*JOKA HETKELLE JOTAIN HYVÄÄ*

Piristävää ja tosi mukavaa kuulla sinusta täällä! :)

Minun maailmani kirkastuu sanoistasi! Tuon minkä nostat, on oikeestaan se, mikä halusin kirjoittaa,
joka itsestäkin tuntui hyvältä tuoda esille ja luettavaksi. Niin valmiina ja rauhallisesti se kynästä tuli.
'suru soittaa mustin koskettimin, vaikka vahingossa valkoista koskettikin,,,' tämä Eppujen tulee mieleen.

mutt,,Täällä sivulla on padmen mentävä aukko, joka ammottaa tyhjyttään ja odottaa, että paikkaisit sen! Persoonallista otettasi odotellessa, jookosta ;)) iloinen kiitos ja mukvaa aurinkoista pvää vikuttaa Murukulta! :)

Runo näitä yönlapsia, jotka ajattelematta liikoja, kulkee eteenpäin, luottaen, että polut joita eteen tulee, ovat niitä oikeita. Tämän runon askeleet on raskaat ja yksinäiset - kuten aloitat - 'Elämätön elämä, hukatut mahdollisuudet, käyttämättä jääneet tilaisuudet' --

Hienoa että nautit aukoista, hetken pähkäilin, kirjoittiko yö niitä liikaa, ilmeisesti ei, sait ns. kiinni juonesta :)
Kiitos, sinulle, Miekko, hienosta ja hyvää mieltä tuottavasta palautteestasi! :)

'Tinatuoppi' oli se, mistä runo sai sytykkeen lähteä kulkemaan. Vanha, kulunut, kolhiintunutkin,
Päällä kansi ja kannessa lipare, josta sitä nostaa - uudelleen ja uudelleen,,,
Hetket, tunteet, aika, yksinäisyys, suru, sydän, jota rakkaus painaa..eikä mitenkään enää saa elämästä kiinni..
Niin,,, sieltä syvämen sylistä tämä lähti,,,

Vaan otetaampa ettei jää myöhäseen, kiitokseksi sinulle nimittäin pvä kohvit ja piirakat naiseen, vai mittee! :) nammm,,,,,

Puren kynsiä ja toivon ettei minun tarvitse vastata runolla..
Tuo on niin hieno palauteruno, etten osaisi millään!
Vaan tunnelma on samasta puusta veistetty
ja siten runot, kuin sisarukset, toisiaan ymmärtää.

Kiitss, että sain näin upean palautteen ja mageeta ja ubeeta,
klongsauttaa 'klongs', syysiltaa täti omenahillo! :)

Jaaha! Meill oh mehtässä nuotopiiri...niipä nii! Tuhannen hunsvotit, vieläkö se jatkuu?
Eekö se ollunna puhe jotta elokuu ja siitä poikki?
Se oh sorsa aika ja joko se kohta hirvittää ja - - - Vaa eppä tiiä, kuule asseesta seittemäntee.
Tuoll miun kummitytön talon liki nurkall oll käynnä karhu! Semmon elävä.
Ja kuule, Kalle, ku mie siellä samosin jok aika sitten niit kanervii ja muit yrttilöite peräss, sei muistat,
ja kuule, voe ku nyt uattelloo, jotta entä jos ois tullunna ohto vastaan!
Oisko kuule vain Murukullast jäänynnä muru vuaan jälelle..
Eekö ne elläimet vois pittee siellä elläintarhassa, nii ee tarvihteis säikkyy raahalliset immeiset turhii!
Ainoo turvallinen marjapaikka alakee olla ossuuskaupan pakasteallas..
Nii ja kuule! Siitäpä tulkii...Huomenna seill kaupas onkii erikoistarjous kuulemma kaik pakasteruuat.
Ossuuskaupan tyttö soitti, jotta se Eero kait oll kuulemma vetässy johon pakastealtaasta pois sillä kepillään,
viimenen asiakas ku oli kuulemma ollunna ja kaik oll alakanna sullaan ja vess vain oll lainehtinna lattiall.

Vaan ilta se oh hiipinnä ja nyt mie kiittelen sinnuu käännist ja jotta että runokii kelepas ;)
Vaa viell kuule, lukeeko sulla siin aparaatis, jotta: "Haluamme varmistaa, että olet ihminen, etkä roskapostirobotti" ? ... :\ Ja jotta:"Jos numerot vaikuttavat epäselviltä, oot tainna käyvä Kallen ja Pekan pakeilla"...;þ

Sydän kuin
kirjanlehdet tuulessa - "

Tarkoitin kuvaamaan lähinnä rakkaudeksi, tunteiksi, teoiksi sanoiksi - elämäksi
niin avoin, luettavissa ja - kuitenkin vain tuuli nyt riepottaa..
Sydämestä kun on ammentaa kun se oikea kohde löytyy,,,
Runossani taas se rakkaudenkohde ei ollut huomannut sitä seikkaa, :\
"Ei laskenut
kättään ja lukenut -

-vaikertaa-

Niin paljon
olisi ollut
Joka hetkelle
jotain hyvää - -

Olisi sydän lausunut"

Menneessä, kuten sanot, runoni päähenkilö kulkee ja vaikeroi mennyttä - olisi ollut...joka hetkelle jotain hyvää

Vaan tänään on uusi päivä ja mitä kaunein syysaamu onkin, oranssinhehkuinen -
Parantavan värinen, käytetään sen energia ja sanotaan - jotain hyvää!

Vaikaaaaa; Kiitos Into! :D

Elä sie ota niin vakavasti tätä runoelämätä, tuohon syväntautiin on moni tehnä se wiimesen lentosa.
Vaa eipä silti, kiäh, kyllä minulla näitä rohtoja riittää, kiähkiäh.. ja hywää onkii, kuule!
Ny ois kuule tarjoaa niin hyvää ettei mittään määrää! Mustaa ja kuumaa, kurkkua polttavaa, sellasta,
jotta tietää juoneensa - ja kuule, revähtää silimät auki ja eikä ne mee kiinni, kuule, koko päivänä kiinni!
Juuh! Semmost on! Ooppa höveli \_/? Tos! - Eläkä kehu, minä en kestä! ;))

Jäin askartelemaan tuota sanomattomuutta, se tulisi kääntää voitoksi,, käyttää ne sanat, jotka 'olisi sanonut',
vaikka vähän fiksaamalla ja käyttää ne jonnekin muualle - tuottamaan - joka päivälle jotain hyvää! :)

Kiitos Gitta palautteestasi ja kerro terveisiä järven aalloille, kun ...kalikali...pullahdat niitten sekaan! :]