Satuin löytämään tämänkin palstan ja ajattelin, että mun kokemuksesta saattais olla jotain apua?
Täytän tässä piakkoin 18 ja murkkuikä on ohi.
Oon varmaan nähny kaikenlaista laidasta laitaan, tehny kaikkea typerää. Tarina on täyttä totta, eikä sitä oo väritelty. Anteeksi jos tämä jotakin järkyttää. En usko, että jokaisen tuulipukukansan lapsen teini-ikään kuuluvat seuraavat tapaukset.
No, taisi olla joskus viidennen lopussa ala-asteella, kun sattumalta sain kunnollisen ensikosketuksen alkoholiin. Kaverini poltti silloin kokeilunluonteisesti tupakkaa (kuten minäkin, hyvin harvoin). Oli perjantai ja hänellä ei ollut tupakkaa. Siispä kaverini kaveri (meitä hieman vanhempi) bongasi kadunkulmasta rappioalkoholistin. Röökia tilatessamme, kaverini kaveri kysyi, että tuleeko jotain muuta? Mieleeni tuli jostain kumman syystä lonkero. Liika raha poltti taskuja, joten tilasimme samalla 2 l lonkeroa (se oli silloin huima määrä).
Ekat kännit
Onnistuneen kauppareissun jälkeen olimme aivan haltioissamme. Meitä oli yhteensä 3 kaveria ja olimme menossa yhdelle meistä yöksi. Menimme läheiseen metsään nauttimaan kolmeen osaan ne hankitut lonkerot. Hetken kuluttua maailma vain pyöri ympärillä ja hauskaa oli. Tässä samassa tilanteessa poltin myös yhteensä noin 10 kpl savukkeita, jota ihmettelimme suuresti seuraavana aamuna. Fiilis oli jotain niin uutta, ettei sitä voinut sanoin kuvailla.
Tämän jälkeen meni noin vuosi ja polttelin röökiä lähes joka päivä. Röökit hommattiin lähes samalla periaatteella, joko spurgu tai joku kadulta bongattu täysi-ikäinen.
Ryyppäys oli harvinaista herkkua, sillä siihen paloi tuhottomasti rahaa. Tupakointi tuli siihen aikaan suhteellisen halvaksi, sillä yksi aski riitti viikoksi.
Kuudennella valmistin kiljua. Joskus tulimme suoraan koulusta meille ja vedimme pienehköt humalat. Tähän aikaan vetelimme viikonloppuisin jo useita litroja kiljua per lärvi.
Maineemme muiden ikäistemme "vaahtosammuttimien" joukossa oli levinnyt, olimme niitä hyviä pahiksia, letkeitä hemmoja, jotka eivät kiroile, eivätkä ole väkivaltaisia. Emme kiusanneet ketään, paitsi niitä jotka koulukiusasivat.
Tämän hurjan maineemme johdosta, joukkomme kasvoi. Luokkamme kauneimmat tytöt hengasivat kanssamme. Perjantait dokasimme ja viikot opiskelimme koulussa.
Tähän mainittakoon vielä se, että en koskaan antanut edellämainittujen päihteiden vaikuttaa opiskeluuni / elämänlaatuuni. Olen aina ollut luokkani parhaita oppilaita ja tulen aina olemaan.
Kun kolmas kiljusatsi oli käymässä, jäin mutsilleni kiinni. Sain mukavat huudot ja siinä kaikki. Kiljunkeittely jäi siihen.
Kun ylä-asteelle siirryttiin, vanha porukka hajosi. Tässä vaiheessa alkoi varmasti se pahin
murkkuikä, joka oli osaltani kuitenkin aika lievä. Tämä vaihe tuotti kovan masennuksen ja välinpitämättömyyden kaikkea kohtaan. En silti antanut sen häiritä opiskeluani, vaan paahdoin täysillä.
Kasin ja ysin aikana dokasin lähes joka vkl, usein jopa kaksi kertaa. Röökiä poltin aktiivisesti noin 6-10 kpl päivässä.
Ylä-asteen aikana lähes kaikki niistä ennen absolutismia ylistäneistä henkilöistä tarttui pulloon.
Seitsemännellä aloin viettämään iltoja nuorisoklubilla, jossa tutuistin paikallisiin oikeisiin "pahiksiin". Siihen pohjasakkaan, joka hengaa kadunlaidoilla, varastelee ja kiroilee (ikäjakauma 11-17). Vanhimmat olivat riippuvaisia mm. piristä, joka tuli tosin ilmi vasta myöhemmin.
Oli vain muutamia hetkiä kun tunsin kaiken olevan hyvin näiden tyyppien seurassa. Vaihdoin seuraa, kun monet tyypeistä huijasivat minulta rahaa ja uhkasivat hakata ellen maksaisi. Sain turpaani varmaan kolmesti. Jätin nämä hylkiöt oman onnensa nojaan ja jatkoin omaa hiljaista elämääni tietokoneen parissa.
Viikonloppujen kemutukset olivat jotain niin sairasta menoa, että oikein oksettaa kun nykyään ajattelee. Sellaiset reilut 50 alaikäistä kittamaassa mäyräkoiria olutta paikallisessa rannassa. Seksuaaliset aktit pusikoissa eivät olleet mitenkään harvinaisia. Sattuipa tämäkin kerran kohdalleni kovassa kännissä ja kyllä aamulla kadutti (ehkäisy oli kyllä hoidettu).
Yhdeksäs luokka meni aika rauhallisesti.
Ylä-asteen loppuessa, sain paikan amikseen.
Ensimmäisenä vuonna löysin todellisen identiteettini (en kuitenkaan kaikkea).
Lopetin ryyppäämisen (saatan ottaa pari tuoppia olutta perjantaina, jos siltä tuntuu, tai vähän enemmänkin jos on juhlatilanne).
Löysin aineen nimeltä hamppu ja aloin käyttämään sitä satunnaisesti (kerran kahdessa viikossa, viikonloppuisin). Olen edelleen luokkani parhaita oppilaita, otan vastuun teoistani ja olen onnellinen, että asiani ovat nykyään näin.
Lisää kliseitä:
Ja mainittakoon tähän vielä se, että en koe hamppua vaarallisemmaksi kuin alkoholi, päin vastoin. En osta hamppuani kadulta => En tue rikollisuutta.
Tietokone, asia jota saan kiittää, että elämäni on näinkin hyvin. Viidennellä sain ensimmäisen tietokoneeni ja siitä on tullut aikapitkälti elämäntapa ja elanto :) Kritiikkiä alkoholinkäytöstä ei juurikaan ole tullut vanhempien puolelta. "Kohtuu kaikessa." Tosin, heille paljastin juovani alkoholia vasta muutama vuosi sitten. Tupakoinnista oli jatkuvaa nalkutusta, ainakin mutsin puolelta. Tiukalla jääräpäisyydellä ja keskustelulla voitin sodan.
Minulle on annettu sellaiset ohjeet kotona, ettei huumeisiin kosketa ja kaikesta mitä teen pitää ottaa vastuu. Ihan pätevät eväät. Ja aina olen tiennyt sen että, vanhemmat oikeesti välittää, vaikkakin niiden auktoriteettiä olen useasti pelännyt.
Niin, ei kaikkien tarina ole läheskään yhtä onnellinen, kuten kaverini/tuttavani, joka menetti otteensa elämään ensin alkoholilla, sitten sekakäytöllä ja KOVILLA HUUMEILLA (en tarkoita tässä kannabista) => Joutui vierotukseen => pääsi pois ja vetelee nykyään mitä sattuu.
Ollen 24/7 sekaisin. Ja kuulemma siitä pohjasakka-sakista noin 90% on joutunut tekemisiin poliisin kanssa useaan otteeseen ja aika monella on rikosrekisteri / he ovat/olivat kasvatuskodissa.
Näistä tapauksista voisi kirjoittaa kirjan, mutta jätänpä kirjoittamatta, ainakin nyt.
Tilanne nykyään: Koulussa menee hyvin, minulla on vakaa mukava ystäväpiiri, teen iltatöitä opiskelun ohella ja nautin elämästäni. ÄÖ on todettu normaaliksi, eikä minua erota mitenkään tavallisesta kaduntallaajasta :)
Jos jollain on jotakin kysyttävää, niin vastaan mielelläni. Kiitokset kaikille, jotka tämän stoorin jaksavat lukaista ja kommentoida.
Täytän tässä piakkoin 18 ja murkkuikä on ohi.
Oon varmaan nähny kaikenlaista laidasta laitaan, tehny kaikkea typerää. Tarina on täyttä totta, eikä sitä oo väritelty. Anteeksi jos tämä jotakin järkyttää. En usko, että jokaisen tuulipukukansan lapsen teini-ikään kuuluvat seuraavat tapaukset.
No, taisi olla joskus viidennen lopussa ala-asteella, kun sattumalta sain kunnollisen ensikosketuksen alkoholiin. Kaverini poltti silloin kokeilunluonteisesti tupakkaa (kuten minäkin, hyvin harvoin). Oli perjantai ja hänellä ei ollut tupakkaa. Siispä kaverini kaveri (meitä hieman vanhempi) bongasi kadunkulmasta rappioalkoholistin. Röökia tilatessamme, kaverini kaveri kysyi, että tuleeko jotain muuta? Mieleeni tuli jostain kumman syystä lonkero. Liika raha poltti taskuja, joten tilasimme samalla 2 l lonkeroa (se oli silloin huima määrä).
Ekat kännit
Onnistuneen kauppareissun jälkeen olimme aivan haltioissamme. Meitä oli yhteensä 3 kaveria ja olimme menossa yhdelle meistä yöksi. Menimme läheiseen metsään nauttimaan kolmeen osaan ne hankitut lonkerot. Hetken kuluttua maailma vain pyöri ympärillä ja hauskaa oli. Tässä samassa tilanteessa poltin myös yhteensä noin 10 kpl savukkeita, jota ihmettelimme suuresti seuraavana aamuna. Fiilis oli jotain niin uutta, ettei sitä voinut sanoin kuvailla.
Tämän jälkeen meni noin vuosi ja polttelin röökiä lähes joka päivä. Röökit hommattiin lähes samalla periaatteella, joko spurgu tai joku kadulta bongattu täysi-ikäinen.
Ryyppäys oli harvinaista herkkua, sillä siihen paloi tuhottomasti rahaa. Tupakointi tuli siihen aikaan suhteellisen halvaksi, sillä yksi aski riitti viikoksi.
Kuudennella valmistin kiljua. Joskus tulimme suoraan koulusta meille ja vedimme pienehköt humalat. Tähän aikaan vetelimme viikonloppuisin jo useita litroja kiljua per lärvi.
Maineemme muiden ikäistemme "vaahtosammuttimien" joukossa oli levinnyt, olimme niitä hyviä pahiksia, letkeitä hemmoja, jotka eivät kiroile, eivätkä ole väkivaltaisia. Emme kiusanneet ketään, paitsi niitä jotka koulukiusasivat.
Tämän hurjan maineemme johdosta, joukkomme kasvoi. Luokkamme kauneimmat tytöt hengasivat kanssamme. Perjantait dokasimme ja viikot opiskelimme koulussa.
Tähän mainittakoon vielä se, että en koskaan antanut edellämainittujen päihteiden vaikuttaa opiskeluuni / elämänlaatuuni. Olen aina ollut luokkani parhaita oppilaita ja tulen aina olemaan.
Kun kolmas kiljusatsi oli käymässä, jäin mutsilleni kiinni. Sain mukavat huudot ja siinä kaikki. Kiljunkeittely jäi siihen.
Kun ylä-asteelle siirryttiin, vanha porukka hajosi. Tässä vaiheessa alkoi varmasti se pahin
murkkuikä, joka oli osaltani kuitenkin aika lievä. Tämä vaihe tuotti kovan masennuksen ja välinpitämättömyyden kaikkea kohtaan. En silti antanut sen häiritä opiskeluani, vaan paahdoin täysillä.
Kasin ja ysin aikana dokasin lähes joka vkl, usein jopa kaksi kertaa. Röökiä poltin aktiivisesti noin 6-10 kpl päivässä.
Ylä-asteen aikana lähes kaikki niistä ennen absolutismia ylistäneistä henkilöistä tarttui pulloon.
Seitsemännellä aloin viettämään iltoja nuorisoklubilla, jossa tutuistin paikallisiin oikeisiin "pahiksiin". Siihen pohjasakkaan, joka hengaa kadunlaidoilla, varastelee ja kiroilee (ikäjakauma 11-17). Vanhimmat olivat riippuvaisia mm. piristä, joka tuli tosin ilmi vasta myöhemmin.
Oli vain muutamia hetkiä kun tunsin kaiken olevan hyvin näiden tyyppien seurassa. Vaihdoin seuraa, kun monet tyypeistä huijasivat minulta rahaa ja uhkasivat hakata ellen maksaisi. Sain turpaani varmaan kolmesti. Jätin nämä hylkiöt oman onnensa nojaan ja jatkoin omaa hiljaista elämääni tietokoneen parissa.
Viikonloppujen kemutukset olivat jotain niin sairasta menoa, että oikein oksettaa kun nykyään ajattelee. Sellaiset reilut 50 alaikäistä kittamaassa mäyräkoiria olutta paikallisessa rannassa. Seksuaaliset aktit pusikoissa eivät olleet mitenkään harvinaisia. Sattuipa tämäkin kerran kohdalleni kovassa kännissä ja kyllä aamulla kadutti (ehkäisy oli kyllä hoidettu).
Yhdeksäs luokka meni aika rauhallisesti.
Ylä-asteen loppuessa, sain paikan amikseen.
Ensimmäisenä vuonna löysin todellisen identiteettini (en kuitenkaan kaikkea).
Lopetin ryyppäämisen (saatan ottaa pari tuoppia olutta perjantaina, jos siltä tuntuu, tai vähän enemmänkin jos on juhlatilanne).
Löysin aineen nimeltä hamppu ja aloin käyttämään sitä satunnaisesti (kerran kahdessa viikossa, viikonloppuisin). Olen edelleen luokkani parhaita oppilaita, otan vastuun teoistani ja olen onnellinen, että asiani ovat nykyään näin.
Lisää kliseitä:
Ja mainittakoon tähän vielä se, että en koe hamppua vaarallisemmaksi kuin alkoholi, päin vastoin. En osta hamppuani kadulta => En tue rikollisuutta.
Tietokone, asia jota saan kiittää, että elämäni on näinkin hyvin. Viidennellä sain ensimmäisen tietokoneeni ja siitä on tullut aikapitkälti elämäntapa ja elanto :) Kritiikkiä alkoholinkäytöstä ei juurikaan ole tullut vanhempien puolelta. "Kohtuu kaikessa." Tosin, heille paljastin juovani alkoholia vasta muutama vuosi sitten. Tupakoinnista oli jatkuvaa nalkutusta, ainakin mutsin puolelta. Tiukalla jääräpäisyydellä ja keskustelulla voitin sodan.
Minulle on annettu sellaiset ohjeet kotona, ettei huumeisiin kosketa ja kaikesta mitä teen pitää ottaa vastuu. Ihan pätevät eväät. Ja aina olen tiennyt sen että, vanhemmat oikeesti välittää, vaikkakin niiden auktoriteettiä olen useasti pelännyt.
Niin, ei kaikkien tarina ole läheskään yhtä onnellinen, kuten kaverini/tuttavani, joka menetti otteensa elämään ensin alkoholilla, sitten sekakäytöllä ja KOVILLA HUUMEILLA (en tarkoita tässä kannabista) => Joutui vierotukseen => pääsi pois ja vetelee nykyään mitä sattuu.
Ollen 24/7 sekaisin. Ja kuulemma siitä pohjasakka-sakista noin 90% on joutunut tekemisiin poliisin kanssa useaan otteeseen ja aika monella on rikosrekisteri / he ovat/olivat kasvatuskodissa.
Näistä tapauksista voisi kirjoittaa kirjan, mutta jätänpä kirjoittamatta, ainakin nyt.
Tilanne nykyään: Koulussa menee hyvin, minulla on vakaa mukava ystäväpiiri, teen iltatöitä opiskelun ohella ja nautin elämästäni. ÄÖ on todettu normaaliksi, eikä minua erota mitenkään tavallisesta kaduntallaajasta :)
Jos jollain on jotakin kysyttävää, niin vastaan mielelläni. Kiitokset kaikille, jotka tämän stoorin jaksavat lukaista ja kommentoida.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja niin, muistaakseni 3 kertaa olen joutunut todelliseen vaaratilanteeseen alkoholin takia. Sammahtelu on hyvin yleistä kun vedetään alkoholia tuhottomia määriä. Kannabis "övereitä" en ole saanut aikaan (en usko, että se on edes mahdollista). Vaihdettuani alkoholin kannabikseen, en ole joutunut vastaavanlaisiin vaaratilanteisiin, enkä ole aiheuttanut huolta kenellekään.
Ja lisää tuttuja fraaseja: En käske teitä uskomaan minua. Ottakaa asioista selvää, itse.
Kokemuksellani sanoisin, että pahimmat murrosikäistä turmelevat asiat ovat jengit (natsit tai vastapuoli jne) ja kovat huumeet.
Sanoisin, että kaikki lähtee kasvatuksesta. Nuorille pitää luoda selkäranka jo varhaisessa vaiheessa ja heidät pitää saada ymmärtämään, että vanhemmat todellakin välittävät. Kapinoinnista ja suuttumisesta pitäisi tehdä naurettava asia.
Kieltämättä, asia on kaksipiippuinen. Ehkäpä se kultainen keskitie on asia, jota vanhempien tulisi noudattaa.
Tärkeänä pidän myös sitä, että nuorelle opetetaan, että vanhemmatkin ovat vain ihmisiä ja heidän kanssaan voi keskustella mistä tahansa asiasta.
En ole koskaan tarkoituksella kapinoinut enkä ollut äkäinen. Kaikki erimielisyydet on hoidettu puhumalla.
tavalliselta tarinalta minun mielestä.
Eli aikansa kutakin:kun on kokeillut rillumista ja kännäilyä niin tietää mitä se on .
Teinejä,joita jatkuvasti vahditaan,jää kalvamaan epätietoisuus siitä,mitä menettää vai menettääkö mitään.
Mulla oli miltei sama juttu...En koskaan koskenut huumeisiin! Kyllä mä edelleen poltan,juon silloin tällöin.Itelläni on kaks rikosrekisteriä.Olin niitä pahimpia tyyppejä niissä jengeissä.
Koulu meni aika huonosti,mutta yhdeksännellä hoidin koulun kiitettävästi loppuun. Hyviä muistoja ja huonoja muistoja...
Hei vaan,
Mainitsit, että Sinulla on kaksi rikosrekisteriä. Sinä varmaan itse tiedätkin, mitä se saattaa merkitä, mutta kerrottakoon nyt muillekin. Eli merkinnät rikosrekisterissä saattavat evätä Sinulta mahdollisuuden tiettyihin koulutuksiin, ammatteihin ja työpaikkoihin. Näin vaan on, sitä vaan ei moni tarpeeksi ajoissa tiedä eikä usko.
Mä en todellakaan tiedä miten mä päädyin tälle sivustolle... Mä vain menin eteenpäin ja eteenpäin ja TÄSSÄ MÄ NYT OLEN. Kello lähenee kahtatoista ja mulla on ruotsin tehtävät tekemättä,lisäksi siitä on sanakoe,mun olisi myös mentävä suihkuun ja ois kiva jos nukkuakin ehtis :D Sä tunnuit tosi fiksulta kaverilta,vaikka sinunki kohdallas on eteen tullu kaikki murrosiän kokeilut,noh mä olen 15(parin kk päästä 16)Mun koulu on kanssa aina mennyt hyvin(ka. semmosta ysin luokkaa.) Mutta mä en todellakaan tiedä mikä muhun on mennyt. Mä en oo koskaan vielä poltellut(enkä oo ajatellutkaan) samoin huumeet,mutta alkomaholia tulee silloin tällöin kavereiden kanssa viikonloppuisin. Väittäisin 90% varmuudella että kyse ei ole siis siitä,mutta mä en tajua mikä mua vaivaa kun ei jaksa koulu enää MILLÄÄN kiinnostaa ja numerot laskevat kuin lehmän häntä. Mä olen itse jo aika huolissani.. Onko sulla ollut tällaista? :)
Mun rikosrekisterit on tullut näpistelemisestä ja siitä,kun puolustin mun pikkubroidia.Oon aina ollut sen suojelusenkeli. Mä oon tällä hetkellä tarjoilijana,ja se riittää mulle ainakin nyt toistaiseks.
Joo, tollasia tilanteita on tullut vastaan monia kertoja. Niistä kyllä selviää, kun vaan pysähtyy välillä miettimään asiaa.
Täytyy vain ottaa itseään kiinni niskasta ja tehdä asiat niinkuin parhaaksi näkee. Varmasti helpommin sanottu, kuin tehty.
Välillä kävi niin, että sain jostain aineesta mm. matematiikasta ja maantiedosta huonoja numeroita.
Kun asiaa alkoi ajattelemaan, niin tähän syynä oli yleensä ylenmääräinen löysäily tunneilla.
Joskus saattoi käydä vain helkutan huono tuuri.
Pidät vaan tiukat päämäärät, ja päätät, että tämä koulu suoritetaan kunnialla läpi, niin että pääsen lukioon/ammattikouluun johon haluan.
Loppujen lopuksi, jokaisessa aineessa ei voi olla hyvä. Mulla on esim ruotsi ihan kriittisen huono, mutta sen sijaan, että olisin koittanut kohentaa ruotsinkielentaitoani (joka ei vähempää olisi voinut kiinnostaa), panostin muihin aineisiin (Fysiikkaan).
Yläaste on mielestäni kauhein paikka, jos vertaillaan lukiota/ammattikoulua, yläastetta, ja ala-astetta. Nykyinen järjestelmä, jotenkin luo ja sitoo pieneen ihmiseen epävarmuutta ja kaoottisuutta. Asiat kyllä paranevat kun pääsee yläasteelta jatkokoulutukseen, vaatien tosin sitä, että asenne on kohdallaan. Ja eiköhän se sun kohdallas sitä ole, kun kuitenkin olet jo huolissasi. Lievästä vainoharhaisuudestakin on aina hyötyä ;)
Kyllä ihminen saa aina revittyä itsestään lisää irti (suosittelen kuitenkin tekemään tämän, mielenrauhaasi silmälläpitäen).
"Kaiken voi aina tehdä paremmin."
Ehkäpä kaikista vaikeinta on oppia nauttimaan elämästä (en viittaa tässä päihteisiin, sillä siihen pystyy ilmankin niitä), oppia ajattelemaan positiivisesti vaikka meneekin huonosti.
Oppia nauttimaan arjesta ja löytää se oma todellinen identiteetti.
En voi sanoa, että olisin mikään näiden asioiden mestari, mutta matkalla kuitenkin. Kuitenkin sen voin todeta, että tunnelin päässä on valoa ;)
Ihmisellä voi olla vain YKSI rikosrekisteri. Se on luettelo saaduista tuomioista.
..että olet tyytyväinen ja onnellinen elämääs.
Mun yks tuttu alotti juomisen ja polttamisen ala-asteen tokalla, ja sama meno jatkuu. Se myös varastelee, polttaa, käyttää jotain mietoja huumeita ja on nykyään 17. Pelottava tapaus, mutta kaverini serkku. Ihan kiva ihminen sisältä, mutta äiti ja isä lellineet piloille, kun antavat rahaa ja uskovat vaan hyvää.
Että ei toi sun tarinas nyt meitä tuulipukukansaa niin järkyttänyt, sit se ois järkyttäny, jos oisit kertonu et sut on raiskattu viis vuotiaana. KOSKA SE OIS OLLU TÄYSIN ILMAN SUN OMAA SYYTÄS.