Tähän asiaan ole törmmänyt näissä ihmissuhteissa yksin jäätyäni,,onko muilla tälläisiä kokomuksia?
Muuten olisi mukava olla yhdessä,mutta törmää tähän seksisuhteeseen,
johon en ole valmis, jospa onkin väärä henkilö minulle, vai mitä mieltä olette?
Ystävyys loppuu siihen sitten.
Muuten olisi mukava olla yhdessä,mutta törmää tähän seksisuhteeseen,
johon en ole valmis, jospa onkin väärä henkilö minulle, vai mitä mieltä olette?
Ystävyys loppuu siihen sitten.
Vastaukset 105
Vanhimmat
Todellakin, minulla ainakin on monta mies- ja naisystävää. Erilaisissa toimissa ja harrastusten tiimoila olen tutustunut vuosien varrella moneen ystävään ja ystävyytemme perustuu muille kuin seksiasioihin. monen ihmisen kanssa olemme jo olleet ystäviä vuosikymmenien takaa ja voin luottaa ystäviini. - Siis nainen voi olla miehen ystävä ja mies naisenkin ystävä.
Et Sinä oikein voi olla miesystävän kanssa petikaveri, ellet homo.
Jos se ystävä (kirjoitetaan ystävätär) on nainen. Mikäs siitä tulee? Ihan varmuudella petikaveruuskin ja ei se siihen voi jäädä jos mies on mies ja nainen on nainen.
Nimimerkillä: "Kyllä ne pienet erot tiedetään ilman lintukirjaakin 64 v kokemuksella"
Nyt on kyse "Mies" ystävästä ja minä olen "Nainen"
Naisystäväni ja minä olemme käyneet kaksin ulkomailla 8-vuoden ajan. Kukaan ei ole asiassa joutunut kärsijän osaan. Vaimoni luottaa ja naisystäväni on sinkku,nuorempi nainen,työkaveri.
Minun miehelläni on kuvaamasi lomasuhde.Lomamatkan jälkeen hän on kuin "toinen mies". Antakaa miehillenne mahdollisuus matkustaa naisystävänsä kanssa kahdestaan,aikuisiin ihmisiin voi luottaa.
joskin ne ketkä ovat läheisimpiä, luotettavimpia ovat homopareja. Jo parinkymmen vuoden ajan olemme pitäneet yhteyttä, ...alkuaikoina avo-avokilla oli outoja luuloja, vaan onpa tottunut, ja pakkohan se oli koska en ystävistäni olisi luopunut. Ei kuulema enää edes mieti sellaisia eroja, kun ovat esim. lätkämatsissa jne. Erottaa kumpi on neiti ja kumpi mies:)
Normimieskin on ystäväni, työnimyöten vaan hänen vaimoke on kovin, kovin mustis ja aikans ilkeä. Kun olen itelleni tehnyt selväksi et elän vain omaa elämääni, en paljon voi muuta kuin olla kuuntelijana.
Toivon et sekin auttaisi edes vähän. Sauvakävelymmekin sai lopun, kun vaimoke ei tykännyt. Toki aluksi kävelimme nelistäin, sitten heitä ei kiinnostanut kun puhelimme työasioista, ja minun mies ei löytänyt juteltavaa tän vaimokkeen kanssa, niin se hiipui , ja loppui :)
Ei sitten tulisi mieleenikään mitään seksijuttua , ällöö, kuten Lotta sanoo BB:n ohjelmassa ;DDD
mies voisi olla "vain" ystävä, ihan oikea kaveri ilman mitään romanttisia- tai muitakaan taka-ajatuksia..
Tuohon kysymykseesi, siihen ei voi vastata kuin että sinä voit määrittää vain omat rajasi, jos se ei sovi toisella niin sitten ei ole muuta tietä kuin etsiä uusi juttu kaveri.
Rusinat sopasta pois menetelmällä ei löydä kuin kaverin. Jos haluaa oikean elämänkumppanin, niin siihen liittyy koko eläminen, myös ne sinulle ns. toisarvoiset asiat.
Ystäviähän voi olla ketkä tahansa, niin miehet kuin naisetkin. Mutta niille ystävillesi sinun täytyy suoda myös ne heille omat elämänkumppanit, joiden kanssa ne ystäväsi jakavat ihan kaikki elämänsä osa-alueet. Siksi ystävyys ei voi kehittyä kokonaisvaltaiseksi luottamussuhteeksi, vaan siitä jää puuttumaan ne tietyt asiat, jotka jaetaan sitten niitten todellisten elämänkumppaneiden kanssa.
Jos siis haet vain ystävää elämääsi, niin hän on yleensä jollekin vielä enemmän kuin ystävä, joten sinä jäät kuitenkin ns. tärkeissä ja luottamuksellisissa asioissa yleensä toiseksi.
Mitään elämänkumppanistä tässä ole ollut kyse. Eikä mistään kilpailusta, mitä vertaat toiseksi jäämiseksi. Ystävä on ystävä eikä elämänkumppani. Ymmärrätkö asiaa lainkaan?
Näin äijänäkin tulee mietittyä miksei todella voisi noin olla , tuntuu todella vaikealta suhteelta
ainakin ympäristön reaktioiden ja mielikuvien mukaan . Aina oletetaan että sängynkautta läheisyys
alkaa . Ei ole tilannetta jutusteluun tai kävelyretkeen yhdessä " vieras" rinnalla ettei jonkin
ajatus vie pariskuntaa hetekalle . Yhteisö ympärillämme ei myöskään ole tottunut moiseen tuttavuuteen, Ehkä joskus osaamme elää ja olla myös tuttavia , jopa istua vierekkäin ilman
ns: kieroa taka-ajatusta".
Leskenä olen tutustunut kahteen mieheen melko hyvin. Heidän kertomuksistaan on käynyt ilmi, että melkein heti suhde naiseen on alkanut seksisuhteena. Itse olen ensinnäkin ollut hyvin kranttu miesten suhteen, harva on sytyttänyt. Toiseksi seksi on saanut odottaa, on pitänyt tutustua henkilöön melko syvällisesti ennen kuin voi nauttia tuosta ihanasta asiasta. Nyt minulla on yksi miespuolinen ystävä, jonka kanssa tapaamme noin kerran vuodessa. Muuten pidämme yhteyttä harvakseltaan sähköpostitse.Molemmilla on vakipartneri. Tuttavia on monia, vaihdetaan kuulumisia, kun sattumalta tavataan.
Saman kokemuksen olen minäkin saanut miehistä,"leskimiehistä" kahdesta ja tiemme ovat eronneet samasta asiasta,,minusta pitää olla paljon tunnetta mukana ennenkuin sängyn lämmittäjäksi alan.
Ehkä olin se väärä nainen ta hän väärä mies.
Minulla on ollut aina, iät ajat miesystäviä, aina nuoruudesta saakka, joiden kanssa ei ole ollut mitään tekoa seksin kanssa. Olen eränkävijä (entinen) nyt ei enää terveys siihen harrastukseen riitä. Ja näin olen nukkunut niin miesystävienkin kanssa samassa teltassa, vierekkäin, silti olematta minkäänlaista seksitoimintaa tai seksiläheisyyttä. Silti halailu on aina kuulunut kuvioihin.
Minusta on ihan yks ja hailee, mitä ympäristö ajattelee, en siis ole ympäristön ajatusten vanki, vaan sen yli kävelevä. Teen ratkaisuni itse ja toimin omien tunteideni mukaan välittämättä, mitä ympäristö asioista ajattelee.
Nytkin on ollut mm. miesystävä 17 vuotta. Tätä miestä en ole koskaan nähnyt, enkä tavannut, mutta hän on ns. kirjeystävä, ja sittemmin puhelinystävä, ja nyt virtuaaliajassa myös sähköpostiystävä. Välimatka on niin hirmuinen, ettemme ikinä ole osuneet lähellekkään toisiamme, mutta eihän se sitä henkilökohtaista tapaamista tarvitse olla. Ystävyysmuotoja on niin monenlaisia.
Tuo on nyt esimerkki siitä, että itse pitää jotakuta miesystävänään, kun taas tämä ei pidä asianomaista naisystävänään ja tuskin yleensä ystävänään.
Ihminen, joka ei kykene luomaan ystävyyssuhteita, puhuu juuri noin tuntematta pisaraakaan edes asiaa.
Eipä ole ihme, että tuon "miesystävät" ovat olleet vain-tasolla.
Oletko kyvytön luomaan ystävyyssuhteita?
Kyllä hyvinkin ja etenkin tympäisevien naisenpuolten kanssa.
miesystäviä harvoilla, ovat katoavaa kansanperinnettä.
Eihän kukaan nainen etsi itselleen miesystävää ystävyysmielessä. Kyllä siinä on takana muut syyt..Ja miksi kukaan aviomies alkaisi ystäväksi jonkun naisen kanssa? Saadakseen seksiseuraa. Miehet harvoin edes kaipaavat ystäviä. Heillä on joitakin kavereita harrastuksiin yms, mutta mihin he tarvitsevat naisystävää??Minä en ainakaan antaisi miestäni vapaaehtoisesti kellekään mimmille ystäväksi.
Haloo, herää ja mieti mitä kyselet!
En minäkään jaksa uskoa viikon ulkomaanmatkaan,ilman seksisuhdetta.Jos asutaan samassa huoneessa,nnin kyllä jommankumman alkaa tekemään mieli,aivan varmasti.
on olla ystävä, jos on parisuhteessa. Avioliittoni aikana minulla ei ollut yhtään miespuolista ystävää. Tuttavia oli, eli sattumalta tavattiin ja kyseltiin kuulumiset. Ystävyyteen kuuluu säännöllinen kanssakäyminen ja minulle se ainakin on ollut vaikeaa, en ole ollut edes kiinnostunut. Näin vanhempana asiat ovat helpottuneet. Ihmeellistä kyllä on, että esim. miesystäväni lapsen kummi, vaimon hyvä ystävä, on ilmoittanut halukkuutensa seksiin miesystäväni kanssa aikoinaan. Minulta ei moinen onnistuisi.
Niin, kaikki eivät ymmärrä, mitä on ystävyys. Sekin on taitolaji.
voi voi voi voi ku voi, miksi ei voisi??
60v nainen ja 80v mies olla ystäviä,niin,että siitä voi seurata jopa rakkaus ja yhdessä eläminen?Onko tämän ikäsillä vain ystävyyttä?
se on PUHTAASTI heidän välinen asia ! !
Aina ei uteliaisuus kuulu sivistykseen, -- vaikka se onkin välttämätöntä sivistyäkseen.
Ei se helppoa olekaan!
Ystävää ei haeta vaan ystävyys syntyy, jos on syntyäkseen.
Täytyy olla jotain yhteistä. Esimerkiksi harrastus.
On aivan luonnollista että mies, metsästäjäluonteensa mukaisesti, luotaa mahdollisuutensa lähempä'än kanssakäymiseen.
Torjutuksi tulemisen tavasta riippuu syntyykö aito ystävyys.
Parhaiden naisystävieni kanssa tuo vaihe on läpikäyty. Edelleenkin on tiettyä kipinöintiä mutta kunnioitan kavereiden moraalia ja pieni jännitys on omiaan syventämään ystävyyttä tasolle joka miesten kesken ei olisi mahdollinen.
Joissakin tapauksissa torjunnan tapa lopettaa tuttavuuden siihen.
Toisaalta, intiimi kanssakäyminen on myös ystävyyden este.
Olipa mukava lukea kommenttisi.
Minulla on juuri sinunkaltaisiasi miesystäviä, eräs heistä lapsuuden leikkitoverini, olemme tunteneet seitsenvuotiaista, muutamia työni kautta tutuksi tulleita, joista sittemmin tullut ystäviäni.
Tokihan terveellä miehellä on metsästysvietti, etenkin jos nainen on viehättävä, kiinnostava. Saattaapa kipinöidäkin. Mutta nainen merkkaa reviirinsä rajat, joiden yli ei ole menemistä. Ja fiksu mies sitä kunnioittaa.
Eikä se mitenkään estä pientä silmänpilkettä, kun kumpikin tietää, ettei se sitä kummemmaksi muutu.
Tykkään kovasti miesystävistäni, arvostan heidän mielipiteitään, on mukavaa kun he ovat ihan erilaisia kuin naiset. Saa elämäänsä sellaista miesnäkökulmaa.
Taatusti voi olla vain ystäviä, mutta tilaa se ystäväkin tarvitsee.
Ystävältä ei voi odottaa tapaamisia niin usein, kuin sellaiselta mieheltä, jonka kanssa on täydellinen suhde.
Tapaan naisystäväni kanssa korkeintaan kerran kuukaudessa. Yleensä hänen asunnollaan. Katselemme elokuvia,syömme hyvää ruokaa ja juttelemme,juttelemme joskus jopa aamuun asti.
Hyvä kysymys, sillä en ole onnistunut saamaan kuin yhden miespuolisen ystävän aikoinaan, rakastajia kylläkin ja sellaisiksi haluavia enemmän. Entistä miestäni voin hyvällä syyllä sanoa myös ystäväksi, mutta vaikka rakkautta oli erotessamme, yhteensopimattomat luonteet veivät ystävyydenkin mennessään. Minä olisin voinut tavata jälkeenpäin kavereina,mutta mieheni ei pystynyt siihen.
On ollut miehiä, joiden kanssa tuttavuus alkaa sanoilla: "Ollaan vain ystäviä, kaveripohjalta..." ja olen ollut niin hölmö, että todellakin olen uskotellut, että ystäviä ollaan. En ole ollut heistä seksuaalisesti kiinnostunut lainkaan. Kivaa on ollut jutella, mutta kun jokainen juttuhetki päättyy riitelyyn siitä, miksi en anna, ystävyydestä on turhaa puhua. Kyse ei myöskään ole siitä, että olisin seurustellut täystahvojen kanssa, akateemiset loppututkinnot eivät pelasta sosiaaliselta törppöilyltä. Ilmeisesti jutellessa ei saa hymyillä, nauraa varsinkaan. Ne tulkitaan aina merkiksi siitä, että on seksuaalisesti valmis vaikka mihin kokeiluihin, että antaa merkkejä. Maksan aina itse kaikki omat kuluni, jos jonkun miehen tapaan. Niin siitä syystä,että on tyyppejä, jotka tarjottuaan kahvikupillisenkin, lukevat hyväksymisen halukkuudekssi seksuaalisiin toimiin.
Rehellisesti sanoen en tunne sellaisia naisia, joilla on muka vain ystävyyssuhde heteromieheen, jos mies on seksuaalisesti viriili eli normaali, oli avio- tai avosuhteellinen eli ei. Kyllä kaikki ne ystävyydet ovat peräisin tilanteesta, jolloin osapuolten välillä on tai on ollut sukupuolisuhde. Sen jälkeen tai aikana on päästy ystävyyteen. Ehkä omaan sukupuoleensa tykästyneen miehen kanssa ystävyys onnistuisi, mutta en usko enää, että heteromiehen kanssa voi ystävyyttä perustaa ilman näitä vonkailuja. Voipi olla, että se on suomalaismiesten erityispiire eli että on saatava tai korkattava kaikki tapaamansa naiset, jos mahdollista. Ehkä miehet Suomessa ovat niin heikoila, että eivät itsessään muuta puolta näe kuin seksuaalisuuden ja jyystämisen. Että on mitä kavereille kertoa...
Ulkomailla olen tavannut toisenlaisia miehiä, viriilejä toki,mutta sänkyyn ei ole ollut niin hirveä kiire, etteikö tutustua olisi ehtinyt ensin. Ja jollei seksuaalisuus olisikaan ollut kyseessä, jutella on silti voitu ilman sen ihmeempiä taka-ajatuksia. Näin olen ainakin kuvitellut. Voi tieysti olla, että sekin on ollut mielikuvitusta, ehkä nämä ovatkin olleet omaan sukupuoleensa tykästyneitä, tiedä häntä.
Nyt olen jo täydellisesti miehiin pettynyt ja vanha, en enää jaksa yrittää josko miesten kanssa täällä Suomessa voisi jutella kuin ihmisen kanssa ikään. Täällä jyllää ikärasismi ja valtavat vaatimustasot mitä ihmeellisimmissä asioissa. Jotenkin toisen sukupuolen tapaamisiin liittyy aina niin hirveästi ehdollistamista ulkonäön ja rahan suhteen. Ajatuskin siitä, että pitää aina olla varakas missi ennenkuin Suomessa voi miehen kanssa edes jutella, tyssää yrittämiset alkuunsa. Koen, että naisen pitää hirveästi päteä eli todista erinomaisuuttaan, tyrkyttäytyä, vaikka kyse ei olisi suhteesta tai sen yrittämisestä tai ylipäätään minkäänlaisista sitoutumisista. Me olemme jotenkin todella raskaita ihmisiä. Varsinkin näissä vanhemmissa ikäluokissa edelleen jyllää kummallinen valikoimisen ja ikäänkuin tutkintolautakunnan ilmapiiri kaikenlaisissa tapaamisissa. Pitäisi aina muka olla jotakin ja kehutaan kaikella. En jaksa kantaa enää muiden huonoa itsetuntoa ja ottaa siitä raippoja itselleni, en ainakaan suomalaismiesten raskaita ja loukkaavia valintamenettelyjä.
Itselleni kelpaan ja ulkomailla persoonallisuuteni hyväksytään sellaisena kuin se on. Se riittää. Mutta en ihmettele yhtään, miksi monet päätyvät itsemurhaan ja ovat masentuneita. Tyhjän saa pyytämättäkin.
Kyllä se ystävyys on taitolaji. Minulla on elämäni aikana nimenomaan harrastuspiirien kautta ollut monia miesystäviä, mutta aniharvoin olen törmännyt tuohon seksuaaliseen vaatimukseen. Muutaman kerran, mutta en ole suostunut, koska se ei ole ollut tarkoituksenikaan näitä miesystävyyssuhteita ajatellen. Seksuaalimiesystäväni ovat olleet taas eri asioita, enkä heitä koskaan sotkenut harrastuksen piirissä syntyneisiin miesystävyyksiin.
Katkeraa, katkeraa oli kirjoituksesi, joten ihan pahaa tekee kertoa sulle, että itselläni on kaksikin miestä, tosi
hyvänä ystävänä, eikä kumpikaan ole seksiä ehdotellut. Toki molemmille silloin aikoinaan, vuosia sitten sanoin, että ystävän paikka on vapaana, ei muuta.
Lisäksi sitten muutama mies löytyy harrastuspiiristä. Tunti, kun ohi, niin saatamme juoda oluset, eikä hekään mitään ehdottele, vaikka joskus jopa levottomia puhummekin.
Se joka ehdottaa, että "ollaan vain ystäviä", toteaa loppujen lopuksi sen, että puuttuu jotakin, jota loppujen lopuksi pitäisi olla mukana. Aika keinotekoista tuo on.
Ei ystävyyttä ehdoteta, ei sovita, se vaan on sellainen lahja, joka joko on tai ei.
On aika selvää, että tuo ehdotus tulee pinnalle ajan mittaan, monesti aika piankin. Siitä on kyllä syytä olla mielissään. Jos sitä ei tule, voisi olla edellisen kirjoittajan asemassa huolissaan siitä, mikä hänessä on vikana, kun ei kelpaakaan kumppanille naisena. Hänelle sentään näin ei ole käynyt.
Jos siihen taas ei ole valmis, on paras olla (enää) haikailematta mitään tuon tason ystävyyssuhteita.
Minulla on vain elämäni aikana ollut kolme naisystävää. Miehiä sensijaan useita.
Olen ollut ns poikatyttö, lapsena. Vain poikia leikkikavereina. Lähelläkään ei asunut tyttöjä.
Alakoulusta asti helpommin ystävystyin poikiin, ja koko kouluaikana ei ollut sitä parasta tyttökaveria.
En osannut kaivatakaan, oli niin paljon noita poikia.
Vasta nuorena äitinä, tutustuin hyvään naisystävään, ja myöhemmin vielä pariin, joista toinen petti luottamukseni.
Aikuisena olin töissä miesvaltaisilla aloilla, ja siitä on jäänyt mukavia miesystäviä.
Vielä viiskymppisenä tutustuin yhteen mukavaan mieheen, jonka kanssa
edelleen tapaamme silloin tällöin, käymme tallinnassa, ja joissakin tapahtumissä. Hänellä on avoliitto, ja kerran puhuimme juuri asetelmasta ystävyys-seksi. Hän totesi olevansa onnellinen ystävyydestäni, ja Sanoi tehneensä selväksi itselleen, sänkykumppaneita löytyy vaikka joka yölle, mutta ystäviä löytää harvemmin, ja haluaa pitää minut ystävänään.
On auttanut remonteissani, ja jos jotain on, mihin miehistä apua tarvitsen, soitan hänelle.
Avovaimo tuntee minut, joten silläkään suunnalla ei ole ongelmia.
Joten, kyllä nainen ja mies voivat olla ystävyksiä, ilman seksiäkin.
Kyllä minulla on työ elämästä jäänyt miesystäviä ,koska olin mies valtaisessa työpaikassa töissä,
Mutta sitten kun jäin yksin ja olen tutustunut "uusiin miehiin" ja itse ollut ystävä pohjalla liikkellä niin, eihän se ole riittänytkään ,,,,,,vaan sängyn kautta pitäisi mennä.
Olenkin kysynyt eikö voida olla ystäviä...vastaus mies ei voi olla ystävä naiselle..
Näin minulle.....no ne on sitten jääneet,
Sitähän jotkut sanoo, että nainen puhuu toista, mutta tarkoittaa toista :-)
Miehen kanssa ei siis voi olla vain ystävä vaan on oltava valmis myös sukupuolisuhteeseen. Pakkonaintia parhaassa tapauksessa, jota "tulisi naisena hyväksytyksi". Sitä ymmärtääkseni tarkoitit. Mielestäni ystävyys on ystävyyttä,kommunikointia ja aika lailla ilman koskettelua eli vailla toisen fyysisen olemuksen hipelöintiä. Jos sellainen muka kuuluu ystävyyteen, on kyse vallankäytöstä, alistamisesta eli olisi sallittava ystävyyden nimissä myös omaan ruumiisensa tunkeutuminen, ennenkuin mies voi hyväksy ystäväksi, hyi helkkari. Onko niin, että miehet kuvittelevat sukupuolisuhteen olevan naiselle tapa, johon kelpaa kuka mies tahansa, eli nainen onkin pohjimmiltaan huora? Päättelyketju antaa sen tuloksen. Ystävyyteen kuuluu myös toisen kunnioittaminen ja luottamus. Miten voi tuntea kunnioitusta ja luottamusta henkilöön, joka tarjoaa ystävyyttä, mutta asettaa sille ehtoja?
Katkeraksi syyttely on varma tapa katkaista kritiikki, kun syyttelijä ei kykene väittelemään, mutta haluaa saada viimeisen sanan - muka. Mitä on katkeruus tässä asiassa, mille minä olisin katkera? Pettyminen ei ole samaa kuin olla katkera. Kun katselen ikäisiäni ukkeleita ja joudun päivittäin kuuntelemaan niin riitelyjä kuin keskusteluja milloin mistäkin, en oikeasti usko, että hirveä menetys minua kohdannut, päinvastoin. Olen elämääni ihan tyytyväinen. Miehiä on muualla maailma täynnä. "It´s raining men, hallelujah !". Kuunnelkaapa joskus takavuosien suuriäänistä naista eli Gloria Gaynoria. Jos ei Suomessa onnistu, maailma on avoin. Totuus on naisista se, että meistä 99,99 prossaa valehtelee kaikessa miellyttääkseen miehiä. Niin myös näissä ystävyyskuvioissa. Hyvä kaveri tarkoittaa suomeksi, että sinusta voi hyötyä jotenkin tai sinä hyödytät jotakin. Niin me toimimme sosiaalisina nisäkkäinä, olimme miehiä tai naisia, ja nämä taidot opitaan jo lapsena.
Minusta oli kivaa hämmentää soppaa ja siksi provosoin hilitysti. Mutta miehen eli suomalaisen heteromiehen kanssa nainen ei siis voi olla pelkästään ystävä vaan ystävyyteen kuuluu aina myös sukupuoliakti, minkä edellinen vastaaja todistikin. Kuten myös miehen suulla (?) sen, että naisen pitää olla huolissaan, jollei saa härskejä ehdotuksia sukupuoliaktista. Jo on markkinat. Ilmankos täällä miehet yksinäisyyttään valittavat, on tainnut tulla usiampi korvapuusti ilman minkäänsorttista suhetta. Noh, tämä on nyt tällaista turhaa lätinää. Ihmisten kanssa voi jutella ilman niin suureellisia vakuutteluja ystävyydesta, oli kaverina mies tai nainen, sitä mieltä olen. Eikä kukaan ole juttelusta toistaiseksi kieltäytynyt eikä minun ole tarvinnut sitä varten leivtellä mitään paikkaa.
Olet onnistunut ystävystymään miesten kanssa ja välttämään sexisuhdesotkut. Voiko sen mukavampaa olla. Naiset osaavat kaikessa täydellisyydessään olla yksipuolista seuraa naiselle.
Elämänkaaresi on pitkälle mennyt kuten omani. Kylällä ei ollut ainuttakaan ikäistäni tyttöä, olen kasvanut poikien maailmassa, joten kontakti miehiin on aivan luontainen, luontaisempi, kuin ystävystyä naisiin. Ja ystävystyneistä miehistä tosiaan he ovat olleet sydänystäviä. Ollaan kuljettu yhdessä retkillä yms.
eivät he sitten ole olleet ystäväksi sopiviakaan, eli et ole mitään menettänyt.
Olisiko mulla, en tiedä, jotenkin "miehinen ajattelutapa", johtuen tyttöystävien puutteesta.
Eli oon aina ollut ns, hyvä jätkä ;D
Aina ollut miesten kanssa enemmän juteltavaa, kun naisten.
En oppinut koskaan naisten "temppuja"
(avuttomana oloa, ja juoruamista.)
En myöskään vaatimaan jotain siksi, että olen nainen.
Ei koskaan ole ollut miesten ja naisten töitä.
Tapetoin, maaalaan, osaan poraa ja vasaraa käyttää.
Autosta en ymmärrä mitään, muta sitä varten on huoltofirmat.
Osaan toki myös leipoa ja tehdä ruokaa. Meikata en välitä, ja shoppailua en siedä. Pääasia, että on puhtaat ja ehjät vaatteet.
Ehkäpä siksi on miesvaltainen ystäväpiiri ;D
sait hymyn huulilleni ;D
siinä onkin se juttu?
Huomaan ärsyyntyväni monesti, reissuilla ollessamme, naisten odotteluun. ( aivan kun miehet), lapsesta asti ku tottui olemaan ajoissa, jotta pääsi "jengiin" mukaan, pojat eivät olisi odotelleet.
Joo, jotain yhteistä tuossakin. Naisten loputon itsensä liippaaminen on jäänyt minullekkin melko vieraaksi, ja en tiedä, onko sillä ollut vaikutusta, kun miehet valitsivat ensisijaisesti minut porukkaansa naisista, jos naisia ylipäätään johonkin porukoihin valittiin.
Mm. Inarinjärven ympärikiertoporukan miehet olivat jo keskenään valinneet, sopineet ja suunnitelleet, ja sitten tulivat minulta kysymään, että mitäs sinä sanoisit tällaisesta jutusta, että kun me toivottaisiin sinua porukkaan, ainoana naisena, että meillä kun on aina ollut niin mahtavan mukavia reissuja. Samoin monen monet muutkin eräretket ja matkat, joihin kelpuuttivat vain minut.
Alkuun hämmennyin, kun silloin tällöin oli kukkapaketteja ovikellossa. Ja lähettäjänä vain luki että ystävä tai sydänystävä. Veikkaukseksi aina jäi, kuka näistä ystävistä?
Sitten kymmenien vuosien kuluttua, kun minulla oli lapset jo isoja, muutamat silloiset miesystävät kertoivat, että olivat he niin lääpällään, ihastuneita, mutta eivät tohtineet sitä osoittaa, koska kokivat suhtemme olevan niin hyvällä ystävyyspohjalla, ja huomasivat, etten minäkään seksikontakteja niistä piireistä etsi ja kun poikaysvätä oli muista piireistä. Kukaan ei käytännössä seksiä ehdottanut.
Kerran tapahtui sellainen tilanne, että yks kaks, kun olimme liiton juhlamatkalla Helsingissä ja majoittuneet paikallisen yhdistyksen edustajan kotiin, mies (kotipaikkakunnaltani) pujahti sänkyyni (kun vaimonsa ei ollut mukana), luullen varmaan että minulta sitä seksiä irtoaa, mutta ko. miestä en erityisemmin miesystäviini ollut lukenutkaan ja lähtöpassit annoin saman tein.
Niin, jälleen kerran huomaan, että meillä on lisääkin yhtäläisyyksiä.
Minulla oli kerrostalossa timpermannin vehkeet asunnossa, kun nikkaroin. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja sanoikin, että tuo tyttö se ei miestä tartte minnekkään. Spermapankista saa lasten siemeniäkin... että senkään puolesta ei miestä enää tarvitse vastuksikseen. No spermapankkiin en ole tarvinnut turvautua, aivan luomuna on siementen hankinta onnistunut.
Työpaikallakin kun tarvittiin jotain esim. todistamaan jotain papereita, niitä tultiin minulta pyytämään. Perusteena, että kun "sinä" et ole tuolla juoruamassa muiden kanssa, eivät koskaan muka olleet kuulleet, että olisin kenenkään yksityisasioita setvinyt. Näin sekä miesten että naisten keskuudessa suhtautuivat. Kerrankin eräs rouva, joka haki radion yhtä virkaa, tuli minulta pyytämään kopioihinsa oikeaksi todistusta, että kun minä muka osaan pitää asiat omana tietonani.
Ja sitten kun hänet valittiin, oman huoneeni naiset olivat ällikällä, miten sellainen on tässä talossa päässyt tapahtumaan, ettei kukaan ole tiennyt tuon rouvan hakuaikeita ylesiradioon.
Hykertelin itsekseni, että kyllähän minä olen tiennyt, mutta mitäs se kenellekkään kuuluu, ei se ole mun tehtävä levitellä sitä sanomaa.
Kieltämättä, osani oli myös ns. ongemien kuuntelu, sekä miehet, että naiset, joilla oli sydän täynnä purkamatonta taakkaa, saattoivat tulla minulle henkilökohtaisesti kertomaan siitä, koska kokivat, että minulta asia ei leviä muualle.
Hyväksi "jätkäksi" en ole koskaan kokenut kenenkään minua sanoneen. Johtunee voimakkaasti naisellisesta ulkokuorestani. Pukeuduin kyllä korostetun naisellisesti. Enemmän naisellisesti, kuin sen ajan muoti edellytti. Perinnenaisen pukeutumisesta olen aina pitänyt. Meikata en ole osannut juurikaan. Mutta siisteys ja tyylikkyys korvaa meikkauksen näköjään.
olin prätkätyttö, siis kortin ajoin heti 16v. Kävimme isolla porukalla aina telttailemassa, sekä tyttöjä, että poikia.
Valitsin aina teltan, missä oli useampi poika, niin sai nukutuksi hyvin. Toiset tytöt ihmettelivät, minä vain hymyilin.
Pojat ne vahti toisiaan, eikä mulla koskaan mitään hätää ;D
tytöt taisi luulla paljon muutakin, mutten koskaan viitsinyt oikaista.
Saatettiin me korttia pelata joskus lähes aamuun.
Kun aloin aikanaan seurustella, oli se kaveri muualta.
Usein treffeiltä saatoin naapuriin mennä jatkamaan iltaa (yötä), pelaamaan ja päivittämään uudet kujeet. Siellä oli aina porukkaa kesäaikaan iltamyöhällä, (poikia), ja naapurinrouva oli minut penskasta asti tuntenut, ja tiesi porukkamme. Emme me aikuisia häirinneet, oltiin kellarikerroksessa.
"Miten voi tuntea kunnioitusta ja luottamusta henkilöön, joka tarjoaa ystävyyttä, mutta asettaa sille ehtoja?"
Ehtojen asettamisestahan on kyse, kun sen pitää olla VAIN ystävyyttä. Se joka tarjoaa "vain ystävyyttä",on usein huomannut tarjonneensa riittämättömästi.
Minun ystäväpiiriini kuuluu sekä perheellisiä että yksinäisiä ihmisiä... Esim. viime perjantaina soi puhelin ja erään ystäväni vaimo, jolla on viisi lasta, joista kahdella on vaikeita psyykkisiä ongelmia, kysyi että voiko hän tulla luokseni iltaa istumaan ja juttelemaan kun miehensä meni lähikaupunkiin opiskelemaan... Ovenihan on aina avoin ja istuimmekin pitkät tovit aamutunneille saakka keventäen "taakkaamme" takkatulen ääressä... Miehensä tuli kutsusta aamusella klo 03.00 hakemaan häntä, todeten että viivähtikin teillä tuo aika... Ei siinä tuo seksi tullut mieleenkään ja sitäpaitsi meillä on tuo rikkomaton ja pyhä Lapin laki "kaverin repusta syödä...
Niin, toisaalta kuitenkin tuo kahden "vapaan" eri sukupuolta olevan ihmisen ystävyys varmaan syventyessään ennenpitkään johtaa myös tuohon "seksikysymykseen"... Ei tuo seksuaalisuus ole keltään mihinkään poistunut, se on vain monasti piilevänä tietoisesti tai tiedostamatta tai kumppanin "arvostamattoman" käytöksen takia tukahdutettu... Siellä se kuitenkin jossain on odottamassa oikeaa hetkeä ja oikeaa herättäjää purkautuakseen kuin "tulivuori" uuteen eloon... Ei kai kukaan "elämänsä löytöä" ensi kertaa saatellessaan väkisin odotakkaan kuin enintään "hyvänyönsuukkoa" ettei riko tätä idylliä...
Väkisin ei mitään, vaan yhteisillä ehdoilla!!!
Mun parhaat ystävät on ex-miehet,samoin sanoi ystäväni.Nehän me parhaiten tunnemme.Joistakin voi varmaan tuntua ihmeellisesltä,mutta ystävyys ja avunantosopimusperiaatteella toimii hyvin.Ja ilman seksiä.
Ei tulis mieleenkään,eikä ole ehdoteltu kumminkaan päin.
Ja itselläni on muitakin pelkkiä miesystäviä joilta saa käytännön apua tarvittaessa.Ei tarvitse mitään metkuja olla.
Sitten on taas erikseen ne miehet joitten kanssa sitä on.Mut sinkkuna on hyvä olla - siltikin.Toistaiseksi,ilman seksiäkin.
myös hyvät välit kaikkiin exiin, ja lasteni isiin. Kohtaamme usein lastenlasten juhlien vuoksi.
Halit aina saa, ihan sydämestä, puolin ja toisin. Joillakin heidän uusilla puolisoilla ollut totuttelemista, alkuun.
Koskaan en yhtään exääni ole "haukkunut", ihan itse vapaaehtoisesti heidät halusin aikoinaan, jos rakkaus loppuu, ei ystävyyden täydy hävitä.
Mies voi pitää "vain-ystävänä" sellaista vastakkaisen sukupuolen edustajaa, jota hän ei koe naiseksi, vaan henkilöksi. Syynä on useimmiten tämän epänaisellisuus, käyttäytyminen, ulkonäkö tms. Vähän kyseenalainen ylpeyden aihe siis.
Höpö höpö, ihan potaskaa nyt kirjoitit.
Aika putkinäköinen ajatus. Et siis voi olla muiden naisten ystävänä, kuin kertomasi.
Sinulla on jäänyt solmimatta useita ystävyyssuhteita tuon takia. Surullista, sillä ystävät ovat elämässä onnen tuojia ja rikastuttavat elämää.
Ystäviä ei saa rahalla, ainoastaan tutustumalla, luottamalla, yhteisten asioiden kautta.
Ystävä on suurin onni, tuttuja voi olla paljonkin, vaan ystäviä isolla Yllä, vähän. Olen iloinen ja onnellinen heistä joita minulla on.
En itseäni kaunottarena koskaan ole pitänyt, muttei myöskään mitään sellaista mikä pitäisi muuttaa.
Ihan mukiinmenevä naisena, onhan kolme liittoakin koettu, ei kai ne miehet valinneet säkissä pidettävää, vaan ihan julkisesti kulkivat kanssani.
Oliko yksikään näistä miesystävistäsi?
Suvun mustalammas olen. Isä ehti neljästi, samoin äiti ;) sisarpuoli viidesti.
Ei, en ole ystävieni vuoteita lämmittänyt, hehän ovat ystäviä, ei sexiseuraa. Haluan ehdottomasti niin olevankin.
Siinä tuli tuutin täydeltä hölynpölyä
Näyttää kyllä siltä, ettei tuosta (nais)joukosta ystäviä liiemmälti löytyisi. Tuolla tavoin määritellyt vain-ystävät ovat yhtä tyhjän kanssa, kuin lika kynnen alla..
Kerrohan, että mitä odottaisit tältä miespuoliselta ystävältä?
Kuinka usein teidän pitäisi esim. tavata?
Siis pitää tavata, useinko?
Noinko siinä ystävyyden ja elämän ymmärrät. Ehei, ei pidä tavata, vaan elämä sen sanelee, milloin tuntuu siltä ja milloin on sellainen tilanne.
On vaan niin paljon naisia, jotka haluaa miehestä ystävän, ilman seksiä.
Tarpeet on kuitenkin, että 3-4 kertaa viikossa lenkille, kerran kuukaudessa leffaan tai teatteriin, laivareissuista puhumattakaan, remontissakin voisi auttaa, mutta ollaan vaan ystäviä, ei seksiä.
(näin miehet ovat minulle kertoneet naisista, jotka hakee VAIN ystävää)
Minulla on parikin miestä, hyvänä ystävänä, mutta tapaamiset on n. kerran kuussa ja aina yleisellä paikalla.
Jos on reilusti oma itsensä eikä flirttaile niin miehet ovat monesti mukavampia kavereita kun naiset.
on määrätynlaista jännitettä, turha väittää muuta, seksi kuuluu normaaliin elämään.
Tietenkin ihminen voi järjellään hallita seksuaalisia viettejään, ei kaikkien kanssa voi sänkyyn mennä, mutta jännite on aina olemassa eri sukupuolinen välillä.
ehkäpä olen sitten epänormaali? Lapsuuden ja nuoruuden naapuruston pojat olivat kuin veljiä.
Ja ovat nyt ystäviä.
Aikuisena olen yleensä ollut parisuhteessa, ja ei kyllä minkäänlaista jännitettä työpaikallani, vaikka miesvaltaisella alalla olinkin.
Siis ainakaan omalta osaltani, kaveri olen ollut, yksi joukosta.
Ehkä sitten olen myös sokea. Miesteni kaverista yhdestä tuli aikuisiällä ystävä, eikä minkäänlaista jännitettä ole ollut.
Kyllä nuo "kolahtamiset" on tapahtunut ihan muiden, kuin ystävien kanssa.
Tasan tarkkaan en tuota naapurin miestä kyllä himoitse,enkä monta muutakaan vaikka mukavia ovatkin.Ja samoin muutkin tutut ystävämiehet,ei tulis kuuloonkaan!
Ystäviä vain ovat ja pysyvät eikä kyllä ole jännitteitä.
Yksi nainen kertoo, että hänellä on miesystävä, ja toinen tietää heti sanoa, että se on vale. Kun hänellä juttu ei ole onnistunut, niin ei se voi onnistua kenelläkään eikä koskaan (paitsi ehkä ulkomaalaisen miehen kanssa!).
Minä en tiedä edes sitä, onnistuuko se minulta.
mitä tuohon muuta lisäämään....tikahtuu nauruun:-)
Minä kerron, --- siksi kun MIES on MIES ja NAINEN on NAINEN.
Tuliko selväksi ?
Pelkkä ystävyys ei kauan naiselle riitä.
seiso
voi "antaa" sellaiselle, joka sitä tuntuu haluavan? Jos kerran olet itse tilanteeseen kuitenkin hankkiutunut?
Siitähän se suhde sentään voi kehittyä ystävyydeksikin. Etkä toisaalta menetä mitään, vaikka olisikin "väärä henkilö minulle" - vai...menetätkö omasta mielestäsi?
Melkoisen viehättävä, kiinnostava, hauska, älykäs, kaikin puolin esittelykelpoinen, monipuolinen, vähintään omillaan toimeen tuleva ym. ym. pitäisi naisen olla, jos (etsimällä) "vain ystäväksi" miehen aikoo löytää. Siltikin vielä luulen useamman miehen mahdollisessa valintatilanteessa viihtyvän paremmin miesporukassa, puhuvan ja tekevän kaikkia miesten juttuja.
Annan kaikille mukaville naisille.Toivon naisen tekevän asiallisen aloitteen.Olen halukas AINA,joten pelkkä ystävyys ei tule kysymykseen-valitettavasti.
Kyllähän mies miesseurassakin viihtyy, kun ei löydy hyväksyttävää naisseuraa. Senkin löytyminen tuntuu väliin hankalalta, kuten moni edellisistä puheenvuoroista osoittavat.
Ihmetellä pitääkin, miksi niin monet naiset etsivät miehistä vain-ystäviä. Eivät kai tunne vielä miehiä tarpeeksi.
seksi mielessä,ja on se naisillakin,mutta pitäähän ensin tuntea toinen.Muuten on jotain muuta kuin rakkautta.
Eli ei nainen ole esine.
Miksi oikein naisen pitäisi saada ystäväksi (tai vain-ystäväksi) mies? Eikö sellaiseksi sopisi nainenkin, joka osaa tarpeen vaatiessa käyttää vasaraa ja lyödä nauloja seinään?
Tunteeko nainen itsensä jotenkin paremmaksi, kun on mies seurana?
joille nainen on vaan ystävä aina? Minä sen sinkkuna olen huomannut,eli tarkoitus miehellä hyppiä aidan taakse.
Empä usko enää,moista sepitystä.
Mutta,miten se on niin vaikeaa miesten tajuta,ei kukaan nainen ala heti seksiä harrastamaan vaan ensin ollaa ystäviä eli tuttuja.
Mistä se kiire johtuu?
kyllä voi heti hyppiä sänkyyn, JOS mies muuten on naiselle hyväksyttävä, eli naisen mielestä " mukiin menevä".
Voisin tehdä sen aivan hyvin, ellen olisi sitoutunut muualle.
Aina, jos nainen ei voi alkaa heti seksiin on jokin SYY, se syy on aina jokin sidonnaisuus muualle, jonka rikkominen ei käy kädenkäänteessä.
Joten olkaapa rehellisiä tunteissanne.
Olen kokeillut heti hyppimistä sänkyyn, ja oli hauskaa .....................
ystävyys ystävyytenä
molempia sovitellen
kun ne alkavat
sopia
voi puhua varovasti
pysyvästä suhteesta............
:)
kun mies on mies ja nainen on nainen,
sellaiseenkin, jota ei pelkäksi ystäväksi edes kelpuuttaisi. Mutta jos varsinkin vain toinen kovasti "sovittelee", niin eipä taida olla edellytyksiä pysyvämmälle suhteelle, eikä enää ystävyydellekään.
kyllä seksi pelkästään ilman sitoutumistakin on hauskaa, kun sen ottaa siltäkantilat.
Mutta ihmisen tulee olla kaikellatapaa vapaa, ettei loukkaa ketään touhuillaan......
Ei tule koskaa loukata ketään..... asiaan kuulumatonta ....
Hauskaahan se kuulemma on ja mielellään sitä kyllä harrastaisi enemmänkin.
Tarkoitatko siis, että ihan satunnaisia kumppaneita vain? Onhan se varmaan hauskaa, jos sellainen riittää. Minä taidan olla jo liian laiskakin moiseen.
Panokoneiksi ryhtyneet, eivät kylläkään vaikuta kovin onnellisilta.
Eiköhän ihminen kuitenkin ole kokonaisvaltainen olento, tunteineen kaikkineen.
Vakipanoja tiedän joidenkin käyttävän, paremman puutteessa. Siinäkin riskinä, toisen tunteiden mukaantulo, ja toisen vain seksin vuoksi sitä harrastavan.
Eikös silloin olisi jo yhtä helppoa käyttää tekosellaisia, niitähän löytyy alan kaupoista, niin naisille kuin miehillekin.
ei kai ihminen kani kuitenkaan ole?
Perustuuko inha käsityksesi kertakäyttösuhteista omaan kokemukseen, vai mikä antaa sinulle varmuuden niitä vähätellä? Miksi lyhytaikainen seksisuhde olisi kanimaisempi kuin pitkäaikainen, ja mikä vika kanien parittelussa on? Kadehtiahan sellaista tehoa voisi. Sitä paitsi kanien parittelukin on paljon inhimismäisempää kuin paristokäyttöinen rakkaus.
Ainoa, mikä puuttuu kertakäyttörakastelusta, on syvä tunne. Tunteettomuuttahan lyhytkestoisuus ei suinkaan edellytä, vaan nekin läheisyyden hetket vaativat melko pitkälle menevän kumppanin kaikinpuolisen hyväksymisen, ainakin minulta. Mitkään Lenitat eivät tulisi kysymykseen!
Epäilen, onko aviollisissa yhdynnöissä aina sitäkään kiihkoa ja tunnetta, mikä voi yhden yön suhteissa parhaimmillaan olla. Tällä en lainkaan väheksy aviorakastelua, päin vastoin: Ihannetilanteessa se antaa epäilemättä parhaan henkisen tyydytyksen.
naiset on tunteellisempia, ja tunteet tulee naiselle mukaan.
Siinä on heikkokohta kertakäyttö miehille.
Yleensä uuden seksikumppanin etsiminen käy työlääksi, siksi seksti hurjastelu lopahtaa vaikeuteen, alkaa etsiä vaki suhdetta.
Seksin harrastaminen on kuin huumetta, SITÄ TÄYTYY SAADA AINA VAAN LISÄÄ, siihen ei kyllästy, kuin vasta vanhana jos silloinkaan.
Seksittömään elämään myös tottuu, kun pitkiin aikoihin, esm, puolison kuoleman jälkeen ei ole ollut suhteita , ei myöskään ole suurempaa hinkua.
MUTTA, seksi on ihanaa ainakin NUORENA, se panee juosemaan ja etsimään toista sukupuolta.
Elämä on ihanaa, kuten tiedätte.
Kuvitelkaapas että lapsenlapsenne lukevat tätä keskustelua, mikä sinänsä ei olisi mitään ihmeellistä.
Selvää olisi, että erityisesti nuo mummi-ikäisten ja oikeiden mummien miesongelmat herättäisivät lapsenlapsessa mielenkiintoa. Mitäs luulette niiden ajattelevan?
Varmaan pitävät mummia nuorena tai ainakin nuorekkaana.
että lapsenlapsien kasvatus on ollut aika kyseenalaistettavaa, eikä heitä ole "suojeltu" tarpeeksi aikuisten asioilta. On syytä huolestua lapsista, jos on ihan selvää, että heitä erityisesti kiinnostaa mummi-ikäisten ja mummien miesongelmat. Erikoisia lapsia.
Huonolla tolalla asiat kaikin puolin, jos lapsi ilman valvontaa saa käyttää nettiä (tämä tietenkin riippuu hiukan lapsen iästä). Jos vielä lapsi kaikesta netin tarjonnasta huolimatta on erityisen kiinnostunut esim. 60 keskustelupalstan ihmissuhdekeskusteluista tai kinasteluista, niin jotain on pahasti pielessä.
Nykyajan lapset ovat sen verran tiedonhaluisia, että osaavat tulla tällekin palstalle ja ihan mielenkiinnosta lukea mumminsa ikäisten mielenkiinnon kohteista ja ihmissuhteista, joita voidaan kuvata hyvin tunnevoimaisestikin, kuten eräskin mummu on tehnyt turvautuen väkevään kieleen: "Minua kyllä hiukan kalvaa epäluulo, että haaveilette nuoremmista naisista, ainakin tumputtaessanne. Senkin sikakyrpiäiset."
Älä höpsi. Eikä tuo kirjoitukseni, mihin viittasit, ollut lainkaan tunnevoimainen, mautonta huumoriani vain. Saattaisivat ne sinun lapsenlapsesikin sen huumoriksi ymmärtää. Tai ei ehkä...
Olen niin pahoillani, että kielenkäyttöni loukkaa sinua. Yritän parantaa tapani - tai sitten en. Sika-sanaahan täällä on kai ennenkin nähty. Itse en muuten sitä oikeastaan koskaan käytä ihmisistä puhuessani, nyt vasiten laitoin. Taisitkin järkyttyä tuosta kyrpiäinen sanasta. Älä suotta, minä nyt tällaisena osa-aikafeministinä haluan käyttää tehostesanana vaihteeksi miesten vehkeisiin viittaavia sanoja.
Toivotko nyt siis, että rupeamme kaikki - ja varsinkin minä - miettimään mielipiteitämme siitä näkökulmasta, että erittäin todennäköisesti sinun herkät sen jälkeläisesi lukevat? Että sensuuri päälle?
Olet varmaan aika oikeassa, kyllä ne rassukat hyvin omituisen ja vääristyneenkin kuvan meistä voivat saada tätä palstaa innolla tutkiessaan.
Aikoinaan, olisiko 2-3v sitten, lapsenlapseni, silloin lukiolainen, vinkkasi minulle tästä palstasta.
Siihen asti olin lähinnä lehtien keskustelupalstoilla osallistunut, ja lueskellut.
Hän oli uteliaisuuttaan lueskellut, myöhään illalla.
Silmiään hieman pyöritteli, oli joitain kirjoituksia, jotka jo aamulla oli poistettu.
Ei hän traumoja saanut, naureskelimme sitten molemmat, että elämä ei lopu eläkkeelle jäädessäkään.
Joitakin kirjoituksia hän ihmetteli, ja arvioimme ettei kirjoittaja varmaankaan kuulunut "ikäryhmään", tai sitten piruuttaan oli kirjoittanut.
Kyllä teinit joskus lukevat, ammoisista ajoista, jonka ajan ihmisiä me edustamme, heille. ;D
Kun noita puheenvuoroja lukee, niin pakko on päätyä siihen, että vastakkaisen sukupuolen fyysisen läheisyyden kaipuu on tämän ikäluokan naisella jo aika olematon.
(Ei siis ole ainakaan siinä suhteessa häpeilemistä lastenlasten edessä.)
No mitäs sitten pitäisi hävetä, jos ei sitä, että seksin kaipuu on olematon?
Sitäpä seikkaa ei täällä näytä lainkaan hävettävän.
Kerron nyt sinulle että on aivan hoölkäsenpölähtämän hailee kansantaloudellisesti, annatko jollekkin puoli impotetti miehelle vai tanssitko humppaa.
Ketä jaksais kiinnostaa. Ei sinun lapsia eikä lapsenlapsia. Saati sitten ventovieraita.
Keskustelunaihe tämä on siinä missä mikä tahansa muukin, ja monia kiinnostava.
Ja keskustelu tietenkin rönsyilee, mutta miten lapset ja lastenlapset tähän aihepiiriin liittyvät?
Paitsi että tietenkin aikuiset lapsemme toivovat meidän olevan onnellisia, mutta tuskin he yksityiskohdista ovat kiinnostuneet.
Sinua ei jaksa kiinnostaa, mutta minäpä kerron kuitenkin. En tanssi humppaa, en taida edes osata.
Saattaisin hyvinkin antaa puoli-impotentti miehelle. Tai ihan impotentille. Sehän on hyvin haastavaa ja antoisaakin.
Kato ku ihminen on jo vanha kuusikymppisenä, turha väittää muuta.
Jos ei sitä itse huomaa, on jo vanhuuden höperö.
koska vanha en ole. Kyllä taitaa olla paras, että miesten kanssa pysyy kaveritasolla. Miesystävä tietenkin poikkeus, ja fyysinen läheisyys on ihanaa. Jos ei hyvää miesystävää olisi, en huonommista välittäisi. Yksin voi elää ihan hyvää elämää.
Jo kaksikymppisenä minulle eräs mies ystäväni opetti sanoillaan: Hyvää ystävyyttä ei pilata huonolla naimisella!
Sitä neuvoa olen noudattanut.
Joten parhaimmat ystävät ovat olleet miehiä, niin sukulaisissa kuin työelämässäkin on ollut mies enemmistö.
kiva .........................
silata hyvällä naimisella.
vaikka olisi hyväkin naiminen, ystävyys ei olisi enää entisensä.
kosi vaikka, siinä ehkä selviää MIKSI ...................