Kertokaa omia mielipiteitä tästä seuraavasta asiast?
Mitä mieltä ootte et jätkänne ottais teidän sukunimen?
mun poikakaveri ehdotti et sit ku me mennään naimisiin se ottais mun sukunimen.Tulin todella onnelliseks siitä.Antaisitteko te oman sukunimenne jätkällenne vai ootteko ns. `jatkamas perinnettä et miehen sukunimi on otettava jos naimisiin aikoo`?
Mitä mieltä ootte et jätkänne ottais teidän sukunimen?
mun poikakaveri ehdotti et sit ku me mennään naimisiin se ottais mun sukunimen.Tulin todella onnelliseks siitä.Antaisitteko te oman sukunimenne jätkällenne vai ootteko ns. `jatkamas perinnettä et miehen sukunimi on otettava jos naimisiin aikoo`?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Meillä molemmat pidimme omat sukunimemme.
Terve,
Mielestäni tuo on hyvinkin kiva idea. Erityisesti silloin, jos sulhasen sukunimi on tyyliä Virtanen ja morsiamen sukunimi kauniimpi/harvinaisempi.
Onnea teille!
Jokainenhan toki päättää itse miten haluaa asian tehdä. Jos sinusta tuntuu, että idea oman sukunimen pitämisestä ja siitä että poikaystäväs ottaa sun sukunimen tuntuu hyvältä niin siitä vaan=) Itse henk.kohtasest aion ottaa kyllä kultani sukunimen, perinteen vuoksi. Minusta niin on parempi, mutta silti en tuomitse heitä, joiden miehet ottavat naisensa sukunimen.=)
Onnea päätökselle=)
Jokainen päättäköön asiasta itse. Ei siinä mitään ihmeellistä tänä päivänä ole, jos vaimo ei ota miehensä sukunimeä vaan päinvastoin. Onhan pareja, jotka ottavat kokonaan uuden nimen tai molempien nimen.
Minä henkilökohtaisesti tahdoin vaalia perinteitä ja otin mieheni sukunimen. Mies olisi valmis ollut ottamaan minun nimenikin, mikä olisi tietenkin maistunut omaan suuhun paremmin.
Pieni varoituksen sana: Varautukaa nimenvaihdoksen yhteydessä aikamoiseen korttiruljanssiin... saati muut paikat, minne on ilmoitettava nimenmuutoksesta :)
Olenko vanhanaikainen, kun en hyväksy perhettä ilman yhteistä sukunimeä. Se kenen nimi on, onkin sitten eri asia. Perinteisesti "kotivävy" otti vaimon tai tämän talon nimen.
Olet. Ei perhe nimestä miksikään muutu. Jokainen ottaa tai pitää sen nimen minkä tahtoo. Mitä sitä sen enempää vatvomaan. :)
Toiset tahtoo pitää perinteistä kiinni :) Mitäs vikaa siinä on? Jokaisella on vapaus valita.
Kunpa ihmiset ymmärtäisivät luopua rumista sukunimistä. Suomessa on aivan liikaa kaikenlaisia Saastamoisia, Sikiöitä ja Rytsölöitä...
Joku esi-isä on joskus aikoinaan tehnyt todella epäonnistuneen nimivalinnan. Miksi tästä virheestä täytyy pitää kiinni, ikään kuin se olisi jokin suvun yhteinen aarre?
mielestäni ainakin lasten tulisi saada isänsä nimi, sillä eihän suku oikeasti jatku naisen kautta. olisi tietenkin suotavaa, että myös vaimo ottaisi miehensä nimen. nykyään on ihan naurettavaa, kun jotkut miehet ottavat vaimonsa nimen: siinähän murenee viimeisetkin miehisyyden rippeet!
kannatan kyllä osittain feminismiä, mutta totuushan on, että mies on kuitenkin se perheen pää, ja ihan hyvä niin. jos mies elättää perheensä ja on perheen turva, niin tuleehan hänellä olla tiettyjä etuoikeuksia.
eikö tosiaan kukaan viitsinyt kommentoida tätä minun älytöntä viestiäni?! olisihan aivan kamalaa, jos joku (nainen) olisi noin vanhanaikainen ja alistuva kuin tuossa kirjoittelin.
itse asiassa minä tytti ajattelen asioista ihan päinvastoin kuin aiemmassa viestissäni kirjoitin. ja toivon, että niin tekevät muutkin naiset, ja mieluiten miehetkin.
Herätys vain sinulle Tytti. En ole koskaan ymmärtänyt turhien provojen merkitystä ja tässä oli niin läpinäkyvä yritys, että miksi tuohon olisi kukaan vaivautunut kommentoimaan?
..olemme jo lähes varmasti päättäneet että mieheni ottaa minun sukunimen, koska minun sukunimeni on kauniimpi ja hänen sukunimellään on ns. huono maine, eli suvussa on paljon "mustia lampaita". Itse en suostu ottamaan hänen sukunimeään, koska pidän omastani huomattavasti enemmän, joten olisi ihan järkevä ratkaisu että hän ottaisi minun sukunimeni. Molemmat voisivat tietenkin pitää myös oman sukunimensä, mutta sitten meitä luultaisiin avopariksi.
Kotipaikkakunnalla eräs yksityisyrittäjä (mies) oli nimeltään Sikanen. En ihmettele hetkeäkään että hän otti vaimonsa harvinaisen ja kauniin sukunimen.
ottaisin mieluummin miehen sukunimen.. Hassulta tuntuis, jos miehelläni ois mun sukunimi.. Mutta en mä sitä paheksu, jos joku niin tahtoo tehdä, sehän on tätä nykypäivää!
Minullakin on vielä mietintäprosessi kesken, että mitä teen sukunimen suhteen...ja häihin on enää pari kuukautta aikaa. Tämä on vain minulle hankala päätös. Minun sukunimeni on kauniimpi ja harvinaisempi kuin tulevan mieheni ja haluaisin sen itselläni pitää. Kuitenkin haluaisin, että meillä olisi mieheni kanssa sama sukunimi, mutta mies ei suostu ottamaan minun sukunimeäni. Ottaisin ehdottomasti kaksiosaisen sukunimen, mutta kun etunimeni on jo kaksiosainen....
Olen ajatellut, että mikäli oma nimeni olisi todella yleinen ja tavallinen, ja morsiamellani olisi harvinainen nimi, ja oletetaan ettei hänellä olisi muita sukulaisia jotka jatkaisivat nimeä ja nimi näin ollen olisi vaarassa kadota hänen myötään, voisin varmaankin ottaa hänen nimensä siinä tapauksessa. Mutta itseasiassa tilanne on toisinpäin, oma sukunimeni on harvinainen, meitä on vain neljä ja "nuoresta polvesta" olenkin ainoa, ja muutenkin haluamme kunnioittaa perinteitä morsiameni kanssa ja ottaa yhteiseksi nimeksemme minun sukunimeni kun nyt kesällä naimisiin menemme. Mutta jos tilanne olisi toisinpäin, voisin kyllä harkita asiaa.
Meillä isäntä olisi ollut valmis ottamaan minun sukunimeni, mutta minä tahdoin pysyä perinteissä ja ottaa hänen nimensä (mikä vieläkin näin vuoden naimisissaolon jälkeen hieman kalskahtaa oudolle...). Mutta kukin tyylillään...