Kehitysvammainen perinnöttömäksi?

Kirjoituksestasi ei ilmene mitään perustetta mikä mahdollistaisi perinnöttömäksi tekemisen. Voit tehdä testamentin joka ohjaa koko omaisuutesi toisen lapsesi sukuhaaralle, mutta kehitysvammaisella on oikeus lakiosaansa ja hänen edunvalvojallaan on myös velvollisuus tätä lakiosaa vaatia. Lakiosa voidaan aina maksaa rahana (ellet itse kiellä tätä testamentissa, mitä ei tietenkään kannata tehdä) joten parasta olisi vain varautua tähän käteissuoritukseen.

Tilan päätöksenteon järkevyyden voit turvata lahjoittamalla tai myymällä tilan jo eläissäsi, mahdollisesti pidättäen siihen hallintaoikeuden. Näin edunvalvoja, pesänselvittäjä tai -jakaja eivät pääse itse tilaan käsiksi, kunhan vain lakiosa maksetaan. Aidon sukupolvenvaihdoksen voidaan katsoa sulkevan pois tarkoituksen suosia vain yhtä perillistä, tosin tästä seikasta samoin kuin omaisuuden arvostuksista saa kyllä riidankin aikaan. Katso esim. KKO:1982-II-74: "Perittävä oli myydessään puolisonsa kanssa pojalleen tilansa irtaimistoineen tarkoittanut saada tilalle työnsä jatkajan sekä turvata omat ja vaimonsa vanhuudenpäivät. Perittävän ei katsottu, luovutetun omaisuuden arvon ja siitä suoritettavan vastikkeen välisestä epäsuhteesta huolimatta, tarkoittaneen suosia poikaansa lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi." Mikäli sukupolvenvaihdostarkoitus on olemassa, otetaan lakiosalaskelman laskennallisena lisäyksenä käytettävä tilan arvo huomioon vaihdospäivästä, ei kuolinpäivän mahdollisesti korkeammasta arvosta.

Eiköhän hänellekkin se lakiosa vähintäänkin kuulu, valitettavasti. Oma veljeni on vähän vastaavanlainen, isän kuoltua hänelle määrättiin edunvalvoja joka teki pesän asioiden hoitamaisen tosi hankalaksi, ja kalliiksi. Sitten pesän jakamisen jälkeen tämä "edunvalvoja" alkoi puoliväkisin laittamaan veljeämme yksityiseen hoitolaitokseen, mihin veljemme ei missään tapauksessa halunnut tutuista paikoista. Onneksi saimme ajoissa tietää että tämä laitos oli edunvalvojan sukulaisen pyörittämä, eli tarkoitus oli vain imeä veljemme perintörahat. Saimme hankittua uuden edunvalvojan, nyt veljen rahat järkevästi sijoitettuna, tosin veljemme ei niitä tule koskaan tarvitsemaan, eli rahat tulee aikanaan meidän muille sisaruksille tai heidän perillisille.

Perustaisin varmaan säätiön, jonka hän omistaisi 100% . Tekisin sen helpoksi ymmärtää että "isi ja äitikin menee joskus taivaaseen", vaikka se on ihan paskapuhetta mun mielestä.

Oman säätiön hoitajat veisi hänet karkkikauppaan, lelukauppaan ja mäkkäriin syömään ja he vakuuttaisivat minulle, että huolehtivat hänestä, ettei yhteiskunta hae mitään "tukipalveluita" hänelle.