Avioliittoa takana 34 vuotta. Valtavasti kriisejä kahden vuoden aikana. Mutta tuloksena entistä syvempi kiintymys mieheni ja minun välillä. Rakkauttakin...sitä riittää ja luottamus toiseen ihmiseen. Ilman kriisejä emme olisi tässä
50+
21
286
Vastaukset
- Minämaalta
erossa joutuisi luopumaan talosta, kesämökistä, puutarhasta, syksyllä rakennutin äijällä uuden huvimajankin...entäpä vene...se yksiö kaupungissa joka nyt on tytöllä ja se kolmio, johon saatiin kunnon vuokralaiset (3 kk takuuvuokra, vaadimme myös luottokelpoisuusselvityksen).
Niin kyllä sitä rakkautta vaan riittää...
Luulen että äijä on vähentänyt vieraissa käyntiään sen jälkeen kun sillä uudella ihmelaitteella sain kiinteytettyä itseäni. Hoitokerta on tyyris mutta onhan meillä rahaa. Ei siitä ole kyllä sängyssä juuri mihinkään, mutta velvollisuudentuntoisesti aina söheltää ja sopertelee jotain korvaani.;););)- Minämaalta
elämästäni kertonut, olen onnellinen eronnut.
- lystiä on mutta olkoon
Selvä juttu, materia pitää monen vakiintuneen pari yhdessä eli ns. arjen reunaehdot ja elämän mukanaan tuoma realismi pitää yhdessä.Intohimoa ja muita ns. alhaisia viettejä sitten tyydytetään sen kakkosen kanssa, jonka kans siis oikeesti pidetään hauskaa. Miehet pettää aina jos tarpeeksi makee tilaisuus tulee, no joo sitten kun jo ukkoutuu, on vaimo eli äiti pasikallaan
- kiinteytettyä?
Taitaa olla ihan itsekeksitty ihmelaite, josta muu maailma ei tiedä mitään. :)))))
.
- Yxitypy
meilläkin 36 vuotta.
Eräätkin kerrat näiden vuosien aikana olen kapsäkkejä mielessäni pakannut, (varmaan sitä tehnyt myös mieheni) mutta siihenpä se on jäänyt.
Tosin viime vuodet ovat olleet jo aika seesteisiä. Tai kyllä sitä ehkä noin kerran kuussa pitää vähän "tuulettaa" :=))
Koskaan ei kuitenkaan voi tietää, kestääkö liitto hamaan hautaan saakka. Ei voi tietää mitä elämä tulleessan tuo. - dozen
elävät kriiseistä, ja sama koskee joitain avioliittoja. Minusta kriisit ovat joka suhteessa ja joka kantilta katsottuna kuluttavia ja ikäviä.
- Minämaalta
avioliittoja. Taisin kateuttani rakentaa kuvitteellisen esimerkin. Muutenkin uskovaisena pitäisi uskoa rakkauteenkin, taidan uskoakin. Uskohan on lujaa luottamusta siihen mitä ei ole näy; ainakaan omassa elämässä.
- Yxitypy
eihän kaksi ihmistä, jotka elää pitkässä liitossa voi koskaan välttyä kriiseiltä. Minusta se olis aika epänormaalia. Kun ihmiset komminikoivat keskenään , on aina ollut ja tulee olemaan kriisejä. Ei siis koske ainoastaan avo-eikä avioliitoja.
Kriisit voivat olla myös kasvattavia, vaik eivät olekaan kivoja.
Oletko sinä voinut välttyä elämäsi aikana kriiseiltä? - dozen
Yxitypy kirjoitti:
eihän kaksi ihmistä, jotka elää pitkässä liitossa voi koskaan välttyä kriiseiltä. Minusta se olis aika epänormaalia. Kun ihmiset komminikoivat keskenään , on aina ollut ja tulee olemaan kriisejä. Ei siis koske ainoastaan avo-eikä avioliitoja.
Kriisit voivat olla myös kasvattavia, vaik eivät olekaan kivoja.
Oletko sinä voinut välttyä elämäsi aikana kriiseiltä?Ja en yhdy siihen että ihmissuhdekriisit olisivat jotenkin kasvattavia. Ne ovat kuluttavia ja tuhoavia. Minä en elä kriiseistä.
- Meillä toisin
Meilläkin on takana reilut 30 vuotta yhteistä taivalta; lähes ikämme siis olemme olleet toistemme kanssa ja rakentaneet yhteistä kotia ja elämää. Mieheni on aina ollut kova harrastamaan ja tekemään; tulemaan ja menemään ja keskustelut sekä yhteinen aika on aina ollut kortilla. Nyt suuntaus jatkuu vain. Entistä enemmän harrastaa ja osallistuu. Menot eivät ole iltamenoja ja hän yhä ihailee minua, varsinkin kun on itse harmaantunut ja vanhentunut huomattavasti, ja tahtoo pitää mutta aika ja tavat ovat tehneet tehtävänsä. Jatkuva mieheni poissaolo on turruttanut ja sopeuttanut niin, etten enää häntä kaipaakaan ja hän tuntuu hyvin vieraalta. Ennen niin kiihkeä seksikään ei enää minua kiinnosta. Mieheni on ihmeissään.
- viivi-amaldiina
elämän-tilanteissa on tarpeellinenkin.
Meillä on asiat puhuttu suoraan niin kylllästymiset kuin ärsyttämiset.
Ei meillä ole kriisejä ollut, mutta pimahtelua, "ilman pilluun takia" on tuuletus ollut paikallaan.. :)
Takana on vuosia kohta 38v.
Olemme kasvaneet yhteen, kyllä se näin on.
Ajattelemmekin samoin, niin kuin tänäkin aamuna, melkein yhteen sanomana on päivässämme pieni reissu tiedossa. Nauroimmekin miten toinen voi tietää mitä toinen ajattelee, ja ajatukset käy yhteen....ihmeellistä mutta totta.
Näin äkkiseltään vastattuna sinulle tälläisia kokemuksia...
Nyt lähdemme sinne retkelle....mikä oli molempien mielessä jo aamusta...ilman mitään ennakoivaa suunnittelua.- Iitasohviutriainen
Avioliitto miehen ja naisen välillä on tosi rikasta ja mielenkiintoista elämää. Minä olen lyhytnäköisyydessäni yrittänyt erota peräti kolmesti Jumalan mulle 33 vuotta sitten johdattamasta miehestä, mutta onneksi routa ajoi aina porsaan kotiin. Kaikki vaiheet minun mielestä kuuluu normaaliin ihmiselämään. Minä ainakin olen oppinut aina jotain jokaisesta kriisistä, jos sellaisia on elämään välillä tullut. Niin, kun on ollut pitkään yhdessä, sitä todella voi ajatellakin yhtä aikaa aivan samalla tavalla ja samoja juttuja kuin toinen. Se on väliin hauskaa, siunaavaa ja ihmeellistä!
- Pirre*
ainakin se hyöty, että silloin viimeistään ruvetaan puhumaan solmuja auki..
Kiva että olette selvinneet, muistan kun keititte sitä kriisipuuroanne, - kerroit siitä täällä palstallakin joskus..:)Kaikki kriisipuurot on nyt keitetty. Tältä erää. Nyt olen onnellinen ja tänään on kaikki hyvin. Huomisesta en tiedä. Onneksi. Voi Pirre kun kiva olo, että sinä muistat vielä. Vaikka en ole aikoihin ollutkaan palstalla. Kiva palata takaisin. Mitäpä sinulle kuuluu?!
satumaa kirjoitti:
Kaikki kriisipuurot on nyt keitetty. Tältä erää. Nyt olen onnellinen ja tänään on kaikki hyvin. Huomisesta en tiedä. Onneksi. Voi Pirre kun kiva olo, että sinä muistat vielä. Vaikka en ole aikoihin ollutkaan palstalla. Kiva palata takaisin. Mitäpä sinulle kuuluu?!
Teille tapahtui jotain ihmeellistä...kannatti siis olla rohkea, - tarkoitan sitä työmatkaasi.
Ei minulle sen kummempaa, tässä ollaan ja elellään eteenpäin, jalat maassa tasasta tallaamistahan tämä..ja täällä palstoilla mie riekun yhä huvikseni ja ehkä muihen harmiksikin :)
P.s. kiva nähä täällä tuttuja "vuosien" takaa :) - tosin miun pitäisi jo kestää tuolla oman ikäisteni luona, mutku siellä on hiljaisempaa..siksi tulee poikettua vielä usein täälläkin..
Mikä se on?
Onko kyse tilanteesta jossa vakavasti harkitaan mattojen halkileikkausta?
Vai onko se epämiellyttävä olotila? Kaikki ei ole kivaa!
Vai pelkkää apatiaa? Tapahtumaköyhää?
Entä kesto?
Milloin ristiriitatilanne muuttuu kriisiksi?
Aikaa taaksepäin katsoen tunnistan parisuhteemme menneisyydessä kaksi vaihetta joihin sopisi noista toinen ja/tai kolmas vaihtoehto.
Ensimmäinen tuli yllättäen muutettuamme suurella vaivalla velkarahalla rakentamaamme taloon.
Kun pahin puristus hellitti ja talous vakiintui, tuli jonkinlainen herpaantuminen.
Kesti muutaman kuukauden. Mattojen halkileikkausta emme harkinneetkaan.
Toinen tilanne seurasi viimeisenkin penskan kotoa lähdön jälkeen.
Vaimon tunteet jotenkin harhailivat muutaman kuukauden.
Kummaltakaan ei luultavasti ole jäänyt mitään hampaankoloon.
Puhumme aina asiat halki. Joskus räiskähdellenkin.
Kyse ei ole ajan kultaamista muistoista vaan aikaperspektiivin antamasta objektiivisuudesta.on kokenut käsitteenä inflaation. Sillä kun kuvataan nykyään yhtä lailla niin maanjäristyksen jälkihoitoa kuin suolenmutkassa eksyksissä olevaa pierua.
DaddyFrank kirjoitti:
on kokenut käsitteenä inflaation. Sillä kun kuvataan nykyään yhtä lailla niin maanjäristyksen jälkihoitoa kuin suolenmutkassa eksyksissä olevaa pierua.
Vittuilu on taitolaji. Eikä sovi joka paikkaan. On fiksua tajuta, milloin se sopii ja milloin on syvällisen pohdiskelun ja asiallisten kommenttien paikka.
satumaa kirjoitti:
Vittuilu on taitolaji. Eikä sovi joka paikkaan. On fiksua tajuta, milloin se sopii ja milloin on syvällisen pohdiskelun ja asiallisten kommenttien paikka.
...nyt ymmärrän että sinun valtavan monet kriisit ovat vakavia, mutta halusin Laiska-Lasselle kommentoida kriisi-käsitettä ihan yleisellä tasolla. Syvällisen pohdinnan aiheesta jätän mieluiten vaikkapa sinulle.
- Pohdiskelija 50+
Työkaverini kertoi joku vuosi sitten minulle että ottaa puolisostaan eron,ei jaksa enää.
Mutta pohdittuaan mistä joutuisi luopumaan,perui koko homman.
Jäin miettimään miten moni nainen/mies tekee niin,omaisuus pitää yhdessä vaikka liitossa on suuria vaikeuksia.Olen kokenut tuon jaksamisen loppumisen. Voimat eivät kyllä siinä vaiheessa palaudu maallista mammonaa tai sen menetystä ajattelemalla :D
Minäkin luulin rakastavani exäni terveeksi, mutta tässä sitä ollaan. Yleensä ensin aletaan pelastamaan jotain ja se selviää aikanaan, oliko mitään pelastettavaa oikeasti. Eroja tässä iässä harkitaan yleensä vuosia. Kuulema keskimäärin 3-4 vuotta ! Siinä ajassa kerkeää kaikki konstit kokeilla liiton pelastamiseksi. Oman mielenterveyden säilyttäminen on minulle ainakin tarkeämpää kuin omaisuus tai työpaikka. Ja nyt edes vähän aikaa nuoret saavat elää kodissa, jossa on rauha keskittyä koulunkäyntiin. Lasten kannalta kadun vain sitä, etten lähtenyt ennemmin. Se kun ei jaksa enää, saattaa muuttua kovin konkreettiseksi. Hidasta se on voimien palaaminenkin. Ei siinäkään mitään ihmettä yhdessä yössä tapahdu, mutta onko tässä muka kiire johonkin.
Lapsista olen toki kiitollinen exälle. Jotain hyvääkin siis oli.
Satumaa, seuraan mielenkiinnolla tarinaasi ! Tuleeko se seuraava pettymys vai jatkuuko onnenne. Toivon hyvää, mutta pelkään puolestasi pahinta. Sinuna olisin ostanut sinne Ruotsiin vain menolipun...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.33484131 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12531Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill692308- 1791935
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161502Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91351- 1121327
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181771290RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j601280Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j421187