Hei,
mulla oli vastikään ilo tutustua erääseen hyvin maskuliiniseen (hetero)naiseen, jolle tän miehisen puolen korostaminen oli tärkeä osa identiteettiä, mutta joka ei luokitellut itseään trans-miksikään.
Mitä mieltä olette, sijoittuuko tällainen naismaskuliininen - tai miesfeminiininen - oleminen samalle jatkumolle transihmisyyden kanssa, vai onko kyse jostain muusta? (En siis tarkoita mitään tarkoitushakuista / wannabe-trendikästä sukupuolisekoittelua, vaan sellaista joka on pysyvä osa ihmistä.)
mulla oli vastikään ilo tutustua erääseen hyvin maskuliiniseen (hetero)naiseen, jolle tän miehisen puolen korostaminen oli tärkeä osa identiteettiä, mutta joka ei luokitellut itseään trans-miksikään.
Mitä mieltä olette, sijoittuuko tällainen naismaskuliininen - tai miesfeminiininen - oleminen samalle jatkumolle transihmisyyden kanssa, vai onko kyse jostain muusta? (En siis tarkoita mitään tarkoitushakuista / wannabe-trendikästä sukupuolisekoittelua, vaan sellaista joka on pysyvä osa ihmistä.)
Vastaukset 10
Vanhimmat
sellaiseksi ominaisuudeksi ihmisessä, että tämä ihminen kokee jotenkin oman syntymäsukupuolensa osittain tai kokonaan vääräksi tai omaa ilmaisuaan rajoittavaksi. Vastakkaisen sukupuolen touhut taas oikeiksi ja vapauttaviksi. Olennaista transihmiselle on, että kokee sukupuolirajan olemassaolon sekä tarpeen ylittää se jotenkin.
Ihminen voi olla kuinka feminiininen tai maskuliininen tahansa ja käyttää sekoitellen ilmaisussaan näitä elementtejä. Mutta jos hän ei tunne neuroottisesti sukupuolirajaa tai tämä sukupuolitus ei ole tulehtuneen oloinen ihmisen henkisessä maastossa, ei tällaista ihmistä voi mielestäni pitää transihmisenä.
Minun mielestäni sen määrittäminen onko tällainen ihminen trans vai ei on täysin epäolennaista, koska käytännössä se on täysin merkityksetöntä (trans)sukupuolisuudessa on oikeastaan kyse vain ja ainoastaan oman sukupuolen itsemäärittelystä, jonka vain ja ainoastaan kyseinen henkilö itse voi tehdä, siis hän on trans jos kokee olevansa, transa käsitteenä on mielenkiintoinen, koska se tarkoittaa jonkin (rajan) ylittämistä, transsukupuolisuus tarkoittaa sukupuolisuutta jossa ihminen joutuu ylittämään biologisen syntymäsukupuolensa rajoitteet koska kokee itsensä "vastakkaiseen" sukupuoleen kuuluvaksi, transgender taas viittaa sanalla gender sukupuoleen ja tarkoittaa koko sukupuolittuneen järjestelmän ylittämistäö, astumista sukupuoliroolien ulkopuolelle, sitten meillä on vielä transvestismi, mikä tulee ranskan kielestä tarsnvestile sanalla joka tarkoittaa vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumista, sukupuolirajan ylittämistä pukeutumisen kautta, nämä määritelmät tietenkin sopivat vain niihin, jotka jollaina tasolla samaistuivat jonkin kyseessä olevan käsitteen alle, esim. minä olen TS. koska olen diagnosoitu siihen, mulle sen merkitys on puhtaasti vain siinä, muuten olen mitä olen, ts. olen kun joudun esittämää stereotyyppistä sukupuoliroolia lääkärini mieliksi saadakseni hoitoa fyysiseen vaivaani;)
itse määritellä. Esim. jos transnaisen veli määrittelee itsensä yhä sedäksi tai osaksi veljes-eikä sisarusparia.
Eiköhän sanan alkuperä ole latinasta:
Origin of the term
Magnus Hirschfeld coined the term transvestism (from Latin trans-, "across, over" and vestitus, "dressed") to refer to the sexual interest in cross-dressing.[2] He used it to describe persons who habitually and voluntarily wore clothes of the opposite sex. Hirschfeld's group of transvestites consisted of both males and females, with (physically) heterosexual, (physically) homosexual, bisexual, and asexual orientations.[3]
http://en.wikipedia.org/wiki/Transvestism
määritellä transihmisyyttä, mutta ilmeisestikään kaikenkattavaa määritelmää ei voida tehdä. Aina on joku, jonka mielestä se ei juuri ole oman ryhmän tai identiteetin mukainen.
Minun mielestäni trans sana tarkoittaa jonkun tuolla puolen. Jotta siis ihminen voisi tuntea olevansa trans, on hänen identiteettinsä jonkun tuolla puolen, rajan takana, sukupuolirajan.
Sellainen ihminen, joka kokee asiat hänen omikseen ja on tyytyväinen sukupuoleensa, ei voi olla trans. Tiedän joitain miehiä maailmassa, jotka haluavat käyttää hametta, mutta he eivät koe olevansa naisia eivätkä pukeutuvansa naisiksi.
http://myweb.tiscali.co.uk/talendor/
Sukupuolisuus rajoittaa tarpeitani, mutta ei se naisenkaan arkipäivä niin ruusuinen ole. Moni on sanonu nuorempana tyttömäsieksi ja sitä olen lapsesta asti haaveillut. Korjaus on asia jota ajattelen päivittäin ellen sitten kokoajan. Toisaalta minulta on kysytty, että pitääkö juuri minun olla sellainen ja sitä itsekkin mietin. Pitäisiköminun olla rohkeampi ja itsekkäämpi ja tehdä omat rohkeat ratkaisuni vai kokeilla vielä jotain muuta?
Eihän se naisen elämä sen kummempaa ole, mutta yleisesti elämäni on parantunut valtavasti kahlattuani prosessin läpi. Nyt saan elää sellaisena ihmisenä, joksi minun olisi pitänyt syntyäkin. En ole koskaan kokenut että sukupuolisuus rajoittaisi elämääni. Se entinen elämä väärän sukupuolen roolia esittäen oli kuitenkin henkisesti todella raskasta.
Itsekkyydestä minuakin on syytetty, joidenkin mielestä HEIDÄN elämänsä olisi ollut mukavampaa kun en olisi sekoittanut heidän normaalia elämänrytmiään. Eniten minua loukkasi eräs kommentti, jossa minulle sanottiin että hän oli pitänyt minua viisaana ja järkevänä ihmisenä. Nyt sitten ilmeisesti olen tämän henkilön mielestä menettänyt nuo ominaisuudet kun halusinkin elää kuten itse tahdoin enkä siten kuin hän tahtoi. Olen sitä mieltä että jokainen päättää itse elämästään, ei siinä tarvitse kysellä lupia muilta.
muuta kuin sen kohtuuttoman kokoiseksi tulehtuneen sukupuolen, tai sukupuoliallergian. Korjauksessa ihminen rauhoittuu ja se sukupuoli kutistuu sen kokoiseksi elämässä kuin mitä sen tarvitsee olla. Transsukupuolisella korjaus on koko ajan mielessä, kuin pakkomielle mitä pitäisi saada olla. Yksi kohtalotoveri luonnehti sitä kuin kepiksi silmien edessä, sitä sai olla koko ajan siirtelemässä että näki eteensä.
Kysymys onkin siitä, haluaako elää tuollaista elämää yhä pahenevin oirein vai ottaako riskin ja yrittää korjata sukupuoltaan siten että oireet heikkenisivät tai poistuisivat. Siltä osin se on oma valinta. Ympäristö ei ole kovin empaattinen eikä näe ristiriitaa sisälläsi. He vastustavat asiaa mukavuudenhalusta sekä siksi, että he vielä haluavat hyötyä asemastasi. Korjauksessa kun ainakin ensialkuun saat varautua kolmannen luokan kansalaisen kohteluun. Asema paranee kuitenkin silloin, kun osoitat olevasi yhä hyvissä sielun- ja ruumiinvoimissa.
Olen jo syrjäytynytkin lähimmäisistäni, jotka ovat osanneet ottaa minut itsenäni vastaan. Sen koen aina luissa ja ytimissä jos minua kohdellaan hurjana miehenä. Toisaalta kun teen asiani itseni miellyttävällä tavalla, niin minua kohdellaa psykoottisena tai tyhmänä. Toisille kaikki on ehkä vai niin pinnallista, että jos on pieni ja hoikka mies, joka ei ole kiinnostunut valkoisesta Peugeotista, niin hänen pitää olla psykoottinen. En siltikään osaa elää ikäisieni miehien kanssa, heille olen pikkupoika vaikka asepalveluksen jälkeen en enää isoa eroa kokenutkaan.
Olen jo kerran aloittanut prosessin. Kokemukseni ei ollut heidän mielestä kovin vahva. Itse katson, että kokemukseni on niin vahva, että voin huonosti. Prosessin pattikohdissa lääkärin piti päteä sukupolisuus kysymyksellään ja pyrki vedättämään minua puhumaan pikemminkin seksuaalisuudesta ja että olen väärässä paikassa. Toinen muistikin kysyä osaisinko elää miehen kanssa? Eikös se jos jokin ole seksuaalisuus kysymys?
Prosessissa kuulemma käydään läpi työ ja ammatinvalinta-asioita. Työelämässä viesti on jotakuinkin sama miehiltä ja naisilta. Luuttua lattioita vaikka pienessä mekossa. Ne naiset joita siellä työelämässä on ollut, niin eivät välttämättä osaa edes käynnistää henkilöautoa ja minä meikkaankin paremmin kuin he. Haluisin myös nähdä ne miehet mekoissa :D
Ongelmako? Eräs kertoi laittaneensa korvakoruja viestittämään itsestään, toiset jankuttavat transasiaa. Korvakoruista en ole saanut kuin jokusen häiriökäyttäytyvän nuoren ja transasian jankuttamisesta jokusen pornohiiren ja solvaajan.
Mitä sitten tehdä? Moni nainen on loppujenlopuksi sitä mieltä ,että laita päällesi vaikka batmanpuku, mutta älä tule meidän keskuuteen, ellei muuta niin todellisuudentajussasi on vikaa. Miehet eivät ajattele muuta kuin seksiä. Mitä minä haluan? Haluan olla tyytyväinen vaikka batmanpuvussa. En ikinä anna anteeksi itselleni naisen kanssa kahnattuani. Mikäli joku ulkopuolinen mies haluaa siitä jotakin oppia, niin nainen saattaa hakea kahnausta juuri siksi, ettei mies olisi tyytyväinen ainakaan itseensä. Onhan moni mieskin käynyt omilla hölmöyksillään minuun käsiksi varsinkin silloin kun itse olen hieman heikommassa putkessa. Pitäisi antaa kuulemma antaa kaikki anteeksi ja olo helpottuu. Tuskani ei johdu siitä, etten antaisi anteeksi taikka että eläisin väärässä sukupuolessa. Tuskani johtuu siitä etten saa olla oma itseni edes batmanpuvussa.
Eivthän ne kaikki naisetkaan ole tyytyväisiä itseensä. Tämä osoittautuu ympäristölle negatiivisten asenteiden muodossa. Loppujenlopuksi kaikesta tehdään sukupuolisuus, tasa-arvo ja arvovalta kysymyksiä. Näkee sen naisenkin naamasta kun lakkaa saamasta. Asian pitää olla timmi niin kuin piukkanutturainen nainen haluaa tai ei laisinkaan.
kaikesta tehdään mielenterveysalan kysymyksiä ja hyvinkin mieluusti otan esille mielenterveysalan ihmisten näkökantoja esimerkiksi.
Naispuolinen mielenterveysalan ihminen minulle kun olin viidettä kertaa työttömänä kolmannen työpaikan ja viidennen työtehtävän jälkeen. Minulla oli tuolloin plakkarissa sotilaspassi, moottoripyöräajkortti sekä autoajokortti välttämätön koulutus. Työttömyyttä ei sallita, pitää olla työssä tai koulutuksessa. Mielenterveysalan ihminen kysyi jotain yleistietoon liittyvää valas/kala kompakysymystä ja totesi koulutuksen auttavan tähän ongelmaan. Minun mielestä siihen ongelmaan löytyy ratkaisu googlesta. Ehkä joku arvasi, että mielessä oli tuolloin enemmän mekot kuin renkaan vaihto, mutta nostaahan se hallitunkki auton takakulman ilmaan vaikka olisit minihameessa. Mielenterveydessähän oli kysymys valaista ja kaloista kun meribiologeita kerta ollaan.
Tuoko prosessi helpotusta muuhun kuin omaan mielenterveyteen ja feministisen puolen tunnustamiseen? Itse olen ollut tyytyväisimmilläni elämässäni naisen ystävänä. Näissä tilanteissa kyseiset naiset saattavat toki alkaa arvostelemaan sänkypuuhia jne.. Sen kuvan ainakin naisten kanavilta olen saanut kuvaksi. Ainahan naiset kokevat olonsa kahlituksi taikka siinämäärin vajaavaisiksi, että pitää arvostella omaa miestä taikka pitää omaa miestä isukkina. Eikö se onnistunut parisuhde juuri perustu siihen, että pari kykenee nauttimaan toisistaan?
Valahtaahan se mekko ja sukkahousut minunkin päälleni hävyttömän helposti ja tunnenhan minä oloni luvattoman hyväksi siten. Uskoisin, että kykenen elämään tyytyväisenä täysin miehen roolissa naisen kanssa.