Sohvalla vieressäni ei ole ketään.
Muistan lämpimän sylisi, joka odotti sohvannurkassa
Sammutan kynttilän ja vilkaisen tyhjään eteiseen.
Takkisi ja kaulahuivisi ei ole enää naulakossa.
Et tule enää. Sanoit että on parempi niin.
Lakkaisipa sydämeni tuntemasta.
Uskoisipa se jo, ettei hän enää tule.
Uskoisi jo, että on turha miettiä ja kaivata.
Vaan mitäpä sille mahtaa, jos toista kaipaa ja
miettii kuin ainoaa ollutta miestä.
Vaan kun toinen on lähtenyt, niin jää vain rakkaus.
Ehkä se haalistuu ajan myötä pois.
Tai ehkä se rakkaus ottaa uuden kohteen.
Mutta mitä tehdä tämän väliajan?
Voi vain miettiä, onko oikein tuntea näin.
Miksi maailma oli epäoikeudenmukainen.
Miksi toinen ei tuntenut samoin.
Onko sillä merkitystä, mitä toinen tunsi.
Istun yksin sohvalla, se on faktaa.
Mihin laitan särkyneen sydämeni.
Muistan lämpimän sylisi, joka odotti sohvannurkassa
Sammutan kynttilän ja vilkaisen tyhjään eteiseen.
Takkisi ja kaulahuivisi ei ole enää naulakossa.
Et tule enää. Sanoit että on parempi niin.
Lakkaisipa sydämeni tuntemasta.
Uskoisipa se jo, ettei hän enää tule.
Uskoisi jo, että on turha miettiä ja kaivata.
Vaan mitäpä sille mahtaa, jos toista kaipaa ja
miettii kuin ainoaa ollutta miestä.
Vaan kun toinen on lähtenyt, niin jää vain rakkaus.
Ehkä se haalistuu ajan myötä pois.
Tai ehkä se rakkaus ottaa uuden kohteen.
Mutta mitä tehdä tämän väliajan?
Voi vain miettiä, onko oikein tuntea näin.
Miksi maailma oli epäoikeudenmukainen.
Miksi toinen ei tuntenut samoin.
Onko sillä merkitystä, mitä toinen tunsi.
Istun yksin sohvalla, se on faktaa.
Mihin laitan särkyneen sydämeni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten hallita tunteita, kun ne on heränneet
ja kulkevat, risteilevät kehossa, kuinka
hillitä, missä on kiihko häntä kohti.
Vaikka hän on nyt paha Lady minussa,
tummia varjostumia ja repeämiä
mielenrauhani yllä, tunteita.
Onko tämä epäoikeudenmukaisuutta, vai
elämää joka minua kypsyttää, paha
joka minua varoittaa, tunteista.
Ja jonain päivänä osaa katsoa oikeaan suuntaa,
tuntea rintamus avoinna Häntä kohtaan ja
sulkea pahan Ladyn ulos itsestäni...
luotan että on erilaisia ja on tunteet...
http://www.youtube.com/watch?v=H2Ylb80yUbI&feature=related
Kiitos Runostasi.
Rakkaus ei koskaan pääty, Rakastaminen lopu.
Löytyy aina uusi kohde ja toinen kohta.
Oppii katsomaan oikeaan kohtaa,
syvemmälle.
Arvostamaan mikä on tärkeää
ja pitämään siitä kiinni.
Rakastamalla.
Rakkausrunossasi oli tummia
sävyjä ja ajattelua.
Hienosti rakennettu Teksti, joka
kuljetti muassaan looppuun saakka.
Tällaisissa Runoissa koskettaa minua
aina aitous ja tunteiden syvyys.
Tämäkin oli todella hyvä Runosi.
Voimia ja aurinkoa Sinulle päivääsi.
Kiitos vastauksestasi. Mietin eilen syntyjä syviä, ja siksi tuli noin tummaa tekstiä. Minulla on mielenkiintoinen tilanne, koska kaipaan miestä, joka ei halunnut tulevaisuutta kanssani. Järki sanoo, että unohda se mies koska kohtaan joskus sellaisen, joka haluaa myös minut enkä vain minä häntä. Viihdyin hyvin tuon kertomani miehen seurassa ja seurustelussamme oli myös syviä ystävyydentunteita. Luulen, että siksi luopuminen on vaikeaa, koska menetin samalla mahtavan ihmisen (johon olisi ollut kiva tutustua lisää).
Kaipaan häntä ihan arkenakin, esimerkiksi joskus tapahtuu jotain oikein mukavaa, jonka tahtoisin näyttää hänelle ja sanoa, että katso mitä tapahtui. Ongelmani onkin siinä, että en tiedä mitä teen ajatuksieni kanssa. Olen hyväksynyt sen, että meistä ei tule mitään enää. Olen hyväksynyt senkin, että saatan kaivata häntä ja ajatella häntä. Ajatukset ovat kuitenkin jossain määrin kiusallisia ja irrationaalisia (miksi kaivata miestä, jota ei saa ja joka ei halua olla kanssani) ja se on ongelmana. Uusi rakkauskin onnistuu näiden tunteiden kanssa, siitä minulla on jo kokemusta. Kiitos runostasi.