0. Anteeksianto
1. Ero
2. Tappo: a) vaimon, b) sen toisen
3. Itsemurha
4. Uskoontulo
5. Hulluksi tulo
Onko muita vaihtoehtoja? Mitä lievempiä muotoja
olisi edellä mainittujen sisällä?
1. Ero
2. Tappo: a) vaimon, b) sen toisen
3. Itsemurha
4. Uskoontulo
5. Hulluksi tulo
Onko muita vaihtoehtoja? Mitä lievempiä muotoja
olisi edellä mainittujen sisällä?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Pettämisen tapa ja se minkälaisesta suhteesta
lähtee petturoimaan varmaan vaikuttavat
toimenpiteisiin. Silloin kun sattuu , niin voi
tulla mieleen,että teenpä nuo kaikki ( kannattaa
suunnitella tosin hyvä järjestys).
Ehdotan kuitenkin vaihtoehto nro 4:ää.
Uskoontulo on helpompaa kuin anteeksiantaminen.
Sitä ei tarvitse sitäpaitsi juuri itse tehdä
mitään, kun se on Jumalan teko ihmisessä.
Miten sitten, jos on jo käyttänyt vaihtoehdot 4.
ja 0.? Voiko uskoon tulla toisen kerran?
Jos parantuminen olisi vain jeesus-laastarin
liimaamista, niin kai sitten olisi liian helppoa.
Luulen, että vain rakkaus parantaa , mutta voi
kai sitä kipua olla silti aina vaan.
Ei välttämättä ehkä paras, mutta tuntuu olevan
yleisin vaihtoehto, pettää itse kanssa toista.
Kosto on anteeksiannon edellytys, joten se on
vaihtoehto -1, hyvä, kiitos.
kokeilisit jutella asiat halki ja tunteet miten
ne molemmilla on ja jos sitte vaikka ero jos ei
muu auta.
jos sä yrität kostoksi pettää ei se ainakaan tuo
hyvää oloa itselle en usko että auttaa tai
ratkasee mitään .Puhumalla asiat selvii ja jos ei
niin kantapäät vastakkain sillä siisti
Kosto pettämällä on hyvityksen hakua. Tapa pelata
peli tasoihin. Ja täydellinen anteeksianto ilman
minkäänlaista hyvitystä vaatisi uhratumista, joka
voi olla monelle melkein mahdotonta.
Minut hylättiin ... kun rakkain pettää ja jättää,
se on kuin terve ehjä hammas revittäisiin
juurineen ilman puudutusta .. se sattuu ja jättää
arven, mutta koskaan sitä ei voi enää istuttaa
takaisin entiselleen. Suhteen voi yrittää
rakentaa uudelle pohjalle, jossa entinen on
olemassa ... tehtyä ei saa tekemättömäksi ja
ihminen muistaa ... Luottamus palaa ajan kanssa
tekojen kautta..ei sanojen!! Pettämistä ei voi
siirtää syyttömän kannettavaksi pyytämällä ja
"saamalla" anteeksi ... siksi anteeksi antaja ei
olekaan petetty, vaan pettäjän on annettava
anteeksi itselleen ja kannettava itse tekonsa
syyllisyyden tunne!!! Ihmissuhteissa on hyvä
miettiä joskus sitä, että rakkautta ei voi
vangita tai pakottaa olemaan. Rakkaus on avoin
käsi, vapaus tulla ja mennä; vapauteen liittyy
kuitenkin aina myös vastuu. Se rakastaa, joka jää
omasta halustaan. Keskustelkaa näistä ... riita
ei rakenna mitään, eikä syyttely ... hakekaa
ulkopuolisen "kuuntelija", joka osaa kysyä
oikeaita kysymyksiä ... "mitä olet nyt ajatellut
tehdä? mitä puoliso on sinulle?" jne ...
vastauksia ei voi odotaa ulkopuolelta, vaan ne on
keksittävä itse.
Mikään esittämistäsi kohdista ei ole "oikea
ratkaisu" Ratkaiskaa ensin mitä edellytyksiä
yhdessä elämiselle vielä on ja mitä ero
käytännössä merkitsee ... koska toinen näistä
vaihtoehdoista on joka tapauksessa toteutettava.
1. Jatkaa elämää yksin .. ottaa tuska ja kaipaus
.. antaa ajan parantaa ja löytää uusi!
2. Jatkaa elämää yhdessä paikatun hampaan kanssa
.. hyväksyä tosiasiat ... etsiä uudelleen toisen
ihmisen hyvät puolet ... kasvaa yhdessä yli
tapahtuneen ... antaa ajan parantaa ..tehdä hyviä
tekoja toisilleen.
Luetteloikaa, miksi kannattaa jatkaa yhdessä ...
tai luokaa uudet olosuhteet omalle elämällenne.
Älä kuitenkaan etsi toisen teolle vastauksia
itsestäsi ... se näännyttää, koska ne vastaukset
eivät ole sinulla, vaan hänellä!!!
Tuo on hyvä: "..pettäjän on itse annettava
itselleen anteeksi ja kannettava itse tekonsa
syyllisyys...". Oikein hyvä. Parempia vastauksia
kuin osasin toivoa. Kiitos
.. olen palanut helvetin tulessa ... itkenyt ja
huutanut hänen nimeään tyhjille seinille ...
ajatellut noita sinun esittämiäsi vaihtoehtoja
... KAIKKIA ... etsinyt vastauksi, MIKSI? ...
etsinyt kirjoitsta ja kysellyt ihmisiltä ...
tämä mitä sinulle kirjoitin, oli tämän hetken
käsitys asioista .. minun omat lohdutukseni
itselleni ... kuka muu mina lohduttaisi tai
minusta huolta pitäisi ellen minä itse.
Ajattelin, että niissä olisi sinullekin
ajatuksia. Olen onnellinen, jos siinä oli joku
lohdutuksen sana, joka vie sinua eteenpäin omalla
polullasi. Minäkään en ole vielä parantunut
täysin ... juuret ovat vielä kipeinä ja sieluun
sattuu, mutta ovi on jo raollaan uuteen elämään.
JOs haluat jutella, laita tähän aika ja paikka,
missä tapaamme ja nimimerkki, millä tunnistan
sinut.
Sinä olet siis sekä "petettynä yksin" että "elämä
voittaa", jos ymmärsin oikein? Voi olla, että
olen Artic´in aikuisissa ma 3.9. klo 17. Nicki on
sama. Vaikka mistä sen tietää. Joku voi vaikka
leikkiä minua - tai sinua - siellä.
Mitä muuta elämä on kuin kohtaamisia ja eroja ...
joistakin syntyy ystävyys, joka kestää myös erot.
Oikein ymmärsit ... petettynä yksin, mutta elämä
voittaa kuitenkin on tämä sama nainen, ja nyt
olen uudella polulla jo. Artic on minulle vieras
kohtaamispaikka. Täällä ... vaikka terassilla
löytäisimme toisemme helpommin. Maanantaina saan
vanhat työkaverit kylään, kun sattuu olemaan
merkkipäiväni. Mutta klo 12.00 maanantaina olisin
täällä suomen terassilla, jos mitenkään pääsisit
tapaamaan minua silloin. Älä ole huolestunut
siitä, että joku muu tulisi minuna sinne ...
tunnistan sinut ja sinä minut .. ajatusten
aaltopituudelle ei ole helppo muiden tulla ...
luota meihin.
Se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei
kertakaikkiaan käy...
1.Sattuipas; kone ei päästä minua suomen
chattiin - esim terassille! Syytä en tiedä.
Artic, Kolumbus, SoneraPlaza ym. toimivat.
2.Maanantaina en pääse koneelle päivällä.
Entä: ke, klo 13, saunalahti.fi, aikuischat 40 ?
Mitäpä muuta, niin. Kyllä hyvä avioliitto yhden
eron kestää.
... mikäli uskot, että keskustelumme voi antaa
sinulle jotain sellaista, mitä et ole vielä
oivaltanut ... jokainen päivä voi tuoda mukanaan
uusia näkökulmia asiaan. Ei minullakaan ole
vastauksia muuhun, kuin omiin kysymyksiini ... ja
nekin vastaukset ovat vain aavistuksia ... ei
faktoja. JOs tulet, voimme auttaa toisiamme
tekemällä hyviä kysymyksi ja vastamalla niihin
sitten itse ... keskiviikko sopii hyvin ... käyn
kyllä maanantainakin siellä, mitä ehdotit ...
mutta en voi viipyä kuin hetken ... jos sitäkään
... sinun "peilisi" polun varrella ...
Odotin sinua tänään. Puuttuuko minulta
miehenvaisto, kun en tunnistanut ketään läsnä
ollutta sinuksi?
Virtuaalinen odottaminen oli mielenkiintoinen
kokemus. Kuin enkeliä...
Olin saunalahden aikuschatissa klo 13.00 ... ja
etsin mustarastasta .. kysyin yleiselläkin, onko
joku nähnyt sinua ... olin nikillä "petettynä
yksin". Viivyi vartin verran ja lähdin. Päivällä
en voi olla kovin kauan linjoilla. Voi sentään
... yritetäänkö uudelleen? Jätä viesti ... etsin
sinua iltaisin muutenkin, ja jos satun näkemään
mustarastaan keltaisen nokan, niin tulen luoksesi.
Olen pahoillani. Selvisi. Se oli oma-aloitteinen
ja itseaiheutettu sekaannus. Iltaisin olen
harvoin liikkeellä. Työpäivän saumakohdissa käyn
joskus latvassa lauleskelemassa eli neljän
molemmin puolin.
Mites ensi maanantai, hiukka vaille neljä, sama
paikka?
laitoin kalenteriin .. minulla vain klo 18.00
jälkeen on linja koko ajan avoin ... päivällä
tikittää raha .. mutta pikaisesti aina voin
tärkeän asian vuoksi.
voi lintuni, olin matkalla, enkä saanut sinuun
yhteyttä .. luulin ehtiväni aijoissa... etsin
sinua edelleen. Eilen näin sinusta pyrstön
vilauksen saunalahden aikuischatissa. mutta en
ehtinyt napata kiinni.
Etpä voisi arvata mihin seikkailuun jouduin, kun
lähdin odottelemasta. Nähdään varmaan jossain
aivan odottamatta ja yllättäen, kun ei tällä
tavalla suunnittelemalla onnistu. :)
Kyllä sinä minut löydät, tunnethan nikkini jo ..
ja minä sinun. Ethän pahastu, jos tulen luoksesi
juttelemaan ... olen mielessäni kuitenkin. Mosnta
sattumaa on ollut esteenä .. ja kun muuten ei ole
juuri mitään ..
aina on mahdollisuus selvittää asiat.
Olen kokenut petetyksi tulemisen, eikä ollut
herkkua... Olen sanonut puolisolleni, ettei jatko
tule olemaan helppoa, mutta keskustelujen jälkeen
hän on sen hyväksynyt... ja nyt on puoli vuotta
jo jatkettu eteenpäin ja itseasiassa, aika
hyvältä tuntuu. Alkuun kyllä jouduin suorastaan
pakottamaan puolisoni keskustelemaan... Sanoisin
että huonoimmat vaihtoehdot sinulle ovat 2,3 ja 5
eikä välttämättä erokaan ole paras, jos muuten
asiat pelaavat.. ja uskon asioista toisen
puolesta ei voi sanoa mitään. Omalta kohdaltani
jos uskonasioita ajattelen, olen kieltämättä
joskus ajatellut, kuinka paljon enemmän sieltä
yläkerrasta vielä voidaan minulle antaa..
..minä olen kokenut niin, että ullakolta
annettaan voimavaroja minulle juuri sen verran,
kuin saamani tehtävän suorittamiseen tarvitaan,
ei vähempää mutta ei enempääkään. Kaikki menee
mutta enempääkään ei tarvitse.
Taidat olla aika rikas, sinäkin.
kaikki mikä ei tapa, vahvistaa...
Vaihtoehto 0 on paras ja ainoa vaihtoehto. Mutta
vain yhdellä ehdolla: annat tapahtuneen anteeksi
itsellesi. Se on tarpeen ja hyvinvointisi
kannalta välttämätöntä siinäkin tapauksessa, että
valitset jonkin noista muista vaihtoehdoista.
Hyvä täsmennys. Niin täytyykin tehdä, hyväksyä
tapahtunut myös omalta kohdaltaan, jolloin
osapuolijako pettäjä-petetty tavallaan menettää
merkityksensä. Esimerkiksi ero on sitten
mahdollinen ilman koston, katkeruuden tms.
sävyjä: ..."ja yhteinen valtakunta on särkynyt
suruihin"...
..on noista paras vaihtoehto ja sitten voit
erota, ellette enää pysty elämään yhdessä tai jos
hän on jo lähtenyt toisen matkaan.
Anteeksipyytäminen ja -antaminen on ainut tie
sisäiseen rauhaan ilman katkeruutta ja vihaa.
Olen sen itse kokenut ja voin sanoa, että se
kannattaa..
Se että on petetty on tosi kova kokemus ja
anteeksiantaminen ei tule ensimmäisenä mieleen.
Minut petettiin ja jätettiin ja ei toki tullut
ensiksi mieleen antaa anteeksi ja unohtaa - ei
toki. Pitkän suruvaiheen kautta tuli viimein se
päivä, että voi aivan rehellisesti sanoa
itselleen olevansa antanut anteeksi. Vielä kun
sen jälkeen sen kertoi ex:lle, oli tunne huikea.
Siitä sitten ponnistellaan uusilla urilla, elämä
on jollain tapaa kohdallaan - taas.
Joskus, se oli kymmenen vuotta sitten, ajattelin,
että pitää pyytää anteeksi ennenkuin voi antaa.
Se oli varma mielipide. Merkillistä, että
nykyisin ajattelen, että se on minun mieleni
sisäistä koko juttu. Se on hänen murheensa ellei
pyydä tai käsittele samalla tavalla asiaa itse.
"..rehellisesti sanoa itselleen olevansa antanut
anteeksi." Saavutus, suuri työ valmis. Ehkä
epävarmuutta kuitenkin jää, aina?
"...Vielä kun sen jälkeen sen kertoi ex:lle, oli
tunne huikea." Meneekö se noin? Ymmärretty ja
hyväksytty ISO asia? Syvä, tyytyväinen olo....?
Kiitos, hienoja ajatuksia, jaettuja kokemuksia.
Juuri niin, mutta paljon myöhemmin ja näkyvästi.
Ciao,
¨hups, olipa sulla vastauksia! Yks viisaus
kaikkien parissa - elämä jatkuu eron jälkeen!
Äänestän ehdottomasti nr. 6! Eli uskottomuutta ei
tarvi/eikä pidä hyväksyä! Ala elämään!:-D
Ei siihen kuole! Hae joku joka nostaa itsetuntosi
taas taivaisiin! Lycka till!
Elämä heittää eteemme epäonnistumisia, menetyksiä
ja pettymyksiä, joiden edessä ajautuu umpikujaan,
notkahtaa polvilleen ja romahtaakin. Listasi
vaihtoehdoista olen omakohtaisesti käynyt läpi
useimmat. Kun lopulta tajusin, että puolisoni,
jonka kanssa olin lähtenyt elämän pituiseen
matkaan, jatkaakin matkantekoaan toisaalla,
reagoin lohduttomalla surulla, raivoisalla
vihalla ja totaalisella psyykkisellä
romahtamisella.
Elämänhaluni ehtyi ja valitsin vaihtoehtosi nro 3
(itsemurha) joutuakseni toteamaan, etten osaa
sitäkään kunnolla. Häpeän tunne epäonnistuneen
suicidin jälkeen oli valtaisa. Seuraavaksi
kohdistin aggressioni entiseen puolisooni ja
siirryin vaihtoehto nro 2:en (tappo). Riisuin
parivuoteen toisen puoliskon vuodevaatteista,
asetin tilalle sydämenmuotoisen silkkityynyn, hain
keittöstä kaikki terävät veitset... ja iskin,
itkin ja iskin. "Tapoin" mieheni, kaiken yhteisen
ja osan itsestäni. Vaihtoehtosi numero 5
(hulluksi tulo) oli lähellä. Ystävien ja
ammattiavun turvin selvisin ja kohtasin
vaihtoehtosi 1:n (avioero) hetkeksi kaipuusta
notkahtaen, kun toinen sitä harkinta-ajan
umpeuduttua haki.
Listastasi on jäljellä nro 0 (anteeksianto) ja 4
(uskoontulo). Uskonnollisuuteen minulla ei ole
taipumusta, luotan enemmänkin ihmisyyteen ja sitä
olen kohdannut ystävissäni... ja sitä etsin myös
itsestäni. Anteeksiannon kanssa olen
ajatuksissani askaroinut paljonkin. Oman
osallisuuteni tapahtumien kulkuun olen
tunnistanut ja tunnustanut. Monia virheitäni
pahoitellen olen kuitenkin antanut itselleni
anteeksi, uskaltanut olla lempeä itseäni kohtaan.
Petetyn ja jättäjän roolit ovat erilaiset.
Jättäjällä lienee omat tuskansa, näin olen tullut
ymmärtämään yhteisten lapsiemme joistakin
repliikeistä. Itse en ole vielä kyennyt
päättämään, annanko tai voinko koskaan antaa
anteeksi sitä tapaa, jolla entinen puolisoni
irtipääsynsä minusta toteutti. Tarvittiinko
siihen minun totaalinen rikkominen ja mitätöinti?
Eronhan olen realiteettina hyväksynyt. Mutta
särkyneen ruukun uudelleen kokoaminen on työlästä
ja vie aikaa. Kokoaminen jatkuu.... ja toivon,
että joskus elämänikin. Kiitos sinulle,
mustarastas, tärkeän teeman esille ottamisesta.
Kysyit onko muita vaihtoehtoja. Vastaan: Valitse
itsesi. Tutustu mielenkiintoiseen tuttuun
uuteen "kaveriin", pidä itseäsi hyvänä... ja
odota, että joku toinenkin huomaa, kuinka mukava
ihminen oikeastaan olet:-*)
Muutamat ihmiset ovat varoitelleet minua netin
vaaroista. He pelkäävät, että joku tulee
kuvaruudun läpi satuttamaan minua. Mutta kukaan
heistä ei ole auttanut ja lohduttanut minua niin
kuin te täällä, tuntemattomat ihanat ihmiset.
Täällä on puhuttu avoimesti samalla
aaltopituudella . ymmärtäen ja jakaen ajatuksia.
Tämä keskustelu on auttanut minua elämässä
eteenpäin enemmän kuin mikään muu puolen vuoden
rämpimisen jälkeen. Olen huomannut, että on
olemassa kahdenlaisia ihmisiä: hylättyjä ja
hylkääjiä. Meillä hylätyksi ja petetyksi
tulleilla on sydäntä auttaa ja lohduttaa myös
muita. Mitähän hylkääjät mahtaisivat ajatella
tykönään, jos perehtyisivät aiheuttamiinsa
tragedioihin toisen näkökulmasta. Tai en usko,
että he kykenevät asettumaan toisen näkökulmaan.
Eivät he muuten olisikaan hylkääjiä. Vain
tunnevammainen ihminen voi nostaa itseään ja
rakentaa uutta ihmissuhdettaan nujertamalla
entinen rakastettunsa. Minun mieheni ei jättänyt
mitään rikkomatta ... muistotkin piti tuhota
sanomalla, että ".. sinun kanssasi en ollut
koskaan niin onnellinen kuin tämän uuden." Miksi
sellaista pitää tulla sanomaan ollenkaan ..kun 10
vuotta olin todella onnellinen hänen rinnallaan.
Olen sanonut sen täällä aikaisemminkin .. ja joku
toinen on ollut samaa mieltä, että ihmisen on
pidettävä ennen kaikkea huolta itsestään. Paras
ja suloisin kosto pettäjälle on se, että hylätty
alkaa elää omaa elämäänsä entistä vahvempana ja
säteilevämpänä. Tuntui hyvältä, kun naapuri sanoi
tänään, että "sinä se olet viime aikoina oikein
puhjennut kukkaan". Siitä kiitos teille ystävät.
*HYMYILLÄÄN VAIKKA KYYNELTEN LÄPI*
Tämä keskustelu hämmentää minua. Minulla on siitä
hyvä mieli.
"Petetyn ja jättäjän roolit ovat erilaiset.
Jättäjällä lienee omat tuskansa, näin olen tullut
ymmärtämään."
Tämä kommenttisi on hyvin totta. Kiitos muutenkin
kirjeestäsi, siipirikko.
Kirjoitin toisessa yhteydessä kommentiksi:
"Rakkaus ei ole karitsa,
se on myös susi,
rakkaus ei ole syntymä,
se on myös kuolema,
rakkaus ei ole jaettu riemu,
se on jaettu tuska.
Rakkautta ei voi saada omakseen
sillä rakkaus elää meidät."
En tiedä mitä tarkoitan. Ehkä se on, mitä jää,
kun on kaikki vaihtoehdot käynyt läpi. Todellinen
vaihtoehto on se, mikä on pakko tehdä. Se mitä
tekee vaan, asettamatta sitä paremmaksi tai
jotain. Siksi vain, ettei muuta voi.
Se, että rakastaa, on tärkeätä. Se pitää meidät -
muutkin kuin vauvat - hengissä.