Aloitin toisen vuoden AMK:ssa, ja tuntuu jo nyt etten jaksa enää tällaista suhtautumista. Olen koulussa kahden muun ihmisen kanssa, ja heidän seurassaan tulee väistämättä kolmas pyörä olo. Tuntuu välillä että toinen heistä ei halua edes puhua kanssani, varmaan olen hänen mielestään aivan täysi tylsimys. He käyvät myös yhdessä bilettämässä, eivätkä voi kutsua minua mukaansa. En olisi uskonut, että tällainen meininki on vielä AMK-asteella.. Kerran toinen heistä sanoi, etten voi istua hänen viereensä, että minun on mentävä muualle. Kaiken lisäksi hän on vielä minua vanhempi. Toinen heistä taas on on tosi hyvä tyyppi, kutsuu minua mukaansa shoppailemaan yms, mutta kun nämä kaksi ihmistä olevat kahdestaan, olen aina se kolmas pyörä. Koulussakaan ei ole huvittanut käydä, kesällä en pitänyt lomaa ollenkaan, tein vain iltavuoroa koko kesän ajan. Sairastin yli vuosi sitten masennusta jota hoidettiin lääkkeillä, ja olen alkanut pelkäämään että se tulee taas uudestaan. Olen todella herkkä ihminen, ja tällaiset asiat vaivaavat minua. Onneksi minulla on kuitenkin ystäviä myös koulun ulkopuolella.
Välillä niin ulkopuolinen olo..
..............................
7613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaa sinnitellä, koska nää on yleensä sellaisia asioita että menee jossain vaiheessa ohi ja saatat löytää sieltä uusia ihmisiä kavereiksi. Tässä mun mielestä muistutukseksi meille kaikille, että muistakaa ottaa toiset ihmiset huomioon ja menkää rohkeesti juttelemaan niille ihmisille, jotka seisovat itsekseen. Jos masennus ottaa vallan taas niin sitten vaikka pidät välivuotta tai muuta, mutta jos nyt ei vielä täysin tunnu siltä niin päivä kerrallaan.
Ps. Ite olen kanssa herkkä ihminen. Herkkyys kunniaan!
Minulla oli samoja tuntemuksia kun muutin kotipaikkakunnalta toiseen kaupunkiin ja uusiin ystäviin tutustuminen tuntui todella vaikealta. Nyt olen kuitenkin pikku hiljaa saanut ympärilleni pienen mutta tiiviin porukan jonka kanssa viettää vapaa aikaa. Erityisesti viikonloppuisin tuntui siltä että kaikki joko häipyivät omille kotikonnuilleen tai viettivät aikaa vanhojen ystäviensä kanssa...onneksi sain kerättyä rohkeutta ja sanoin asiasta muutamalle orastavalle ystävyyssuhteen alulle ja nyt voin sanoa että kyllä helpotti!
ps. jos sinäkin olet vasta muutaman vuoden asunut opiskelupaikkakunnalla niin helpointa lienee mennä johonkin koulun järjestämään harrastuskerhoon/ainejärjestöön ja tutustua sitä kautta uusiin ihmisiin, tämä auttoi ainakin minua
tsemppii! kyl se siitä!
Olet ilmeisesti herkkä ja kiltti ihminen niinkuin minäkin. Minua pompoteltiin helposti, puhuttiin päin naamaa mitä mieleen juolahti ym. lapsellista. Olinhan helppo kohde, koska en ikinä sanonut vastaan. Päätin, että nyt saa riittää. Etsin ylpeyteni ja itsenäisyyteni ja dissasin nämä ihmiset elämästäni. Mielummin yksin suht kokonaisena kuin ottamassa sontaa silmille "kavereilta". Tajusin, että olin jotenkin ripustautunut näihin ihmisiin. Katkaisin napanuoran. Nyt on hyvä olla. Ja vaikka joskus joku on näistä dissatuista ihmisistä pyytänyt kanssaan viihteelle, olen kieltäytynyt, koska olisin sillä hetkellä ollut vain hätävarakaveri.
Ota ite ohjat käsiis ja kysy sitä mukavampaa vaikka kaljalle tai/ja leffaan. Tai vastaavaa. Se toinen kuulosti kyllä niin kusipäiseltä, et ei varmaan parane kaveriks sanoa. Ja ainahan on parempi yksin kuin huonossa seurassa.
älä luovuta, vaikka se onkin helpointa. Tein itse vuosia sitten sen virheen, että luovutin ja lopetin koulun ihmisten takia. Välivuosi/mitääntekemättömyys aiheuttaa helposti masennuksen. Tämä ikävä ihminen on luultavasti vain kade tai mustis ystävästään sinulle. kerää rohkeutta ja ole vahva vaikka herkyys kannattaa säilyttää, se on hieno piirre ;D
itse opiskelen AMK:ssa terveysalalla, enkä ole onnistunut saamaan kavereita.
tuntuu, että olen täysin ulkopuolinen luokassani, aina olen se kolmaspyörä ryhmätehtävissä.
paskan puhumistakin minusta olen kuullut... että sellaisia tulevia hoitajia...
Itse opiskelen ammattikoulussa ja samaa meininkiä siellä on havaittavissa, valitettavasti olen myös samaisessa tilanteessa kuin sinäkin että tuntuu olevansa jälleen se ulkopuolinen. Mutta tuntuu kumminkin oudolta että Korkeakoulussa jatkuu sama meno, luulisi ihmisten siihen mennessä jo aikuistuvan mutta ei kai sitten. Mutta ainakin tiedät että toinen niistä kavereistas hyväksyy sut, pysy enemmän hänen kaverinaan, kuulostaa kumminkin mukavalta tapaukselta mitä ei aina vastaan tule, valitettavasti. Nää sosiaallisemmat tapaukset tuntuvat ne kaverit löytävän ja he sitten ryhmittyvät ryhmiinsä ja me ujot jäädään siinä ulkopuolisiksi.
En kannata sitä että jättäisit opinnot kesken, voi olla että kaikki kääntyy paremmaksi ja tämä olo menee sinulta ohi ja jos vielä kumminkin jaksat opiskella niin älä ihmeessä lopeta sen yhen idiootin takia opintojasi. AMK:hon on meinaan vaikea päästä sisälle, pitäisi jo sen takia pelkästään suorittaa juttu loppuun..