin monenlaisia.
Ps. kysy vertaisneuvoa toiselta foorumilta esim. eroperhe netistä.
Miten aiotte järjestää lapsen päivähoidon kahdella eri paikkakunnalla ja entä sitten kun lapsi menee kouluun ?
lastenvalvojan perusteena se, että lapsi on noin pieni ja tarvitsee kuitenkin sen turvallisuudentunteen, että jompikumpi paikka on kuitenkin se vakinainen koti.
Exäsi uhkaukset ja kiristykset ovat aivan turhia eikä hän pysty sinua syyttämään mistään lapsen luvatta viemisestä. Ei kai isä vaan käytä lasta vallankäytön välineenä? Mikä se nyt yhtäkkiä muutti isän mielen, kun kaikki on sujunut tähän asti ihan suunnitelmien mukaan? Haluaako hän elatusmaksuista eroon?
Itse en lähtisi mihinkään salassa toimimiseen, siitä voi tulla hankaluuksia ja jopa jossakin vaiheessa lyömäase sinua kohtaan.
Hatunnosto isälle, jos aivan todella rakkaudesta ja huolenpidon halusta lapseen haluaa muuttaa tapaamisjärjestelyä, mutta lapsen turvallisuudentunne ja hyvä lapsuushan tässä on tärkeintä.
Lastenvalvoja ei tee sopimuksia, hänen tehtävä on vain auttaa ja lopuksi vahvistaa sopimus. Sopimuksen pitää olla järkevä ja lapsen edun mukainen. Jos keskenänne isänä ja äitinä olette viikko-viikko-sopimuksen kannalla ja teistä tuntuu, että se on myös lapsellenne hyväksi, niin silloin sosiaaliviranomaisen pitää sopimus vahvistaa. Jos hän ei sitä tee, hakekaa vahvistusta sosiaalilautakunnalta ja viimekädessä käräjäoikeudelta. Sopimus voi joka tapauksessa olla vain määräaikainen, sillä kouluikäiselle lapselle noin suurella välimatkalla tuollaista sopimusta ei voi hyväksyä.
Luonapito puoliksi pitkän välimatkan takia on oikein hyvä vaihtoehto lapsen kannalta. Käytännössä törmäätte "ongelmiin" esim päivähoidon järjestämiseksi. Sellainen käytäntö mitä sopimuksesta huolimatta noudatatte on aivan teidän asia, mutta luonapidon puolittaminen käytännössä poistaa elatusmaksuvelvollisuuden kokonaan. Jos sopimuksessa olisikin kirjattuna, että 1 2viikkoa, lähihuoltaja olisi oikeutettu elatusmaksuun ja tämä maksu lasketaan hänelle tuloksi (esim muita etuuksia haettaessa) saa hän sitä tai ei.
Uhkailut ja syyttelyt kuuluvat lähes aina erotilanteisiin ja toki syyttää voi ihan mistä vaan, se minkä pystyy todistamaan on merkityksellistä. Jos et ole muuttanut "vain kiusallasi", ei sinulla ole mitään hätää.