Olen tässä katsellut tv:stä syrjäsilmällä seuraavanlaisia ohjelmia:
- salainen miljonääri
- ja dieetit vaihtoon
Eli siis mitä ilmeisimmin erilaisia reality ohjelmia, joiden konsepti poikkeaa niistä, joita en ole seurannut, mutta joissa oletan ihmisten vailla yksityisyyden tajua laitettavan alkoholin säestyksellä ja kera tilaan, josta ihmiset saavat tv-vastaanottimiensa avulla tirkistellä ihmissuhteiden kiemuroita. Kuten ohjelma sarjat BB, jne ilmeisesti on tehty?
Mutta varsinainen ajatus tuli tämän ensinnä esitetyn tv sarjan tiimoilta. Ja se oli pitkään mieltäni kiehtonut ja kiusannut ajatus siitä, että miksi Suomessa ei ilmeisesti esiinny muunlaisia yhteiskunnallisia innovaatioita kuin verovaroin tuettu "köyhäinhoito" ja hallinnollinen johtaminen?
Vaikka nämä ovatkin tietysti merkittäviä keksintöjä, niin voimmeko me tänä aikana, kun kansakunta velkaantuu äärimmilleen, jättäen oman "yhteiskunnallisten palveluiden" kulutuksensa surutta tulevaisuuden lasten päälle ja maksettavaksi, välttää ajatusta siitä, että ihmisten ideariihet eivät voisi koskettaa niitä toimintoja joita vero ja yhä suuremmassamäärin velkavaroin tuotetaan? Jos maassamme olisi kaksi työntekijää, jotka ansaitsisivat sen minkä muut nyt yhteensä, niin silloin me muut voisimme kolmiloikata itsemme iloiseksi pitkin päivää. Mutta koska tilanne ei kuitenkaan ole näin, niin voimme vain kysyä mitä meidän tulisi tehdä, että maassa olisi sellaisia toimenkuvia, joiden palkkaus olisi riittävän runsas, että nykyinen järjestelmä voi pysyä yllä. Kaikenkaikkiaan kysymys on ihmisten tahtotilasta toimia yhteiskunnallisesti niin, että omaa vastuunkantokykyä käytetään niin, että sillä voidaan saavuttaa sellaisia tuloksia, joilla nykyisen mallin pullonkauloja voidaan poistaa.
Nykyaikaisen valistuneen kansalaisen sivistyksen mittarina voidaankin eräänlaisen tarvehierarkia ajattelun pohjalta ajatella olevan kehittynyt kyky palvella yhteiskuntaa omintoimin. Tässä näkökannassa toimivan "kolmannen sektorin" voidaan esittää olevan toimivan sivistysvaltion olemassa olon mittari. Ihmisten omaehtoisesta toiminnasta kumpuava tekemisen halu ja sitä seuraava pakko ratkaista niitä uusia ongelmia, joita eteen tulee kehitettäessä toimintoja on tärkeä henkisen pääoman korkeakoulu, jota ilman kansakunta ei kykene kehittymään ja toimimaan. Onko omaehtoistoiminnan kehittymisen vaikeuden syynä kenties julkinen hallinto, joka mustasukkaisesti pitää kiinni omistaan. Ja leimaa kaiken kilpailun vääristäväksi ja jättää yhteistoimimatta mikäli, uusia ajatuksia ja toimintamalleja esitettäisiin?
Toisaalta tämä dieetit vaihtoon ohjelma kuvaa myös osaltaan nykyistä tilannetta, jossa osa kansasta voi paksusti, joko henkisesti tai ovat fyysisesti pöhöttyneitä. Velttoutta voi olla asenteissa tai fysiikassa. Samanaikaisesti kun osan kansaa voimavarat ovat uupuneet ja kyvyt ovat käyttämättä. Vääjäämätön totuuus kuitenkin on, että vaikka Suomen osa kansainvälisessä politiikassa on lääkäri, eikä tuomari. Niin silti täällä tarvittaisiin myös oikeudenmukaisia sisäisten toimintojen lääkereitä ja tuomareita. Toimimalla toisin, jos tahdotaan asioihin voidaan paneutua ja niitä muuttaa.
Voitaisiinko myös ajatella niin, että yhteiskunnallisen toiminnan ja ajattelun innovaatiot voisivat olla osana Kajaanin ja Kainuunseudun uuden toimintamallin rakentamista? Sillä näiden asioiden edelläkävijöillä ja soveltajilla tulee olemaan tulevaisuudessa yhä suurempi kysyntä kun joudutaan toteamaan, että yhteiskunnallisen toiminnan päätarkoituksen tulee olla sosiaalisten ja omatoimisten kansalaisten tukeminen ja varustaminen myös inhimilliseen vastuunkantoon asioista, ihmisistä ja elämästä. Ja siihen, että erityisesti näiden asioiden kantaminen ja hoitaminen ei ole kevyttä, eikä helppoa. Ja, että "rauhan ajan sotaa" tulee käydä ihmisarvoisen elämän puolesta, ei ainoastaan omaksi iloksi vaan myös muiden hyödyksi.
Moni on saanut paljon, kouluksen ja mammonaa, mutta ei ole ajatellut sitä velvoitetta, joka tästä kuuluisi seurata kehittää omaa yhteisöään sitä vastaan, että edellämaittujen etuisuuksien kustannukset ovat kuitenkin hoidettu osaksi kansakunnan rahapussista yhteisvastuullisesti. Ja sitä, että tämä panostus ei tuota korkoa, ellei yleinen asenneilmapiiri ja käytännöt tue tätä. Amen
- salainen miljonääri
- ja dieetit vaihtoon
Eli siis mitä ilmeisimmin erilaisia reality ohjelmia, joiden konsepti poikkeaa niistä, joita en ole seurannut, mutta joissa oletan ihmisten vailla yksityisyyden tajua laitettavan alkoholin säestyksellä ja kera tilaan, josta ihmiset saavat tv-vastaanottimiensa avulla tirkistellä ihmissuhteiden kiemuroita. Kuten ohjelma sarjat BB, jne ilmeisesti on tehty?
Mutta varsinainen ajatus tuli tämän ensinnä esitetyn tv sarjan tiimoilta. Ja se oli pitkään mieltäni kiehtonut ja kiusannut ajatus siitä, että miksi Suomessa ei ilmeisesti esiinny muunlaisia yhteiskunnallisia innovaatioita kuin verovaroin tuettu "köyhäinhoito" ja hallinnollinen johtaminen?
Vaikka nämä ovatkin tietysti merkittäviä keksintöjä, niin voimmeko me tänä aikana, kun kansakunta velkaantuu äärimmilleen, jättäen oman "yhteiskunnallisten palveluiden" kulutuksensa surutta tulevaisuuden lasten päälle ja maksettavaksi, välttää ajatusta siitä, että ihmisten ideariihet eivät voisi koskettaa niitä toimintoja joita vero ja yhä suuremmassamäärin velkavaroin tuotetaan? Jos maassamme olisi kaksi työntekijää, jotka ansaitsisivat sen minkä muut nyt yhteensä, niin silloin me muut voisimme kolmiloikata itsemme iloiseksi pitkin päivää. Mutta koska tilanne ei kuitenkaan ole näin, niin voimme vain kysyä mitä meidän tulisi tehdä, että maassa olisi sellaisia toimenkuvia, joiden palkkaus olisi riittävän runsas, että nykyinen järjestelmä voi pysyä yllä. Kaikenkaikkiaan kysymys on ihmisten tahtotilasta toimia yhteiskunnallisesti niin, että omaa vastuunkantokykyä käytetään niin, että sillä voidaan saavuttaa sellaisia tuloksia, joilla nykyisen mallin pullonkauloja voidaan poistaa.
Nykyaikaisen valistuneen kansalaisen sivistyksen mittarina voidaankin eräänlaisen tarvehierarkia ajattelun pohjalta ajatella olevan kehittynyt kyky palvella yhteiskuntaa omintoimin. Tässä näkökannassa toimivan "kolmannen sektorin" voidaan esittää olevan toimivan sivistysvaltion olemassa olon mittari. Ihmisten omaehtoisesta toiminnasta kumpuava tekemisen halu ja sitä seuraava pakko ratkaista niitä uusia ongelmia, joita eteen tulee kehitettäessä toimintoja on tärkeä henkisen pääoman korkeakoulu, jota ilman kansakunta ei kykene kehittymään ja toimimaan. Onko omaehtoistoiminnan kehittymisen vaikeuden syynä kenties julkinen hallinto, joka mustasukkaisesti pitää kiinni omistaan. Ja leimaa kaiken kilpailun vääristäväksi ja jättää yhteistoimimatta mikäli, uusia ajatuksia ja toimintamalleja esitettäisiin?
Toisaalta tämä dieetit vaihtoon ohjelma kuvaa myös osaltaan nykyistä tilannetta, jossa osa kansasta voi paksusti, joko henkisesti tai ovat fyysisesti pöhöttyneitä. Velttoutta voi olla asenteissa tai fysiikassa. Samanaikaisesti kun osan kansaa voimavarat ovat uupuneet ja kyvyt ovat käyttämättä. Vääjäämätön totuuus kuitenkin on, että vaikka Suomen osa kansainvälisessä politiikassa on lääkäri, eikä tuomari. Niin silti täällä tarvittaisiin myös oikeudenmukaisia sisäisten toimintojen lääkereitä ja tuomareita. Toimimalla toisin, jos tahdotaan asioihin voidaan paneutua ja niitä muuttaa.
Voitaisiinko myös ajatella niin, että yhteiskunnallisen toiminnan ja ajattelun innovaatiot voisivat olla osana Kajaanin ja Kainuunseudun uuden toimintamallin rakentamista? Sillä näiden asioiden edelläkävijöillä ja soveltajilla tulee olemaan tulevaisuudessa yhä suurempi kysyntä kun joudutaan toteamaan, että yhteiskunnallisen toiminnan päätarkoituksen tulee olla sosiaalisten ja omatoimisten kansalaisten tukeminen ja varustaminen myös inhimilliseen vastuunkantoon asioista, ihmisistä ja elämästä. Ja siihen, että erityisesti näiden asioiden kantaminen ja hoitaminen ei ole kevyttä, eikä helppoa. Ja, että "rauhan ajan sotaa" tulee käydä ihmisarvoisen elämän puolesta, ei ainoastaan omaksi iloksi vaan myös muiden hyödyksi.
Moni on saanut paljon, kouluksen ja mammonaa, mutta ei ole ajatellut sitä velvoitetta, joka tästä kuuluisi seurata kehittää omaa yhteisöään sitä vastaan, että edellämaittujen etuisuuksien kustannukset ovat kuitenkin hoidettu osaksi kansakunnan rahapussista yhteisvastuullisesti. Ja sitä, että tämä panostus ei tuota korkoa, ellei yleinen asenneilmapiiri ja käytännöt tue tätä. Amen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.