Pieni vuodatus ja kuolevat unelmat

Oon ikuisesti tuomittu olemaan semi-.. Missään, mitä yritän, en ikinä kehity hyväksi. Yritin punttisalia, minusta tuli semivahva. Ei kuitenkaan koskaan hyvä. Yritin musiikkia, huono sävelkorvani ja rytmitajuni näyttävät tulevan esteeksi ja olen korkeintaan semitaitava. Ymmärrän enemmän kuin täysi nolla, muttei minua voi sanoa hyväksi. Yritin olla uskovainen, mutta olen liian väkivaltainen ja katkera sellaiseksi. Yritän pitää huolta ulkonäöstäni, mutta kaulani kukkii finnejä ja olen karvainen kuin apina. Syytin siitä Jumalaa, mutta se ei johtanut mihinkään. Yritin rakastaa, mutta se ei johtanut mihinkään. Yritin kamppailulajia, mutta ei.. Ei ole ammattia, ei ammattiin valmistavaa opiskelupaikkaa, ei mitään tietoa tulevasta. Ottaisivatkohan minut muukalaislegioonaan? En vain osaa ranskaa.. Itsetunto on täysi nolla, en jaksaisi olla missään, yrittää mitään tai unelmoida mistään. Raavaana miehenä itkin jopa autossa eilen.. Kaikki unelmani ovat tuomittu kuolemaan ja kenties kuolen vielä itsekkin niiden mukana. Rukoilin jopa sitä. Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan, mutta en taida jaksaa olla edes kiinnostunut siitä.