vuosiin ei suruni sinua liikuttanut
et katsonut
et koskenut
aloin kuihtua
eikä askeleitteni jäljet
jääneet jälkipolvien ihmeteltäviksi
peilistä katsoo kivettynyt Patarouva
jonka ojennettuun käteen
silti pisti ruusunpiikki
ja sininen veri valuu pitkin
marmoroitua alustaa
Patarouvalla on toinenkin haava
syvä ja äärettömän arka
se on sydämessä
et katsonut
et koskenut
aloin kuihtua
eikä askeleitteni jäljet
jääneet jälkipolvien ihmeteltäviksi
peilistä katsoo kivettynyt Patarouva
jonka ojennettuun käteen
silti pisti ruusunpiikki
ja sininen veri valuu pitkin
marmoroitua alustaa
Patarouvalla on toinenkin haava
syvä ja äärettömän arka
se on sydämessä
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hui, miten koskettava runo
osaat tuoda tuon tunteen
kuin se ois omani
ja tuo haava ei umpeudu
vaikka sen neulois kiinni
se on kuin vetoketju
joku sen aina aukaisee
Syksyn aurinkoa tähän päivääsi
kipeä ja tuskainen on haava....
ja tuo koko ajan ongelmia
kiitän auringosta
sitä tarvitaan
Nurkassa
unohdettuna
haavat sydämen
saako niitä kuntoon
koskaan
juuri noin
tulevaisuudesta ei tiedä
vaikka olisi ihana saada varmoja vastauksia
Tämä on koskettavaa kertomusta
vuosia kestäneestä piinasta joka haavoittaa
sydämen, muuttaa veren kylmän siniseksi...
Näin luin ja tulkitsin=)
kylmäksi muuttuessaan ihminen sinistyy
kai verellekin käy niin
olet tulkkien tulkki
Sydämen arvet ovat huonoiten korjautuvia.
Mikä ei tule sydämestä, se ei kosketa sydämeen.
tästä asiasta olemme tismalleen samaa mieltä
kiitos sulle =)
tuo alku muuttui loppua kohden ikään kuin ulkopuolisen kertojan rooliin. Se oli toisaalta hyvä idea, mutta hämmensi hiukan.
joku viisas runoilija on sanonut
että runon onkin tarkoitus
olla ajatuksia herättävä ja hämmentäväkin
jos niin tein
niin se oli silkka vahinko
yritä toipua hämmennyksestäsi=)
kiitos Silja.
Tästä 'kuulee' sen tunteettomuuden, se mitä tekee, kun rakkaus on kuollut.
Täytyy kaivaa villatakkia harteille,hyrrrr...holotna puhaltaa tänne asti.
Hyvin kirjoitettu! :)
ekalla häränsilmään ammuttu Muru
tästä pääsee vain ylöspäin
kiitos runoystis=)