Onko kokemuksia? Onko päätös tehty yhdessä lähivanhemman kanssa vai onko lapsi riitaantunut tämän kanssa ja halunnut siksi vaihtaa kotia? Oletteko tehneet kokeiluja? Onko lapsi jäänyt vai palannut takaisin?
Entäpä sopeutuminen uuteen kotiin, kouluun, ystäviin? Kaikki asiaan liittyvät kokemukset kiinnostavat, kiitos!
Entäpä sopeutuminen uuteen kotiin, kouluun, ystäviin? Kaikki asiaan liittyvät kokemukset kiinnostavat, kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä painitaan samoijen asioiden kanssa.
Miehen toinen lapsi "ei kestä" asua äitinsä kanssa ja on ilmoittanut että
haluaa muuttaa meille. Ikää on 12, joten pakkohan hänenkin tahtoaan
on kuulla. Lapsi on todella helppo tapaus, ja ihmettelen jos hänen
kanssaan ei äitinsä pärjää.
Äiti on ilmoittanut että lapsi muuttaa meille vain hänen kuolleen
ruumminsa yli.
Asumme aika kaukana toisistamme, joten koulun takia tuollainen
kokeilu on hankala toteuttaa.
Nyt ollaan vähän kuin ö aapisen kannella ja odotetaan mitä tulee tapahtumaan.
Lapsi ei ole kantansa muuttanut vaan haluaa muuttaa, silläkin uhalla
että tuttu ympäristö ja parhaat kaverit jää sinne.
Joten jos todella jollain on kokemuksia aiheesta niin jakakaa se meidän kanssamme.
Se on vaan kateutta uutta perhettä kohtaan, että ei anneta lapsen muuttaa etävanhemman luo vaikka haluaisi. Se vanhempi joka kieltää, niin tekee vaan hallaa itselleen. Suosittelisin ottamaan yhteyttä paikalliseen lastenvalvojaan tai siihen ihmiseen jonka kanssa on tapaamiset ja elarit aikanaan sovittu. Tuonikäistä lasta kuitenkin jo kuunnellaan. Asiat pitää sopia asiallisesti, silloin kaikille ne menevät parhainpäin. Meillä miehen vanhempi lapsi muutti meille heti kun tavattiin, toinen tuli perässä neljän vuoden kuluttua. Ja hyvin on mennyt kun ei olla alettu riiteleen lasten äidin kanssa. Ei siis kommentoida sen ilkeilyihin mitään, vaan annetaan olla omassa arvossaan. Ja asiat hoidetaan viranomaisten kautta jos tulee ongelmia. Kun muuten se menee lasten äidin puolelta lapselliseksi tappeluksi. Nyt myöhemmin lapset ovat sanoneet että eivät haluaisi ikinä muuttaa takaisin äitinsä luo. Lapset siis nyt 11 ja 14. Ps. Lasten kuullen ei saa kuitenkaan IKINÄ mollata toista vanhempaa, vaikka miten olisi kielen päällä.
puolisoni lapsi muutti aikoinaan pakottavista syistä, eli kenelläkään ei ollut vaihtoehtoja. (paitsi lastenkoti tai sijaisperhe, mutta niitä emme siinä tilanteessa harkinneet!)
Sopeutumista on pitänyt treenata puolin ja toisin, mutta pikku hiljaa tässä vuosien varrella on sopeuduttu tilanteeseen. Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä ammattiapu olisi ollut sopeutumisessa tarpeen, eikä vaan sukulaisten painostus ja haukkumiset...
Oma lapseni edellisestä suhteestani sanoo aina välillä muuttavansa isälleen, jos ei saa kotona tahtoaan läpi tmv., mutta uhkaa myös isällä ollessaan, ettei enää mene sinne lainkaan, jos ei saa haluamaansa. Niinpä emme kovin vakavasti ole hänen muuttoaikeitaan ottaneet... toki jos todella haluaisi muuttaa ja käytännön järjestelyt sen mahdollistaisivat, niin asiasta keskusteltaisiin. Kyllähän lapset muuttavat paikkakuntaa, koulua yms. ydinperheenkin muuttaessa.
Muutamalla ystävälläni on tilanne, jossa lapset haluaisivat omien sanojensa mukaan etävanhemmilleen asumaan, mutta lähivanhempi ei suostu syystä tai toisesta. Joskus tuntuu syynä olevan raha, kun kuitenkin lapsi saa tavata etää niin paljon kuin haluaa ja yöpyä vaikka suurimman osan ajastaan tämän luona... virallinen asuinpaikka pitää säilyttää kuitenkin lähivanhemman luona! Ja elatusmaksutkin otetaan, vaikka lapsi viettäisi enemmän aikaa etän luona ja tämä ostaisi lapselle vaatteet yms. luoksensa.