TARVITSEEKO

Minun kasvatettiin siihen, että jos vain pystyt auttamaan lähimmäistäsi, tee. Kun veljeni tarvitsi asuntolainaa, lainasin hänelle 10000€. Rahat sain takaisin, muttei tietoakaan mistään koroista.

Olen joutunut taloyhtiössäni kiusatuksi. Olen allerginen ja saunavuoroilleni alettiin ruiskimaan parfyymeja, että jouduin perumaan vuoroni. Tämän jälkeen rappukäytävästä alkoi naapurien toimesta tulla asuntooni voimakasta parfyyminhajua. Nuori isännöitsijä ja taloyhtiön hallitus pelasivat yhteen tässä kiusaamisessa.Vaikka työkaverini ja veljeni haistoivat hajun, kukaan ei auttanut minua. Veljeni ei esimerkiksi tullut yhtiökokoukseen ja kaikki asukkaat pesivät asiasta kätensä. Niinpä saan myydä kotini; terveys on kuitenkin aina numero ykkönen.

Mitä mieltä olette; onko velvollisuutta auttaa toista ? Onko minut kasvatettu väärin ? Vai onko oikein ajatella; ei tarvitse auttaa jos siitä ei itse hyödy millään tavalla ? Eikö ihmisten omatunto sano enää mitään ? Ja yleensä tarvitseeko toista auttaa ?
3157
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

jos lainailet rahojasi...ja miks ihmeessä sua kukaan kiusais,älytön ajatus

Äänestä

Kumma kun ei porukkaa kiinnosta!!!

Kysyit onko sinut väärin kasvatettu? Ei ole, päinvastoin! Tämä maailma vaan on niin kummallinen ja ihmiset niin välinpitämättömiä ja kylmiä että kaikki inhimillisyys tuntuu kadonneen.
Lainaisin itsekin rahaa läheisilleni jos he sitä tarvitsisivat, varsinkin kun tietää että saa ne takaisin. Itse olen joutunut joskus lainaamaan. Korkoa en ole maksanut kun sitä ei ole haluttu periä. Jotain olen kuitenkin aina antanut kiitokseksi.

Mitä tulee siihen kiusaamisasiaan niin uskon sinua täysin! Varmaan on totta. Itse olen ns. työpaikkakiusattu ja voin sanoa että kiusaajan konstit on monet! Yksi aloittaa ja pian toiset liittyy mukaa. Jos kerrot siitä jollekkin, kukaan ei usko. Lopulta jää jäljelle enää se yksi vaihtoehto joka sinun tapauksessasi on asunnon myynti.

Ennenvanhaan työtä tehtiin paljon talkoilla. Nyt esim. seurojen on lähes mahdoton saada kokoon minkäänlaista talkooporukkaa. Ihmiset istuu kotonaan eikä mitään haluta tehdä toisten eteen.

Kysyit omastatunnosta. Kyllä monella nykyajan ihmisella sen ääni lienee vaiennut tai ainakin se on niin hiljainen ettei sitä kuulu.
Ja tarvitseeko auttaa? Mielestäni tarvitsee. Kuka vaan voi joutua tilanteeseen jossa tarvisee pyytää toisen apua. Mutta niinhän sitä sanotaa että KIITTÄMÄTTÖMYYS ON MAAILMAN PALKKA! Pitänee paikkansa.

Äänestä
  • kuvitelmaa, en sano parfyymin haju, mutta että olisi tahallisesti ruiskittu.
    Itse olen myös hajusteille allerginen, ja tunnen heti jos rappukäytävässä on kulkenut joku hajusteita käyttävä, yhtä hyvin partavedet kuin parfyymitkin.
    Saunassakin voi lemuta parfyymi, koska naiset lotraavat hirmu määrän haisevia kemikaaleja, tukanpesuaineista tukkavaahtoihin ja vartalovoiteisiin.

    Jos parfyymia olisi oikeasti ruiskittu tahallaan rappukäytävään, herää kysymys, millä olet ärsyttänyt taloyhtiön isännöitsijän ja hallituksen?????? Oletko kytännyt naapureita, valitellut heistä. Ollut se ikuinen narisija, jolla aina on jotain sanottavaa? Jos olet valittanut jostain aiheellisesta, oletko tuonut valituksesi esiin ystävällisesti ja asiallisesti?

    Minusta ei ole kovin suuri rike, jos sukulaisten vipeissä ei maksa korkoa. Toki se kuuluu hyviin tapoihin. Koita hankkia elämääsi ilonaiheita, niin et jää pyörittelemään ja katkeroitumaan, sillä osaksi siitäkin näyttää olevan viestissäsi kyse. Iloista antajaa, Jumala rakastaa!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Auttaa kirjoitti:

Minun kasvatettiin siihen, että jos vain pystyt auttamaan lähimmäistäsi, tee. Kun veljeni tarvitsi asuntolainaa, lainasin hänelle 10000€. Rahat sain takaisin, muttei tietoakaan mistään koroista.

Olen joutunut taloyhtiössäni kiusatuksi. Olen allerginen ja saunavuoroilleni alettiin ruiskimaan parfyymeja, että jouduin perumaan vuoroni. Tämän jälkeen rappukäytävästä alkoi naapurien toimesta tulla asuntooni voimakasta parfyyminhajua. Nuori isännöitsijä ja taloyhtiön hallitus pelasivat yhteen tässä kiusaamisessa.Vaikka työkaverini ja veljeni haistoivat hajun, kukaan ei auttanut minua. Veljeni ei esimerkiksi tullut yhtiökokoukseen ja kaikki asukkaat pesivät asiasta kätensä. Niinpä saan myydä kotini; terveys on kuitenkin aina numero ykkönen.

Mitä mieltä olette; onko velvollisuutta auttaa toista ? Onko minut kasvatettu väärin ? Vai onko oikein ajatella; ei tarvitse auttaa jos siitä ei itse hyödy millään tavalla ? Eikö ihmisten omatunto sano enää mitään ? Ja yleensä tarvitseeko toista auttaa ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu